Onko mitään järkeä

Mutta ei halua vastuuuta mistään....

Haluaa kaiken kirjoitti:

Mutta ei halua vastuuuta mistään....

Eihän tuo nainen "halunnut kaikkea", vähän vain arvostusta itselleen, tasa-arvoa kotona ja huomioonottamista.
Kotityöt tasan kaikille ja jokaisen toiveet huomioon, ei siinä enempää pyydetä.
Tsemppiä vaan sinulle ja tuhansille kaltaisillesi naisille!!!!!!!!!
Mieti tosissaan irtiottoa, ole kerrankin itsekäs!!!!!!

minä itse! kirjoitti:

Eihän tuo nainen "halunnut kaikkea", vähän vain arvostusta itselleen, tasa-arvoa kotona ja huomioonottamista.
Kotityöt tasan kaikille ja jokaisen toiveet huomioon, ei siinä enempää pyydetä.
Tsemppiä vaan sinulle ja tuhansille kaltaisillesi naisille!!!!!!!!!
Mieti tosissaan irtiottoa, ole kerrankin itsekäs!!!!!!

Lue lisää

Niinpä. Sohva voisi vaikka ottaa itselleen omaa lomaa ilman perhettä, vaikka pari viikkoa.
Veikkaampa, että muuttuis kyllä ääni kellossa kotijoukoilla joko parempaan tai huononpaan. Riskipeliä, mutta niin kyllä itse tekisin, sillä sain ainakin sellaisen vaikutelman etteivät lapset ole mitään pikkuisia.

Haluaa kaiken kirjoitti:

Mutta ei halua vastuuuta mistään....

OOTKO OIKEESTI VITTU NOIN TYHMÄ!!!!!!! ÄLÄ EDES KOMMENTOI JOS ET ÄLYÄ TÄMÄN NAISEN HÄTÄHUUTOA JA TARINAN SISÄLTÖÄ!!! VOI ELÄMÄN KEVÄT!

ei nainen itse valitsemaansa työtaakkaan uuvu,sun tekee vain mieli vierasta miestä.ilmeisesti olet jo katsellut jonkun valmiiksi ja elät tällä hetkellä hekumaalisessa haavemaailmassa.parempi olis kun eroaisit, mutta vaikutat niin tympääntyneeltä että menisit ilmeisesti ojasta allikkoon.jokaisen pitäisi tajuta, että ei se yhdessä eläminen ole pitkän päälle mitään pelkkää ruusuilla tanssimista ja suklaan syöntiä.joskus täytyy ottaa kunnolla kossua niin että naapuritkin huomaavat.sen jälkeen huomaa kyllä ukko ja muukin perhe.

Haluaa kaiken kirjoitti:

Mutta ei halua vastuuuta mistään....

Kuuleppas mies,et voi noin vajota alas,ja ajatella naisista noin,ei sullakaan noin hyvin menis,jos nainen (äitisi )ei olis sua alkutaipaleella ,vähän ohjaillut sua::::
Mieti.:

Haluaa kaiken kirjoitti:

Mutta ei halua vastuuuta mistään....

TOSISSASI TARKOITTANUT TUOTA. MINÄKIN HALUAISIN VAIN AIKAA AVOMIEHENI KANSSA, MUTTA HÄN ON TÖISSÄ AAMUSTA ILTAAN. JA SITTEN ON VAIN KONEEN ÄÄRELLÄ TAI TELEVISIOTA KATSELEE. MINÄ YRITÄN KAIKIN TAVOIN SAADA HÄNELTÄ AIKAA..MUTTA EI SITÄ TAHDO VAAN TULLA. HALUAISIN RAKASTELLAKIN HÄNEN KANSSAAN PÄIVITTÄIN, MUTTA SEKIN ON TIUKASSA. SIINÄ ASIASSA OLEN JO LUOVUTTANUT JA TEEN ITSE NIIN EI TARVITSE ANELLA RAKASTAN HÄNTÄ JA OLEN VAIN TYYTYVÄINEN OSAANI. OLEN TYÖSSÄ KÄYVÄ, JA SIINÄ OHESSA VIELÄ KOULUTAN ITSEÄNI, MUTTA VAIKKA MINÄ OLEN MYÖS POIKKI PÄIVÄN JÄLKEEN, NIIN EN KOSKAAN SANO EI JOS MIEHENI JOTAIN HALUAA.

IHAN .... kirjoitti:

TOSISSASI TARKOITTANUT TUOTA. MINÄKIN HALUAISIN VAIN AIKAA AVOMIEHENI KANSSA, MUTTA HÄN ON TÖISSÄ AAMUSTA ILTAAN. JA SITTEN ON VAIN KONEEN ÄÄRELLÄ TAI TELEVISIOTA KATSELEE. MINÄ YRITÄN KAIKIN TAVOIN SAADA HÄNELTÄ AIKAA..MUTTA EI SITÄ TAHDO VAAN TULLA. HALUAISIN RAKASTELLAKIN HÄNEN KANSSAAN PÄIVITTÄIN, MUTTA SEKIN ON TIUKASSA. SIINÄ ASIASSA OLEN JO LUOVUTTANUT JA TEEN ITSE NIIN EI TARVITSE ANELLA RAKASTAN HÄNTÄ JA OLEN VAIN TYYTYVÄINEN OSAANI. OLEN TYÖSSÄ KÄYVÄ, JA SIINÄ OHESSA VIELÄ KOULUTAN ITSEÄNI, MUTTA VAIKKA MINÄ OLEN MYÖS POIKKI PÄIVÄN JÄLKEEN, NIIN EN KOSKAAN SANO EI JOS MIEHENI JOTAIN HALUAA.

Lue lisää

Sinulla on jäänyt Caps Lock päälle.

Lock kirjoitti:

Sinulla on jäänyt Caps Lock päälle.

että tarkoituksella kirjoitin caps lock päällä
hmm

Lock kirjoitti:

Sinulla on jäänyt Caps Lock päälle.

OLET

IHAN .... kirjoitti:

TOSISSASI TARKOITTANUT TUOTA. MINÄKIN HALUAISIN VAIN AIKAA AVOMIEHENI KANSSA, MUTTA HÄN ON TÖISSÄ AAMUSTA ILTAAN. JA SITTEN ON VAIN KONEEN ÄÄRELLÄ TAI TELEVISIOTA KATSELEE. MINÄ YRITÄN KAIKIN TAVOIN SAADA HÄNELTÄ AIKAA..MUTTA EI SITÄ TAHDO VAAN TULLA. HALUAISIN RAKASTELLAKIN HÄNEN KANSSAAN PÄIVITTÄIN, MUTTA SEKIN ON TIUKASSA. SIINÄ ASIASSA OLEN JO LUOVUTTANUT JA TEEN ITSE NIIN EI TARVITSE ANELLA RAKASTAN HÄNTÄ JA OLEN VAIN TYYTYVÄINEN OSAANI. OLEN TYÖSSÄ KÄYVÄ, JA SIINÄ OHESSA VIELÄ KOULUTAN ITSEÄNI, MUTTA VAIKKA MINÄ OLEN MYÖS POIKKI PÄIVÄN JÄLKEEN, NIIN EN KOSKAAN SANO EI JOS MIEHENI JOTAIN HALUAA.

Lue lisää

MINÄKIN HALUAISIN VAIN AIKAA AVOMIEHENI KANSSA, MUTTA HÄN ON TÖISSÄ AAMUSTA ILTAAN. JA SITTEN ON VAIN KONEEN ÄÄRELLÄ TAI TELEVISIOTA KATSELEE. MINÄ YRITÄN KAIKIN TAVOIN SAADA HÄNELTÄ AIKAA..MUTTA EI SITÄ TAHDO VAAN TULLA. HALUAISIN RAKASTELLAKIN HÄNEN KANSSAAN PÄIVITTÄIN, MUTTA SEKIN ON TIUKASSA.

End lainaus

Joo, huutamalla sitä hyvää seksiä saa, paisko vielä lautasii ja nussi postiljoonia.

Va jos multa meinaat saada ni :
Käy rättikaupassa, kampaajalla, kosmetologila.
Kato ku mä oon paaritiskil, osta pari kuoharii, tuu vieree, sano et mä ostin vahingos kaks, joisitko seuraks. Sit kysyt vienol äänel et mä en oikee tajuu mis se Descartes erehty, eihän se sanonu muuta ku ajattelen, siis olen.

Mä juon kuoharin ja selitän. Sä esität oivaltavii vastalauseita ja saat aikaa tunnin kesksutelu. Sit sanot et sul ois hotellihuone mut et uskalla yksin mennä nukkuu, voisiks mä saattaa. Löyät huoneesta pullo punkkuu ja pyyät mut yöks juomaa se kaverina.



Jos taas meinaat saada lukematta 6000 sivua filosofiaan taikka oot hiukka tyhmä, sanot ukolles et meil naiaa kahesti päivää, toivosi et kaver olisit sä mut muitakii o saatavil ku ton kirjapinon lue ja ymmärrän.

Montakohan liittoa mä pelastan näil teksteil? En luultavsti yhtään mutta kannattaa yrittää. En viittis koko suomee nussii.

Jussi__777 kirjoitti:

MINÄKIN HALUAISIN VAIN AIKAA AVOMIEHENI KANSSA, MUTTA HÄN ON TÖISSÄ AAMUSTA ILTAAN. JA SITTEN ON VAIN KONEEN ÄÄRELLÄ TAI TELEVISIOTA KATSELEE. MINÄ YRITÄN KAIKIN TAVOIN SAADA HÄNELTÄ AIKAA..MUTTA EI SITÄ TAHDO VAAN TULLA. HALUAISIN RAKASTELLAKIN HÄNEN KANSSAAN PÄIVITTÄIN, MUTTA SEKIN ON TIUKASSA.

End lainaus

Joo, huutamalla sitä hyvää seksiä saa, paisko vielä lautasii ja nussi postiljoonia.

Va jos multa meinaat saada ni :
Käy rättikaupassa, kampaajalla, kosmetologila.
Kato ku mä oon paaritiskil, osta pari kuoharii, tuu vieree, sano et mä ostin vahingos kaks, joisitko seuraks. Sit kysyt vienol äänel et mä en oikee tajuu mis se Descartes erehty, eihän se sanonu muuta ku ajattelen, siis olen.

Mä juon kuoharin ja selitän. Sä esität oivaltavii vastalauseita ja saat aikaa tunnin kesksutelu. Sit sanot et sul ois hotellihuone mut et uskalla yksin mennä nukkuu, voisiks mä saattaa. Löyät huoneesta pullo punkkuu ja pyyät mut yöks juomaa se kaverina.



Jos taas meinaat saada lukematta 6000 sivua filosofiaan taikka oot hiukka tyhmä, sanot ukolles et meil naiaa kahesti päivää, toivosi et kaver olisit sä mut muitakii o saatavil ku ton kirjapinon lue ja ymmärrän.

Montakohan liittoa mä pelastan näil teksteil? En luultavsti yhtään mutta kannattaa yrittää. En viittis koko suomee nussii.

Lue lisää

En kyllä sillä kirjoittanut caps lockilla että huutaisin. Olen aika huono huutamaan, kun en silloinkaan huutanut kun aviomieheni jäi rysän päältä kiinni..annoin heidän touhuta loppuun asti ja sitten sanoin että saatte jatkaa loppuelämänne jos niin himoitsette toisianne. no eihän ne jaksanut kauan olla yhdessä, ja sitten aneltiin takaisin, mutta en huolinut... no mies parka otti ja ampui itsensä... rauha hänen muistolleen. Mutta niinkuin taisin sanoa että olen tyytyväinen tähän mitä on, vieraisiin en mene, en niin puutteessa kuitenkaan ole. Mutta sinulle hyvää jatkoa vain. t. ihan kiva nainen Kokkolasta

Haluaa kaiken kirjoitti:

Mutta ei halua vastuuuta mistään....

virhe, kuvailit juuri tyypillisen miehen.

minä itse! kirjoitti:

Eihän tuo nainen "halunnut kaikkea", vähän vain arvostusta itselleen, tasa-arvoa kotona ja huomioonottamista.
Kotityöt tasan kaikille ja jokaisen toiveet huomioon, ei siinä enempää pyydetä.
Tsemppiä vaan sinulle ja tuhansille kaltaisillesi naisille!!!!!!!!!
Mieti tosissaan irtiottoa, ole kerrankin itsekäs!!!!!!

Lue lisää

Vielä jonain päivänä suomalainen mies saa tarpeekseen näistä nalkuttavista vaimoistaan ja silloin alkaa akat olla hätää kärsimässä. Vielä oikeus toteutuu ja ämmien turvat tukitaan...

sssuuper kirjoitti:

Vielä jonain päivänä suomalainen mies saa tarpeekseen näistä nalkuttavista vaimoistaan ja silloin alkaa akat olla hätää kärsimässä. Vielä oikeus toteutuu ja ämmien turvat tukitaan...

Lue lisää

Tällaisia korvia miesten päissä riittää! ei niinku ymmärretä mitään toisen(lue:naisen) puheesta.Pelätään vaan oman statuksen menettämistä! Mutta orjat nousee sorron yöstä!!!

minä itse! kirjoitti:

Eihän tuo nainen "halunnut kaikkea", vähän vain arvostusta itselleen, tasa-arvoa kotona ja huomioonottamista.
Kotityöt tasan kaikille ja jokaisen toiveet huomioon, ei siinä enempää pyydetä.
Tsemppiä vaan sinulle ja tuhansille kaltaisillesi naisille!!!!!!!!!
Mieti tosissaan irtiottoa, ole kerrankin itsekäs!!!!!!

Lue lisää

ukko pihalle ulkoruokintaan siellä miehistyy ja laiskistuu. muksuille varoitus vittuilusta ja vinkumisesta et muuta isäs luo jos ei omat siivet kanna. muksut kotihommiin ettei unohdu tulevaisuudessa omassa himassa. tarkka silmä piilovinoilsta varsinkin xsän kavereiden kesken. ja ei muuta kuin viettämään siveetöntä, estotonta sinkkuelämää. tuskin parempaa löydät mut onpa mielenkiintoista elämää.%D

IHAN .... kirjoitti:

TOSISSASI TARKOITTANUT TUOTA. MINÄKIN HALUAISIN VAIN AIKAA AVOMIEHENI KANSSA, MUTTA HÄN ON TÖISSÄ AAMUSTA ILTAAN. JA SITTEN ON VAIN KONEEN ÄÄRELLÄ TAI TELEVISIOTA KATSELEE. MINÄ YRITÄN KAIKIN TAVOIN SAADA HÄNELTÄ AIKAA..MUTTA EI SITÄ TAHDO VAAN TULLA. HALUAISIN RAKASTELLAKIN HÄNEN KANSSAAN PÄIVITTÄIN, MUTTA SEKIN ON TIUKASSA. SIINÄ ASIASSA OLEN JO LUOVUTTANUT JA TEEN ITSE NIIN EI TARVITSE ANELLA RAKASTAN HÄNTÄ JA OLEN VAIN TYYTYVÄINEN OSAANI. OLEN TYÖSSÄ KÄYVÄ, JA SIINÄ OHESSA VIELÄ KOULUTAN ITSEÄNI, MUTTA VAIKKA MINÄ OLEN MYÖS POIKKI PÄIVÄN JÄLKEEN, NIIN EN KOSKAAN SANO EI JOS MIEHENI JOTAIN HALUAA.

Lue lisää

minun tarpeet. minun halut. miiinäää ole suuhteen tärkeen. ukkos luultavasti haluis mennä luultavasti rankan työpäivän jälkeen paikalliseen oluselle, mut sinua aatellen raahautui himaan kuuntelemaan sinua.sinua.minääääminääää:D

minäminä...................... kirjoitti:

minun tarpeet. minun halut. miiinäää ole suuhteen tärkeen. ukkos luultavasti haluis mennä luultavasti rankan työpäivän jälkeen paikalliseen oluselle, mut sinua aatellen raahautui himaan kuuntelemaan sinua.sinua.minääääminääää:D

Lue lisää

voi oikeaa vastausta antaa, jos ei tiedä miten asiat on. Oli muuten ensimmäinen kerta kun sanoin ajan puutteesta, enkä enää koskaan tule siitä sanomaan. No kapakoihin emme kumpikaan halua mennä, että se siitä... Hyvää jatkoa sinä sinä sinä jne...

Jussi__777 kirjoitti:

MINÄKIN HALUAISIN VAIN AIKAA AVOMIEHENI KANSSA, MUTTA HÄN ON TÖISSÄ AAMUSTA ILTAAN. JA SITTEN ON VAIN KONEEN ÄÄRELLÄ TAI TELEVISIOTA KATSELEE. MINÄ YRITÄN KAIKIN TAVOIN SAADA HÄNELTÄ AIKAA..MUTTA EI SITÄ TAHDO VAAN TULLA. HALUAISIN RAKASTELLAKIN HÄNEN KANSSAAN PÄIVITTÄIN, MUTTA SEKIN ON TIUKASSA.

End lainaus

Joo, huutamalla sitä hyvää seksiä saa, paisko vielä lautasii ja nussi postiljoonia.

Va jos multa meinaat saada ni :
Käy rättikaupassa, kampaajalla, kosmetologila.
Kato ku mä oon paaritiskil, osta pari kuoharii, tuu vieree, sano et mä ostin vahingos kaks, joisitko seuraks. Sit kysyt vienol äänel et mä en oikee tajuu mis se Descartes erehty, eihän se sanonu muuta ku ajattelen, siis olen.

Mä juon kuoharin ja selitän. Sä esität oivaltavii vastalauseita ja saat aikaa tunnin kesksutelu. Sit sanot et sul ois hotellihuone mut et uskalla yksin mennä nukkuu, voisiks mä saattaa. Löyät huoneesta pullo punkkuu ja pyyät mut yöks juomaa se kaverina.



Jos taas meinaat saada lukematta 6000 sivua filosofiaan taikka oot hiukka tyhmä, sanot ukolles et meil naiaa kahesti päivää, toivosi et kaver olisit sä mut muitakii o saatavil ku ton kirjapinon lue ja ymmärrän.

Montakohan liittoa mä pelastan näil teksteil? En luultavsti yhtään mutta kannattaa yrittää. En viittis koko suomee nussii.

Lue lisää

ymmmmy joopajoo...just tollasiin sun kaltasiin oon törmänny muutaman kerran.Ensinnäkin näillä typeillä on omakin vaimo,mut se petetään näiden baaritiski pokailuiden seurauksena.On se kun oma ei riitä,vaikka sekin passaa sua.Näillä on just niitä kakkos-naisia. Mitä Don Juaneja te luulette olevanne?

vaikeita ihmisiä... kirjoitti:

En kyllä sillä kirjoittanut caps lockilla että huutaisin. Olen aika huono huutamaan, kun en silloinkaan huutanut kun aviomieheni jäi rysän päältä kiinni..annoin heidän touhuta loppuun asti ja sitten sanoin että saatte jatkaa loppuelämänne jos niin himoitsette toisianne. no eihän ne jaksanut kauan olla yhdessä, ja sitten aneltiin takaisin, mutta en huolinut... no mies parka otti ja ampui itsensä... rauha hänen muistolleen. Mutta niinkuin taisin sanoa että olen tyytyväinen tähän mitä on, vieraisiin en mene, en niin puutteessa kuitenkaan ole. Mutta sinulle hyvää jatkoa vain. t. ihan kiva nainen Kokkolasta

Lue lisää

Lainaus
Mutta niinkuin taisin sanoa että olen tyytyväinen tähän mitä on, vieraisiin en mene, en niin puutteessa kuitenkaan ole.
End

Joopa, mut mua kävi keihoo to ku muijat ruikuttaa netis, ei siin mittää jos ukko o toisel konneel samal palstal.

Miehet o yksinkertasii, ainaki mä. Jos akka sanoo ettei haluu, mä uskon. (Tottakai on niitäkin jotka ei kysele vaan käyttää voimaa, joku hullu femakko vaan haastaa ne käräjille raiskauksesta.)

Siis hankkikaa mese jos ette voi suoraan puhua. Taikka kynä ja paperii.

Mulla eka eukko luetti Hite raportin eka työnää.

Sit esimerkki elävästä elämästä. Muija kilju ku syötävä, en o saanu viikkoo. Mä huomatin et käsittääksen et o saanu ikin ku räpläämäl ja jos kerran vaadit vartin pikapanoja no kyllä kai tuo seuraus o ymmärretävä. No siitäkös se raivari vasta seuras.

En tunne yhtään jätkää joka väittäs saaneesa liikaa, aika monta jotka ruikuttaa puutetta taikka ainaki kyselee mis eukkos o ku toteen et tiukkoo tekköö, kahesti päivää pari tuntii töitä. Sis sillo ku o eukko, tottakai annan sen kuvan et kysees o iha pitoeukko eikä mikää lahna joka luulee auringo paistavan per? ja siks sen meinaa siästää hautaa.

Tietty o niin tyhmii jätkii et ne ei opi ees neuvomal mut aina kannattaa yrittää. Ja myöski naine voi tehä alottee. Aika harva jätkä mahtaa mitää aamusel. O heleppoja uhreja.

ja hyvää tarkoittava kirjoitus, jota oli mukava lukea. MUTTA... Ei paljoa auta, kun on perinjuurin kyrsiintynyt, ja haluaisi, että joku muukin perheessä näkisi joskus vähäsen vaivaa yhteisen hyvän eteen eikä koko aika olisi minä-minä-minä-meininki.

*samassajamassa* kirjoitti:

ja hyvää tarkoittava kirjoitus, jota oli mukava lukea. MUTTA... Ei paljoa auta, kun on perinjuurin kyrsiintynyt, ja haluaisi, että joku muukin perheessä näkisi joskus vähäsen vaivaa yhteisen hyvän eteen eikä koko aika olisi minä-minä-minä-meininki.

Lue lisää

Siltähän tuo kuulosti. Tuohan se usein naisen osa on ja tutulta kuulostaa.

Minun exäni todella hoiti paljon lapsia ja teki kotitöitä, silti viimekäden vastuu oli aina minulla. Hän ehti jostain syystä lukemaan päivän lehdet ja kirjoja, ehti käydä lenkillä, ottaa päiväunia ja katsoa telkkaria. Minä en ehtinyt tehdä mitään noista. Siinä ajassa, kun hän puki päälleen, kampasi ja peilasi itseään peilin edessä, minä vaihdoin vaipat kahdelle pienimmälle ja puin kaikki kolme lasta valmiiksi talviulkoiluun. Kun sitten sain homman valmiiksi, mies tokaisi, että "Vieläkö olet aamutakissa? Mitä sä oikein olet tehnyt koko ajan!" Niin, että tuttua on, tuttua on.

Vaan myötätuntopa ei sinua paljon tilanteessasi auta. Eikä siinä varmaan auta oikein mikään muu kuin jonkin sortin perheterapia joko omin voimin tai autettuna tai irrottautua kokonaan kaikesta, kuten itse totesit. En kuitenkaan suosittelisi jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä tuo tilanne ei ole pysyvä ja mielestäni olisi vielä viilattavissa terveemmälle tolalle.

Ulkopuolisen on tietysti helppo sanoa, mutta tekstistäsi kuulosti, että muut perheessäsi eivät vain ole tulleet asiaa oikein tosissaan ajatelleeksi eivätkä ehkä ole luita ja ytimiä myöten tajunneet, miten äärirajoilla sinä olet. Ja sen tekeminen heille tiettäväksi mielestäni vielä pitäisi tehdä ennen kuin teet mitään radikaaleja ratkaisuja.

Otan vielä esimerkin omasta elämästäni. Olisin halunnut erota jo 3 vuotta ennen lopullista eroamme. Mies halusi vielä jatkaa. Olin aina joustanut, aina sovitellut, myöntynyt, aina ymmärtänyt, ollut kärsivällinen ja yrittänyt jaksaa. Hän viis minun tunteistani ja uhrauksistani veisasi ja teki, mitä lystäsi. Kun sitten halusin erota, hän sanoi, että en ollut reilu: koko avioliiton aikana (silloin 10 vuotta) en ollut kertaakaan sanonut, missä rajani kulkevat enkä ollut sanonut, kun mittani tuli täyteen. Hän sanoi, että ei ole reilua olla vain hiljaa koko ajan sanomatta mitään ja sitten päksähtää lopullisesti niin, että paluuta ei ole. Hänellä ei ollut tilaisuutta korjata käyttäytymistään eikä tehdä mitään liiton eteen, koska ei ollut tiennyt, missä mennään. Ensi suuttumuksen jälkeen ajattelin, että oikeassa oli: en ollut näyttänyt, missä rajani kulkevat. Siksi suostuin vielä ns. viimeiseen yritykseen, jota kesti vielä kolme vuotta.

Siitä ei apua kuitenkaan ollut, koska olin omalta osaltani vienyt tilanteen jo niin pitkälle, että oli lakannut huvittamasta. Paluuta entiseen ei ollut enää. Niinpä päädyimme eroon yhteisellä päätöksellä.

Meidän liitossamme oli muutakin vikaa, mikään ei olisi sitä pelastanut enää, mutta jos sinun liitossasi ei muuta vikaa ole, nuo ovat korjattavissa olevia asioita. Tarvitset vain vähän välimatkaa, aikaa ja lepoa osataksesi arvioida, vieläkö on tunteita jäljellä niin, että haluat vielä yrittää liittosi korjaamista.

täti täällä jatkaa neuvomista kirjoitti:

Siltähän tuo kuulosti. Tuohan se usein naisen osa on ja tutulta kuulostaa.

Minun exäni todella hoiti paljon lapsia ja teki kotitöitä, silti viimekäden vastuu oli aina minulla. Hän ehti jostain syystä lukemaan päivän lehdet ja kirjoja, ehti käydä lenkillä, ottaa päiväunia ja katsoa telkkaria. Minä en ehtinyt tehdä mitään noista. Siinä ajassa, kun hän puki päälleen, kampasi ja peilasi itseään peilin edessä, minä vaihdoin vaipat kahdelle pienimmälle ja puin kaikki kolme lasta valmiiksi talviulkoiluun. Kun sitten sain homman valmiiksi, mies tokaisi, että "Vieläkö olet aamutakissa? Mitä sä oikein olet tehnyt koko ajan!" Niin, että tuttua on, tuttua on.

Vaan myötätuntopa ei sinua paljon tilanteessasi auta. Eikä siinä varmaan auta oikein mikään muu kuin jonkin sortin perheterapia joko omin voimin tai autettuna tai irrottautua kokonaan kaikesta, kuten itse totesit. En kuitenkaan suosittelisi jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä tuo tilanne ei ole pysyvä ja mielestäni olisi vielä viilattavissa terveemmälle tolalle.

Ulkopuolisen on tietysti helppo sanoa, mutta tekstistäsi kuulosti, että muut perheessäsi eivät vain ole tulleet asiaa oikein tosissaan ajatelleeksi eivätkä ehkä ole luita ja ytimiä myöten tajunneet, miten äärirajoilla sinä olet. Ja sen tekeminen heille tiettäväksi mielestäni vielä pitäisi tehdä ennen kuin teet mitään radikaaleja ratkaisuja.

Otan vielä esimerkin omasta elämästäni. Olisin halunnut erota jo 3 vuotta ennen lopullista eroamme. Mies halusi vielä jatkaa. Olin aina joustanut, aina sovitellut, myöntynyt, aina ymmärtänyt, ollut kärsivällinen ja yrittänyt jaksaa. Hän viis minun tunteistani ja uhrauksistani veisasi ja teki, mitä lystäsi. Kun sitten halusin erota, hän sanoi, että en ollut reilu: koko avioliiton aikana (silloin 10 vuotta) en ollut kertaakaan sanonut, missä rajani kulkevat enkä ollut sanonut, kun mittani tuli täyteen. Hän sanoi, että ei ole reilua olla vain hiljaa koko ajan sanomatta mitään ja sitten päksähtää lopullisesti niin, että paluuta ei ole. Hänellä ei ollut tilaisuutta korjata käyttäytymistään eikä tehdä mitään liiton eteen, koska ei ollut tiennyt, missä mennään. Ensi suuttumuksen jälkeen ajattelin, että oikeassa oli: en ollut näyttänyt, missä rajani kulkevat. Siksi suostuin vielä ns. viimeiseen yritykseen, jota kesti vielä kolme vuotta.

Siitä ei apua kuitenkaan ollut, koska olin omalta osaltani vienyt tilanteen jo niin pitkälle, että oli lakannut huvittamasta. Paluuta entiseen ei ollut enää. Niinpä päädyimme eroon yhteisellä päätöksellä.

Meidän liitossamme oli muutakin vikaa, mikään ei olisi sitä pelastanut enää, mutta jos sinun liitossasi ei muuta vikaa ole, nuo ovat korjattavissa olevia asioita. Tarvitset vain vähän välimatkaa, aikaa ja lepoa osataksesi arvioida, vieläkö on tunteita jäljellä niin, että haluat vielä yrittää liittosi korjaamista.

Lue lisää

hienoa lukea sinun kirjoituksia sillä näet asiat
laajemmin etkä niin mustavalkoisesti kuin moni
muu.
mielestäni me opimme tietyt tavat elämässämme
ja läheisetkin oppivat käyttään hyväksi kilttejä ihmisiä(ei välttämättä ilkeytään)

itse pidän parisuhteissa suurimpana ongelmana
että ei osata puhua(miksi??????????)
se pitää muistaa että me olemme kuitenkin itse vastuussa omasta elämästämme.

pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.

Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.

Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.

Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.

Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.

Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)

Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.

Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.

Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.

vaimo ja äiti kirjoitti:

pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.

Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.

Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.

Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.

Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.

Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)

Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.

Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.

Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.

Lue lisää

tilanteesi toivottomuudesta. Pohjalla näyttää olevan paljon muutakin kuin pelkkä ajattelemattomuus ja ymmärtämättömyys. Sympatiani ovat puolellasi. Lähde kävelemään, ei tuollaista kenenkään tarvitse sietää. Näytät passanneen jo ihan riittämiin.

Nyt, kun olen vakuuttunut tilanteesi toivottomuudesta, voinen kertoa niistä eron mukavista puolista. Kun noin puolen vuoden siirtymävaiheen jälkeen tajusin, että minun ei tarvitse enää elää, kuten mies toivoisi, vaan voin itse päättää, mitä haluan tehdä: mitä katsoa televisiosta, syödäkö nyt vai vasta vähän myöhemmin, siivotako tänään vai huomenna, harrastaa jotankin, siis HARRASTAA jotakin pitkästä aikaa, koin sellaista vapauden riemua, että ei ole tosikaan. Lapset jäivät minulle, joten vapaa-aikaa ei ollut edelleenkään juuri lainkaan, mutta silti sain itse päättää, milloin ja miten mitäkin tein. Saatoin joskus jopa mennä sohvalle pitkäkseni katsomaan televisiota. Nyt laiskottelu sujuu jo ilman omantunnon tuskia ja voinen väittää hallitsevani sen suvereenisti :)

Tämä vapaus ja itsenäisyys (nyt jo aikuiset lapset) on ollut niin mukavaa, että siitäpä ei sitten kovin helpolla ole halunnut luopuakaan. Vasta n. viiden viimeisen vuoden aikana (17 v erosta) parisuhde on alkanut uudelleen kiinnostaa ja joitakin seurusteluyrityksiä on ollut, parhaillaankin menossa. Nyt vain on rima niin korkealla, että kuka tahansa turjake ei enää kelpaakaan, mistä aiheutuu omat ongelmansa.

Hetkeäkään en ole eroani katunut. Kun väistämätön hyvien hetkien ikävä aikanaan tuli, negatiiviset puolet olivat mielessä niin kirkkaina, että kiusausta palata yhteen ei ollut. Hyvä niin. Niin minun kuin lastenikin elämä on ollut eron jälkeen paljon parempaa, joten sitten, kun on varma, että ero on parempi vaihtoehto kuin jääminen huonoon parisuhteeseen, voi luottaa siihen, että erosta selviää vahvempana ihmisenä ja lopulta voi olla tyytyväinen ratkaisuunsa.

Helppoa ero ei silti tule olemaan varsinkin, kun kuviossa on lapsiakin mukana, olkoon minkä ikäisiä hyvänsä. Eroa käsittelevistä kirjoista ja eroseminaareista saa hyvää, asiallista tietoa. Eroseminaarien vertaistuki tuo eron kipeimpiin vaiheisiin arvokkaan tuen ja lohdun ihmisiltä, jotka tietävät tismalleen, mitä olet käymässä läpi. Sieltä saa myös välineitä oman surunsa työstämiseen ja elämän rakentamiseen uudelleen eron jälkeen.

Tsemppiä! Olet ansainnut hyvän elämän siinä, missä kaikki muutkin.

mieleen ettei ehkä kannattais tehdä niitä lapsia??etkö sillon nuorena pösilö,nähnyt millaista se perheellisen arki on?ei alkanut raksuttamaan,vai menitkö vaan virran mukana,se on heikkoutta se!on tottakai rohkeata ja voimakasta jos pyörittää perhettä,mutta asia muuttuu jos on tuollaisia ajatuksia.perhe pitää perustaa ainoastaan sellaisten ihmisten jotka sitä oikeasti haluaa,ei sen takia että sillain se vaan kuuluu mennä,että lapsia nyt sitten seuraavaks...

vaimo ja äiti kirjoitti:

pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.

Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.

Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.

Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.

Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.

Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)

Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.

Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.

Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.

Lue lisää

Mitä jos teettäisit teidän viikkosiivoukst yms. ikkunanpesut ja sen kaltaiset hommat siivousfirmalla? Voisit hyödyntää kotitalousvähennyksen ja pääsisit itse ainakin niiden töiden suhteen helpommalla.

vaimo ja äiti kirjoitti:

pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.

Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.

Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.

Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.

Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.

Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)

Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.

Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.

Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.

Lue lisää

Tee selväksi ettet ole mikään piika! Surullista lukea, että raadat pitkän päivän ilman kiitoksen sanaa. Mikä itsestään selvyys on että sinä olet taloudenhoitajanne? Jätä pyykit pesemättä jos niitä ei ilmesty pyykkikoriin ja astiat tiskaamatta jos ne ei kulkeudu astianpesukoneeseen - Siperia opettaa.
Voi että kun miehesi tajuaisi ettei poikanne todellakaan tule tapaamaan naista joka palvelee tavalla jolla sinä olet heitä palvellut!! 2000-luvulla kotityöt jaetaan naisen ja miehen kesken, voi olla naisten- ja miestentöitä mutta toinen ei jätä osallistumatta kotitöihin koska ne olisivat "ämmien töitä".
Jos rahasta ei ole pulaa niin palkatkaa kotiapulainen tekemään arkiaskareita!!
Kaikesta huolimatta jaksamista kaiken keskellä!!

vaimo ja äiti kirjoitti:

pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.

Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.

Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.

Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.

Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.

Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)

Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.

Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.

Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.

Lue lisää

tuohan on jo aikaa sitten todistettu ei toimi nykyaikana...pidä ensin huoli ettet jää tyhjän päälle tuollaiset ukot on ilkeitä ja itsekkäitä...laadi juristin kanssa hyvgät paperit ja sitten vasta ota ero...lähden heti erosi jälkeen ulkomaille kanssasi!

täti täällä jatkaa neuvomista kirjoitti:

Siltähän tuo kuulosti. Tuohan se usein naisen osa on ja tutulta kuulostaa.

Minun exäni todella hoiti paljon lapsia ja teki kotitöitä, silti viimekäden vastuu oli aina minulla. Hän ehti jostain syystä lukemaan päivän lehdet ja kirjoja, ehti käydä lenkillä, ottaa päiväunia ja katsoa telkkaria. Minä en ehtinyt tehdä mitään noista. Siinä ajassa, kun hän puki päälleen, kampasi ja peilasi itseään peilin edessä, minä vaihdoin vaipat kahdelle pienimmälle ja puin kaikki kolme lasta valmiiksi talviulkoiluun. Kun sitten sain homman valmiiksi, mies tokaisi, että "Vieläkö olet aamutakissa? Mitä sä oikein olet tehnyt koko ajan!" Niin, että tuttua on, tuttua on.

Vaan myötätuntopa ei sinua paljon tilanteessasi auta. Eikä siinä varmaan auta oikein mikään muu kuin jonkin sortin perheterapia joko omin voimin tai autettuna tai irrottautua kokonaan kaikesta, kuten itse totesit. En kuitenkaan suosittelisi jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä tuo tilanne ei ole pysyvä ja mielestäni olisi vielä viilattavissa terveemmälle tolalle.

Ulkopuolisen on tietysti helppo sanoa, mutta tekstistäsi kuulosti, että muut perheessäsi eivät vain ole tulleet asiaa oikein tosissaan ajatelleeksi eivätkä ehkä ole luita ja ytimiä myöten tajunneet, miten äärirajoilla sinä olet. Ja sen tekeminen heille tiettäväksi mielestäni vielä pitäisi tehdä ennen kuin teet mitään radikaaleja ratkaisuja.

Otan vielä esimerkin omasta elämästäni. Olisin halunnut erota jo 3 vuotta ennen lopullista eroamme. Mies halusi vielä jatkaa. Olin aina joustanut, aina sovitellut, myöntynyt, aina ymmärtänyt, ollut kärsivällinen ja yrittänyt jaksaa. Hän viis minun tunteistani ja uhrauksistani veisasi ja teki, mitä lystäsi. Kun sitten halusin erota, hän sanoi, että en ollut reilu: koko avioliiton aikana (silloin 10 vuotta) en ollut kertaakaan sanonut, missä rajani kulkevat enkä ollut sanonut, kun mittani tuli täyteen. Hän sanoi, että ei ole reilua olla vain hiljaa koko ajan sanomatta mitään ja sitten päksähtää lopullisesti niin, että paluuta ei ole. Hänellä ei ollut tilaisuutta korjata käyttäytymistään eikä tehdä mitään liiton eteen, koska ei ollut tiennyt, missä mennään. Ensi suuttumuksen jälkeen ajattelin, että oikeassa oli: en ollut näyttänyt, missä rajani kulkevat. Siksi suostuin vielä ns. viimeiseen yritykseen, jota kesti vielä kolme vuotta.

Siitä ei apua kuitenkaan ollut, koska olin omalta osaltani vienyt tilanteen jo niin pitkälle, että oli lakannut huvittamasta. Paluuta entiseen ei ollut enää. Niinpä päädyimme eroon yhteisellä päätöksellä.

Meidän liitossamme oli muutakin vikaa, mikään ei olisi sitä pelastanut enää, mutta jos sinun liitossasi ei muuta vikaa ole, nuo ovat korjattavissa olevia asioita. Tarvitset vain vähän välimatkaa, aikaa ja lepoa osataksesi arvioida, vieläkö on tunteita jäljellä niin, että haluat vielä yrittää liittosi korjaamista.

Lue lisää

Me naiset olemme usein liian kilttejä ja pelkäämme riitaa ja eripuraa. Itsekin viisitoista vuotta passasin miehen ja lapset saamatta juuri arvostusta. Kunnes eräs päivä mittani oli täys ja erohan siitä tuli. Eroa olin tehnyt mielessäni jo pari vuotta.

Vaikka yksinhuoltajuuden myötä minulla yhä oli vastuu kaikesta, tilanne helpottui siltä osin, ettei enää ollut sitä miestä, jolta jotain toivoisi ja pettyisi aina uudelleen. Aloin myös vaatimaan lapsia osallistumaan huushollin hoitoon aivan eri tavalla.

Voin tänä päivänä jopa lukea kirjaa tai ottaa päiväunet tuntematta syyllisyyttä, koska ei enää ole miestä arvostelemassa tekemisiäni. Eikä samaan huusholliin enää tulekaan.

vakuuttumaan kirjoitti:

tilanteesi toivottomuudesta. Pohjalla näyttää olevan paljon muutakin kuin pelkkä ajattelemattomuus ja ymmärtämättömyys. Sympatiani ovat puolellasi. Lähde kävelemään, ei tuollaista kenenkään tarvitse sietää. Näytät passanneen jo ihan riittämiin.

Nyt, kun olen vakuuttunut tilanteesi toivottomuudesta, voinen kertoa niistä eron mukavista puolista. Kun noin puolen vuoden siirtymävaiheen jälkeen tajusin, että minun ei tarvitse enää elää, kuten mies toivoisi, vaan voin itse päättää, mitä haluan tehdä: mitä katsoa televisiosta, syödäkö nyt vai vasta vähän myöhemmin, siivotako tänään vai huomenna, harrastaa jotankin, siis HARRASTAA jotakin pitkästä aikaa, koin sellaista vapauden riemua, että ei ole tosikaan. Lapset jäivät minulle, joten vapaa-aikaa ei ollut edelleenkään juuri lainkaan, mutta silti sain itse päättää, milloin ja miten mitäkin tein. Saatoin joskus jopa mennä sohvalle pitkäkseni katsomaan televisiota. Nyt laiskottelu sujuu jo ilman omantunnon tuskia ja voinen väittää hallitsevani sen suvereenisti :)

Tämä vapaus ja itsenäisyys (nyt jo aikuiset lapset) on ollut niin mukavaa, että siitäpä ei sitten kovin helpolla ole halunnut luopuakaan. Vasta n. viiden viimeisen vuoden aikana (17 v erosta) parisuhde on alkanut uudelleen kiinnostaa ja joitakin seurusteluyrityksiä on ollut, parhaillaankin menossa. Nyt vain on rima niin korkealla, että kuka tahansa turjake ei enää kelpaakaan, mistä aiheutuu omat ongelmansa.

Hetkeäkään en ole eroani katunut. Kun väistämätön hyvien hetkien ikävä aikanaan tuli, negatiiviset puolet olivat mielessä niin kirkkaina, että kiusausta palata yhteen ei ollut. Hyvä niin. Niin minun kuin lastenikin elämä on ollut eron jälkeen paljon parempaa, joten sitten, kun on varma, että ero on parempi vaihtoehto kuin jääminen huonoon parisuhteeseen, voi luottaa siihen, että erosta selviää vahvempana ihmisenä ja lopulta voi olla tyytyväinen ratkaisuunsa.

Helppoa ero ei silti tule olemaan varsinkin, kun kuviossa on lapsiakin mukana, olkoon minkä ikäisiä hyvänsä. Eroa käsittelevistä kirjoista ja eroseminaareista saa hyvää, asiallista tietoa. Eroseminaarien vertaistuki tuo eron kipeimpiin vaiheisiin arvokkaan tuen ja lohdun ihmisiltä, jotka tietävät tismalleen, mitä olet käymässä läpi. Sieltä saa myös välineitä oman surunsa työstämiseen ja elämän rakentamiseen uudelleen eron jälkeen.

Tsemppiä! Olet ansainnut hyvän elämän siinä, missä kaikki muutkin.

Lue lisää

Tämä on kuin minun suustani :))

vaimo ja äiti kirjoitti:

pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.

Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.

Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.

Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.

Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.

Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)

Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.

Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.

Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.

Lue lisää

Sinulla on vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia ottaa ihmisoikeutesi takaisin, kunhan vaan käännät omat ajatuksesi uuteen suuntaan;

-lopeta poikiesi pyykin pesu,heitä likapyykki heidän huoneisiinsa takaisin sanaomatta sanaakaan
- lopeta pullan leipominen ja muu sellainen
- lopeta kaikki muukin, mitä et halua tehdä, esimerkiksi kodin nuoleminen ylisiistiin kuntoon
- älä säikähdä siitä, että äijät suuttuu, suuttukoon, et ole lasia
- jos kerran sulla on rahaa, tilaa sillä siivooja kotiisi
- älä kysy lupaa mihinkään, sillä aikuinen nainen ei tarvitse lupaa
- mene ulos,ystäviesi kanssa ja matkoille, aikuinen nainen ei kysy lupaa mieheltään
- tajua että miehesi ei ole isäsi, etkä sinä lapsi
- tee mitä huvittaa, älä neuvottele
- naura partoihisi
- hanki rakastaja

vaimo ja äiti kirjoitti:

pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.

Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.

Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.

Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.

Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.

Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)

Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.

Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.

Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.

Lue lisää

Mitä ihmettä oikein aikailet? En tiedä kuinka vanhoja poikasi ovat, mutta hyvällä tuurilla saatat saada heistä vielä siedettäviä ihmisiä, mutta kello käy senkin suhteen. Lopetat tuon täyshoitopalvelun heti! Heti = Tänään.

Eihän meille äideillekään makseta siitä että teemme kaiken ilmaiseksi oman hyvinvoinnin kustannuksella?
kaikki valmiiksi muuulle perheelle eikä edes äitienpäivänä tai edes syn tymäpäivänä tai jouluna kukkaa tai lahjaa ei mitään siitä että muu perhe menee oma itsen edelle!

siis oikeesti voisi nedes seb verran muistaa että edes jouluna tai syntymäpäivänä muistettais?

pilvi: kirjoitti:

Tee selväksi ettet ole mikään piika! Surullista lukea, että raadat pitkän päivän ilman kiitoksen sanaa. Mikä itsestään selvyys on että sinä olet taloudenhoitajanne? Jätä pyykit pesemättä jos niitä ei ilmesty pyykkikoriin ja astiat tiskaamatta jos ne ei kulkeudu astianpesukoneeseen - Siperia opettaa.
Voi että kun miehesi tajuaisi ettei poikanne todellakaan tule tapaamaan naista joka palvelee tavalla jolla sinä olet heitä palvellut!! 2000-luvulla kotityöt jaetaan naisen ja miehen kesken, voi olla naisten- ja miestentöitä mutta toinen ei jätä osallistumatta kotitöihin koska ne olisivat "ämmien töitä".
Jos rahasta ei ole pulaa niin palkatkaa kotiapulainen tekemään arkiaskareita!!
Kaikesta huolimatta jaksamista kaiken keskellä!!

Lue lisää

naisil o pirusti hommaa kotitöissä. Kaikki aika menee orjana.

Mul menee ruuan laittoon 2 tuntia viikossa, teen kahesti viikkoon kolomen neljän päivän ruuat.

Tunti pyykkeihi viikossa lukemisen ja saunan lämmityksen ohessa, tietty nostelen siinä sivussa puntteja.

Siivoaminen ottaa 10 min kolomesti viikkoon, ei oo naista sotkemassa, pelkästään poika ja kolme kissaa. Tosin ei oo paljo allookaa, alle 200 neliön.

Eukko kyken noihe hommii tiimolta kiljumaa nelisen tuntia viikos, ol kuulema orja. Ja tunti män siihen ku esti muita tekemästä niitä.


Elikkä jos joku on niin tyhmä että elämä menee kotitöissä, kannattaa olla melkoisen nöyrä, äly ei riitä yksin elämiseen.

vaimo ja äiti kirjoitti:

pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.

Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.

Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.

Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.

Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.

Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)

Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.

Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.

Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.

Lue lisää

Kaikki tuo mitä olet kirjoittanut viittaa siihen, että olet narsistin uhri ja itse ainakin lievästi läheisriippuvainen. Hae kirjastosta lukemiseksi alan julkaisuja ja lue niitä vaikka töissä ruokkiksella, jos et voi/kerkiä niitä kotona lukea.
Sinunlaisia on suomessa paljon, ja toivon sinun itsesi takia että luet nuo. Tuon lisäksi menet perheleuvolaan ja kerro edellä kertomasi, luulen että saat apua. On olemassa vertaistukiryhmiä joihin voisit tutustua. Mikäli et muuten löydä niin gookleta. Onnea matkaan, sun tie onneen on alkamassa kun ryhdyt sitä itse raivaamaan.... Ps. Olen itse mies enkä voi tuollaista käytöstä miheltäsi ymmärtää.

täti täällä jatkaa neuvomista kirjoitti:

Siltähän tuo kuulosti. Tuohan se usein naisen osa on ja tutulta kuulostaa.

Minun exäni todella hoiti paljon lapsia ja teki kotitöitä, silti viimekäden vastuu oli aina minulla. Hän ehti jostain syystä lukemaan päivän lehdet ja kirjoja, ehti käydä lenkillä, ottaa päiväunia ja katsoa telkkaria. Minä en ehtinyt tehdä mitään noista. Siinä ajassa, kun hän puki päälleen, kampasi ja peilasi itseään peilin edessä, minä vaihdoin vaipat kahdelle pienimmälle ja puin kaikki kolme lasta valmiiksi talviulkoiluun. Kun sitten sain homman valmiiksi, mies tokaisi, että "Vieläkö olet aamutakissa? Mitä sä oikein olet tehnyt koko ajan!" Niin, että tuttua on, tuttua on.

Vaan myötätuntopa ei sinua paljon tilanteessasi auta. Eikä siinä varmaan auta oikein mikään muu kuin jonkin sortin perheterapia joko omin voimin tai autettuna tai irrottautua kokonaan kaikesta, kuten itse totesit. En kuitenkaan suosittelisi jälkimmäistä vaihtoehtoa, sillä tuo tilanne ei ole pysyvä ja mielestäni olisi vielä viilattavissa terveemmälle tolalle.

Ulkopuolisen on tietysti helppo sanoa, mutta tekstistäsi kuulosti, että muut perheessäsi eivät vain ole tulleet asiaa oikein tosissaan ajatelleeksi eivätkä ehkä ole luita ja ytimiä myöten tajunneet, miten äärirajoilla sinä olet. Ja sen tekeminen heille tiettäväksi mielestäni vielä pitäisi tehdä ennen kuin teet mitään radikaaleja ratkaisuja.

Otan vielä esimerkin omasta elämästäni. Olisin halunnut erota jo 3 vuotta ennen lopullista eroamme. Mies halusi vielä jatkaa. Olin aina joustanut, aina sovitellut, myöntynyt, aina ymmärtänyt, ollut kärsivällinen ja yrittänyt jaksaa. Hän viis minun tunteistani ja uhrauksistani veisasi ja teki, mitä lystäsi. Kun sitten halusin erota, hän sanoi, että en ollut reilu: koko avioliiton aikana (silloin 10 vuotta) en ollut kertaakaan sanonut, missä rajani kulkevat enkä ollut sanonut, kun mittani tuli täyteen. Hän sanoi, että ei ole reilua olla vain hiljaa koko ajan sanomatta mitään ja sitten päksähtää lopullisesti niin, että paluuta ei ole. Hänellä ei ollut tilaisuutta korjata käyttäytymistään eikä tehdä mitään liiton eteen, koska ei ollut tiennyt, missä mennään. Ensi suuttumuksen jälkeen ajattelin, että oikeassa oli: en ollut näyttänyt, missä rajani kulkevat. Siksi suostuin vielä ns. viimeiseen yritykseen, jota kesti vielä kolme vuotta.

Siitä ei apua kuitenkaan ollut, koska olin omalta osaltani vienyt tilanteen jo niin pitkälle, että oli lakannut huvittamasta. Paluuta entiseen ei ollut enää. Niinpä päädyimme eroon yhteisellä päätöksellä.

Meidän liitossamme oli muutakin vikaa, mikään ei olisi sitä pelastanut enää, mutta jos sinun liitossasi ei muuta vikaa ole, nuo ovat korjattavissa olevia asioita. Tarvitset vain vähän välimatkaa, aikaa ja lepoa osataksesi arvioida, vieläkö on tunteita jäljellä niin, että haluat vielä yrittää liittosi korjaamista.

Lue lisää

HYVIN KIRJOITAT!

Kuitenkin tulee mieleen tuosta sun kokemuksesta, että jäljelle jää aina tämä peruskysymys; pitääkö joustavampi puoliso puoliaan? Kirjoitat että joustit,ymmärtänyt, sovitellut...Tässä on juuri se sokea piste, joka joustavalla on; hän yrittää liikaa, on mielestään hyväkin ihminen eli koettaa toimia hyvän puolison tavoin - ja vastassa on se itsekkäämpi osapuoli, jollle pitäisi paukuttaa kovemmilla aseilla päähän, että ei käy. Elämä on henkisen kasvun koulu, jossa me olemme peilejä toisillemme. Joustavat ihmiset eivät millään kykene tajuamaan, että heidän tulee itse huolehtia itsestään, itse kunnioitettava itseään, eikä odottaa sitä vain muilta. Muiden kunnioitus ja rakkaus tulee sitten, kun ensin itse kunnioittaa ja rakastaa itseään.

Olen kanssasi samaa mieltä; avioero ei olisi hyväksi; sen takia, että jos tämä nainen ei herää hereille, hän ei opi mitään ja vie mukanaan ongelmansa seuraavaan suhteeseen.

tässä kommentissa! Siis äärimmäisen fiksuja. Sinuun haluaisin tutustua!

vaimo ja äiti kirjoitti:

pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.

Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.

Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.

Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.

Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.

Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)

Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.

Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.

Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.

Lue lisää

Ikävää, että olet ajautunut piiaksi. Mulle on käynyt samoin. Ensin on itse kotona oppinut, että äiti tekee kaikki kotityöt, kun isä käy töissä. Niin sitten toistaa sitä samaa kuvioo, vaikka itsekin käy töissä. Siitä se lähtee. Nuorena sen jaksaa, ei edes huomaa ajatella, että tässä on jotain vikaa.

Sitten yrittää saada muutkin tekemään jotain. Ei ne tietenkään halua, tottakai on mukavampi tehdä mitä huvittaa eikä täyttää velvollisuuksia. Itse en ole onnistunut motivoimaan miestäni kotitöihin. En ole jaksanut enää isommin yrittäkään. Mutta en kyllä jaksa enää itsekään niin kuin ennen. Meillä ei ole nykyisin moitteettoman siistiä. Kyllä se harmittaa, siistissä kodissa olisi mukavampi olla. Mutta jostain on pakko tinkiä, aika ja energia ei ihan kaikkeen riitä.

Harmillista, että olet jo ehtinyt "ruokkia" tuota kaikkeen kyllästymistä ja eroajatustakin aika pitkään. Siitä huono juttu, että "isoa laivaa ei äkkiä käännetä". Nykyisin on niin sallittua, melkeinpä pakollista erota. Tietenkin erossa kaikki muuttuu, mutta siinä tosiaan kaikki muuttuu. Ei ole ihmisen hyvä olla yksin. Ja sitä paitsi, rivien välissä on vielä tosi paljon välittämistä. Pinnalla on suunnaton tyytymättömyys ja paljon kielteisiä asioita, mutta taustalla on kuitenkin myös hyvää.

Pitkässä liitossa on kertynyt paljon yhteistä. Ei ole yhdentekevää heittää sitä pois. Sitten vielä vähän vanhempana on ihan eri asia, onko kumppanin kanssa muistoja kymmeniltä vai yksittäisiltä vuosilta. Ex-puoliso tulee vastaan kaikissa mahdollisissa tilanteissa. Ei voi mennä siihen tai tuohon juhlaan, kun sinne tulee se toinen uutensa kanssa.

Pelasta lapsesi. Pidät pojille tiukan puhuttelun. Ihan oikeasti ei nykyisin kukaan tyttö enää ala piiaksi. Ja aika pian ne tytöt sen huomaa, ettei poika laita tikkua ristiin minkään asian suhteen.

Miehesi vaikuttaa vähän toivottomalta. Yritä nyt kuitenkin vielä. Puhu ja pyydä apua kotitöissä. Jos et apua saa, lakkaa ehtimästä ja jaksamasta kaikkea. Elämässä on muutakin tärkeää, kuin vasta leivottu pulla ja moitteettoman siisti koti. Ja varsinkin, kun kotityöt on toisarvoisia töitä. Tulkitse se siten, että eivät ole niin tärkeitä, että olisi pakko tehdä.

Ja vielä viimeinen vihje. Jos mies uhkaa lähteä, anna mennä, mutta ilmoita ettei takaisin ole tulemista. Sama toisinpäin, jos lähdet, älä haikaile takaisin. Täytyy pystyä käymään jo etukäteen läpi niitä tunteita, mitä tulee vastaan, kun ajattelee omaa puolisoaan uuden kumppanin kanssa. Useimpia se häiritsee suunnattomasti. Eli kuolleiksi luullut tunteet ne vain kummittelevat.

Ihan vaan ajatuksia yritin tässä herätellä. Ei voi kukaan toisen puolesta päättää. Ja vaikka toimisikin toisen neuvojen pohjalta, vastuu jää kuitenkin itselle.

Napsu kirjoitti:

Sinulla on vaikka kuinka paljon mahdollisuuksia ottaa ihmisoikeutesi takaisin, kunhan vaan käännät omat ajatuksesi uuteen suuntaan;

-lopeta poikiesi pyykin pesu,heitä likapyykki heidän huoneisiinsa takaisin sanaomatta sanaakaan
- lopeta pullan leipominen ja muu sellainen
- lopeta kaikki muukin, mitä et halua tehdä, esimerkiksi kodin nuoleminen ylisiistiin kuntoon
- älä säikähdä siitä, että äijät suuttuu, suuttukoon, et ole lasia
- jos kerran sulla on rahaa, tilaa sillä siivooja kotiisi
- älä kysy lupaa mihinkään, sillä aikuinen nainen ei tarvitse lupaa
- mene ulos,ystäviesi kanssa ja matkoille, aikuinen nainen ei kysy lupaa mieheltään
- tajua että miehesi ei ole isäsi, etkä sinä lapsi
- tee mitä huvittaa, älä neuvottele
- naura partoihisi
- hanki rakastaja

Lue lisää

Näin minäkin tekisin ja tein. Viimeisen ultimaatumin tein, kun jäimme molemmin eläkkeelle. Sanoin, etten tee enää kaikkea sitäkään, mitä tein siihen asti. Minäkin olen vapaalla, koska eläke merkitsee omaa vapautta tehdä ja olla tekmättä.

Nyt teen, mitä ajattelen ja tahdon. Ilmoitan vain, mitä ja koska, mihin menen, mutta en koska tulen, koska en sitä aina tiedä. Olemme molemmat tyytyväisiä, mutta onhan meille toki jäänyt yhteisiäkin harrastuksia, joita voimme jakaa.
Meillä molemmilla on nyt omaa aikaa ihan itselle.

Kun lapset olivat vielä kotona(ja koululaisia), opetin heidät tekemään omat juttunsa, kuten pyykit ja siivoukset(omat huoneet). Elleivät siivonneet, so what? Omapa oli päänsärkynsä, panin vain ovet kiinni. Yhdessä myös keitettiin ja syötiin, ja aika oli määrätty. Ellei ollut paikalla, ei odotettu, vaan kaikki korjattiin pois. Kukaan ei kuollut nälkään, vaan otti, mitä löysi. Kun ukko tai lapset jättivät vaatteitaan pirin pärin, jätin ne siihen vaikka viikoksi kahdeksi tai sitten heittelin likavaatekoppaan... Mitä se haittasi, olkoot. Pian he huomasivat, että vaatteet eivät riittäneet, kun ne vain katosivat ja tulivat tarkemmiksi.

Vähitellen viesti meni perille, motkotustahan siitä oli jonkun verran, mutta minä harrastin omia menojani ja tein oman osuuteni, mitä oli luvannut, hyvin. Osoitin heille, että kun tekee, ei tarvitse purnata, ja kaikki tulee valmiiksi.

Napsu kirjoitti:

HYVIN KIRJOITAT!

Kuitenkin tulee mieleen tuosta sun kokemuksesta, että jäljelle jää aina tämä peruskysymys; pitääkö joustavampi puoliso puoliaan? Kirjoitat että joustit,ymmärtänyt, sovitellut...Tässä on juuri se sokea piste, joka joustavalla on; hän yrittää liikaa, on mielestään hyväkin ihminen eli koettaa toimia hyvän puolison tavoin - ja vastassa on se itsekkäämpi osapuoli, jollle pitäisi paukuttaa kovemmilla aseilla päähän, että ei käy. Elämä on henkisen kasvun koulu, jossa me olemme peilejä toisillemme. Joustavat ihmiset eivät millään kykene tajuamaan, että heidän tulee itse huolehtia itsestään, itse kunnioitettava itseään, eikä odottaa sitä vain muilta. Muiden kunnioitus ja rakkaus tulee sitten, kun ensin itse kunnioittaa ja rakastaa itseään.

Olen kanssasi samaa mieltä; avioero ei olisi hyväksi; sen takia, että jos tämä nainen ei herää hereille, hän ei opi mitään ja vie mukanaan ongelmansa seuraavaan suhteeseen.

Lue lisää

olla se fiksumpi, joka "näyttää" toiselle mitä tarvitsee? Eikö toinenkin osaa mukamas päätellä ihmisen perustarpeita tai tarpeita jotka itse tyydyttää itselleen??!!

vaimo ja äiti kirjoitti:

pitää perhepalaveri?
Kokeiltu on, miehen mukaan hän on 100 % tyytyväinen eikä näe mitään syytä muuttaa yhtään mitään. Perheen kanta on, että heillä ei ole halua lisätä omaa työpanosta, koska heillä kenelläkään ei ole aikaa tai energiaa käyttää sitä "toisarvoisiin kotitöihin" ( miehen kommentti : hän ei akkojen hommia ala tekemään, ne on ala-arvoisia ja toisarvoisia. Diakonin kommentti oli, että minun tulee ymmärtää ettei his halua muutosta jolloin minun tulee olla joustava. Miehen mielstä pojista ei tehdä ämmiä ja heidän kotitöihin osallistuminen tekisi heistä ei-miehiä.

Lähteminen ei tee elämästäsi ainakaan helpompaa, sillä kymmenien vuosien avioliiton jälkeen yksin asuminen ei välttämättä olekaan läpihuutojuttu.

Mutta siitähän se kenkä puristaa, nyt minä nimenomaan olen yksin. Miehellä ei ole aikaa olla minun seurassa.
Rahasta ei se pärjääminen ole kiinni, oma palkka on ihan hyvä ( yleisen mittapuun mukaan minulla on iso palkka ) ja muutakin omaisuutta on kertynyt vuosien varrella. Käytännössä kaikki mikä liittyy kotiin on jo nyt minun vastuulla.

Onko sinulla mahdollisuutta lähteä lomalle yksin tai ystävän kanssa?
Tätä mieheni ei missään nimessä hyväksy.

Elvyttää henkiin jonkin vanha, rakas harrastus tai aloittaa aivan uusi?
Ainahan minulla on ollut oikeus harrastaa kunhan palvelu pelaa kotona ja kotityöt on viimeisen päälle tehty. Pulla pitää olla kotona leivottua, tuoretta, ei pakastettua ja päivää vanhempi heitetään roskiin " syömäkelvottomana"
Herään kello 4 aamulla lähden töihin 7 :ksi tulen töistä viideltä, aloitan kotityöt ja menen nukkumaan 11 - 12 riippuen kuinka saat hommat hoidettua. Viikonloput siivoan perusteelisesti, pesen pyykkiä ym. TV:stä pyrin päivittäin katsomaan uutiset, mulloin se on kiinni tai vain muiden katsottavissa.

Lapset ja mies voivat osallistua kotitöihin, jolloin sinullekin järjestyy aikaa.
Tästä kuulemma ei edes keskustella, mitä hän vaimolla tekee jos hänenkin pitää niitä akkojen hommia tehdä. ( koskee myös poikia)

Parisuhteeseen voisi auttaa parisuhdeterapian lisäksi loma miehen kanssa kahden kesken, viikonlopun irtiottokin voi riittää.
Minulla on oikeus mennä, kun se kerran on vain minun ongelma. Hän on tyytyväinen. Hullut vain hoitoon, hän ei sitä ole.

Pojat tienaa omilla hommilla noin 1000 - 1500 € / kk joten heillä ei ole tarvetta ihan pikkurahalla niitä kotitöitä tehdä.
Mie vastustaa ( aina) poikien kotitöiden tekemistä, mies on mies ja akat akkoja.

Raha on tuskin mikään ratkaisu saada lähes aikuisia poikia edes viemään omat likaiset vaatteet pesuun, vaivautua viemään se roskapussi ulos menessä katokseen, tekemään lumityötä, saati kattamaan pöytää tai edes laittamaan se maitopurkki jääkaappiin saati hakemaan kaupasta jotakin muuta kun herkkuja itselle. Maitopurkin tuominen samalla kauppareissulla ei sovi.

Lue lisää

Mies ei halua muutosta, koska hänelle elämä on nyt tehty helpoksi ja mukavaksi. Muutos tapahtuu joka tapauksessa, jos sinä saat kylliksesi ja lähdet.
Jos tilanteesi todella on niin paha kuin annat ymmärtää, yritä keskustella perheen anssa vielä yhden kerran. Jos muutosta ei perheeseen tule, se tulee entiseen perheeseen. Ei sinun tarvitse eikä ole pakko jaksaa yksinäsi.
Kukaan ei ole toisen orja.

Jos teet tämän päätöksen, ei sen ole pakko olla lopullinen. Ennenkin on mies herännyt vasta, kun tilanne on todellinen - vaimo muutti toiseen kotiin, kun yhteisessä ei enää voinut olla.

Mutta: oletko kaikki nämä vuodet opettanut miesväkeä toimimaan noin itsekkäästi? Oletko ollut itsestäänselvyys, äänetön ja purnaamaton huoltaja? Mennyttä aikaa on vaikea muuttaa. Ehkeivät he ota sinua enää tosissaan?

Voimia sinulle, mitä ikinä päätät tehdä. Helppoa se ei tule olemaan mitenkään päin heti, mutta aika tekee kyllä tehtävänsä.

meillä hyvin toiminut kirjoitti:

Mitä jos teettäisit teidän viikkosiivoukst yms. ikkunanpesut ja sen kaltaiset hommat siivousfirmalla? Voisit hyödyntää kotitalousvähennyksen ja pääsisit itse ainakin niiden töiden suhteen helpommalla.

Lue lisää

ku ajattelee kuinka usein ikkunta on pestävä, mul joka viides vuosi, ni kyl se kannattaa teettä vieraalla, jää aikaa parisuhteelle.


Siis mä oon seurannu muutamaa naista. Kolome tenavaa, menee kaikki aika lasten hoitoon ja kodin kunnossapitoon.

Mä katon aikonaa omaa poikaa ja kahta naapurin penskaa muutaman kesän (4-7v). Tietty siivosin ja laiton ruuan. Vaati tasan tunnin päivässä.

Elikkä oikeestihan on kyse siitä että koko aika halutaan touhottaa jotakin ja sitten syytetään muita ajan puutteesta. Siihen auttas jos harrastas ens alakuun 80 tuntia mietiskelyä tekemättä yhtään mitään muuta.

Ja sen jäläkeen lukasis sen dostojevskin tuotannon alakukielellä. Sit kahtos tarteeko siivota.

Metsänvartija kirjoitti:

tässä kommentissa! Siis äärimmäisen fiksuja. Sinuun haluaisin tutustua!

Ymmärrettävistä syistä olen ihan samaa mieltä ;)

Toivoisin hieman apua kotitöihin. Käydä vaikka kaupassa, viedä omat likaiset vaatteet pesuun ja kyllä arvostusta siitä työstä mitä kotona teen.

Ehkä kerrankin tilaisuutta istua siihen valmiiseen ruokapöytään. Tai vaikka tiskien korjaamiseen sinne pesukoneeseen.

Edes keskustelua siitä milloin vieraita käsketään ja mitä niille ajoitaan tarjota.

Keroa olen kyllä yrittänyt, pariterapiaan pyytänyt, diakoni juttusilla käynyt.

Pahinta on miehen asenne, näin on hyvä ja mitään ei muuteta.

Tunnenko itseni tarpeelliseksi, en. Tunnen itseni huomaamattomaksi huonekaluksi. Pitääkö olla riitelevä ja riidanhaluinen. Kauniisti sanottu kun ei herätä toista. Riita tuntuu vain niin huonolta keinolta alkaa purkaa asioita.

Työelämässä olen arvostettu, hyvinpalkattu ja korkean koulutuksen omaava. Siellä tunnen olevani tarpeellinen ja myös arvostettu. Toiveeni ja ajatukseni on kuunteliseminen arvoinen. MINUA KUUNNELLAAN, kotona voin puhua, mutta sitä ei rekisteröidä. Pyyntöni on pyyntö, kenellekään ei tule mieleen edes harkita sen toteuttamista.

Passaaminen ja sen lopettaminen, silloin mieheni ottaa varmasti eron. Hänen oma ilmoitus. Sitävartenhan hän naimisiin meni, että on joku joka tekee kaiken toisarvoisen kotityön.

vaimo ja äiti kirjoitti:

Toivoisin hieman apua kotitöihin. Käydä vaikka kaupassa, viedä omat likaiset vaatteet pesuun ja kyllä arvostusta siitä työstä mitä kotona teen.

Ehkä kerrankin tilaisuutta istua siihen valmiiseen ruokapöytään. Tai vaikka tiskien korjaamiseen sinne pesukoneeseen.

Edes keskustelua siitä milloin vieraita käsketään ja mitä niille ajoitaan tarjota.

Keroa olen kyllä yrittänyt, pariterapiaan pyytänyt, diakoni juttusilla käynyt.

Pahinta on miehen asenne, näin on hyvä ja mitään ei muuteta.

Tunnenko itseni tarpeelliseksi, en. Tunnen itseni huomaamattomaksi huonekaluksi. Pitääkö olla riitelevä ja riidanhaluinen. Kauniisti sanottu kun ei herätä toista. Riita tuntuu vain niin huonolta keinolta alkaa purkaa asioita.

Työelämässä olen arvostettu, hyvinpalkattu ja korkean koulutuksen omaava. Siellä tunnen olevani tarpeellinen ja myös arvostettu. Toiveeni ja ajatukseni on kuunteliseminen arvoinen. MINUA KUUNNELLAAN, kotona voin puhua, mutta sitä ei rekisteröidä. Pyyntöni on pyyntö, kenellekään ei tule mieleen edes harkita sen toteuttamista.

Passaaminen ja sen lopettaminen, silloin mieheni ottaa varmasti eron. Hänen oma ilmoitus. Sitävartenhan hän naimisiin meni, että on joku joka tekee kaiken toisarvoisen kotityön.

Lue lisää

Siis ihan totta...ottaa siis eron, ja on itse näin ilmoittanut tekevänsä, jos passaus loppuu..

Hei, nyt oikeasti! Jos olet tuollaisen kusip..n ottanut... on jo korkea aika päästä moisesta eroon. Pahinta kaikessa on se, mitä miehen ja naisen mallia olette antanut lapsillenne. Toivottavasti ei ole vielä ihan vanhoja, niin malli saattaa vielä olla muutettavissa.

Printaa tuo avauksesi ja jätä se miehellesi.
Aseta ehdot. Ja jos ehtoja ei noudateta, lähde jo hyvä ihminen lopullisesti. Ala vihdoin elämään omaa elämääsi. Vapaana ja yksin tai vain lasten kanssa on helpompaa kuin suhteessa missä orjatyötäsi ei edes arvosteta.

Olet ansainnut elää onellisena, älä tyydy vähempään!

mutta kun äidin rooli on vähän erilainen kuin sinkkunaisen rooli. Halutaan mies,halutaan lapsia,lapsista on vastuu,isosta talosta on vastuu,tietenkin yhdessä miehen kanssa. Mutta vastuuta on enemmän äidillä kuin yksin elävällä sinkkunaisella. Varmasti oon oikeassa tässä :). Tottakai äidilläkin on oikeus saada se oma minä aina esiin ja hetki itselle. Jos miehen kanssa keskustelisi ja kertoisi mikä mättää,pitäisi palaverin.....Mutta varmasti äitinä saa unohtaa enemmän itsensä...ikävä tosiasia

nainen avoliitossa kirjoitti:

mutta kun äidin rooli on vähän erilainen kuin sinkkunaisen rooli. Halutaan mies,halutaan lapsia,lapsista on vastuu,isosta talosta on vastuu,tietenkin yhdessä miehen kanssa. Mutta vastuuta on enemmän äidillä kuin yksin elävällä sinkkunaisella. Varmasti oon oikeassa tässä :). Tottakai äidilläkin on oikeus saada se oma minä aina esiin ja hetki itselle. Jos miehen kanssa keskustelisi ja kertoisi mikä mättää,pitäisi palaverin.....Mutta varmasti äitinä saa unohtaa enemmän itsensä...ikävä tosiasia

Lue lisää

Hiukan eri asia olla äiti lapsille kuin aikuiselle miehelleen. Et ymmärtänyt koko yskää.

Lue aloitus, vastaa sitten, ole hyvä!

vaimo ja äiti kirjoitti:

Toivoisin hieman apua kotitöihin. Käydä vaikka kaupassa, viedä omat likaiset vaatteet pesuun ja kyllä arvostusta siitä työstä mitä kotona teen.

Ehkä kerrankin tilaisuutta istua siihen valmiiseen ruokapöytään. Tai vaikka tiskien korjaamiseen sinne pesukoneeseen.

Edes keskustelua siitä milloin vieraita käsketään ja mitä niille ajoitaan tarjota.

Keroa olen kyllä yrittänyt, pariterapiaan pyytänyt, diakoni juttusilla käynyt.

Pahinta on miehen asenne, näin on hyvä ja mitään ei muuteta.

Tunnenko itseni tarpeelliseksi, en. Tunnen itseni huomaamattomaksi huonekaluksi. Pitääkö olla riitelevä ja riidanhaluinen. Kauniisti sanottu kun ei herätä toista. Riita tuntuu vain niin huonolta keinolta alkaa purkaa asioita.

Työelämässä olen arvostettu, hyvinpalkattu ja korkean koulutuksen omaava. Siellä tunnen olevani tarpeellinen ja myös arvostettu. Toiveeni ja ajatukseni on kuunteliseminen arvoinen. MINUA KUUNNELLAAN, kotona voin puhua, mutta sitä ei rekisteröidä. Pyyntöni on pyyntö, kenellekään ei tule mieleen edes harkita sen toteuttamista.

Passaaminen ja sen lopettaminen, silloin mieheni ottaa varmasti eron. Hänen oma ilmoitus. Sitävartenhan hän naimisiin meni, että on joku joka tekee kaiken toisarvoisen kotityön.

Lue lisää

Jos olet noin tyytymätön ja lannistunut, pakkaa laukut ja lähde. Älä ruikuta. Jokainen on oman onnensa seppä. Hittoako siinä vielä seisot. On raukkamaista valittaa asioita, hakea sympatiaa kohtalosta, jota ei ole aikeissa valituksestaan huolimatta muuttaa. Ja kun tuolla sanoit, että passaamisen loputtua mies ottaa eron. EIKÖ SE JUURI OLE SE ASIA, MITÄ HAIKAILET?

vaimo ja äiti kirjoitti:

Toivoisin hieman apua kotitöihin. Käydä vaikka kaupassa, viedä omat likaiset vaatteet pesuun ja kyllä arvostusta siitä työstä mitä kotona teen.

Ehkä kerrankin tilaisuutta istua siihen valmiiseen ruokapöytään. Tai vaikka tiskien korjaamiseen sinne pesukoneeseen.

Edes keskustelua siitä milloin vieraita käsketään ja mitä niille ajoitaan tarjota.

Keroa olen kyllä yrittänyt, pariterapiaan pyytänyt, diakoni juttusilla käynyt.

Pahinta on miehen asenne, näin on hyvä ja mitään ei muuteta.

Tunnenko itseni tarpeelliseksi, en. Tunnen itseni huomaamattomaksi huonekaluksi. Pitääkö olla riitelevä ja riidanhaluinen. Kauniisti sanottu kun ei herätä toista. Riita tuntuu vain niin huonolta keinolta alkaa purkaa asioita.

Työelämässä olen arvostettu, hyvinpalkattu ja korkean koulutuksen omaava. Siellä tunnen olevani tarpeellinen ja myös arvostettu. Toiveeni ja ajatukseni on kuunteliseminen arvoinen. MINUA KUUNNELLAAN, kotona voin puhua, mutta sitä ei rekisteröidä. Pyyntöni on pyyntö, kenellekään ei tule mieleen edes harkita sen toteuttamista.

Passaaminen ja sen lopettaminen, silloin mieheni ottaa varmasti eron. Hänen oma ilmoitus. Sitävartenhan hän naimisiin meni, että on joku joka tekee kaiken toisarvoisen kotityön.

Lue lisää

Otat sen eron itse ja lakkaat passaamasta noita äijiä. Ovatko kenties jotenkin jälkeenjääneitä tai muuten henkisiltä taidoiltaan heikkoja? Ja muutama perkele perään niin ymmärtävät että olet tosissasi.

vaimo ja äiti kirjoitti:

Toivoisin hieman apua kotitöihin. Käydä vaikka kaupassa, viedä omat likaiset vaatteet pesuun ja kyllä arvostusta siitä työstä mitä kotona teen.

Ehkä kerrankin tilaisuutta istua siihen valmiiseen ruokapöytään. Tai vaikka tiskien korjaamiseen sinne pesukoneeseen.

Edes keskustelua siitä milloin vieraita käsketään ja mitä niille ajoitaan tarjota.

Keroa olen kyllä yrittänyt, pariterapiaan pyytänyt, diakoni juttusilla käynyt.

Pahinta on miehen asenne, näin on hyvä ja mitään ei muuteta.

Tunnenko itseni tarpeelliseksi, en. Tunnen itseni huomaamattomaksi huonekaluksi. Pitääkö olla riitelevä ja riidanhaluinen. Kauniisti sanottu kun ei herätä toista. Riita tuntuu vain niin huonolta keinolta alkaa purkaa asioita.

Työelämässä olen arvostettu, hyvinpalkattu ja korkean koulutuksen omaava. Siellä tunnen olevani tarpeellinen ja myös arvostettu. Toiveeni ja ajatukseni on kuunteliseminen arvoinen. MINUA KUUNNELLAAN, kotona voin puhua, mutta sitä ei rekisteröidä. Pyyntöni on pyyntö, kenellekään ei tule mieleen edes harkita sen toteuttamista.

Passaaminen ja sen lopettaminen, silloin mieheni ottaa varmasti eron. Hänen oma ilmoitus. Sitävartenhan hän naimisiin meni, että on joku joka tekee kaiken toisarvoisen kotityön.

Lue lisää

luin nyt vasta, kommenttini jälkeen muita vastauksia sinulle. Jumankekka, jos mies uhkaa ottaa eron passaamisen lopetettuasi! Jestas sentään...et kai usko siihen, että nykynaiset - varsinkaan ne eronneet ja saman passuun kokeneet ottavat sun miestäsi tuosta vaan. Ei ikinä. Joku pikahupaa tarvitseva voi tulla hetkesi ovelleen nyysimän elatuksen toivossa, muttei muuta. JA jos niin käy, että miehesi ottaa eron...silloin se on sinun voittosi, hyvä nainen sentään. Silloinhan tulee esiin se, kuinka vähän sinä hänelle merkitsit.
En ikinä suosittele kenellekään eroa, jokainen tehköön päätöksensä. Itse kommentoin tuolla huumorimielessä, nyt meinaa ainut hermo katketa, kun luin miehesi ilmoituksesta.
Anna pahan mennä, jos noin aliarvioi sinua. Kokeile silti revitellä omallakin halullasi elämään ja tasa-vertaisuuteen. Ota se riski, ennekuin sairastut fyysisesti (jos todella ket voivasi pahoin)
30-vuotta liittoa ja vuosikausia kotona olleena en ole koskaan joutunut tilanteeseen, että minua on pidetty itsestäänselvyytenä perheessä. Toisaalta olen nautinut toisten passaamisesta, mutta olen saanut hyvää huoltoa ukolta muuten..ei sitä varmaa naikkia yksistään vaan todella kaikkea muuta, vapaudesta vastuuseen.
Toivon sinulle parempia hetkiä.

vaimo ja äiti kirjoitti:

Toivoisin hieman apua kotitöihin. Käydä vaikka kaupassa, viedä omat likaiset vaatteet pesuun ja kyllä arvostusta siitä työstä mitä kotona teen.

Ehkä kerrankin tilaisuutta istua siihen valmiiseen ruokapöytään. Tai vaikka tiskien korjaamiseen sinne pesukoneeseen.

Edes keskustelua siitä milloin vieraita käsketään ja mitä niille ajoitaan tarjota.

Keroa olen kyllä yrittänyt, pariterapiaan pyytänyt, diakoni juttusilla käynyt.

Pahinta on miehen asenne, näin on hyvä ja mitään ei muuteta.

Tunnenko itseni tarpeelliseksi, en. Tunnen itseni huomaamattomaksi huonekaluksi. Pitääkö olla riitelevä ja riidanhaluinen. Kauniisti sanottu kun ei herätä toista. Riita tuntuu vain niin huonolta keinolta alkaa purkaa asioita.

Työelämässä olen arvostettu, hyvinpalkattu ja korkean koulutuksen omaava. Siellä tunnen olevani tarpeellinen ja myös arvostettu. Toiveeni ja ajatukseni on kuunteliseminen arvoinen. MINUA KUUNNELLAAN, kotona voin puhua, mutta sitä ei rekisteröidä. Pyyntöni on pyyntö, kenellekään ei tule mieleen edes harkita sen toteuttamista.

Passaaminen ja sen lopettaminen, silloin mieheni ottaa varmasti eron. Hänen oma ilmoitus. Sitävartenhan hän naimisiin meni, että on joku joka tekee kaiken toisarvoisen kotityön.

Lue lisää

että nyt riitti.Olette kaikki aikuisia,joten hoitakaa itsenne ja pyykkinne.Sano ,jos eivät auta ruoanlaitossa ja siivouksessa sinä lähdet nostelemaan,eli otat oman asunnon,et ole heidän piikansa enää.Eiköhän ukkokin ala miettimään haluaako sinut menettää.Jos hän ei tee tikkua ristiin asian eteen,ota ja vaikka vuokraa aluksi oma asunto ja katso mitä tapahtuu.Ehkäpä sitten huomaavat että olet tosissaan.Tiedän kokemuksesta että mielellään passaa perhettä ja pitää kodin siistinä,mutta jos sitä pidetään itsestään selvyytenä eikä auteta missään asiassa,alkaa tosiaan kyrsimään passata aikuisia ihmisiä.Ei kun säännöt tiskiin,et häviä mitään menipä syteen tai saveen.Onnea ja hyvää jatkoa elämääsi!!!

vaimo ja äiti kirjoitti:

Toivoisin hieman apua kotitöihin. Käydä vaikka kaupassa, viedä omat likaiset vaatteet pesuun ja kyllä arvostusta siitä työstä mitä kotona teen.

Ehkä kerrankin tilaisuutta istua siihen valmiiseen ruokapöytään. Tai vaikka tiskien korjaamiseen sinne pesukoneeseen.

Edes keskustelua siitä milloin vieraita käsketään ja mitä niille ajoitaan tarjota.

Keroa olen kyllä yrittänyt, pariterapiaan pyytänyt, diakoni juttusilla käynyt.

Pahinta on miehen asenne, näin on hyvä ja mitään ei muuteta.

Tunnenko itseni tarpeelliseksi, en. Tunnen itseni huomaamattomaksi huonekaluksi. Pitääkö olla riitelevä ja riidanhaluinen. Kauniisti sanottu kun ei herätä toista. Riita tuntuu vain niin huonolta keinolta alkaa purkaa asioita.

Työelämässä olen arvostettu, hyvinpalkattu ja korkean koulutuksen omaava. Siellä tunnen olevani tarpeellinen ja myös arvostettu. Toiveeni ja ajatukseni on kuunteliseminen arvoinen. MINUA KUUNNELLAAN, kotona voin puhua, mutta sitä ei rekisteröidä. Pyyntöni on pyyntö, kenellekään ei tule mieleen edes harkita sen toteuttamista.

Passaaminen ja sen lopettaminen, silloin mieheni ottaa varmasti eron. Hänen oma ilmoitus. Sitävartenhan hän naimisiin meni, että on joku joka tekee kaiken toisarvoisen kotityön.

Lue lisää

Lainaus
Tai vaikka tiskien korjaamiseen sinne pesukoneeseen.
End

Mulla men puoli vuotta kouluttaa akka laittaa omat lautasesa koneeseen, poika oppi päivässä, kone ol aina täynnä puhtaita astioita ja likaset läjäs pesualataaseen. Mä piirsin tiskien logistiikka ketjusta sille kuvan. Astianpesukoneessa on likaset astiat, kaapissa puhtaat ja jokainen laittaa omat astiansa koneeseen.

Oppii se nainenkin kun asian selittää kynä ja paperin kanssa.

Nyt ruikutti uutta ukkoosa et ei moista ymmärrä. Erehyn muistuttaa et ei hänelekkää uponnu kaaliin kunnes ol kaaviakuva. Raivarinhan tuo puhelimes sai. Ei kuulema voi mulle puhuu edes tiskeistä.

Se on melekosen heleppo sannoo et jokkainen laittaa astiasa ite. Ja helepompi se on laittoo koneesee ku altaasee jos kone on tyhjä.

Tottakai sä oot töissä arvosttuttu koska teet niin halaval et sinnuu pietää hinta laatusuhteelta hyvänä. Ja pomot ajatteelloo kaiken puolestas, koton pittää olla ommoo järkee taikka kyssyy tälläsilta fiksuilta kavereilta.

Vaikka "vaimo ja äiti", miehesi ja poikiesi itsekkyys on räikeää ja heidän vastuullaan, ei koko vastuu tilanteesta ole yksin heillä.

Marttyyriuuteen, ylikiltteyteen ja tällaiseen itsenä ylenmäärin tarpeelliseksi tekemiseen liittyy paljon valheellisuutta. Mutta lopulta henkilö silti kärsii. Muutos tapahtuu vain oman vastuun haltuunottamisella.

ajassa taakseppäin niin olisko äitis pitäny ajatella samoin ja jättää lapset hankkimatta..Siis mitä oikeaa ja todellista elämässä ilman lapsia on,,ei mitään.

mennään< kirjoitti:

ajassa taakseppäin niin olisko äitis pitäny ajatella samoin ja jättää lapset hankkimatta..Siis mitä oikeaa ja todellista elämässä ilman lapsia on,,ei mitään.

Sinulla ei ilmeiseti ole käsitystä siitä miten hyvää elämä voi olla ilman pillun ja tissien venuttajia. Et varmaankaan ole luova ihminen; intuitiivinen ja aina valppaana uusien ideoiden ja ajatuksien toteuttamiseen.

Minulle ei väliä vaikka äitini olisi jättänyt lapset (minut mukaanlukien) tekemättä. En tosin ole tuo 23v. kirjoittaja mutta ajattelen aivan samoin kuin hän. Kyllä tämä maapallo toimeen tulee ilman meitä ihmisiäkin. Ihan hyvä että kaikki ei ole niin avuttomia että tarvitsevat kasan ipanoita tunteakseen olonsa tarpeelliseksi.

Mut ei se mitään, tunnen paljon kaltaisiasi. Ajatuksenne ovat niitä samoja aina - ja uskotte niitä viljelemällä "avaavanne" lapsettomien ja ei-lapsia-haluavien silmät :) Se on kovin naiivia.

Elämä on hyvin todellista ja oikeaa nimenomaan silloin kun ei ole lapsia. Mitäpä näistä kiistelemään kun varmasti ole eri mieltä. Sinullekin ihan hyvä kuitenkin ymmärtää, että kaikilla ei ole samanlainen elämä ja samat tavoitteet.

ihanat lapsukaiset, niistä en luopuisi koskaan :)) ja ym.ym.ihanaa perhe elämää, ku lapset
pörrää ympärillä.tietenki välillä on murheitakin ym.kinaa, mut sehän on vain elämää!!!! eihän aina voi hyvin mennä....onhan yksinäiselläkin ne omat surut ja murheet...vai eikö?

pitemmän päälle mitään sisä... kirjoitti:

ihanat lapsukaiset, niistä en luopuisi koskaan :)) ja ym.ym.ihanaa perhe elämää, ku lapset
pörrää ympärillä.tietenki välillä on murheitakin ym.kinaa, mut sehän on vain elämää!!!! eihän aina voi hyvin mennä....onhan yksinäiselläkin ne omat surut ja murheet...vai eikö?

Lue lisää

jaa ja lapsettomat ovat aina "yksinäisiä juoppoja sinkkuja"...
missä maailmassa sä elät?
kyllä vapaaehtoisesti lapsettomia on niin monia että varmasti sellaiset mies ja nainen löytää toisensa ja pyörittävät omaa arkeaan vaikka matkustellen ja muuta kivaa tehden.
luulenpa että vähemmän murheita lapsettomilla on kuin perheellisillä jotka joutuvan murehtimaan lähes ns."kaikkea"..
ja niin..ne lapsettomat voivat hankkia eläimiäkin..ja voivat tehdä mitä vain murehtimatta siitä kenet saisi lapsenvahdiksi, ja voiko lasta ottaa tänne ja tuonne mukaan, ja miten lapsi jaksaisi sitä ja tätä..
enemmän sisältöä lapsettomassa elämässä on kuin lapsia sisältävässä..

ilman lapsia kirjoitti:

jaa ja lapsettomat ovat aina "yksinäisiä juoppoja sinkkuja"...
missä maailmassa sä elät?
kyllä vapaaehtoisesti lapsettomia on niin monia että varmasti sellaiset mies ja nainen löytää toisensa ja pyörittävät omaa arkeaan vaikka matkustellen ja muuta kivaa tehden.
luulenpa että vähemmän murheita lapsettomilla on kuin perheellisillä jotka joutuvan murehtimaan lähes ns."kaikkea"..
ja niin..ne lapsettomat voivat hankkia eläimiäkin..ja voivat tehdä mitä vain murehtimatta siitä kenet saisi lapsenvahdiksi, ja voiko lasta ottaa tänne ja tuonne mukaan, ja miten lapsi jaksaisi sitä ja tätä..
enemmän sisältöä lapsettomassa elämässä on kuin lapsia sisältävässä..

Lue lisää

"enemmän sisältöä lapsettomassa elämässä on kuin lapsia sisältävässä.."

Saahan sitä itselleen uskotella mitä tahansa, mutta tuo on kyllä typerä väittämä. Taitaa kirjoittajan "sisältö" olla verrattavissa johonkin rahalla ostettavaan kuin elämän oleelliseen sisältöön.

tuo juttu.. kirjoitti:

"enemmän sisältöä lapsettomassa elämässä on kuin lapsia sisältävässä.."

Saahan sitä itselleen uskotella mitä tahansa, mutta tuo on kyllä typerä väittämä. Taitaa kirjoittajan "sisältö" olla verrattavissa johonkin rahalla ostettavaan kuin elämän oleelliseen sisältöön.

Lue lisää

no miten selität yh-äidit, avioerolapset, lasten pahoinvoinnin, pedofiilivanhemmat jne..

niillä uusilla äideillä tuntuu vaan se järki ja oma identiteetti katoavan sen lapsen tulon myötä, ja miestä sorsitaan joka tilanteessa, tai jos mies ei tee "kaikkea2 oikein niin johan syntyy poru..ihmekös mies tahtoo eron sitten kun mikään ei "äitihuumaan" tunnu auttavan..

mielestäni jos lapsen tekee sitten suhteessa, niin ei se lapsi ja perhe- elämä saa olla ainoita elämän sisältöjä, vaan molemmilla vanhemmilla pitää olla välillä myös omaa aikaa, ettei se oma minä katoa jonnekin komeroon lukon taakse.
vai on sinkkujen/vapaaehtoisesti lapsettomien elämä pelkkää materialismia ja rahaa..hmm..mitäköhän se perheellisten elämä on.."ostetaan pikka kallelle ja liisalle pelikone ja leluja että niilläkin on kivaa","ostetaanko automatkalle dvd-läppäri että lapset voivat hiljaa katsella madagaskaria ja muita piirrettyjä","mikko tarvii uudet kengät ja mp3 soittimen(vai mikä iPod se nyt olikaan?)","ostetaankos uusi auto joka on turvallisempi ja siistimpi kuin nykyinen".JNE..
sanoisin että perheet ovat suurimpia rahan ja materiaalin suurkuluttajia verrattuna vapaaehtoislapsettomiin joiden elämässä todellakin on muutakin elämää kuin:lapsi, perhe, lapsi, perhe,lapsi, perhe..

Sinun poikasi eivät kelpaa kenellekään nykynaiselle, jos eivät osaa tai suostu tekemään mitään taloustöitä. Nykyajan nuoret, koulutetut, fiksut naiset eivät suostu tekemään yksin kaikkia kotiasioita, kuten voit näiltäkin palstoilta lukea.

Minusta sinun kannattaisi puhua tästä asiasta miehesi kanssa, koska tuota menoa poikasi ovat todellakin äitinsä hoivattavina vielä keski-iässäkin.

Vai onko miehesi kenties ajatellut, että pojistasi tulee niin hyvätuloisia ja varakkaita, että he voivat sillä tavoin saada alistuvan naisen itselleen. Enpä tiedä kiinnostaako sellainen rooli enää nykynaisia ainakaan Suomessa.

Itse ainakin kierran vauva-asteelle jääneet miehet kaukaa, kyllä miehen pitää pärjätä kotiasioiden kanssa siten, että osaa pitää itsensä puhtaana, ei nälkiinny ja siivoaminen nyt onnistuu keneltä tahansa.

Miehesi on hirveä sovinisti. Itse en jaksaisi tuollaista tyyppiä, mutta minähän olenkin sitten varmaan telaketjufeministi kun näin ajattelen.

nainen tässä. kirjoitti:

Sinun poikasi eivät kelpaa kenellekään nykynaiselle, jos eivät osaa tai suostu tekemään mitään taloustöitä. Nykyajan nuoret, koulutetut, fiksut naiset eivät suostu tekemään yksin kaikkia kotiasioita, kuten voit näiltäkin palstoilta lukea.

Minusta sinun kannattaisi puhua tästä asiasta miehesi kanssa, koska tuota menoa poikasi ovat todellakin äitinsä hoivattavina vielä keski-iässäkin.

Vai onko miehesi kenties ajatellut, että pojistasi tulee niin hyvätuloisia ja varakkaita, että he voivat sillä tavoin saada alistuvan naisen itselleen. Enpä tiedä kiinnostaako sellainen rooli enää nykynaisia ainakaan Suomessa.

Itse ainakin kierran vauva-asteelle jääneet miehet kaukaa, kyllä miehen pitää pärjätä kotiasioiden kanssa siten, että osaa pitää itsensä puhtaana, ei nälkiinny ja siivoaminen nyt onnistuu keneltä tahansa.

Miehesi on hirveä sovinisti. Itse en jaksaisi tuollaista tyyppiä, mutta minähän olenkin sitten varmaan telaketjufeministi kun näin ajattelen.

Lue lisää

Tutulta kuulosti tekstisi. Olen tällä hetkellä itse pääsemässä irti tuosta "kahleesta". Lapset jo pois kotoa, mies on jo eläkkeellä, ja käyn itse vielä töissä useita vuosia ainakin näillä näkymin. Olen pitänyt pari viime vuotta puoleni. En ole suostunut enää passaamaan. Oon huutanut ja kiljunut kotonani murrosikäisille pojilleni, nostanut kissan pöydälle, ja osoittanut, että en ole piika, joka tekee kaiken. Olen repinyt itseni urheiluharrastuksiin, melkein aina kuitenkin niin, että on yritetty osoittaa mulle, että onko tuo nyt niin tarpeellista. Joo, se on tarpeellista. Älä anna periksi perheenjäsenille, kukaan muu ei nosta sinun oikeuksiasi esille kuin sinä itse. Olisihan se meistä naisistakin mukavaa, kun joku veisi astiat tiskiin ja pyyhkisi pöydät. Olen muuten viime aikoina tehnyt "kotityötestejä". Olen jättänyt käytetyt vessapaperirullat lattialle korjaamatta roskikseen. Haa, siitä syntyikin mukava "keskustelu". Ja mies oli aivan down. :))) Tee yrityksesi hyvässä hengessä, ja silloin, kun olet vielä kerran kaikki ruokkinut ja olette kaikki yhdessä. Ota paperia ja kynä, ja käytä organisointikykyäsi ja älyäsi niihin, joita olet passannut. Ole varma ja näytä se! Tsemppiä!

kokeneita naisia kirjoitti:

Tutulta kuulosti tekstisi. Olen tällä hetkellä itse pääsemässä irti tuosta "kahleesta". Lapset jo pois kotoa, mies on jo eläkkeellä, ja käyn itse vielä töissä useita vuosia ainakin näillä näkymin. Olen pitänyt pari viime vuotta puoleni. En ole suostunut enää passaamaan. Oon huutanut ja kiljunut kotonani murrosikäisille pojilleni, nostanut kissan pöydälle, ja osoittanut, että en ole piika, joka tekee kaiken. Olen repinyt itseni urheiluharrastuksiin, melkein aina kuitenkin niin, että on yritetty osoittaa mulle, että onko tuo nyt niin tarpeellista. Joo, se on tarpeellista. Älä anna periksi perheenjäsenille, kukaan muu ei nosta sinun oikeuksiasi esille kuin sinä itse. Olisihan se meistä naisistakin mukavaa, kun joku veisi astiat tiskiin ja pyyhkisi pöydät. Olen muuten viime aikoina tehnyt "kotityötestejä". Olen jättänyt käytetyt vessapaperirullat lattialle korjaamatta roskikseen. Haa, siitä syntyikin mukava "keskustelu". Ja mies oli aivan down. :))) Tee yrityksesi hyvässä hengessä, ja silloin, kun olet vielä kerran kaikki ruokkinut ja olette kaikki yhdessä. Ota paperia ja kynä, ja käytä organisointikykyäsi ja älyäsi niihin, joita olet passannut. Ole varma ja näytä se! Tsemppiä!

Lue lisää

Kodin pitää olla paikka jossa ei riidellä. Jos olisin kotona naputtava ja riitelevä vaimo. Kuinka työssäni voin olla rakentava ja perusteleva?

Huutamalla tai hakkumalla ei koskaan saa mitään hyvää aikaiseksi. Uskon järkevään keskusteluun ja asioiden rakentavaan läpikäymiseen. Mutta se edellyttää kaikkien kunntelevan ja keskustelevan. Yksinpuhelu ei paljon kesää tee.

Riitelemään ei ala. Joko kompromissi löytyy tai minä vain poistun paikalta.

Tänne kirjoittaessa ajatus on pikkuhiljaa muotoutunut. Joko minä saan apua tai sitten tehköön talon miehet ne hommat miten haluavat.

Mieheni tietää minun inhoavan riitaa ja eripuraa yli kaiken. Tietää minun aina laittavan perheen edun oman edun edelle. ( näin käsitääkseni puolisoiden tuliskin tehdä ) Mutta tästä lähin vaadin sen myös puolisoltani, tähän asti kun hän miettii vain ja ainostaa sitä omaa etua.

Koti työt on ja pysyy, ainoastaa tekemällä ne pois ne saa siirrettyä. Kuka voisi viihtyä kotona joka on likainen ja sotkuinen? Kuka pystyy kerämään voimia uuteen työpäivään jos kotona on riitaa ja eripuraa. Kotona pitäisi jokaisella olla hyvä olo.

vaimo ja äiti kirjoitti:

Kodin pitää olla paikka jossa ei riidellä. Jos olisin kotona naputtava ja riitelevä vaimo. Kuinka työssäni voin olla rakentava ja perusteleva?

Huutamalla tai hakkumalla ei koskaan saa mitään hyvää aikaiseksi. Uskon järkevään keskusteluun ja asioiden rakentavaan läpikäymiseen. Mutta se edellyttää kaikkien kunntelevan ja keskustelevan. Yksinpuhelu ei paljon kesää tee.

Riitelemään ei ala. Joko kompromissi löytyy tai minä vain poistun paikalta.

Tänne kirjoittaessa ajatus on pikkuhiljaa muotoutunut. Joko minä saan apua tai sitten tehköön talon miehet ne hommat miten haluavat.

Mieheni tietää minun inhoavan riitaa ja eripuraa yli kaiken. Tietää minun aina laittavan perheen edun oman edun edelle. ( näin käsitääkseni puolisoiden tuliskin tehdä ) Mutta tästä lähin vaadin sen myös puolisoltani, tähän asti kun hän miettii vain ja ainostaa sitä omaa etua.

Koti työt on ja pysyy, ainoastaa tekemällä ne pois ne saa siirrettyä. Kuka voisi viihtyä kotona joka on likainen ja sotkuinen? Kuka pystyy kerämään voimia uuteen työpäivään jos kotona on riitaa ja eripuraa. Kotona pitäisi jokaisella olla hyvä olo.

Lue lisää

En voi käsittää että puolustelet vielä omaa surkeaa asemaasi ja tilaasi omassa kodissasi!
Riita ja eripura ON joskus hyvästä, jos ei muuten mene asiat perille, niin kuin nyt on aika ilmeistä!
MIKÄÄN asia omassa tämänhetkisessä elämässäsi ei tule muuttumaan ellet lopeta puolustelemista, etenkin kun ei ole mitään puolusteltavaa.

vaimo ja äiti kirjoitti:

Kodin pitää olla paikka jossa ei riidellä. Jos olisin kotona naputtava ja riitelevä vaimo. Kuinka työssäni voin olla rakentava ja perusteleva?

Huutamalla tai hakkumalla ei koskaan saa mitään hyvää aikaiseksi. Uskon järkevään keskusteluun ja asioiden rakentavaan läpikäymiseen. Mutta se edellyttää kaikkien kunntelevan ja keskustelevan. Yksinpuhelu ei paljon kesää tee.

Riitelemään ei ala. Joko kompromissi löytyy tai minä vain poistun paikalta.

Tänne kirjoittaessa ajatus on pikkuhiljaa muotoutunut. Joko minä saan apua tai sitten tehköön talon miehet ne hommat miten haluavat.

Mieheni tietää minun inhoavan riitaa ja eripuraa yli kaiken. Tietää minun aina laittavan perheen edun oman edun edelle. ( näin käsitääkseni puolisoiden tuliskin tehdä ) Mutta tästä lähin vaadin sen myös puolisoltani, tähän asti kun hän miettii vain ja ainostaa sitä omaa etua.

Koti työt on ja pysyy, ainoastaa tekemällä ne pois ne saa siirrettyä. Kuka voisi viihtyä kotona joka on likainen ja sotkuinen? Kuka pystyy kerämään voimia uuteen työpäivään jos kotona on riitaa ja eripuraa. Kotona pitäisi jokaisella olla hyvä olo.

Lue lisää

Yli 30 vuotta elin samalla tavalla kuin sinä, mutta sitten vaan otin vaatteet ja lähdin. Kumma kun sitä ei meinaa tajuta, että valta omasta elämästä on itsellä, mutta sitten kamelin selkä taittuu jonain päivänä ja silloin tapahtuu. Elän yksin, pienellä eläkkeellä, ei ole omaisuutta. En saanut mitään korvausta elämäntyöstäni yhteisessä yrityksessä. Olen entiselle perheelleni nykyään ihan yhtä näkymätön kuin olin naimisissa ollessani. Mies on kyllä palkannut siivoojan, teettää muutenkin toisilla työtä ja maksaa palkkaa, jota ei minulle maksettu. Lapset on aikuisia, elävät tahoillaan, eivätkä koskaan kysy kuinka tulen toimeen tai tarvitsisinko jotain. Kotona oppivat etten ole mitään ja sama jatkuu. Ole siis itsellesi se tärkein ihminen, lähde ja ala elää. Piikoja voi aina palkata koka ei itse halua kotitöitä tehdä.

olin minäkin kirjoitti:

Yli 30 vuotta elin samalla tavalla kuin sinä, mutta sitten vaan otin vaatteet ja lähdin. Kumma kun sitä ei meinaa tajuta, että valta omasta elämästä on itsellä, mutta sitten kamelin selkä taittuu jonain päivänä ja silloin tapahtuu. Elän yksin, pienellä eläkkeellä, ei ole omaisuutta. En saanut mitään korvausta elämäntyöstäni yhteisessä yrityksessä. Olen entiselle perheelleni nykyään ihan yhtä näkymätön kuin olin naimisissa ollessani. Mies on kyllä palkannut siivoojan, teettää muutenkin toisilla työtä ja maksaa palkkaa, jota ei minulle maksettu. Lapset on aikuisia, elävät tahoillaan, eivätkä koskaan kysy kuinka tulen toimeen tai tarvitsisinko jotain. Kotona oppivat etten ole mitään ja sama jatkuu. Ole siis itsellesi se tärkein ihminen, lähde ja ala elää. Piikoja voi aina palkata koka ei itse halua kotitöitä tehdä.

Lue lisää

Myös itsestä riippuu se, miten antaa toisten kohdella. Jos lapsetkin jo kävelevät ylitse, eivät kunnioita, pitävät itsestäänselvyytenä - silloin kannattaa katsoa peiliin.
Lapset tarvitsevat johdonmukaisuutta, kuria ja rakkautta pienestä pitäen. Heille pitää opettaa vanhempien kunnioitus - ja ennen kaikkea itse ansaita se.
Älkää naiset alentuko pelkkään piian ja lastelikan rooliin. Äitiys on arvokasta, se on myös kunnioitusta ja aikaa itselle. Tietenkin koti, mies ja lapset teettävät töitä - mutta työt on tehtävä kuten demokratiassa - yhdessä, yhteisvastuussa, kaikkien yhteiseksi hyväksi!!!

vaimo ja äiti kirjoitti:

Kodin pitää olla paikka jossa ei riidellä. Jos olisin kotona naputtava ja riitelevä vaimo. Kuinka työssäni voin olla rakentava ja perusteleva?

Huutamalla tai hakkumalla ei koskaan saa mitään hyvää aikaiseksi. Uskon järkevään keskusteluun ja asioiden rakentavaan läpikäymiseen. Mutta se edellyttää kaikkien kunntelevan ja keskustelevan. Yksinpuhelu ei paljon kesää tee.

Riitelemään ei ala. Joko kompromissi löytyy tai minä vain poistun paikalta.

Tänne kirjoittaessa ajatus on pikkuhiljaa muotoutunut. Joko minä saan apua tai sitten tehköön talon miehet ne hommat miten haluavat.

Mieheni tietää minun inhoavan riitaa ja eripuraa yli kaiken. Tietää minun aina laittavan perheen edun oman edun edelle. ( näin käsitääkseni puolisoiden tuliskin tehdä ) Mutta tästä lähin vaadin sen myös puolisoltani, tähän asti kun hän miettii vain ja ainostaa sitä omaa etua.

Koti työt on ja pysyy, ainoastaa tekemällä ne pois ne saa siirrettyä. Kuka voisi viihtyä kotona joka on likainen ja sotkuinen? Kuka pystyy kerämään voimia uuteen työpäivään jos kotona on riitaa ja eripuraa. Kotona pitäisi jokaisella olla hyvä olo.

Lue lisää

Jaa että kodin pitää olla paikka jossa ei riidellä? Miksi pidät tuollaisesta fraasista kiinni? Tämähän on aivan käsittämätöntä sokeutta sen edessä, mitä siellä kotonasi kuitenkin koko ajan tapahtuu! Sua kohdellaan sohvana ja piikana ja sinä vaan jatkat marttyyrin roolissa, että et ala riidellä. Koita nyt ihmeessä nähdä, miten itse omalla panoksellasi jatkat peliä, jossa kaikin tavoin kieltäydyt itse kasvamasta ja ottamasta vastuuta omasta hyvinvoinnostasi.
Avioero ei auta muuta kuin vasta sitten, kun tajuat, miten olet itse mahdollistanut tämän kaiken tapahtuvaksi. Tulet naimaan uudestaan alistavan miehen, jos et opi tätä asiaa nyt. Olen elänyt itsekin aivan umpisokeana samanlaisia kuvioita läpi, joten tiedän mistä puhun! Lopeta hyvä ihminen itsellesi valehtelu ja ryhdy toimenpiteisiin! Olet saanut täällä tosi hyviä neuvoja.
Niin kauan, kun haluat leikkiä kilttin tytön leikkiä, saat sitä mitä tilaat eli sun päälle ajetaan. Miehesi ei ole yksin vastuuussa siitä sovinismista, mihin poikasi tottuvat. Sinä annat esimerkkiä kanssa. Tiedän, että tämä voi tuntua julmalta, mutta läheisriippuvuus on juuri tuota; haluttomuutta tulla aikuiseksi.

vaimo ja äiti kirjoitti:

Kodin pitää olla paikka jossa ei riidellä. Jos olisin kotona naputtava ja riitelevä vaimo. Kuinka työssäni voin olla rakentava ja perusteleva?

Huutamalla tai hakkumalla ei koskaan saa mitään hyvää aikaiseksi. Uskon järkevään keskusteluun ja asioiden rakentavaan läpikäymiseen. Mutta se edellyttää kaikkien kunntelevan ja keskustelevan. Yksinpuhelu ei paljon kesää tee.

Riitelemään ei ala. Joko kompromissi löytyy tai minä vain poistun paikalta.

Tänne kirjoittaessa ajatus on pikkuhiljaa muotoutunut. Joko minä saan apua tai sitten tehköön talon miehet ne hommat miten haluavat.

Mieheni tietää minun inhoavan riitaa ja eripuraa yli kaiken. Tietää minun aina laittavan perheen edun oman edun edelle. ( näin käsitääkseni puolisoiden tuliskin tehdä ) Mutta tästä lähin vaadin sen myös puolisoltani, tähän asti kun hän miettii vain ja ainostaa sitä omaa etua.

Koti työt on ja pysyy, ainoastaa tekemällä ne pois ne saa siirrettyä. Kuka voisi viihtyä kotona joka on likainen ja sotkuinen? Kuka pystyy kerämään voimia uuteen työpäivään jos kotona on riitaa ja eripuraa. Kotona pitäisi jokaisella olla hyvä olo.

Lue lisää

Minä olen opettanut lapset jo pienestä asti että jos on pahamieli,onnellinen,itkettää tai naurattaa,koti on sellainen paikka missä tunteet voi purkaa samoin kertoa jos on tullut tehtyä jotain väärin.Huutaa saa ja purkaa pahan mielen,ettei tarvitse purkaa sitä ulkona pahan tekoon tai pitää sisällään.Riitelyssä ei ole mitään pahaa,päin vastoin se puhdistaa ilmaa ja saa huolet pois asiasta mitä riita koskee.kun vain muistaa että myös asiat pitää sopia jälkeen päin.Olo on kuin ukkosmyrskyn jälkeen,aurinkoinen kesäpäivä.Eli opettele riitelemään,niin paineet myös laskee ja heräät uuteen aamun pirteänä.Ei taida miehesi tietää että olet tosissaan väsynyt passaamiseen,koska et korota ääntäsi vaan tyydyt osaasi hissukseen.

Viisas nainen menee naimisiin viisaan miehen kanssa ja alistuva nainen sadistin kanssa. Meidän naisten on turha mennä miesvihan taakse, me tehdään nämä perhehelvetit ihan YHDESSÄ sen miehen kanssa,ei me viattomia olla.

Tämänkin ketjun aloittajalla on sokeus ja luulo, että hän on vaan se viaton, sivullinen uhri ja mies paha. Aikamoinen pässinpää hänen miehensä onkin, mutta mikä on nainen, joka sellaista sietää? Samanlainen. Tää on vähän kuin alkoholismi, että siitä voi parantua vasta sitten kun myöntää itteleen, että on alkoholisti. Pässinpäisyyskin on ensin itselle tunnustettava.Sitten vasta voi vapautua.

Siis nopeasti laskettuna te tänne kirjoittavat naiset olette perustaneet perheen joskus 10-20 vuotta sitten.

Maailma oli silloin toisenlainen. Miehet olivat kaikki sitä mieltä, että naisen elämäntehtävä on miehen miellyttäminen. Siihen aikaan naisen piti päästä naimisiin, muuten oli viallinen, kelpaamaton vanhapiika.

Helppo se on nykynuorten syyllistää tuon ikäisiä naisia kun ei tiedä siitä minkälaista elämä oli tuolloin.

Äitini kertoi että hänen nuoruudessaan (1960-1970-luvulla) naisen oli pakko päästä naimisiin, koska muutoin suljettiin käytännössä pois yhteisöstä, joten ajat ovat muuttuneet. Äitini mukaan ei silloin kukaan nainen ikinä rohjennut ajatella, että mies osallistuisi millään tavalla kotiasioihin, ne olivat naisten juttuja. Onneksi isäni sattui olemaan avarakatseinen ja työteliäs. Äitini myös sanoi, etteivät isät juurikaan viihtyneet kotona, töissä ja harrastuksissa ennemminkin.

Käytännössä kaikki naiset olivat silloin miehensä armoilla.

oliko sellaista? kirjoitti:

Siis nopeasti laskettuna te tänne kirjoittavat naiset olette perustaneet perheen joskus 10-20 vuotta sitten.

Maailma oli silloin toisenlainen. Miehet olivat kaikki sitä mieltä, että naisen elämäntehtävä on miehen miellyttäminen. Siihen aikaan naisen piti päästä naimisiin, muuten oli viallinen, kelpaamaton vanhapiika.

Helppo se on nykynuorten syyllistää tuon ikäisiä naisia kun ei tiedä siitä minkälaista elämä oli tuolloin.

Äitini kertoi että hänen nuoruudessaan (1960-1970-luvulla) naisen oli pakko päästä naimisiin, koska muutoin suljettiin käytännössä pois yhteisöstä, joten ajat ovat muuttuneet. Äitini mukaan ei silloin kukaan nainen ikinä rohjennut ajatella, että mies osallistuisi millään tavalla kotiasioihin, ne olivat naisten juttuja. Onneksi isäni sattui olemaan avarakatseinen ja työteliäs. Äitini myös sanoi, etteivät isät juurikaan viihtyneet kotona, töissä ja harrastuksissa ennemminkin.

Käytännössä kaikki naiset olivat silloin miehensä armoilla.

Lue lisää

nyt eletään tätä aikaa ja ihmisten pitää pyrkiä muuttumaan ajan mukana siksi ihmetyttää että aloitus kirjoittaja menestyy työssään (mikähän työ onkohan töissäkin toisten passaaja ja mielyttäjä)kun kotioloissa tuntuu olevan nykyaikaa jäljessä vuosikymmeniä.

oliko sellaista? kirjoitti:

Siis nopeasti laskettuna te tänne kirjoittavat naiset olette perustaneet perheen joskus 10-20 vuotta sitten.

Maailma oli silloin toisenlainen. Miehet olivat kaikki sitä mieltä, että naisen elämäntehtävä on miehen miellyttäminen. Siihen aikaan naisen piti päästä naimisiin, muuten oli viallinen, kelpaamaton vanhapiika.

Helppo se on nykynuorten syyllistää tuon ikäisiä naisia kun ei tiedä siitä minkälaista elämä oli tuolloin.

Äitini kertoi että hänen nuoruudessaan (1960-1970-luvulla) naisen oli pakko päästä naimisiin, koska muutoin suljettiin käytännössä pois yhteisöstä, joten ajat ovat muuttuneet. Äitini mukaan ei silloin kukaan nainen ikinä rohjennut ajatella, että mies osallistuisi millään tavalla kotiasioihin, ne olivat naisten juttuja. Onneksi isäni sattui olemaan avarakatseinen ja työteliäs. Äitini myös sanoi, etteivät isät juurikaan viihtyneet kotona, töissä ja harrastuksissa ennemminkin.

Käytännössä kaikki naiset olivat silloin miehensä armoilla.

Lue lisää

Voin kyllä kertoa, ettei yli 20 vuotta sitten ollut mitenkään sääntö, että mies odotti naisen olevan hänelle ja lapsille palvelija. Silloin, kuten nytkin, asenne on henkilöstä kiinni.

Koen, ettei 20 vuotta sitten todellakaan eletty missään 60-70 -luvulla, jolloin EHKÄ olikin erilaiset asenteet naisten ollessa enemmän kotiäiteinä.

Aina on ollut naisia, jotka ovat alistuneet miehen palvelijaksi ja miehiä, jotka ovat alistaneet (tai ainakin yrittäneet alistaa) naisiaan.

Sama kaava pätee niin aikuisiin kuin lapsiinkin: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Voi tulkita niin, että jos nainen "opettaa" perheensä siihen, että äiti on se, joka korjaa ja siivoaa kaikkien jäljet, ei muitten tarvitse edes opetella muuhun käytökseen. Sitten tämä samainen nainen esittää marttyyriä, joka joutuu uhrautumaan perheensä eteen tekemällä KAIKEN ja lisäksi vielä sietämään vähättelyä ja alistamista.

Tilanteesta ei pääse pois kuin muuttamalla ITSE käytöstään. Se, onko siihen uskallusta, on taas IHAN ITSE päätettävä. Jos ei edes yritä, on turha vikistä hiirulaisena.

Itselläni on neljä lasta, joista kolme asuu vielä kotona. Kyllä meilläkin äiti (minä) tekee suurimman osan kotitöistä, mutta se ei ole selviö. Lapsia (paitsi tytärtä) pitää kyllä usein pyytää tekemään osuutensa; viemään roskat, pesemään vessat, imuroimaan, siivoamaan huoneensa... lasten huoneita en ole siivonnut sen jälkeen, kun menivät kouluun. Joskus kyllä täytyy olla "ovipoliisina", etteivät luista hommistaan vihreämmille laitumille (kavereiden luokse).
Mies tekee pyytämättäkin kotihommia, tarttuu imuriin ja tiskiharjaan, pesee pyykkiä, silittää omat paitansa useimmiten. Samoin minä teen "miesten" hommia; tartun sahaan ja vasaraan, porakoneeseen ja meisseliin, teen sallitut sähköhommat, maalaan, tapetoin ja kaakeloin, pesen auton, käytän auton huollossa ;), vaihdan renkaita ym.

Jos (ja kun) ei kotihommat aina maistu, niin siitä kärsii eniten minä itse, mies ja tytär, jolloin joku, joka jaksaa, siivoaa pahimmat sotkut.

Meillä vallitsevasta kohtuullisesta tasa-arvosta ja toistemme kunnioituksesta huolimatta sanomistakin löytyy - eihän milloinkaan kukaan ole täysin tyytyväinen.

oliko sellaista? kirjoitti:

Siis nopeasti laskettuna te tänne kirjoittavat naiset olette perustaneet perheen joskus 10-20 vuotta sitten.

Maailma oli silloin toisenlainen. Miehet olivat kaikki sitä mieltä, että naisen elämäntehtävä on miehen miellyttäminen. Siihen aikaan naisen piti päästä naimisiin, muuten oli viallinen, kelpaamaton vanhapiika.

Helppo se on nykynuorten syyllistää tuon ikäisiä naisia kun ei tiedä siitä minkälaista elämä oli tuolloin.

Äitini kertoi että hänen nuoruudessaan (1960-1970-luvulla) naisen oli pakko päästä naimisiin, koska muutoin suljettiin käytännössä pois yhteisöstä, joten ajat ovat muuttuneet. Äitini mukaan ei silloin kukaan nainen ikinä rohjennut ajatella, että mies osallistuisi millään tavalla kotiasioihin, ne olivat naisten juttuja. Onneksi isäni sattui olemaan avarakatseinen ja työteliäs. Äitini myös sanoi, etteivät isät juurikaan viihtyneet kotona, töissä ja harrastuksissa ennemminkin.

Käytännössä kaikki naiset olivat silloin miehensä armoilla.

Lue lisää

Selvennyksesi kirjoitukseeni. Itse en valitettavasti voi lukea itseäni ikäni puolesta "nykynuoriin" - olenhan syntynyt vuonna 1963. Alkuperäinen kirjoittaja ei liene hänkään elänyt avioliitossa vielä 60-70-luvulla. Totta, ettei sitä nuorena ja täysin kokemattomana ole sitä ymmärrystä puolisonvalintaan tarpeeksi (ei ollut minullakaan) ja jokainen voi muuttua jo lyhyenkin yhdessäolon jälkeen melko erilaiseksi persoonaksi tai tavoiltaan muuksi kuin miltä näytti alkuhuumassa. Mutta jos elämä alkaa näyttää täysin epätyydyttävältä ja toinen alistaa mennentullen, on OMA VALINTA, jatkaako suhdetta vai ei.

Edes lapset eivät ole syy antaa itseään kohdella lopun ikää ala-arvoisesti. Talous voi joillakin mennä pyllylleen eron takia - mutta mitä sitten? Se on kuitenkin vain maallista ja lopulta merkityksetöntä ihmisarvoisen ja tasapainoisen elämän rinnalla!

Omanarvontunto kuntoon ja tekemään OMASTA elämästään hyvä. Siitä me olemme itse vastuussa!

oliko sellaista? kirjoitti:

Siis nopeasti laskettuna te tänne kirjoittavat naiset olette perustaneet perheen joskus 10-20 vuotta sitten.

Maailma oli silloin toisenlainen. Miehet olivat kaikki sitä mieltä, että naisen elämäntehtävä on miehen miellyttäminen. Siihen aikaan naisen piti päästä naimisiin, muuten oli viallinen, kelpaamaton vanhapiika.

Helppo se on nykynuorten syyllistää tuon ikäisiä naisia kun ei tiedä siitä minkälaista elämä oli tuolloin.

Äitini kertoi että hänen nuoruudessaan (1960-1970-luvulla) naisen oli pakko päästä naimisiin, koska muutoin suljettiin käytännössä pois yhteisöstä, joten ajat ovat muuttuneet. Äitini mukaan ei silloin kukaan nainen ikinä rohjennut ajatella, että mies osallistuisi millään tavalla kotiasioihin, ne olivat naisten juttuja. Onneksi isäni sattui olemaan avarakatseinen ja työteliäs. Äitini myös sanoi, etteivät isät juurikaan viihtyneet kotona, töissä ja harrastuksissa ennemminkin.

Käytännössä kaikki naiset olivat silloin miehensä armoilla.

Lue lisää

Aika yksioikoisia mielipiteitä sinulla. Tuo väittämäsi naisen asema on ehkä pitänyt yleisemmin paikkansa joskus 50 vuotta sitten. Oma isäni on nyt 60, ja hän on pienestä pitäen joutunut tekemään kaikkia kodin töitä. Ehkä juuri siitä syystä kun äitinsä teki ne muuten yksin.

ei voi yleistää.....

perheen perustanut kirjoitti:

Voin kyllä kertoa, ettei yli 20 vuotta sitten ollut mitenkään sääntö, että mies odotti naisen olevan hänelle ja lapsille palvelija. Silloin, kuten nytkin, asenne on henkilöstä kiinni.

Koen, ettei 20 vuotta sitten todellakaan eletty missään 60-70 -luvulla, jolloin EHKÄ olikin erilaiset asenteet naisten ollessa enemmän kotiäiteinä.

Aina on ollut naisia, jotka ovat alistuneet miehen palvelijaksi ja miehiä, jotka ovat alistaneet (tai ainakin yrittäneet alistaa) naisiaan.

Sama kaava pätee niin aikuisiin kuin lapsiinkin: minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Voi tulkita niin, että jos nainen "opettaa" perheensä siihen, että äiti on se, joka korjaa ja siivoaa kaikkien jäljet, ei muitten tarvitse edes opetella muuhun käytökseen. Sitten tämä samainen nainen esittää marttyyriä, joka joutuu uhrautumaan perheensä eteen tekemällä KAIKEN ja lisäksi vielä sietämään vähättelyä ja alistamista.

Tilanteesta ei pääse pois kuin muuttamalla ITSE käytöstään. Se, onko siihen uskallusta, on taas IHAN ITSE päätettävä. Jos ei edes yritä, on turha vikistä hiirulaisena.

Itselläni on neljä lasta, joista kolme asuu vielä kotona. Kyllä meilläkin äiti (minä) tekee suurimman osan kotitöistä, mutta se ei ole selviö. Lapsia (paitsi tytärtä) pitää kyllä usein pyytää tekemään osuutensa; viemään roskat, pesemään vessat, imuroimaan, siivoamaan huoneensa... lasten huoneita en ole siivonnut sen jälkeen, kun menivät kouluun. Joskus kyllä täytyy olla "ovipoliisina", etteivät luista hommistaan vihreämmille laitumille (kavereiden luokse).
Mies tekee pyytämättäkin kotihommia, tarttuu imuriin ja tiskiharjaan, pesee pyykkiä, silittää omat paitansa useimmiten. Samoin minä teen "miesten" hommia; tartun sahaan ja vasaraan, porakoneeseen ja meisseliin, teen sallitut sähköhommat, maalaan, tapetoin ja kaakeloin, pesen auton, käytän auton huollossa ;), vaihdan renkaita ym.

Jos (ja kun) ei kotihommat aina maistu, niin siitä kärsii eniten minä itse, mies ja tytär, jolloin joku, joka jaksaa, siivoaa pahimmat sotkut.

Meillä vallitsevasta kohtuullisesta tasa-arvosta ja toistemme kunnioituksesta huolimatta sanomistakin löytyy - eihän milloinkaan kukaan ole täysin tyytyväinen.

Lue lisää

ihana elämä nyt sinkkuna ei tarvii huolehtia myista ,kun kissasta koirastani ja tietysti itsestäni

oliko sellaista? kirjoitti:

Siis nopeasti laskettuna te tänne kirjoittavat naiset olette perustaneet perheen joskus 10-20 vuotta sitten.

Maailma oli silloin toisenlainen. Miehet olivat kaikki sitä mieltä, että naisen elämäntehtävä on miehen miellyttäminen. Siihen aikaan naisen piti päästä naimisiin, muuten oli viallinen, kelpaamaton vanhapiika.

Helppo se on nykynuorten syyllistää tuon ikäisiä naisia kun ei tiedä siitä minkälaista elämä oli tuolloin.

Äitini kertoi että hänen nuoruudessaan (1960-1970-luvulla) naisen oli pakko päästä naimisiin, koska muutoin suljettiin käytännössä pois yhteisöstä, joten ajat ovat muuttuneet. Äitini mukaan ei silloin kukaan nainen ikinä rohjennut ajatella, että mies osallistuisi millään tavalla kotiasioihin, ne olivat naisten juttuja. Onneksi isäni sattui olemaan avarakatseinen ja työteliäs. Äitini myös sanoi, etteivät isät juurikaan viihtyneet kotona, töissä ja harrastuksissa ennemminkin.

Käytännössä kaikki naiset olivat silloin miehensä armoilla.

Lue lisää

Vaikka naisen asema oli ennen huono, ei se tarkoita että kaikki naiset menivät ennenvanhaan itsekkään miehen kanss miehen kanssa naimisiin. Olihan isäsikin jotenkin positiivisempi tapaus, näin ymmmärsin. Kaikkina aikoina on ollut hyviä tai vähemmän hyviä ihmisiä, ei näitä juttuja voi laittaa yhteiskunnallisen tilanteen kontolle pelkästään. Tiedän monia wanhoja pareja, joissa mies on ihan pehmeä ja nainen melkoinen pirttihirmu. Yksilöitä olemme kaikkina aikoina!

Naisen arvostaminen ei ole kiinni kotitöiden määrästä yksiviivaisesti. Jos mies arvostaa naistaan, kun tämä uurastaa kotona, se näkyy tavalla tai toisella siinä, miten mies kohtelee naistaan. Elämä on kokonaisuus, ei voida katsoa vain jotain yhtä osa-aluetta yksinään.

Nykyaikana löytyy miehiä, joiden käsitys perheestä ja naisen roolista kuuluisi viime vuosituhannelle...

Ei erotkaan niin helppoja ole. Jos teillä on vielä yhteisiä lapsia niin ethän vaan voi "kadota" omille teillesi. Itse olen kokenut nuoresta iästäni huolimatta vaikean eron eksästäni ja poikieni isästä. Emme olleet naimisissa mutta asuimme saman katon alla ja olimme kihloissa.Suhteemme kesti 5v. Eron jälkeinen työ oli vuosia yhtä helv. En ole kyllä kertaakaan katunut lähtöäni mutta varoituksen sanana eroaminen lisää kiirettäsi lisää. Ennen nykyistä miestäni painoin kahta työtä yh.äitinä, jotta sain elätettyä perheeni, maksettua vuokrat ja laskut yms kustannukset. Siinä samalla eksäni teki elämästämme mahdollisimman hankalaa. En hänestä olisi ikinä uskonut noin vastuuntunnottomaksi isäksi. Hän ei maksanut osuuttaan lasten elatuksesta. Hän ei halunnut tavata lapsiaan. Hän ei auttanut meitä eromme jälkeen missään asiassa ei edes lasten hyväksi. Lopulta sitten vedin itseni piippuun työnteolla. Eron jälkeinen pari vuotta oli kyllä elämäni vaikeinta aikaa. Kaiken tämän eksäni teki vain kiusatakseen minua niinkään ajattelematta lasten hyvinvointia. Luulin tuntevani useiden vuosien jälkeen ex-mieheni mutta tämän koettuani tunsin olevani väärässä. Mieti tarkkaan kaikkia vaihtoehtoja, ennen kuin haet eroa, että onko asiat oikeesti noin huonosti? Keskustele miehesi kanssa ajatuksistasi ja kerro , että olet jopa johtuneista syistä ajatellut eroa. Vai oletteko edes puhuneet asiasta syvällisemmin?

Emmi84hki kirjoitti:

Ei erotkaan niin helppoja ole. Jos teillä on vielä yhteisiä lapsia niin ethän vaan voi "kadota" omille teillesi. Itse olen kokenut nuoresta iästäni huolimatta vaikean eron eksästäni ja poikieni isästä. Emme olleet naimisissa mutta asuimme saman katon alla ja olimme kihloissa.Suhteemme kesti 5v. Eron jälkeinen työ oli vuosia yhtä helv. En ole kyllä kertaakaan katunut lähtöäni mutta varoituksen sanana eroaminen lisää kiirettäsi lisää. Ennen nykyistä miestäni painoin kahta työtä yh.äitinä, jotta sain elätettyä perheeni, maksettua vuokrat ja laskut yms kustannukset. Siinä samalla eksäni teki elämästämme mahdollisimman hankalaa. En hänestä olisi ikinä uskonut noin vastuuntunnottomaksi isäksi. Hän ei maksanut osuuttaan lasten elatuksesta. Hän ei halunnut tavata lapsiaan. Hän ei auttanut meitä eromme jälkeen missään asiassa ei edes lasten hyväksi. Lopulta sitten vedin itseni piippuun työnteolla. Eron jälkeinen pari vuotta oli kyllä elämäni vaikeinta aikaa. Kaiken tämän eksäni teki vain kiusatakseen minua niinkään ajattelematta lasten hyvinvointia. Luulin tuntevani useiden vuosien jälkeen ex-mieheni mutta tämän koettuani tunsin olevani väärässä. Mieti tarkkaan kaikkia vaihtoehtoja, ennen kuin haet eroa, että onko asiat oikeesti noin huonosti? Keskustele miehesi kanssa ajatuksistasi ja kerro , että olet jopa johtuneista syistä ajatellut eroa. Vai oletteko edes puhuneet asiasta syvällisemmin?

Lue lisää

tosiaan edellinen kirjoitukseni oli tarkoitettu päätekstille vastaukseksi, mutta väliäkö sen.

Helepompi on nyt ku ei tarvii kuunnella kouhoo joka kiljuu tiskirätin kansa kuinka muut sotkoo ja hän siivoo. Siihen nähen muutama minutti viikos mopin kans on hermoleppoo. Naiseton talo on siisti itsestään.

Ainut on se vakipanon puute mikä hiukka häirihtee, huonoki pano kuiteski pano.

Mut se mitä se ero tiettää ensimäisen puol vuotta, siinä sekoo täyspäinenki. Suati jos on niin hullu että vapaaehtosesti eroaa. Pakkohoitoo joutuu jos hyvä tuur o. Ellei, suap oman piäsä kansa olla kahen. Mul ei ollu siinä mittää hävittävvöö, mut silti käväsin helevetissä.

Van jos siltä tuntuu ni tottakai sitä kannattaa kokkeilla, valakenee et tyhmyyestä kärsii itekkin eikä vaan ne joile on tähän asti saanu kiljuu.

Ja nykyne ukko on se jonka sai kakskymmppisenä. Millase saa nelikymppisenä. Jos tällasest haaveilee ni on viisaamp olla tohtorin paperit taikka melekonen ässä punkas. Ja mielellää vähintäi kerran päivää. Ja hyväksyy et piäsärky paranee ku nukkuu autotallis.

..minua ei arvosta kukaan.Yksin joudun siivoamaan,käyn kaupassa,pesen pyykit...en jaksa luetella,ketään ei kiinnosta kotityöt.Mutta nyt
olen ratkaisut yksinäisyyden.OTIN koiran.Ukko ei tiedä mitään.Vielä vajaa kaksi viikkoa ja sitten haen sen tänne.Tämä on viimeinen temppua hankkia itselleni elämä.Sitten menen koiran kanssa lenkille,kylään,agilityyn,näyttelyyn.Joku odottaa minua kotona kun työpäivä päättyy....

Ei se ihan noinkaan mene. Meidän perheessä minä olen myös se pää joka hoitaa kodin,siivoomiset,ruuat,pyykit jne..
Tuota teoriaasi on kokeiltu ja sanon ihan suoraan että se ei toimi. Mies ei tee elettäkään vaikka olisi kuinka sekaista. Itse en ainakaan halua kaatopaikalla asua!Tosin itselläni on nuo hoidettavana,lapset kotona,työ ja harrastukset..

rouva49 kirjoitti:

..minua ei arvosta kukaan.Yksin joudun siivoamaan,käyn kaupassa,pesen pyykit...en jaksa luetella,ketään ei kiinnosta kotityöt.Mutta nyt
olen ratkaisut yksinäisyyden.OTIN koiran.Ukko ei tiedä mitään.Vielä vajaa kaksi viikkoa ja sitten haen sen tänne.Tämä on viimeinen temppua hankkia itselleni elämä.Sitten menen koiran kanssa lenkille,kylään,agilityyn,näyttelyyn.Joku odottaa minua kotona kun työpäivä päättyy....

Lue lisää

Että ukkosi osaa itsekin siivota ja tehdä ruokaa, ethän sinä jouda enää ukkoasia passaamaan kun koira vie aikasi. Minä olen tehnyt niin, etten kerää ukon vaatteita pyykkiin, on oppinut pesemään ja laittamaan vaatteet kuivumaan, ruoan teen (olen kotona päivät) ja on oppinut itse ottamaan ruokansa, koneeseenkin saa astiat, kun huomautan asiasta.

Voi kun ihanaa, että pääset hellimään ja lellimään sitä. Onnea sekä sinulle että koirallesi. Näin sitä elämään saa muutoksia, jos vain haluaa.

Mitäpäs jos tehtäisiin kerrankin niinpäin että suomen miehet alkaisivatkin vaatimaan tasa-arvoa - ja esim kaikki asevelvolliset (palkattoman orjatyöläiset) menisit lakkoon niin kauan kun naisille oltaisiin laitettu tasa-arvoisesti vähintään naissivari? Tai vastaavasti pakolliseksi joka naiselle kotiäitiys ja lasten synnyttäminen vankilan uhalla ?

Emmi84hki kirjoitti:

Ei se ihan noinkaan mene. Meidän perheessä minä olen myös se pää joka hoitaa kodin,siivoomiset,ruuat,pyykit jne..
Tuota teoriaasi on kokeiltu ja sanon ihan suoraan että se ei toimi. Mies ei tee elettäkään vaikka olisi kuinka sekaista. Itse en ainakaan halua kaatopaikalla asua!Tosin itselläni on nuo hoidettavana,lapset kotona,työ ja harrastukset..

Lue lisää

Meillä tuo on toiminut, vaikka lapsiakin on neljä, poikia kaikki. Itsehän olet antanut periksi.

on omavalinta kirjoitti:

Meillä tuo on toiminut, vaikka lapsiakin on neljä, poikia kaikki. Itsehän olet antanut periksi.

En puhuisi kyllä periksi antamisesta. Teidän pojat taitaa olla kouluikäisiä sitten, että jo tekevätkin kotitöitä?
Meillä on kolme lasta ja eivät kyllä pahemmin vielä siivoskele kun ovat pieniä. Tietysti jotkut voi tykätä asua läävässä mutta minä en.

"Ei se elämä ilman läheisiä ja omia lapsia ole yhtään mitään"

ANTEEKS MITÄ SÄ SANOIT???

Siis mihinkäs ne lapset aloittajan elämästä katoaisivat ? tai läheiset.. Jos mies ei ole enää läheinen ihminen, vaikka saman katon alla asuukin, voi kai sellaista luopua, jos ei ota onnistuakseen.

Ei se elämä ilman läheisiä ... kirjoitti:

"Ei se elämä ilman läheisiä ja omia lapsia ole yhtään mitään"

ANTEEKS MITÄ SÄ SANOIT???

tässä tapuksessa se olisi väärin jos ajatelttas vaan itseä. Muutosta sen vaan tarvitsee.

että tie on kuljettu loppuun, ei jatku polku vaan edessä on vain umpimetsää. Helppo tilanne, tosi helppo tilanne ratkaista - pakkaa laukkusi ja lähde. Ota elämä haltuusi ja ala elää itsellesi, kun vielä on aikaa näin minä tein. Näin minä tein. Tosin vaimo siinä jäi ihmettelemään, et mitäs nyt, kun hänen mielestään kaikki oli ok. Ei perheessä kannata riippua kiinni. jos homma ei toimi vuosikymmenten jälkeen. Äläkä vaan tee sitävirhettä, että suostut lähtemään kaikenmoisten terapeuttien ja kallokutistajien vastaanotolle. Rohkeutta vaan tehdä ratkaisuja!

Hyvä kommentti!Tässä on järki-ihminen

Näinhän se on; nainen kaipaa kosketusta, hellyyttä, huomiota, edes pientä...
Mutta miksi me naiset kohtaamme vain niitä vääriä ihmisiä...? Minullakin vaikeaa, tunteettomuutta, sairautta, vaikka olisin toisin odottanut vaikeiden aikojen jälkeen... Kohtalotovereita olemme...me naiset...

Mikä meitä naisia vaivaa?
Älkää suostuko lattiaräteiksi. Olen itse lähes kuuskymppinen, pääsin eroon narstiseta miehestä ja olen ollut ihant tyytyväinen. Olen tapaillut lähes 20 vuotta itseäni nuorempaa miestä, sitoutumatta mihinkään. Kivaa ollut, kun on itse voinut päättää mitä ja milloin haluaa. Tärkeää, että pitää huolta itsestään. Ei pidä antaa elää kuin pellossa. Jos olet oullea, laihduta niin että painoindeksi on noin 20-23. OK

Joskus on ollut yksinäistä, mutta siihenkin tottuu. Toivotan onnea kaikille.

Siis, olet mies ja sinua kohdellaan näin? Olen samassa tilanteessa ja olen nainen... Olen hoitoalalla ja rankassa työssä. Minua ei arvosteta ja olen aivan yksin kaikkine huolineni...mutta pidän työstäni. Arvostan itseäni, olen taiteellinen, herkkä ja toiset huomioon ottava...ja ihan mukava...silti olen niin yksin.

Anna- Liisa Valtavaaran kirjat Kiltteydestä kipeät ja Ainako anteeksi?

suosittelen lämpimästi kaikille

joku kirjoitti:

Anna- Liisa Valtavaaran kirjat Kiltteydestä kipeät ja Ainako anteeksi?

suosittelen lämpimästi kaikille

Nuo kirjavinkit on tosi hyviä, ne kertoo kiltteydestä joka tarkoittaa myös läheisriippuvuutta

siis "Leipää ja Tulppaaneja"

Ellet sinä ensin arvosta itseäsi, työtäsi ja perhettäsi kuka sitten?!
Häntä pystyyn porkanit.
Terveisin yksi iskä ja nyt jo pappakin.

Miettin ja pohdin. Luen ja ajattelen. Monta neuvoa saannut ja haukkuja sekä ymmärrystä. Suuri kiitos ihan kaikille, jotka kirjoititte tänne.

Kaikkia kiitän, olette oman mielipiteen kertoneet. Kaikkien kanssa en ole samaa mieltä. Usemimmat laittaneet miettimään.

Salaa tätä perheeltä en ole tehnyt. Tietävät mitä kirjoitan. Pointti on, ettei se jaksa heitä kiinostaa.

Kait sitä luopuu toivosta, pikku hiljaa ja vähitellen. Toinen ei vain välitä, jokin vain kuolee hiljaa sisällä. Kait toivon miehen edes hetkeksi miettivän, viimeistä hätähuutoani. En halunnut luopua avioliitostani, mutten jaksa näikään jatkaa. Olen vain liian väsynnyt jatkaakseni.

Osa oli oikeassa, olen antannut sen mennä itse tähän pisteeseen. Vielä vuosi sitten en edes ajatellut antavani itselle oikeutta luovuttaa ja päättää avioliittoani. Parikymppisenä avioon mennessä päätin pitää avioliittoni kunossa, olla hyvä vaimo ja äiti. Olen siis ollut pääkkö. Kun toinen jätti tekemättä tein siis hänenkin osan.

Olen käynnitänyt prosessin, jossa jatkan omaa elämääni, siis käynnyt tuomarin puheilla. Oma asunto on hankkeen alla. Uutta suhdetta ei ole, eikä mitään mielenkiintoa edes sellaista ajatella.

Vuosia laitoin aina perheen oman edun edelle, nyt vain ajattelen itseäni. Eihän sitä tosiaankaan kukaan muukaan tee. Aikaisemmin ajattelin, että kun toista rakastaa haluaa hänen olevan onnellinen. Kait sitä ajatteli myös toisen tuntevan samoin. Erehdyin tai sitten rakkautta ei ollut hänen puoleltaan.

Pojat ovat isoja ja aikuisia, samoin mieheni. Tehköön omasta elämästä oman näköisiä, niin minäkin teen.

Otan ensi kuussa koko loman ja lähden vähän katselemaan maailmaa. Lomailen ja vain nautin. Unohdan vain hetkeksi kaiken muun.

Ensi keskiviikkona minulla on uusi koti ja mieheni saa paperit ja minä olen lomalla. Vielä tänä aamuna kun pakkasin, totesi mieheni minulle, ettei usko minun tekevän yhtään mitään. Käski vain lopettaa teatterin ja keskittyvän kotitöihin ( laatu on ollut surkea lähes viikon )

Kiitos siis kaikille. Päätös kuitenkin oli yksin minun. Halusin ehkä kuitenkin miettiä hyvin tarkkaan mitä teen, avioero ei ole eipäs-juupas leikkiä. Kirjoittamalla asiat ylös ja näyttämällä sen perheelle, sain vahvistusta omalle näkemykselle. Nyt olen 100 % varma, valinta on tehty. Eteenpäin elämä jatkuu, taakse en katso. Mitään en kadu, miehelleni en ole katkera, ketään en syytä. Nyt vain yksi ajanjakso elämässä jää taakse ja uusi ( en tiedä millainen ) on edessä. Mutta saa varmasti sen muutoksen, hyvän vai pahan ? Tiedä häntä, mutta kait se on omissa käsissä.

Talous on kuitenkin turvattu, kiitos edesmenneen äitini. Testamentissa hän ilmoitti, ettei puolisollani olisi oikutta perintöosuuteeni. Fiksu ja mukava asianajaja hoitaa asiat sivistyneesti. Toki joudun maksamaan hieman tasinkoa miehelleni ( olen siis se suuremman omaisuuden omistaja ), mutta en läheskään niin paljon kun kuvittelin. Rahalla ei kuitenkaan loppujen lopuksi ole niin suurta merkitystä.

Yllättävän helposti asiat menevät kun lopullinen päätös on tehty.

ja osta uus sohva ni tulee parempi mieli ;)

lähde aamulla töihin, mutta mene töitten jälkeen jonnekkin, vaikka hyvän (luotettavan) ystävän tykö. Ilmoita kuitenkin, että oot tallessa ja palaat vain jos asiat muuttuvat. Ole pois kuitenkin vähintään kuukausi. Ehkä oppivat tekemään jtn ihan ite. Jos eivät, älä palaa. Testattu, ehkä toimii ehkä ei...

sun pitää olla vaativa ja joskus valita!

Hei siskot varoituksen sananen. Tämä ketju näyttää olevan täynnä vanhoja,katketroituneita, eronneita miesten vihaaja-femmareita, jotka haluavat syöstä teidätkin yksinhuoltajan arkihelvettiin. Miksihän en ole elämäni aikana tavannut yhtäkään onnellista yksinhuoltajaa.

mielestäni perheen tärkein asia on lapset ja sen jälkeen lapset ja heidän takiaan vanhempien tulee tehdä suuriakain uhrauksia. Jos ette tähän itsekkyydessänne kykene niin älkää hommatko perhettä.

Mielestäni yksi kanssa sisaristanne osui asian ytimeen:

"Hassua tämä elämä. Me sinkut valitetaan kun on yksinäistä, eikä ketään kenen kanssa jakaa arki.
Naimisissa olevat taas ihannoivat meitä, kun saadaan olla omissa oloissaan ja tehdä mitä halutaan. Miksei sitä koskaan voi olla tyytyväinen siihen mitä on, vaan ruoho aidan takana näyttää kasvavan aina vihreämmin."

ja ota vaarin siitä mitä täällä onn jo sanottu

On aivan selvä, että oma työ sekä koko kodin hoitaminen yksin on yhdeltä ihmiseltä aivan liikaa vaadittu ja vähintään epäoikeudenmukaista. Jos lähdet vaikka lomalle yksin, ehkä se herättää muut perheenjäsenet - tai sitten ei.

Prikulleen ja joo,juuri äsken pistin sen pojanklopin ulos,että saan edes siivousrauhan.Se on lopettanu imuroinnin kokonaan.Se oli se ainoa,mitä se teki.Ei vie roskia ei mitään.Ja mä en saa mistään tukea,en edes omalta äidiltäni,joka ilkkuu,että eroa,jos se on noin vaikeeta.Mutta kuten edellinen sanoi,tämä on yhdelle ihmiselle aivan liikaa töiden lisäksi.Toinen juttu on,että miehen mielestä,mä en saisi käydä töissäkään,koska kodinhoito kärsii harrastuksista nyt puhumattakaan.   

Se kun tuppaa olemaan niin, että silloin kun sitä puolisoa valitaan nuorena räkänokkana niin biologiset vietit ohjaavat siinä puolison valinnassa. Eli silloin lähinnä ulkoiset tekijät ovat tärkeitä ja sisäiset toisarvoisia. Kun sitten mukulat on tehty niin alkaa arki ja sitten lopulta paljastuu sekin mitä on tullut tehtyä. Tulipahan valittua nyhverö sohvaperuna juntti, jonka kaljamaha kasvaa kasvamistaan.

Ihminen on niin saamarin paskamainen olento, että heti kuin se huomaa toisen kiltteyden ja heikkouden niin se käyttää sitä heti hyväkseen. Ihminen on paska otus. Se on todellinen ihme jos onnistuu löytämään puolison, joka haluaa elää tasa-arvoisesti toisen kanssa. Jokainen ihminen ajattelee asioita lähinnä omalta kannaltaan ja etsii onnellisuutta ja mielenrauhaa. Tavoitteet ovat toki hienot, mutta keinot taas voivat heikentää jonkun toisen ihmisen elämän laatua...

Ottaa päivän vapaata duunista ja tekee 60 kiloo makaroonilaatikkoo, 60 l kaalisoppaa ja sankollisen janssonin kiusausta. Siinä on isolekkin perheelle puolen vuuen sapuskat. Pistää pakkaseen ja ottaa sieltä annoksen, mikrtoon ja kittaan. Kerran viikos tekee salaattia sankolisen ja kori appelsiineja pöytään. Syökööt ku huvittaa. Jos tulee into kokata, laittaa vaikka koko päivän pentui kans herkkuja. Jos ei o intoo, lämmittää. Käy sunnutaina seisovas pöyäs.

Joillakin "ura" naisilla vaan on tarve nysvätä jotain helekatin tacoja, vokkipannuja jne. Kyllä huonoon ruokaan saa kulumaan päivän, hyvän lämmittää 2 minutissa.

Ai niin, naisille se seksi on yhtä tärkeä asia kuin miehillekkin.....miettikääpä sitä hetken:))
End lainasu

Nin siis seksologien mielestä tärkeämpää. Naise fysiikka vaatii säännöllisesti spermaa tai menee nuppi hormoonien seottua.

Jostakin syystä ne vaan eivät tajua sitä pyytää ukoltaan. Mä oon sanonu usseelle naimisis oleval et eiköhän o viisaampaa et meet kotiis ja kysyt saisitko sieltä, mä en käy talakoisii.

Tositapaus: Pubis, mie pari kaverii ja kaverin eukko. Tottakai paril tul riita ja ukko lähti nukkuu. Mä puhelin kaks tuntii eukon kans. seuraavana päivänä kaver tul pubii ku arvas mu oleva. Tarjos kaljan, sano et en tiiä mitä teit mut eukko tul kolomelt kottii, herätti hänet suiheotolla ja vaati par varvii. Normaalisti olis juonu 10 pitkää mut ny ei muuta ku yhen ku ol kiire kottii mattoja puistelee. Soitti siitäki yhestä et saaks juua. eukko taas säteil puhelimes ja sano et ota vaa vaikka koko päivä. Siis yks kevy suiheotto sammuneelta mieheltä korjas koko viikon ja luulen et viel seuraavanki.

KUKAAN TAJUA ARVOSTAA, JOS ET ITSE OSAA ARVOSTAA ITSEÄSI. Niin se menee. Ota ero ja elä sitä haaveilevaa elämää ja ota riskejä. Sillä siitä sohvuudesta pääsee. Vai etkö uskalla irrottautua rutiiniksi muodostuneesta elämäntavasta.

Jos ei muu onnistu, niin alota vaikka bingo-harrastus tai rupea ajamaan cartingia.

usein sanonut kun herra käskee tehdä mun tai lapsen jotain, kyllä isäntä: piika tekee ja renki kun isäntä käskee!

Noo, ottaa herneen välillä nenäänsä sitten!

Ja jopa tekeekin sitten jotain, vie roskat ja kissan vadin tyhjentää!

Ja saattaapa joskus panna pyykkikoneen pyörimään!

Mutta on niin HIFIKÄDET, ettei niissä pysy pölyrätti, eikä edes imuri, pojan pitää imuroida koulun jälkeen perjantaisin 100 neliötä!

Tuo hifikädet on ns. vittuilu, kun ei hän osaa edes nettiä käyttää, vaikka on kurssit käynyt työhönsä, meidän pitää tehdä hänen työtkin sinne!
Nakkisormet ei osaa, kuulema, sanoo!

Kyllä tahtoo olla ajatukset päivisin kurkkua myöten täynnä, mutta tuleemyös se ajatus, että kun ei lyönyt ole ikinä, ei edes uhannut, niin jos asuisimme lapsen kaa kahdestaan, silti joutuisimme tekemään samat työt, paitsi ilman jonkun jatkuvia määräyksiä!

Saahan sitä vertailla, kumpi ompi parempi?

Tommonen määki oon prkl, Mitenköhän toi meijän emäntä? Täytyy varmaan käydä supattelemassa mukavii
Jospa se siitä..

pidät provona tuossa edellisessä ketjussa, todella?


Onko elämäsi kellunut niin onnentäyteisenä, kaikensaatavuutena valmiina, että pidät provona jotain, missäkohtaan?


Viitsisitkös vastata?

Lukemieni viestien perusteella ei missään kohtaa ole provoa, kaikki elämän todellisuutta/raajollisuutta on, ja tulee olemaan nyky-yhteiskunnassa, paheneepakin todellisuus vielä!

Oot liian nuori, sanotaan---

Hyvä päätös. Kukaan ei kärsi päätöksestäsi ja otat vastuun omasta onnestasi. Kaikkea hyvää, kohta sinullekin aurinko paistaa.

sinulle kaikkea hyvää elämässäsi. Yllätys on varmasti miehellesi melkoinen, kun hän tajuaa , että olit tosissasi. Nyt hän on siihen liian ylimielinen.

Olet kuitenkin prosessoinut asian ja tehnyt ratkaisusi siltä pohjalta. Jos miehesi olisi aidosti kiinnostunut sinusta ja hyvinvoinnistasi, hän olisi käyttäytynyt toisin.

Tunnen etenkin maalaistaloista lähtöisin olevia 40- ja 50-luvuilla syntyneitä miehiä, jotka ovat kotona kasvaneet naisten ja miesten töihin. Pojille on passattu kaikki eteen ja naiset ovat olleet vähempiarvoista 'piikaväkeä'. Hei pyrkivät sitten jatkamaan samaa mallin mukaan. Luulenpa, että miehesi asenne ja malli on lapsuudesta opittu.

Meillä kaikki ei ole tiptop ja miehini tekee jonkun verran kotitöitä ja myös välittää, jos hermostun.

tulevaisuudessa

aloitus kirjoituksestasi sain sinusta kuvan että olet katkera ,alistuja ja siirrät vastuun elämästäsi muille.
(onneksi olin väärässä) mutta tämä viimeinen kirjoituksesi muutti käsitykseni toiseksi ja mielestäni voidaan ottaa oppia me muutkin että katkeruus pois ja vastuu on omasta elämästä kuuluu yleensä itsellään.

Täällä yksi utelias. Mitä kuuluu ? Muutitko asumaan omaan asuntoon ? Heräsikö mies , että olet tosissasi ?

mietippä minkälaisia ONGELMIA itsellä on kun ne ymmärrät niin ehkä myös muiden kirjoituksia.