Jos joku ok-näköinen ja oloinen nuori mies vaikkapa pyytäisi kahville ja haluaisi tutustua minuun paremmin, niin en lähtisi ellei hän herättäisi jo sillä pyytämishetkellä mielenkiintoani, tai pikemminkin minun olisi täytynyt kiinnittää häneen huomiota jo aiemmin ja olla jo entuudestaan kiinnostunut hänestä.
Miten te muut naiset tuollaisessa tilanteessa toimisitte? Lähtisittekö?
Entä onko teille käynyt niin että olettekin ihastunut/rakastunut johonkuhun kun olette oppineet tuntemaan hänet? Itse kun en edes kahville lähtisi jos ulkonäkö ja olemus ei suuresti viehätä, sillä pelkään että jos en kykenekään ihastumaan häneen, niin loukkaan häntä sillä kun joudun jättämään hänet.
Joskus jopa ajattelin ettei kukaan voisi kiinnostua minusta koska käytän silmälaseja (tosin aika kauniita sellaisia, hyvin huomaamattomia, lasit 'ilman kehyksiä' kuten nykyään monilla on). Ongelman olenkin ratkaissut piilolinsseillä.
Samoin olen epävarma vartalostani että onko se riittävä miehille, ja joskus kun olin hieman pyöreämpi, en siis pullea vaan pikemminkin naisellisella tavalla muodokas, niin ihmettelin kun joskus joku hyvännäköinen mies kiinnostui minusta ja kun miehet katselivat perään siltikin.
Muutenkin minusta tuntuu että kiinnitän helposti huomiota jos ihmisen ulkonäössä on jotain puutteita, tai vastaavasti jos ihminen on erityisen hyvännäköinen.
Onko teillä muilla ollut vastaavanlaisia ongelmia, ja onko se pinnallisuus vähentynyt iän myötä?
Miten te muut naiset tuollaisessa tilanteessa toimisitte? Lähtisittekö?
Entä onko teille käynyt niin että olettekin ihastunut/rakastunut johonkuhun kun olette oppineet tuntemaan hänet? Itse kun en edes kahville lähtisi jos ulkonäkö ja olemus ei suuresti viehätä, sillä pelkään että jos en kykenekään ihastumaan häneen, niin loukkaan häntä sillä kun joudun jättämään hänet.
Joskus jopa ajattelin ettei kukaan voisi kiinnostua minusta koska käytän silmälaseja (tosin aika kauniita sellaisia, hyvin huomaamattomia, lasit 'ilman kehyksiä' kuten nykyään monilla on). Ongelman olenkin ratkaissut piilolinsseillä.
Samoin olen epävarma vartalostani että onko se riittävä miehille, ja joskus kun olin hieman pyöreämpi, en siis pullea vaan pikemminkin naisellisella tavalla muodokas, niin ihmettelin kun joskus joku hyvännäköinen mies kiinnostui minusta ja kun miehet katselivat perään siltikin.
Muutenkin minusta tuntuu että kiinnitän helposti huomiota jos ihmisen ulkonäössä on jotain puutteita, tai vastaavasti jos ihminen on erityisen hyvännäköinen.
Onko teillä muilla ollut vastaavanlaisia ongelmia, ja onko se pinnallisuus vähentynyt iän myötä?
Vastaukset 4
Vanhimmat
että piilolinssit kotiin, ja haistele itsellesi mies
jos on kovin ronkeli naisen ulkonäön suhteen, niin jää helposti yksin.
Miehille on kyllä tärkeää tuo visuaalinen puoli, mutta ensimmäisenä sen joutuu romukoppaan heittämään, jos meinaa itselleen naisen saada.
Vaikka itse olen aina saanut paljon kehuja ulkonäöstä, niin en silti kiinnitä toisten ulkonäköön paljoa huomiota. Ihastun miehessä luonteeseen. En ulkonäköön. Tietysti häiritsee jos mies on huomattavan ylipainoinen ym mutta perus mies käy vallan mainioisti kunhan luonne on hurmaava.
noh eihän se mikään synti ole, tuo pinnallisuus.
Kuhan vaan pitää huolen siitä, että siitä ei tule taakka itselleen tai joku rajoite.
Iän myötä se voi hävitä, koska aikaa myöten näkee ja kokee kaikenlaista, jotka muokkaavat arvoja.
Jos ensitapaamisella ei tule minkäänlaisia tuntemuksia, niin tuskimpa niitä myöhemminkään tulee. Voihan sitä tietysti odotella hieman, jos se ensitapaaminen oli jotenkin sellaisessa ajankohdassa, että ei reseptorit olleet kaikkein herkimmillään (juuri silloin), ja tavata useammin ja opetella tuntemaan toinen ihminen. Mutta miten sen toiselle sitten kertoo.. ehkei sitä tarvitsekaan. Lähtö suhteeseen vaan tulee olemaan erilainen, kuin sellaisessa kipinöitä sinkoilevassa ensitapaamisessa, jos sellaisia tosielämässä edes onkaan. Mutta yhtäkaikki, molemmilla tavoilla voi syntyä suhde ihan yhtä todennäköisesti, kuin olla syntymättäkin.
Yleensä sen tuntee, kun tapaa sellaisen ihmisen, josta on enemmänkin, kuin kahviseuraksi. Tarkkaile itseäsi. Jos joku miehenköntti joskus saa sinut nauramaan ja tuntemaan olosi normaaliksi, niin siinä on jo hyvä alku - silloin on jo ihmistyyppi suurinpiirtein sinnepäin, ja yksi syy sadasta syystä olla aloittamatta suhdetta vähemmän.