apua, ihan sairas tilanne :o

Heräsi tuota lukiessa: ethän vain ole rynnännyt osaltasi ns laastarisuhteeseen uuden miehesi kanssa..? Sanot, että olet hänelle uskollinen - niin, ruumiillisesti... Mutta suuri osa sinua kaipaa vielä entistäsi! Sen todistaa sekin seikka, että ylipäätään vaivaudut kuuntelemaan hänen vinkumisensa päästä takasin. Jos aiot nykyistä suhdettasi vaalia/rakentaa, alat nyt aktiivisesti työstää exäsi pois mielestä. Sanot kylmästi, että olet valintasi tehnyt ja piste. Lapsen vuoksi olette tekemisissä - muttei sekään mitään "avautumisia" oikeuta. Aikaa se vie, että exäsi unohdat - mutta älä anna hänen täyttää päätäsi imartelevilla takaisinvonkaamispuheilla! Ei seepra raidoistaan minnekään pääse!

En uskoisi ihan kaikkea, mitä tuo ex-miehesi sinulle kertoo. Et tiedä todellista tilannetta tämän uuden kanssa. Älä ole sinisilmäinen äläkä anna ukon enää kusettaa sinua. Nauti elämästäsi uuden kanssa. Jos tuntuu, ettei hän ole sinulle se ainoa oikea, eroa. Mutta älä ota entistä takaisin. Ei se siitä miksikään muutu. Kohta olet samassa paskassa.

Nimittäin se kysymys minulle tuli ensiksi mieleen, että kuinka tietoinen miehesi on noista haikailuistasi ja että rakastat toista? Jos on tietoinen, niin ok, mutta muuten toi alkaa jo lähentelemään henkistä pettämistä, joka on aika julmasti tehty miehelle, joka syytön exäsi sähläilyyn.

Enkä tiedä oikeasti miten toi sun hivuttautuminen kakkosen ja pettäjän asemaan auttaa sua pääsemään uudestaan jaloilleen. Ehkä sun ois parasta puhaltaa peli poikki heti kumppanisi kanssa ettet häntä nyt ainakaan tule satuttaneeksi pahemmin. Siinä rakastamisen ja unhoittamisen välissä on se kärsi-kohta ja sä olet siinä nyt. Voit toki valita, että palaatte kimppaan ja exäsi jättää nykyiseen ja pyrkiä luomaan edes jotenkin siedettävän ympäristön lapsellene (ilman riitoja ja draamaa). Tai sitten koitat päästä sille tasolle, että draama loppuu. Aikansa vie ja sun käsiteltävä noita tunteitas, niin exää kuin tätä entistä kakkosta kohtaan. Te joudutte kuitenkin lapsen kautta olemaan tekemisissä ja ex kumppaneineen on osa lapsen elämää eli siinä on löydettävä jokin keino, että voitte aikuisina turvata lapselle suotuisan ympäristön kasvaa.

Mutta sielunkumppaneita kuule ihan Suomen maallakin riittää enemmän kuin tarpeeksi. :) Niistä ei tartte murehtia.

Kasvakaa jokainen tahollanne aikuisiksi ja koettakaa ymmärtää, että elämää ja ihmissuhteita rakennetaan monen muunkin asian pohjalta kuin "ketä rakastaa". ja miettikää mitä yli päätään teille rakkaus merkitsee. Kirjoituksesi perusteella ei ole rakkaus vielä kovin kummoista merkinnyt. Rakkaus on oikeaa välittämistä ja toisen kunnioittamista, ei pelkästään impulsiivista käytöstä!!!