Meneekö teän mielestä elämä pilalle jos nuorukaisena jo perustaa perheen ja menee naimisiin?
(En tiä mikä ahdistus kompleksi mulla nyt on meneillään... Aivan ku ettimällä etin ongelmia... Anoppi, siivoushullu mies, oma ahdistus, jne. Varmaan ku ite kotihiiri ja mun äiti hilluu villinä ja vapaana sinkkuna pitkin kaupunkia...Millon mä mietin, että mua alistetaan ja aivopestään ja millon että itekkin valitan aina kaikesta...ps. olen raskaana että... pps. raskaana siis jo toista kertaa...)
(En tiä mikä ahdistus kompleksi mulla nyt on meneillään... Aivan ku ettimällä etin ongelmia... Anoppi, siivoushullu mies, oma ahdistus, jne. Varmaan ku ite kotihiiri ja mun äiti hilluu villinä ja vapaana sinkkuna pitkin kaupunkia...Millon mä mietin, että mua alistetaan ja aivopestään ja millon että itekkin valitan aina kaikesta...ps. olen raskaana että... pps. raskaana siis jo toista kertaa...)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Olin itse aikoinani 16 vuotias kun lähdin kotoa ja muutin mieheni kanssa yhteen. Esikoiseni sain 17 vuotiaana. Samana vuonna mentiin naimisiin ja sitä seuraavana tuli toinen lapsi. Mun mielestä elämäni ei ole pilalla. Lasten ollessa nyt kouluikäsiä käyn töissä sillä ammatti tuli hankittua yli 20 vuotiaana sitä ennen olin kotiäitinä. Onhan niitä ylä- ja alamäkiä mutta eteenpäin mennään päivä kerrallaan iloisina siitä mitä meillä nyt on.
Ei tietenkään! Jokainen toimittaa tavallansa!
Toisekseen sain aikoinaan eräältä sukulaisen tapaiselta maailman parhaimman elämänohjeen.. Tee lapset nuorena niin ehdit surutta renkkuamaan vanhana ynnä fiksuna niin paljon kuin sielu sietää :D Pointtina se, että parempi renkuta fiksuna kuin typeränä ja kokemattomana, jolloin saattaa kylvää enemmän tuhoa kuin arvaakaan.
Hyvä elämänohje ja osuu upoten oikeaan kohtaansa ;) Kyllä se katsos tästä vielä iloksi muuttuu :D
Jotaki Positiivista mieltä mun tämän hetkiseen hormoonalliseen mielentillaan...