Mun äiti tappaa mut

Aika rankkaa tekstiä, tosi rankkaa. Äidit osaa kyllä joskus olla hankalii ja joskus vähän enemmänkin hankalia. Kuinkas vanha sä olet? Oletko poika vai tyttö?
Ei tollasessa tilanteessa voi muutakun yrittää potkia eteenpäin, eikä antaa pahan voittaa. Tahdonvoima on meinaa kova sana.

Onneksi tiedostat asian ja voit olla itse erilainen, kenties positiivinenkin. Ole mahdollisimman vähän tekemisissä äidin kanssa jos on tuollaisia ongelmia hänellä päässään. Voisitko hakea töitä aktiivisesti mutta ei liikaa rasittaen itseäsi niin voi paikka löytyä, entä opiskelupaikka. Kysy vanhemmiltasi voisivatko he auttaa sinua saamaan oman pienen asunnon, koska olet sen ikäinen että niin on parasta. Isäsi voisi tähän lähteä ainakin. Jos on jokin luotettava henkilö/tuttu, voisit hänenkin kanssaan pohtia miten voisit päästä omaan kotiin sukkelammin.

Kuka vaan masentuu/ahdistuu jos vanhempi on tuollainen. Laita hänen sanansa toisesta korvasta ulos, älä usko ikäviä sanoja yhtään.

Et ole ainoa jonka vanhemmalla on ongelmia tai negatiivisuutta. Jopa narsismia. Lue narsismista, esim googlaa sanat "narsisti vanhempi".

Älä viitsi tuollaisen ihmisen vuoksi tehdä mitään itselles. Varmasti löytyy sulle oma koti, älä hätäile ole hieman kärsivällinen. Aina on keinoja ja väyliä että pääsee omaan rauhaan, omaan kotiin. Niitä voi pohtia yhdessä muiden kanssa.

Hanki hyvä itsetunto jotenkin nyt myöhemmin, koska tuollainen ihminen syö sitä. Usko itseesi ja positiivisiin ajatuksiisi. Älä jää yksin tosiaan vaan keskustele palstalla tai auttavassa puhelimessa, netissäki on keskustelupaikkoja.

Sä voit onnistua elämässä ihan hyvin, vaikka onkin ikävä äiti. Usein vanhempaa ei voi auttaa, mutta sä voit saada paremman elämän toki!

olisin sen kirjottanu...Samassa jamassa olen ollut ku sä ja liian monta kertaa, elämä heitelly sen verran että jouduin monta kertaa palaamaan takas kotiin asumaan joten tiedän just kuinka rankkaa sulla on.
Olen ollut niin kusisissa tilanteissa täysin rahattomana ja työttömänä kun on ollut pakko muutttaa takas himaan, mutta olen aina saanut siivojan työtä ja tuskastellut muutaman kuukauden säästäen joka ikisen pennin.Nyt olen onnistunut vuokraamaan halvimman mahdollisen vuokra yksiön kaupungilta, monta aiempaa kertaa kotoa lähtemisiä epäonnistui uskomatonta epäonnee täynnä ja takas himaan rahattomana lähtöpisteeseen.
Olin aivan hermoromahduksen partaalla lopulta kun isäni on lisäksi juoppo ja jaksaa kännipäissään ilkeillä sekä häiriköidä, äitikin vaan vinoili että nyt sä vaan joudut kestämään meitä,mun äiti vaikuttaa samanlaiselta kun sun äiti voisin kirjottaa uskomattomia juttuja mut en jaksa, voin vaan sanoo et oon ollu tosi "myrkytetty" ja miettiny itsaria aivan uupuneena ja ahdistuneena.
Yritä jaksaa etti jotain hanttiduunii, mee siivomaan tai jotain sit vaan joku oma luukku niin saat olla rauhassa ja miettiä tulevaisuuttas.
Terveisin: kohtalotoveri.

Kiitos vastauksista. Tahdonvoima on se mikä on loppu. Oon aikuinen. Jaksamiset on jaksettu vuosien varrella. Ei, en saa mistään mitään rahallista avustusta. Vanhemmat on duunareita, ei niillä ole mahdollisuutta maksaa mun elämistä. Byrokratia toteaa mut tällä hetkellä joka puolelta semmoseen asemaan että en voi saada mistään mitään apua. Oon ns. väliinputoaja. Jos saisin nyt töitä, en jaksaisi hoitaa sitä. Mä hukun tänne. Mulla ei ole enää kavereita, ne on aikoinaan kadonneet parisuhteisiin ja maailman tuuliin. Oikeestaan mä kirjotin ton viestin siksi että jos muille ei tarttis käydä samalla tavalla.

(jos oot 18v muuta pois kotoo.Eli täysikänen hanki oma vuokrakämppä.Saat asumistukeakin kait??!mutta ota eka selvää..mee juttelee sossulle.)>lääkärille aikaa......huomaat jälkeen päin miten helppoa ja ihanaa kun hait apua!siis onnekas..ilman mitään että elämä päättys jotenki..kurjasti kellään.

Puhu tilanteestakin ja käy vaikka ammattiavulla ENSIN,lääkärisi osaa auttaa eteen päin minne.

Mulla itsellä on pari tyttöä ja voi kauheaa sitä suhdesotkua mitä tää elämä on ollut.En ole ihan tommoinen kait ollut kuin äitisi, mulla on oma elämä mutta siinnä huolehdi 2:desta tenavasta jotka päättää tehdä kaiken toisin kuin muut..
Siis oikeesti.pistää kaiken 1-0!!!!!!!!!!

Mutta ongelmat on aina niin erilaiset.Suhde tyttöihin on kohdallani aika huono sillä on kyse myös omasta jaksamisesta ja olen hakenut apua saAmatta sitä!jostain syystä ei ymmärretä.Mennään päivä kerrallaan mitään ei voi suunnitella, toiveeni on että pääsis edes joskus elämään omaa elämää semmosta kuin tahtos, työ on nyt mulle tärkeää.Koti..siellä ollaan se ei tunnu kodilta edes minusta..mitään ei voi laittaa ei tehdä..Kaikki menee oikeesti päivä kerrallaan.Joku päivä punnitsen kaiken missä mentiin metsään..mutta sen aika ei ole vielä!nyt saattas sataa puukkoa ja puntaria..sillä mua uhataankin henkeä.Läheiset ihmiset ovat raadollisimpia.(poliisi piti hyvän saarnan tytölle sanoi*niin kauna kun vanhempien taloutta asut..muista menet heidän ehdoillaan*ja olet alle 18veekin vielä).Tiedän että sun maailmaasi ei paljoa mahdu kun kotona olet, ei työtä, ei mitään mutta mene ja hanki vaikka kavereita joku työharjoittelupaikka vaikka siitä se elämä lähtee.

Mahdollisuus 1

Äitisi on masentunut ja tarvitsee apua

Mahdollisuus 2

Sinä olet masentunut ja tarvitset apua

Mahdollisuus 3

Te molemmat olette masentuneita ja tarvitsette apua

suosittelen Jack Frostin dvd:tä äitiongelma, sen voi tilata netistä tv7 kaupasta.

Oletko miettinyt että sun äidilläsikin on se elämä. Jostain syystä silläkin on paha olla. Mitä sinä tiedät äitisi elämästä tai vaikeuksistasi, miksi se on negatiivinen.

Tyttö hyvä, mene kipin kapin turvakotiin. Tässä sulle linkki, josta löydät lähimmän turvakodin - ja ei muuta kuin menoksi!

http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/tyomuodot/turvakodit/

Nykyään ei onneksi ole pakko asua enää kenenkään kanssa, vaikka olisi työtönkin. Se riittää, että sinusta tuntuu pahalta ja sinulla on paha olo. Muiden mielipiteellä esim. äitisi, isäsi jne. ei mielestäni ole väliä. Meillä ihmisillä on tapana elää enemmän tunteillamme kuin järjellämme eli jos tuntuu nuin pahalta kuin viestisi antaa ymmärtää, niin mitään ei jaksa, mikään ei kiinnosta ja elämästä on hohto pois. Neuvoisin sinua menemään sosiaalitoimistoon ja kertomaan miltä sinusta tuntuu. Saat sieltä ns. toimeentulotukea, kelalta asumistukea jne. ja he myös tukevat sinua asunnon haussa, neuvoen ja opastaen. Vihaa seuraa yleensä katkeruus, ja katkeruus johtaa taas masennukseen ja itsetuhoisuuteen. Sinulla on mielestäni oikeus itsenäistyä ja elää omaa eläämääsi omassa kodissasi, ilman lapsuuskodin negatiivista ilmapiiriä. Joten tartu toimeen ja hae apua.