Mun exä on mulle yks elämäni tärkeimmistä ihmisistä... se on auttanut mua monessa asiassa ja ilman häntä en olisi tällainen ihminen mikä olen. Rakastan häntä koko sydämmestäni, suhde ei vaan enään ollut mahdollinen monestakin syystä.
Kaipaan häntä aivan mielettömästi vaikka en hänen kanssaan voikkaan/haluakkaan olla. Meidän suhde ja elämä meni niin monimutkaiseksi. Vaikka rakkaus toiseen ei ikinä loppunutkaan.
Kovin ristiriitaiset tunteet on mulla siinä mielessä että haluisin silti hänet elämääni ja olla osa hänen, mutta sitten en ikinä pääse eroon vahvoista tunteistani ja rakastua uudelleen.
Jossain sisälläni elää edelleen toivo että ehkä joku päivä kun tilanne on toinen, parempi niin tiemme kohtaa taas.
Mä rakastan sua niin paljon, olet mulle tärkeä ja toivon että saat elämäsi kasaan... ja sitten ehkä, ei sitä koskaan tiedä.
Kaipaan häntä aivan mielettömästi vaikka en hänen kanssaan voikkaan/haluakkaan olla. Meidän suhde ja elämä meni niin monimutkaiseksi. Vaikka rakkaus toiseen ei ikinä loppunutkaan.
Kovin ristiriitaiset tunteet on mulla siinä mielessä että haluisin silti hänet elämääni ja olla osa hänen, mutta sitten en ikinä pääse eroon vahvoista tunteistani ja rakastua uudelleen.
Jossain sisälläni elää edelleen toivo että ehkä joku päivä kun tilanne on toinen, parempi niin tiemme kohtaa taas.
Mä rakastan sua niin paljon, olet mulle tärkeä ja toivon että saat elämäsi kasaan... ja sitten ehkä, ei sitä koskaan tiedä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mulla aivan samat tunteet exsääni kohtaan rakastan häntä yli kaiken ja hänkin varmaan minua mut oman hölmöyteni takia kun en ajoissa hakenut apua suhteemme päättyi kuin seinään....nyt onneks olen hakenut apua ja tiedän mikä elämässä on tärkeintä ja mitä ei saa ikimaailmassa tehdä!virheistä oppii ja rukoilen että tiemme vielä joskus kohtaisivat ja saisimme/voisimme rakastaa toisiamme aidosti ja toisen parasta ajatellen!onnea sinullekkin ja muista että tosi rakkauden eteen kannattaa tehdä töitä ja ihminen voi parantua jos oikeesti vaan haluaa ja tietää mikä on oikein!jaksamisia
ja mä voisin kuvitella, et mun yks entinen viihdyttäis itseensä lirkuttelemalla tuollaista puppua. Teot puhuu enemmän kuin tuhat sanaa.
Siinäpähän rakastaa tai kuvittelee rakastavansa, mut aika välinpitämätöntä rakkautta se on. Välinpitämätön rakkaus on kuin kuivaa sadetta.
Hänkin vois kuvitella haluavansa mut, mut tosielämässä ei ikinä laittais tikkuakaan ristiin asian eteen. Jotenkin koomista välillä, kun tajuaa, että on toiselle joku mielikuvitusolento ja se mielikuvitusolento itsestä menee oman itsen edelle. Ei hänkään todellisuudessa halunnut musta kuin kuvitelmia.
Hänkin olis ollut juuri tuollainen, että joskus, ei nyt, aina aidan takana tai kulman takana tai huomenna tai ensi vuonna, mutta nyt ei...
Näitä on. Kyllä kai se on oikeiden tunteiden halventamista lähinnä vain.
Vaikuttaa ehkä jossain silmissä joltain aidoltakin, mut ei ole aitoa, ei mikään asia tue sitä aidoksi.
Turhaan kyseenalaistat... purkaan tänne siksi kun teot ei enään auttanut, ja en halua pahentaa hänen oloaan purkamalla hänelle.
Ja sinullekin tiedoksi vaan, tein kaikkeni hänen eteen, ja sen että hän olisi onnellinen... monet ihmetteli miten jaksan, mutta kun rakastan häntä estottomasti kaikkine hänen virheineen! ja hän arvosti kaikkea mitä tein, tiedän edelleen että hän rakastaa minua ja että olen tärkeä. Maailmaa ei vaan pyöritetä pelkällä rakkaudella. Tarjosin sitä pientä apua mitä minä pystyn tarjoamaan, ei kelvannut - hän haluaa itse hoitaa itsensä ja elämänsä kuntoon, ja arvostan sitä ettei halua raahata minua suohon mukanaan ja vaikka kuinka yritin hokea että en halua jättää häntä yksin ongelmineen, niin lopulta hän sai minut tajuamaan että jos hän haluaa itse korjata elämänsä niin minun on annettava. Ja toivon koko sydämmestäni että hän saakin sen korjattua ja jos sitten tilanne sen suo niin otan hänet avosylin vastaan... mutta nyt en muuta voi kun toivoa hänelle parasta ja olla paikalla jos hän minua tarvitsee!
tehnyt? (Tajuathan että tää on anonyymia) Oot sä kyllä aika lapsellinen,jos nyt ei ole kyse mistään rikollisesta toiminnasta.
Niin siis minä olen nainen ja hän on mies...
ja se mitä meidän suhteessa kävi ei kuulu muille, en kirjottanut tänne siksi että kaipaisin tyhmiä kommentteja ihmisiltä jotka ei tilanteesta mitään tiedä.
Tuntu vaan helpottavalta saada sanottua noi asiat, vaikka sit tuntemattomille... en tosiaan tajunnut et tääl liikkuu tällast porukkaa jotka kuvittelee tollasen tekstin perusteella tietävän mitä on käynyt!
Ja en kyllä tällaselle porukalle vois ikinä kertoakaan... sen verran suppeeta on teijän ajatusmaailma!
Odota enemmin vaikka joulupukkia ja haaveile Peter Panista tai Hammaskeijusta.
Ihme homma, miten sitä pitää itkeä exän perään, vaikka se olisi mitä tehnyt. Silloin ei ole kyse rakkaudesta vaan siitä, että on menettänyt statuksen, eikä osaa olla yksin. Tuntuuko jotenkin nololta kun ei ole poikakaveria?
Kylläpä oli aikuismaista tekstiä... taidat olla vähän katkeroitunut jostain??
Kyse ei ole että hän olisi mitään tehnyt tai minä... et tiedä tilannetta, eikä se sinulle kuulukaan!
Et ole tainnut koskaan rakastaa muuta kun itseäsi... joten älä arvostele muita jotka osaa niin tehdä!
ja vastaus tuohon lapselliseen kysymykseesi "tuntuuko jotenkin nololta kun ei ole poikakaveria?"
EI! ja ihan hyvin tulen toimeen yksin. mutta onko siinä jotain pahaa sinun mielestäsi jos ei koko elämää silti yksin halua olla? jos exä ei parannukkaan?
kasva aikuiseksi ja hanki jotain oikeeta sanottavaa!
mutta sit kun sille tuli ongelmia sä annoit fudut? Ja mietit vaan et voi,voi kasais ittensä kun mull on vähän kurjaa??
Mikä sinä olet sanomaan miten asiat meni kun et tiedä? Ja mistä päättelit että minä annoin fudut? Kuten tuolla aikasemmin sanoin, ette tiedä tilannetta... eikä se muille kuulu! en mä tätä tota sen takia kirjottanut että te pöllöt voitte leikkiä kaikki tietävää ja arvostella! Kunhan halusin vaan kirjottaa, vaikka tiedän että hyvin pieni mahdollisuus että oikea ihminen tämän lukee, hän olisi kyllä ymmärtänyt mitä tarkoitin.
- kylläpä tääl on kummallista porukkaa.