Pisin aika

Meillä siis pisin erossa aika 4,5 kk, josta nyt lusittu reilu 2 kk ja sama edessä... Tää aika tuntuu ehdottomasti ihan maksimilta, jota suostun erossa olemaan!! Koska meillä "määräaikainen" kaukosuhde, kun mies vuoden sopimuksella töissä ulkomailla... mutta nyt mies heitti ilmoille, että saattais joutua jatkamaan sopparia vielä 6 kk ja tämä tyttö on ihan kauhuissaan pelkästä ajatuksestakin!! :/

Vaikeita aikoja on, mutta sitten taas muutama viikko saattaa mennä todella kivuttomasti. Mitä vähemmän asiaa/erossa oloa miettii, sitä helpommin aika kuluu.... ja kun pitää itsensä kiireisenä ja arjen mielekkäänä! Ja tarpeeksi tiivis yhteydenpito tietenkin!

Tsemppiä kaikille samassa tilanteessa oleville :)

Olen seurustellut yli 1,5 vuotta erään nuorukaisen kanssa, joka asuu Joensuussa. Itse asun Tampereen lähistöllä. Etäisyyttä on siis noin 500 km, matkat kuljemme junalla. Kävin koulua kokonaisen vuoden; tänä aikana näimme ainoastaan 2 kertaa kuukaudessa (kaksi viikonloppua siis, yhteensä noin 6 päivää yhdessäoloa), paitsi tietysti syys-, talvi-, yms lomilla, kun sai olla toisen luona hieman pidempään.

Nytemmin olen ollut toimettomana (=työttömänä, voisi sanoa) jo joitain kuukausia, niin olen pystynyt olemaan hänen luonaan 2-5 viikkoa putkeen. Välillä on kuitenkin täytynyt palata kotiin vähäksi aikaa.

Minulle ja poikaystävälleni ei siis ole mitenkään uutta tai ihmeellistä, jos joudumme olemaan erossa pari-kolme viikkoa. Toisaalta ei ole erikoista sekään, että ollaan erittäin tiiviisti yhdessä sen pari-kolme viikkoa, ellei enemmänkin.

Tällä hetkellä olen ulkomailla vaihdossa niin nyt pisin aika näkemättä on ollut tuo 3,5kk, sitten nähdään viikko ja sitten lähden tänne taas takaisin jolloin alkaa uusi 3kk tauko.. vähintään. Tätä jatkuu kokonaisen vuoden.

Hyvin ollaan jaksettu, kun skypessa kirjoitellaan miltein päivittäin. Lisäksi kun olemme olleet jo suhteellisen kauan yhdessä ja luottamus pelaa molempiin suuntiin niin suurempia ongelmia ei ole ollut. Vielä kun siihen lisää että molemmilla on paljon tekemistä ja uutta kokemista molemmissa maissa ja elämissään niin aika kuluu siivillä.

Ja tieto siitä että tämäkin loppuu aikanaan niin auttaa ehdottomasti jaksamaan. (Verrattuna siihen että ei tietäisi koska pääsisi palaamaan takaisin Suomeen)

Jaksamista kaikille!

Olen tällä hetkellä kaukosuhteessa jossa välimatkaa yli 10 000km, aikaeroa 8h ja seuraavan kerran näemme toisemme EHKÄ kesällä. Erossa nyt päälle 3kk..ja ennen edellistä tapaamistamme olimme erossa 6,5kk, sitten yhdessä 3kk.. Kesän tapaamisen jälkeen todennäköisesti näemme joulukuussa.. Mutta, ei se välimatka vaan ne tunteet!

Tuskaistahan tämä on, mutta mielummin ikävöin kuin elän ilman häntä. Tosin, joskus tuntuu että eihän tässä ole mitään järkeä koska suhde ei lähiaikoina ole muuttumassa ns. lähisuhteeksi. Parin vuoden kärsimys vielä edessä, mutta sen jälkeen suhteemme on vahvempi kuin moni lähisuhde, arvostamme toisiamme enemmän kun emme ihan joka päivä/kuukausi näe :) Positiivisuus auttaa!!! :)

Tsemmppiä kaikille, olit sitten lähi-tai kaukosuhteessa, työtä se vaatii kuitenkin!