isän hautajaiset

joka samanlaisen asian kanssa painiskeli ja silti aikuiseksi kasvoi.. voimia teille.

Itse 9vuotiaana vein omalla vuorollani ruusun arkulle. Tunnelma oli, omituinen. Loppua en kovasti edes muista. Tehkää päivästä helppo itsellenne. Kukat, kenties jotain lausuttavaa.. aikuiset monesti suree paljon hautajaisissa, itse ainakin lapsena olin hämilläni siitä sillä minun suruni näkyi muissa asioissa. Se on ihan normaalia, asiat helpottaa kun aika kuluu.

Jos te haluatte ja jaksatte ja voitte, niin yrittäkää olla mukana hautajaisten järjestämisessä. Valmiita traditioita ei paljoa ole, mutta voitte luoda niitä itse. Hautajaisten ideahan on saattaa kuollut viimeiselle matkalle ja muistotilaisuuden muistella häntä. Jos pystytte vaikuttamaan ohjelmaan niin tehkää se. Jos teillä ja isällä oli esim. musiikkia, josta molemmat piditte tai joka liittyy yhteisiin hetkiinne, soittakaa sitä joko levyltä tai itse esiintyen. Ja tietysti jos haluatte omistaa jonkun kappaleen isällenne, tehkää se.

Yksi idea on, että teette tietokoneella tai askarrellen kortteja, jotka kertovat isästänne sanoin ja kuvin, esim. kuvia siitä kun olitte yhdessä kalastamassa, metsärekellä, leikitte tms. ja sitten pieni teksti. Näitä kortteja voitte vaikka laittaa sitten pöytiin muistotilaisuudessa niin on vierailla jotain aiheeseen liittyvää katsottavaa ja keskusteltavaa.

Ja eihän sitä muistelua ole pakko muistotilaisuuteen rajoittaa. Itse tekeminen on hyvä keino purkaa surua. Kirjoitelkaa runoja Myspacee, blogiin tms. laitelkaa yhteisiä kuvia galtsuun. Kirjoittakaa ja muistelkaa, purkakaa tunteita. Tehkää muistovideo youtubeen...