Ongelmana pinnallisuus

että piilolinssit kotiin, ja haistele itsellesi mies

jos on kovin ronkeli naisen ulkonäön suhteen, niin jää helposti yksin.

Miehille on kyllä tärkeää tuo visuaalinen puoli, mutta ensimmäisenä sen joutuu romukoppaan heittämään, jos meinaa itselleen naisen saada.

Vaikka itse olen aina saanut paljon kehuja ulkonäöstä, niin en silti kiinnitä toisten ulkonäköön paljoa huomiota. Ihastun miehessä luonteeseen. En ulkonäköön. Tietysti häiritsee jos mies on huomattavan ylipainoinen ym mutta perus mies käy vallan mainioisti kunhan luonne on hurmaava.

noh eihän se mikään synti ole, tuo pinnallisuus.

Kuhan vaan pitää huolen siitä, että siitä ei tule taakka itselleen tai joku rajoite.

Iän myötä se voi hävitä, koska aikaa myöten näkee ja kokee kaikenlaista, jotka muokkaavat arvoja.

Jos ensitapaamisella ei tule minkäänlaisia tuntemuksia, niin tuskimpa niitä myöhemminkään tulee. Voihan sitä tietysti odotella hieman, jos se ensitapaaminen oli jotenkin sellaisessa ajankohdassa, että ei reseptorit olleet kaikkein herkimmillään (juuri silloin), ja tavata useammin ja opetella tuntemaan toinen ihminen. Mutta miten sen toiselle sitten kertoo.. ehkei sitä tarvitsekaan. Lähtö suhteeseen vaan tulee olemaan erilainen, kuin sellaisessa kipinöitä sinkoilevassa ensitapaamisessa, jos sellaisia tosielämässä edes onkaan. Mutta yhtäkaikki, molemmilla tavoilla voi syntyä suhde ihan yhtä todennäköisesti, kuin olla syntymättäkin.

Yleensä sen tuntee, kun tapaa sellaisen ihmisen, josta on enemmänkin, kuin kahviseuraksi. Tarkkaile itseäsi. Jos joku miehenköntti joskus saa sinut nauramaan ja tuntemaan olosi normaaliksi, niin siinä on jo hyvä alku - silloin on jo ihmistyyppi suurinpiirtein sinnepäin, ja yksi syy sadasta syystä olla aloittamatta suhdetta vähemmän.