nimistä

että kummassakin maassa esim. isovanhemmat osaavat ongelmitta lausua lapsenlapsensa nimen oikein. Meille sellaisen nimen löytäminen kummastakaan maasta ei onneksi ole ongelma.

jo päättänyt: jos on tyttö, siitä tulee Pirkko. Jos on poika, sen nimi on sitten Yrjö. Piste.

Meillä lapset ovat saaneet ensimmäisen nimen isänsä puolelta ja toisen minun puoleltani. Ja yhtenä kriteerinä myös tuo nimen helppous (lausua/kirjoittaa) sen lisäksi että nimet meistä kauniita ja sopivia meidän lapsillemme.

Meillä on pieni poika, ja valitsimme hänelle turkkilaisen nimen, ja nimiä on vain yksi, kuten siellä on tapana. Nimi on helppo lausua, ei ole Suomessakaan ongelma.

Minulla myöskään ei ole vielä lapsia, mutta olemme toki mieheni kanssa nimiä jo ennakkoon miettineet.

Itselläni on supisuomalainen nimi, mutta nimi on samalla myös kansainvälinen, Suomessa tosin harvinainen. Miehelläni on myös harvinainen nimi, joten olemme ajatelleet lapsille sellaisia nimiä, jotka on kansainvälisiä (helposti tunnistettavissa kummankin kotimaassa), mutta nimien ei välttämättä tarvitse olla kotoperäisiä.

kiva vaihteeksi tällainen neutraali aloitus.

eli mikä lapselle nimeksi, jos saan lapsen ja jos olen ulkomaalaisen kanssa ja jos lapsi on puoliksi ulkomaalainen...

Ahman lapsen nimi menee siten että atunimi on ihan suomalainen samoin toinen nimi mutta sitten oli joku "muslimi"-nimija sukunimi on myös suomalainen (äitinsä sukunimi tietysti). ja lasta ei ole leikattu ja ahma antaa sen syödä sikaa.. ei murmattanut kun poika tilasi kinkkupizzan.

Itse ajattelin, että nimen täytyy olla lapselle sopiva, helppo lausua ja sellainen, joka löytyy lapsen isän sekä äidin kielestä (Kari/Heli kävisi esim. meillä mutta en pidä näistä nimistä erityisesti mainitsen vain esimerkkinä.)
haluan lapselle kolme tai kaksi nimeä ja tällöin joku toisista nimistä voi olla ihan ulkomaalainen ja loput suomalaisia, etunimi tietysti. Etunimi pitääkin sitten valita huolella ettei laita mitään rumaa sanaa tai muuten typerän kuuloista nimeä.

Täytyy sanoa että olen kyllä miettinyt enemmän nimiä pojalle kuin tytölle (myös ennen mokusuhteitani). Ajattelin että poika on helpompi kasvattaa mutta muslimin/juutalaisen kanssa tulee sitten se leikkaus ongelma. Toisaalta mitä enemmän olen katsonut miespuolisten pahoinvointia ja oksentamista tällä ja muilla palstoilla olen ajatellut, että tyttölapsi on sittenkin helpompi kasvattaa ja minulla on äitiinikin niin hyvä ja läheinen suhde, että olisi ihanaa, jos minulla olisi sellainen tytär kuin mitä minä olen ollut äidilleni (jätetään kuitenkin pois kaikki teini äksyilyt) Voiko sitä enää itseriittoisemmin sanoa;D
Tytön kohdalla ei tarvitse keskustella leikkauksesta ainakaan mutta toki moraalisäännöistä voi tulla napisemista.

Tytön etunimi voikin olla sitten eksoottisempi kuin pojan, koska kaunis eksoottinen itämainen nimi herättää naisen kohdalla kiinnostusta kun taas miehen kohdalla näemmä pelkoa (jos ajattelee että työelämässä/työhaastattelussakin kyselijät/pomot tulevat olemaan vielä jonkin aikaa pääosin miehiä)

Tytön nimistä Leila olisi muuten kaunis nimi mutta koulussa oli yksi sen niminen ärsyttävä niin ei sitä huvita sen muistoksi laittaa... Jasmine taas on kulunut nimi... ei kaikkien tummasilmien tarvitse jasmiineja olla (itsekin tiedän pari). Lilja Unelma Orvokki, ai että olis imelä yhdistelmä;D

Onneksi ei tarvitse sitä nimeäkään vielä tietää kun ei ole lasta eikä isääkään... mutta kiva tätäkin keskustelua on seurata.

Vanhemmalla tytöllä on ihan suomalainen nimi. Nuoremmalla ensimmäinen nimi on suomalainen ja toinen miehen valitsema hänen kotimaastaan.
Että tällainen kompromissi meillä...

Mies muuten tykkää Jasmin-nimestä (tai Yasmin) kovastikin, jasmiinilla kun on niin hyvä maine heillä päin (saatetaan esim. toivottaa jasmiinintuoksuista päivää). Se on kuitenkin poissa pelistä etunimiä valittaessa, koska on niin yleinen eikä muutenkaan suosikkejani. Tyttärelle voisi ehkä toiseksi tai kolmanneksi nimeksi laittaakin Jasmina, ei kutsumanimeksi kuitenkaan. Olivia on toinen hyvä vaihtoehto.

Pojan nimi on suurella todennäköisyydellä päätetty ja se on arabinimi, joskin suomalaiselle helppo sanoa ja kirjoittaa. Toiseksi nimeksi suunnittelen tässä vaiheessa Alia, joka on molemmissa kielissä tunnettu nimi ja lisäksi mahdollisten lasten isoisän (ihana mies) nimi. Kolmas nimi olisi perinteinen suomalainen, ja mies on jo litanian hyväksynytkin. ;)

Tytölle on helppo löytää nimi, joka esiintyy molemmissa kielissä, esim. Sara (sekin turhan yleinen, mutta kiva), Nora tai vaikka Leila (kirjoitusasussa Layla viehättävä). Toisaalta on myös monta hyvää arabiankielistä kandidaattia, jotka eivät suomalaisen suuhunkaan ole liian outoja.

Mies tykkäisi profeetannimistä pojalle, siis esimerkiksi Yousef. Mohamed on ehdottomasti poissa laskuista jo siksikin, että se on miehen pikkuveljen nimi, mutta myös siksi, että minusta ei olisi antamaan sellaista nimeä lapselleni. Jos/kun lapsia tulee, on sitten aivan toinen asia, toteutuuko mikään näistä suunnitelmista, mutta onhan kuitenkin hyvä, että suunnitelmia on..

...vielä lapsia, eikä nimiä olla yhdessä kovinkaan pitkälle mietitty. Kuitenkin ainakin itselläni ainoa kriteeri on se, että nimi/nimet saisivat olla sellaisia, jotka on helppo lausua molemmilla kielillä.

Nimien ei minun puolestani tarvitse olla minun tai mieheni kotimaiden perinteisiä nimiä, vaan jotkin kansainvälisiltä kuulostavat nimet sopivat hyvin. Minä olen kaksikielisestä perheestä, asumme maassa joka ei ole mieheni eikä minun alkuperäinen kotimaa, ja puhumme keskenämme kieltä joka ei ole kummankaan äidinkieli eikä asuinmaamme kieli. Tulevassa perheessämme siis viisi eri kieltä/kulttuuria kohtaa, eli kansainvälisyyttä on siis jo muutenkin yllin kyllin...

Sopivia nimiä voisivat olla pojalle esimerkiksi Robert, Frederi(c)k, Christian tai Philip(pe) ja tytölle esimerkiksi Anna, Emilia, Laura tai Mat(h)ilda.

musliminimet ja toisina niminä myös jollain tavoilla merkitykselliset nimet. Nimet eivät ole suomalaisille helppoja kirjoittaa,mutta eipä tuolla ole väliä.

Kansainvälisen nimen joka istuu miehen sukunimeen.
Haluan matkustella lapseni kanssa ja näyttää hänelle maailmaa.
En halua että hänen täytyy aikuisena hävetä ,nimeän.
Kaikkialla maailmassa ei pidetä niin paljoa arabialaisista nimistä.

Meidän Suomi-Kurdi- perheessä tuli pojalle ensimmäiseksi nimeksi sellainen nimi, joka löytyy niin suomalaisesta kuin kurdi nimilitanjoista.. Toiseksi nimeksi tuli persialainen nimi (oli vaan kauniin kuuloinen ja tarkoittaa "sitä jota kaipaan") ja sukunimeksi minun suomalainen nimeni.

Ennen kuin tiesimme lapsen sukupuolta, niin pyörittelimme tyttöjen nimiä ja niistä suosikiksi nousi Ronja (myös niin suomalainen kuin kurdi-nimi..). Ja toinen pojan nimi voisi olla Robin (taas suomi-kurdi..).

Lapsellamme on suomalainen etunimi, puolisoni maalainen toinen nimi ja suomalainen sukunimi. Kaikki lausuttavissa ja kirjoitettavissa vaivatta Suomessa, mutta eka ja vika ei puolisoni maassa.

Tuosta puhuttiin männäpäivänä ja satuin mainitsemaan paremmalle puoliskolle, että satuin näkemään yhden ihanan tytön nimen kun etsin avomieheni nimien merkityksiä aikanaan netistä - hauskaa tässä on se, että kyseessä on sekä hänen että minun juuriin sopiva nimi, eli vääntyy härmäläisessäkin suussa. Eli itse asiassa ensimmäisen tyttäremme (mikäli J-la suo) nimi on jo päätetty. Toiset nimet ovat sitten suomalaisia, jo siksikin, että koska lapset saavat isänsä sukunimen (yhteisellä päätöksellä (molempien sukunimet sitä paitsi ovat hankalia suomalaisille, joten suo siellä vetelä täällä :)) niin etu- sukunimi - yhdistelmä kuulostaa loogisemmalta.