Miten toimitte

muuten hyväsydäminen ja tiedän, ettei sen oo mikään tarkotus tuottaa mulle pahaa mieltä, niin en tietenkään suutu sille.

On normaali tunne suuttua paljon kuvailemassasi tilanteessa. Paljon toki riippuu siitäkin, että onko kaverille kerrottu suurista huolista. Jollei kaveri esim. tietäisi asiasta juurikaan tai ei tietäisi koko totuutta, niin tuskinpa voisi kaverin suhtautumista välttämättä helpolla tuomitakaan, eikö niin?

Ihmiset aika usein toimivat omista lähtökohdistaan käsin. Siinä mielessä avoimuus asioistaan kannattaa, jos on suuria huolia, mutta jonkin verran on ehdottomasti viisasta katsoa sitäkin, että kenelle asioistaan avautuu. Eroja ihmisissä on siinäkin, että miten paljon kykenevät kantamaan, tukemaan ja lohduttamaan kaveria huolissa. Jos kyseessä on aito ystävä, ei hän hylkää. Tunteen tasolla hylätyksi tulemisen kokemus tosin saattaa suurten huolten hetkellä oikeinkin luonnollisesti tuntua hyvinkin tai joskus ehkä jopa todellisuutta vastaamattomankin suurelta ihmisestä, jos siis on tilanne, jossa ihminen todella painii sellaisten huolien kanssa, joita ei välttämättä joku toinen koskaan ole joutunut kokemaan.

Sellainen ihminen luultavasti tietenkin kannattaa jättää aivan omaan arvoonsa, joka kertaa elämänsä pikkumitättömyyksiä toiselle tilanteessa, jossa tietää, että jollakin toisella on oikeasti paljon suurempaa surua elämässä. Valtaosa ihmisistä varmasti haluaa auttaa ja olla tukena, mutta tunteen tasolla heikot ja/tai riittävän pinnalliset ihmiset ovat joskus säälittävänkin kykenemättömiä siihen. Jopa itseään ja pitkälti vain omaa etuaan ajattelevakin ihminen voi joskus olla hyvä ja kiva ja hauskakin kaverina, mutta vain pinnallisena kaverina. Ystäviksi ei sellaisista ole ja siltä kantilta sellaiset kannattaa ottaa, jos sellaisia olisi elämän tielle sattunut.

Voimia sulle, jos elät vaikeaa elämäntilannetta. Tukea on aivan varmasti tarjolla ihmisiltä, kunhan et vain jää yksiksesi miettimään asioitasi. Muista, että asioilla on taipumus järjestyä. Voi kuulostaa järkyttävän raivostuttavalta kliseeltä tuo, mutta sanonnassa on kuitenkin voimaa. Elämä kantaa. Siinä on usein yksi sen suurimmista ihmeistä.

Jos tippa silmässä kertoo:
1 Äiti kuoli lääkärin mokasta
2 Isä kuoli lääkärin mokasta
3 On muuten huippukunnossa, mutta yllätyksenä
lääriltä kuulee, että löytykin tosi vaarallinen
yllätyslöydös ja tiimalasissa on hiekat
melkein finito, prognoosi tosi huono

Voi tulla piiiiiiiiiiitkä sairaskertomus,kun se
kumminkaimanpikkuserkunentinkoulukaverinisoisänvel oli luomenpoistoleikkauksessa kahvitunnilla.

Kova nokitus minun huoleeni-- pani paremmaksi:(

En jaksa edes kuunnella sitä.Tajuan vain, ettei tuokaan kuullut hätääni ja tarvetta empatiaan.
Ajatukseni on täysin tyhjää ja vetäydyn"rotkoni rauhaan kuin peto kuolemaan"

Sen sijaan sivusta kuunnelleen hihhulilla tulee kiire pelastamaan sieluni iankaikkiseen elämään,
jota pidän good for nothing, en himoitse sitä yhtään--iankaikkisesti veisaamaan kiinalaista plagiaattia ylistyslaulua:"Mao on niin kaunis":D

jos on iso asia mielen päällä. En muutenkaan ole herkkä suuttumaan tuon tyyppisissä tilanteissa; totean vain etten juuri sillä hetkellä ole sellaisessa vireessä että voisin auttaa.

ei ole mitään hajua ongelmista. Pumpulissa kasvanut nössö.

ja olen useasti joutunut todistamaan ihmisten typeryyttä/ajattelemattomuutta. Itsekin kihisin raivosta sisäisesti.

suuttuakin hetkeksi. Ehkä kertoisin läheisestä siinä tapauksessa (jos saisin luvan siihen). Voi olla, että kaveri vähän miettisi sen jälkeen tilannettaan uudestaan.

Täytyy kuitenkin miettiä kaverin taustaa. Kaverin elämässä se tilanne voi olla kamala, jos hän on syntynyt ns. onnellisten tähtien alla. Eivät kaikki ole joutuneet kohtaamaan elämän pahoja puolia.

niin helposti voi ärtyä toisille jotka eivät pahaa tarkoita. Vain siksikin että hermot ja tunteet ovat pinnassa. Täysin normaalia käytöstä ihmiselle. Eiköhän ystäväkin sen ymmärrä jos hänelle selittää.