Surullisen paljon näillä palstoilla vaimot haukkuvat miehiään laiskoiksi ja inhottaviksi ja miehet vaimojaan lihaviksi ja ilkeiksi ämmiksi. Oonko ainut jolla on oikeesti ihana hyvä rakastava mies ja toimiva parisuhde?
Eihän meilläkään aina helppoo oo, välillä pännii toisen naama niin perkeleesti, mut se on ohi menevää ja mielestäni täysin tervettä ja normaalia. Sitten riidat sovitaan ja ollaan taas onnellisia yhdessä :)
Jos seksin tai muun asian saralla on ongelmia, niin niistä puhutaan. Aluks tosi vaivaantuneesti ja väkinäisesti, mut jos ei niitä asioita ota puheeks vaikka väkisin niin niistä kasvaa vaan isompia ongelmia, huomattu on. Helpompi kun tarttuu heti härkää sarvista ja keskustelee asiat halki!
Meillä ei myöskään keljuilla toiselle vaan me arvostetaan toisiamme, oikeasti. Kun mentiin naimisiin, äitini sanoi aika viisaasti: "Kunnioittakaa toisianne. Ja eläkää niin että te voitte kunnioittaa toisianne. Se on juuri niin vaikeaa miltä kuulostaakin, mutta kuka sanoi avioliiton olevan helppoa?"
(Ja tästä joutuu aina välillä iteensä muistuttamaan) Mut mie oon ottanu mieheni sellasena kun se on, ja hän miut tälläsenä kun oon. Pitää hyväksyy oma epätäydellisyytensä ja antaa sille puolisollekkin lupa olla ihan yhtä epätäydellinen. Kaikesta ei tarvii toisessa tykätä, mut silti pitäs muistaa ja osata kunnioittaa. Ja pitää muistaa myös ettei vaadi toiselta yhtään enempää kun on ite valmis antamaan.
Tuli niin onnellinen olo kun tajus että itellä on ainakin tällä hetkellä niin hyvin asiat että saa herätä uuteen aamuun aina hymyillen :) 6 viikon ikänen ihana tytär on vaan lähentäny meitä miehen kaa entisestään ja joka päivä rakastun mieheeni enemmän ja enemmän. Hän on hyvä mies, hyvä isä ja uskomaton ihminen kun minut on vaimokseen ottanut :D ja siitä suurin kunnioitukseni häntä kohtaan
Eihän meilläkään aina helppoo oo, välillä pännii toisen naama niin perkeleesti, mut se on ohi menevää ja mielestäni täysin tervettä ja normaalia. Sitten riidat sovitaan ja ollaan taas onnellisia yhdessä :)
Jos seksin tai muun asian saralla on ongelmia, niin niistä puhutaan. Aluks tosi vaivaantuneesti ja väkinäisesti, mut jos ei niitä asioita ota puheeks vaikka väkisin niin niistä kasvaa vaan isompia ongelmia, huomattu on. Helpompi kun tarttuu heti härkää sarvista ja keskustelee asiat halki!
Meillä ei myöskään keljuilla toiselle vaan me arvostetaan toisiamme, oikeasti. Kun mentiin naimisiin, äitini sanoi aika viisaasti: "Kunnioittakaa toisianne. Ja eläkää niin että te voitte kunnioittaa toisianne. Se on juuri niin vaikeaa miltä kuulostaakin, mutta kuka sanoi avioliiton olevan helppoa?"
(Ja tästä joutuu aina välillä iteensä muistuttamaan) Mut mie oon ottanu mieheni sellasena kun se on, ja hän miut tälläsenä kun oon. Pitää hyväksyy oma epätäydellisyytensä ja antaa sille puolisollekkin lupa olla ihan yhtä epätäydellinen. Kaikesta ei tarvii toisessa tykätä, mut silti pitäs muistaa ja osata kunnioittaa. Ja pitää muistaa myös ettei vaadi toiselta yhtään enempää kun on ite valmis antamaan.
Tuli niin onnellinen olo kun tajus että itellä on ainakin tällä hetkellä niin hyvin asiat että saa herätä uuteen aamuun aina hymyillen :) 6 viikon ikänen ihana tytär on vaan lähentäny meitä miehen kaa entisestään ja joka päivä rakastun mieheeni enemmän ja enemmän. Hän on hyvä mies, hyvä isä ja uskomaton ihminen kun minut on vaimokseen ottanut :D ja siitä suurin kunnioitukseni häntä kohtaan
Vastaukset 2
Vanhimmat
kyllä niitä hyviäkin miehiä mahtuu maailmaan!ja pidän itseäni onnekkaana, kun olen sellaisen saanut:)meillä kaksi lasta, joita hoidan kotona. Elämä ei todellakaan ole aina ruusuilla tanssimista, erimielisyyksiäkin tulee, mutta ne puhutaan ja selvitetään.Päivät on välillä hyvinkin rankkoja kahden pienen kanssa, yö valvomisineen ja kiukutteluineen, mutta tunnen että minua ja tekemisiäni arvostetaan ja kunnioitetaan ja se helpottaa kummasti jaksamista:)mukava kuulla että onnekkaita on muitakin:)
välillä onnellisiakin tarinoita!!! ja tuo puhuminen on kyllä kaiken a ja o! Koska eihän kukaan oikeasti ole ajatustenlukija, usein sitä vaan olettaa, että toisen pitäis tietää ja tajuta ilman, että asian sanoo ääneen. Niinhän ei vain usein asiat mene...