meidän anoppi ei yksinkertaisesti ja vilpittömästi halua hoitaa lapsenlastaan vaan esittää rakkaudellista ja hoitomielistä vaikkei itseasiassa siihen kykenekään. Anopin elämäntavat ovat myös erittäin vastenmieliset; ryyppää ja esittää taiteellista personallisuutta mitä ei todellisuudessa ole vaan on elänyt menneisyytensä ilman minkäänlaista vastuuntuntoa ja realiteettia. Tässä tämä tapaus muiden joukossa...en voi pitää hänestä enkä voi todellakaan antaa lastani hänelle hoitoon tai seurustelu mielessä seurusteluun kahdenkesken. Olen myös päättänyt etten halua olla missään tekemisissä koko tapauksen kanssa ja saa todella elää oman vanhuutensa niinkun haluaa.
miedän anoppi ja
yksi tapaus
151264
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
mie ja mie ja mie ja vielä kerran mie... millään muulla ei oo valiä. Min olen päättänyt ja minä ajattelen näin ja min...
Kun ei seura kelpaa, niin sou vot. Ihan voit vapaasti olla omissa oloissasi ilman anoppia.
Ei hänkään sinua kaipaa, esittää vaan!
Voi,voi!Meidän anoppi sitä ja tätä!Suvaitsevaisuus??
lapsesi tulee vihaamaan sinua tästä hyvästä..
Todistelen ja vakuuttelet täällä aina uudelleen ja uudelleen tätä samaa.
Jos asiat on näin ja olet varma, että näin on toimittava, niin miksi et saa rauhaa?
Ikäänkuin olisit kuitenkin kovin epävarma ja syyllisyydentuntoinen ja haet täältä vahvistusta, että joo me kaikki palstalaisetkin ollaan samaa mieltä. Välit vaan poikki.
Mutta sen perusteella mitä nyt kirjoitit ja aiemmin olet kirjoittanut (olen varma, että olet tehnyt tästä useampia avauksia) minä en ainakaan voi olla mitään mieltä. Ehkä tarinasi on liian puutteellinen tai sitten siinä on ristiriitaisuutta, mikä herättää ihmetystä ja kysymyksiä, mutta ei anna meille lukijoille aineksia kunnon pohdintaan.
Täällä on erikoinen tapa alkaa heti vastahyökkäykseen, jos joku kirjoittaa poikkiteloin anopistaan. Miten kaikki voi ottaa nämä kirjoitukset niin henkilökohtaisesti...aivan uskomatonta! Hiukan sympatiaa itse asiaan, vaikka toinen purkautuukin.
Itselleni ryypäävä ja epätasapainoinen anoppi on myös tuttu. Juuri tästä syystä en vie lasta hänelle hoitoon. Sillä on kai ihan luontevaa että pelkää lapsensa puolesta kun tietää toisen olevan kykenemätön kantamaan vastuuta mistään, edes itsestään.
Ehkä anoppisi tulee olemaan onnellinen, koska saa elää vanhuutensa niin kuin haluaa.
Ja miksi ei saisi?
Saathan sinäkin elää niin kuin haluat.
Yhtä asiaa voisit miettiä ihan itsesi kannalta. Sanotaanhan että kosto on suloista. Mutta valitettavasti kostolla on taipumus naksahtaa omaan nilkkaan... ennemmin tai yleensä myöhemmin.
Vaan voi olla molemmille, sinulle ja anopillesi, että kierrätte toisenne kaukaa.
Jossain vaiheessa lapsesi kysyy mummostaan, joten voit vastata, että mummo on vastenmielinen ihminen sinulle, mielestäsi vailla vastuuntuntoa, esittää taiteellista ja hoitomielistä ja että siinä vanhassa kääkässä ei muita ominaisuuksia ole.
Näin lapsi oppii.
Anoppisi ei siis ole sellainen, että voit arvostaa häntä. MUTTA MITÄ SITTEN??? Meitä ihmisiä on moneen junaan ja kaikkien kanssa henkilökemiat ei kohtaa. Anoppisi on kuitenkin ihmisenä arvokas ja hänellä on oikeus saada ihmisarvoista kohtelua. Ei häntä tarvitse erikseen sortaa ja kiusata jos hän sattuu olemaan "vähän erilainen". Hän on lapsesi mummo ja vaikka hän ei kykenisikään hoitamaan lastasi, niin hänelle on varmasti tärkeää saada olla yhdessä lapsesi kanssa.
Mielestäni hänellä on oikeus saada tavata lastasi, koska lapsesi on HÄNEN OMA lapsenlapsi. Hänellä ei tietenkään mitään erityisoikeutta hoitaa lastasi jos hän ei siihen sinun mielestä kykene. Mutta se on ihan eri juttu.
en todellakaan pidä anoppiani arvokkaana lapsenlapsensa suhteen kerran ryyppää ja rällää...haloo. Muuten miksi TE anopit vellotte täällä ja heitätte aina näitä samoja kommentteja..
Jokainen ihminen on arvokas ja jokaista on kohdeltava niin kuin ihmisiä kohdellaan. Ei ole oikein kiusata ja piinata jotain vain sen vuoksi, että hänellä on jokin sairaus, vamma tai omituisia tapoja. Toki itseään saa puolustaa, mutta siitä ei sinun tapauksessasi taida olla kyse?
Eräs kiusaamisen muoto on eristäminen. Ja kuulostaa, että haluaisit kiusata anoppisia sen vuoksi, ettet voi suvaita hänen elämäntapaa.
kyse on enemmälti minun ja perheeni edusta. En todella voi riskeerata ja miettiä mitä arveluttava anoppi seuravaaksi tekee; onko humalassa, heittääkä loukkaavia kommentteja ilmaan ym. Miksi pitäisi olla tekemisissä, jos kerran hän on se osapuoli joka on jatkuvasti satuttamassa ja kaiken lisäksi vielä on kaksinaamainen eli puhuu selän takana toista kun mitä esittää. Eihän tämä ihminen todella ole mallikelpoinen esimerkki omalle lapsellenikaan ? en kadu anopin menettämistä vaan yksinkertaisesti suren hänen puolestaan mites nyt kun miniä laittoikin hänet aisaan ??
Joo, ei sinun kannata missään nimessä antaa anoppisi loukata sinua. Ymmärsi vähän väärin tuon aloituksen.
suret hänen puolestaan,, älä puhu paskaa.
sinä sinä.
heh . opettele edes kirjoittaan.
en ole varmaankaan osallistunut kirjoituskilpailuun ?