Sain tänään Käräjoikeudesta kirjeen! Ja siinä käräjäoikeuden päätös jossa puolisot tuomitaan avioeroon....Päätös on lainvoimainen.
Olen siis vihdoinkin vapaa kuin taivaan lintunen!!! Enää mua ei kukaan koskaa määrää eikä hauku!! KOSKAAN EN ENÄÄ MENE NAIMISIIN!!!! Olen todella onnellinen mies :)
Olen siis vihdoinkin vapaa kuin taivaan lintunen!!! Enää mua ei kukaan koskaa määrää eikä hauku!! KOSKAAN EN ENÄÄ MENE NAIMISIIN!!!! Olen todella onnellinen mies :)
Vastaukset 22
Vanhimmat
Jos noin olet menettänyt luottamuksesi.Ei mullakaan ollut kaksinen liitto ja eronnut olen mutta uskon silti,että onneakin voi olla olemassa.
Helpostus se kyllä itsellekkin toisaalta oli, että pääsin eksästä eroon.
luen onnen hehkutusta. Yritän itse juuri tehdä eroa vaikeasta ihmisestä ja suhteesta ja tulen hehkuttamaan samalla tavoin kuin ap! Odotan sitä hetkeä kun olen vapaa!
että toinen on vaikea vai teitkö sinä siitä vaikean?
Miksi menit yhteen hänen kanssaan jos on niin vaikea, kertoo sinustakin jotain..
mutta näytti karvansa nopeasti. Rakkaus oli kuitenkin syvää ja toive siitä että yhteiselo toimii, kesti viime jouluun asti. Nyt on oma jaksaminen koetuksella ja tunteet kuolleet vuosien henkisen väkivallan ja paineen alla. En pysty arvioimaan olenko itse vaikea ihminen, ainakin siitä näkökulmasta olen että en ole taipunut nyrkin ja hellan väliin, unohtaen sukulaisia, perhettä ja harrastuksia. Joku kysyy tähän väliin miksi en ole eronnut aikaisemmin, mutta tunteet ovat todella syvät olleet. On yhteistä omaisuutta ja hyviäkin hetkiä ollut. Nyt mies tiukasti yrittää pitää kasassa repeilevää kulissia kun ei haluaisi ympäristölle näyttää epäonnistumista. Mutta tämä nainen kaivaa lähtökuoppia eikä mene enää halpaan. Ja kuten alkuperäinen, tuulettaa onneansa kun tämä shit on ohi =)
Uskaltaisinpa itsekin hakea eroa.
Rohkeuttakin tarvitaan.Mutta ei se herkkua ole aina elämä sen eron jälkeenkään.
Miksi haluisit erota?
Minä sain samanlaista postia viime viikolla mutta toisaalta vapaa olen ollut siitä päivästä lähtien kun mies uuden onnensa luokse muutti.
Itku pitkästä ilosta!Kun kupla puhkeaa,murrut!
Nyt en oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit. Olen kulkenut tosi pitkän tien tähän päivään ja käsitellyt eroni tosi perusteellisesti. Taipunut olen tällä tiellä monta kertaa mutta murtunut en ole ja en jaksa uskoa että enää tässä vaiheessa murtuisin. Uutta ei ole kiikarissa ja enpä usko että aivan heti tuleekaan. Tosin onhan tätä uusiosinkun elämää tullut elettyä jo kaksi vuotta mutta uudella suhteella ei ole mitään kiirettä. Tulee jos on tullakseen.
Täällä kirjoittelet,oletko sittenkään päässyt yli?
Kirjoittelen kyllä ja seuraan näitä keskusteluja vieläkin vaikka en enää terapia mielessä kuten esim. vielä vuosi sitten. Kun teen töitä kotona ja muutenkin vietän lasten kanssa aikaa kotona niin tämä on sellaista ajankulua. Kone on aina auki ja ohimennessä tulee katsottua mitäs tänne on taas kirjoitettu.
Erosta olen kyllä toipunut ja oikeastaan huomannut sen, että en välttämättä parisuhdeihminen olekaan. Eli ei ihmekään että avioliitto sitten loppujen lopuksi eroon päättyi. En vain nähnyt sitä silloin mutta onneksi erostakin voi jotain oppia.
Tarkoitin sitä,että avioero ei ole pelkästään iloi-
nen asia.Siihenkin liittyy ilon lisäksi murheellinen
puoli.Menetys,luopuminen siitä mihin oli uskonut.
Ystäviäni on paljon eronnut.Mieleeni on tullut tari-
noita kuunnellessani miten monimutkaisia tunnesiteet
ovat.Et suhtaudu täysin välinpitämättömästi ihmiseen
jota olet joskus rakastanut.Hänessähän oli "sitä jo-
tain"alussa,jota ei sitten lopussa ollutkaan.Kaukaa
näkee lähelle sanotaan.Ilo-riemun jälkeen voi olla
että "se"ihminen ei näyttäydy Sinulle ollenkaan niin
huonossa valossa.Voi olla aika myös huokauksen.
Olet oikeassa noista tunteista. Eroon liittyy hyvin monenlaisia tunteita ja kyllä niitä on reilun kahden vuoden aikana moneen kertaan kelannut. Ero oli pettymys sillä olinhan kuvitellut että ollaan kuolemaan asti yhdessä. Haaveet yhteisestä vanhuudesta ja isovanhemmuudesta karisivat "tuhkana tuuleen". Ero tuntu myös suurelta epäonnistumiselta ja tuntui, että ihmisenä en ole enää minkään arvoinen kun muut osaa pitää avioliittonsa kasassa ja minä en. Mutta nämä asiat kävin läpi silloin kun mies ilmoitti löytäneensä elämänsä rakkauden ja lopulta muutti hänen luokseen. Eroa en hakenut heti koska odotin, että mies tekee sen. Mutta kun sitä ei tapahtunut niin vuosien myötä kypsyin siihen, että haluan virallisen "lopun" tälle asialle. Eli periaatteessa käräjäoikeuden paperi ei muuttanut enää elämääni millään tavalla. Se oli vain virallinen piste asialle joka tapahtui vuosia sitten.
Minä nimittäin laitoin elokuun alussa, ja lopullinen tuomio on vieläkin tulematta postissa. Homma kyllä etenee Hgin käräjäoikeudessa, olen nimittäin sitä moneen kertaan kysellyt, mutta kyllä etenee tosi hitaasti. 6 kk harkinta-aika on käytännössä näköjään ihan jotain muuta. Viimeisimmän tiedon (eilen) se tulisi ensi viikolla. Eli ykkösvaiheen eteneminen lopulliseen on silloin kestänyt noin 8 kk... odottavan aika on pitkä.
Tosin minäpä aioin kyllä mennä uudelleen naimisiin, ja ehkä jopa melko pian :) En ole menettänyt uskoani ihmisiin, enkä avioliittoon, vaikka minua petettiinkin rankimman kautta.
Mut onnea?nyt sit kuitenkin.
Tavattomasti onnea!!!!!!!!!!!Ite olen eroamassa ja on niin riitaisa ero,eikä mistään päästä miehen puolesta sopuun.Kyllä minäki sitten juhlin ja isosti,kun tää on ohi!!!!!Onnea vielä:)
Samoin sinulle! Kyllä minä meinaan tätä juhlia oikein kunnolla :))..Ainahan uutta elämää kannattaa juhlia:)
oli minullakin. Ei toivoakaan mistään sopuerosta, vaan kaikki syyllistäminen minua kohtaan ja taistelun kanssa sain mukaani, mitä sain. En tosin paljoa halunnutkaan ottaa. Elättelee toiveita yht.paluusta, ei enää koskaan paluuta entisen..
Itsekin eronneena uskallan hiukan epäillä tuota lausetta - olen todella onnellinen mies -
miksi olit naimisissa jos olo oli noin kurjaa ja mihin ne tunteet häipyivät
todellisista ongelmista en puhu kuten viina tai vieraat, valehtelu väkivalta jne.
Itse erosin, en tiedä onko tämä elämä sen parempaa kuin puolison kanssa, mutta ainakin saan itse päättää elämästäni, en vihaa x puolisoa, tapaamme usein, välimme ok - mutta yhdessä emme halunneet elää.
Kummallakaan ei ole uutta kiikarissa. minä en halua edes ajatella vielä sellaisia, erosta on yli vuosi, mutta se vuosi on mennyt niin nopsaan ja tähän ´uuteen´elämään totutteleminen vie aikansa.
Ei tässä auennut sen kummempi ruusunpunainen taivas, en laihtunut hurjasti, en nuortunut, oven taakse ei ilmestynyt sankka kosijoiden joukko joita tars häätää pesäpallomailalla pois, ihan samanalaista arkipäivää tämä on - mutta saan olla omissa oloissani silloin kun haluan ja lähteä ihmisten ilmoille kun haluan.
Meidän liittoa kesti 41 vuotta. En hätiköinyt eropäätöksessä, näin halusin ja näin tein.
Huonoa avioliittoa ei tarvitse jatkaa tappiin saakka.
Mikä on huono ja mikä hyvä?
Sivulliset ainakaan eivät sitä tiedä, turha kenenkään ottaa kantaa toisten eroista - vain he, jotka ovat eläneet yhdessä tietävät kaiken.
Jos sinä mies erottuasi tunnet olevasi happy, hyvä on - kauanko luulet sen euforian kestävän?
Ja mitä ajattelee nyt x vaimosi?
Valitettavasti se odottamasi kosioiden jono ei voi muodostua ovesi taakse, johtuen yksinkertaisesti sinun iästäsi, minä olen vielä mies parhaassa iässä ja kaikki hyvä vielä edessä:) ja enkä tätä millään pahalla sano.
Oletko ajatellut,jos et pärjää yhden kans,et pärjää
toisenkaan?Miten ihanaa onkaan anteeksianto.Liittoa
yli 30 vuotta takana.Kivikiveä hioo,ihminen toistaan
kunnioitus toista kohtaan on avainsana.Elämäntoveri
on henkilö josta olen myös vastuussa,varsinkin jos
hän on sairas tai allapäin.Heittäisinkö hänet elämäs
täni kuin arvottoman rukkasen.Lupasin myös vastatuu-
lessa olla rinnalla.Itsekkyys,sitoutumiskammo ovat
ominaisuuksia jotka omistavan ei kannata ketää sitoa
niin läheiseen yhteiseloon kuin avioliitto.
Nyt se on AINA oma vikasi....heheeee