Se sattuu

Riittänyt tietoisuus siitä, että saan tuntea hänet aina joskus lähelläni, pehmeän ihonsa kosketuksen, nähdä hänen vihreät silmänsä. Nähdä hänen nauttivan minusta, siitä kaikesta mistä itsekin nautin. Että olisin saanut olla se mies, joka saa saattaa hänet hekuman huipulle, sanalla sanoen tuntea itseni mieheksi. Nyt on vain surua, ikävää ja kaipuuta. Muistot sattuu, kyyneleet tulvahtavat silmiini,minulla, lähes 50v. miehellä. Se ei katso aikaa, ei paikkaa. Auto on pakko pysäyttää, vaikka moottoritielle, kun se ikävä valtaa mielen kesken matkan. Ei ole ketään joka voisi hänet elämässäni korvata. Ei edes nuoruuden rakkauteni voisi ottaa hänen paikkaansa.

Tunnen ahdistelevani häntä jos edes pienenkin viestin yritän laittaa. Niillä viesteillä olen yrittänyt saada hänet ymmärtämään, että rakastan häntä, en tahdo muuta kuin saan tuntea hänen kosketuksensa. Hän lupasi, että voisimme olla "kavereita"? Kavereita! Kyllähän niitä saa vaikka joka pubista, ravintolasta jne.

Voi helvetti, että vihaan itseäni! Olen aina ollut totuuden torvi, sanon mitä tunnen ja koen. On helppo olla, ei tarvitse peitellä mitään, salata tunteitaan. Nyt antaisin kaikkeni kyvystä olla kylmä, etäinen, juro ja hiljainen suomalainen tavallinen mies, jolla on joku rooli, millä peittää todellisen minänsä.Mutta mitäpä se auttaisi, pettäisin vain itseäni, kokeiltu on.

Rakkaus on niin ihanaa kokea näinkin. vaikka tietää toisen olevan vain seksin vuoksi matkassa, on taivaallinen tunne kyetä tuottamaan naiselle, sille oikealle naiselle tyydytystä, hyvää oloa.

Ymmärtääkö naiset tätä, että mies voi kokea asian näin? Ei sillä omalla tyydytyksellä niin suuri merkitys ole, minulle suuri osa sitä on nähdä rakkaani nauttivan. Se antaa voimaa, vahvuutta, tiedon että olen hänelle sillä hetkellä se tärkein asia, tärkein ihminen. Uskon, että moni mies ei osaa hänet nähdessään kuvitellakaan millaista naista katsovat! Itse vaistosin ensi tapaamisellamme jotain, halusin tuolle tunteelleni vahvistuksen! Sain sen, mutta siltikin se ylitti odotukseni.

Muistan lopun ikääni, kuinka yllätyin ensi kerrasta. Hän nautti kaikesta siitä, mistä minäkin. Siis kaikesta mitä mies voi naiselleen antaa, tehdä. Hellästi, rakastaen, halulla ja himolla. Tunnen hänen makunsa suussani, miedon ihanan naisen tuoksunsa nenässäni.

Herään näihin muistoihin yöllä avopuolisoni vierestä ja itken. Tuo nainen vieressäni ei tiedä mitä rakkaus voi olla. Meidän suhteessamme sitä ei ole ollut koskaan, tämä on pelkkää vahinkoa ja vääryyttä. Emme ole maanneet, (en sano rakastelleet) yli puoleen vuoteen. Sekin jäi yritykseksi. En halua häntä, hän kohtelee minua kuin lasta. Hyi helvetti että inhoan häntä. Kun saisimme talomme myytyä ja pääsisin pois.