Olen kehittänyt itselleni aikamoisen ongelman siitä, kun suuri osa tuttavista kihlautuu, menee naimisiin tai saa lapsia, mutta minä ja avomieheni emme. Tiedän että on todella typerää ajatella "mäki haluun ku kaikki muutki tekee", mutta jostain syystä ajatukseni karkaa aina juurikin tuohon. Olen 24-vuotias, eli en mikään lapsi enää... Välillä tuntuu vain todella pahalta nähdä ystäviä ym. jotka ovat jo niin sitoutuneita toisiinsa, että ottavat "sen suuren askeleen". Olemme avomieheni kanssa seurustelleet nelisen vuotta ja asuneet yhdessä puolitoista. Mitään kiirettä ei ole, emmekä toki ole olleet yhdessäkään iäisyyksiä. Miten voisin lopettaa mieheni rakkauden mittaamisen tällä etenemisasialla? Välillä nimittäin tuntuu että olen vain välivaihe hänen elämässään.
Miten lopettaa
vertailu toisiin pariskuntiin?
2490
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
sitten mene esim. kihloihin? Yhdessä asutte ja olette olleet yhdessä jo vuosia. Mikä estää etenemästä? Kosi sinä häntä!
Tilastojen valossa naimisiin mennään ja hankitaan lapsia vasta kolmekymppisenä. Nykykäytäntö on, että ensin halutaan elää nuoruus ja vasta sitten asetutaan elämään rutiininomaista elämää. rutiininommaista. Ihmisiä joudutaan jopa nykyään aktivoimaan hankkimaan lapsia erillaisilla porkkanoilla esim. vauvaraha kannustaisi lasten hankintaan. Elämä on kuitenkin niin lyhyt ja nykyään on niin paljon opittavaa, tekemistä ja muutenkin paljon tarpeita tyydyttäviä vaihtoehtoja, ettei lapsille ja parisuhteille jää enään aikaa. Ensimmäiset 30 vuotta meni ainakin minulla tiedon ja kokemuksen kartuttamiseen. Nyt vasta alkaa ymmärtämään elämän tarkoitusta, tietoa ja sen mahdollisuuksia.
24 vuotias on vasta suorittanut ihmisten peruskoulutuksen ja jatko kouluttamisen, joten olet vasta itsenäisen/omaehtoisen elämän alkutaipaleella. Teorian soveltamista käytäntöön ja teorian täydentämistä.