Mietteitä autoista...

...niin kommentoidaan sitten:

Alfa: Kaunis, upea ajettava, jäin melkein koukkuun. Jos ei rahasta olisi väliä ja asuisin Helsingin Ullanlinnassa, tämä olisi autoni!
- Alfaa ei saa kahlita Ullanlinnaan, se kuuluu mutkaisille maanteille.

Audi: Koskaan en ole omistanut enkä edes ajanut, vaan olen jotenkin tykännyt aina. Muotoilu, ja kojelauta herättävät postiivisuutta. Ilmeisimmin edelleen huippuauto ajaa, ja nelivetona ilemsen ylivoimainen maamme talvissa (?). Nelivetona voisi olla autoni, jos olisin poromies Ivalossa...
- Jos olisit poromies Ivalossa, sinulla olisi Lada Niva.

BMW: Olen omistanut vuoden verran 3-sarjan Compactin, karvalakkimallin. Ulkoa madallettuna suht menevännäköinen spoilereilla, vaan 1,6-kone aika onneton eikä tee hyvää bemarin urheiluimagolle. Heräsikin kysymys, missä se urheilullisuus on. Jotenkin tuntuu, että uudet bemut ovat aika rumia ja kojelauta varsinkin outo. Laatua varmaan edelleen löytyy, vikaherkkyyttä eniten pallonivelissä...
- Saksassa BMW ja Mersu painivat samassa laatuautosarjassa eikä Bemu ole profiloitunut minään urheiluvaununa.

Citroen: Aikoinaan penskana ihailin isoja Kissoja, CX ja edeltäjä ID/DS. Välillä Citikan muotoilu oli hukassa, nyt taas hiukan nousussa vaan ei enää löydy sitä menneisyyden hohtoa.
- Citroen on sosialidemokratisoitunut, valitettavasti.

Fiat: halpa ostaa uutena, vaan arvo tippuu tiuhaan. Laatu ja ominaisuudet vaihtelevat sukupovittain; välillä erinomainen, välillä välttävä. Nyt jotenkin hukassa...
- Juu, Fiatilla on linja vaihdellut ja ollut hukassakin vähän turhan kauan. Nyt on kuitenkin myynti lähtenyt nousuun.

Ford: Ainoat mallit, jotka säväyttivät, olivat Sierra uutena v-82 ja 60-luvun Mustang. Muut värittömiä joskin tarkoituksenmukaisia käyttöautoja. Mondeosta tulee aina mieleen poliisi...
- Kyllä Capri sentään minua säväytti.

Honda: Oikea 80-luvun nousukauden ikoni, juppiauto. Nykyisin ei enää ylivoimaa muihin japseihin nähden, vaan aika nätti auto uusi Accordkin on...
- Nykyisin ei ylivoimaa, eikä sen puoleen ennenkään. Vuosikymmenten perspektiivillä ehkä kepsuin japanilainen (tilat, ajettavuus, kestävyys). Muotoilu aina osattu, siksi tyttöjen suosiossa.

Lada: Takavetomallit järkipelejä, nostalgiaa. Etuvedot kehnompia, 110 lienee fiasko.
-Pojasta on polvi pahentunut.

Mazda: Toinen 80-luvun nousukauden juppipeli, menevien miesten auto. Lihoi muodottomaksi lahnaksi lamavuosina, nyt ottamassa taas identiteettiään Fordin voimalla takaisin.
- Fordin voimalla on ominaisuudetkin hiottu luokkansa huipulle. Mutta miksei Ford ole tehnyt samaa itselleen?

Mersu: Aina ajankohtainen, aina sama kateus ympärillä, julkisesti haukutaan vaan samaan aikaan unelmoidaan lottovoitosta ja AMG:stä.
- enemmistö unelmoi ihan vain E 220 cdi:stä.

Nissan: Väritön, hajuton, vaan ihan laadukas peli. Harmaan Nissanin hukkaa helposti marketin parkkihallissa. Ei saa henkisesti otetta.
- Ei saa, ei.

Opel: Alamäessä, muotoilijoille saisi antaa nyt potkut (uusin Vectra). Onneksi uusi Astra näyttää komealta. Laatu oli hukassa, liekö toivoa paremmasta. Massa-auto kansan syville riveille.
- Muotoilu on makuasia, näyttää miellyttävän monia ihan kopiointiin asti. Tiedä sitten laadusta, olisiko kilpailijoiden panettelua, monet ostavat Opelin Opelin perään. Ainakin takavuosien Rekordit ja Omegat olivat lujia pelejä.

Peugeot: Ajamisesta tykkääville, jotka inhoavat kovaa jousitusta. Janoavat mutkateitä Alfistien tapaan, ja ralli-imago auttaa jaksamaan pikkuvikojen kanssa.
- Näidenkin kuskeissa on paljon merkkiuskollisia, enkä yhtään ihmettele.

Renault: Varustelua ja törmäystestien tähti-arvostelun tuloksia arvostaville, ja niille joiden auton tulee olla nimenomaan ranskalainen. Lapsiperheiden suosiossa, osa vaihtaa ajan kanssa sitten Volvoon...
- mielikuvissa on sekoitettu Volvo ja Citroen ja tuloksena on myyntimenestys - ei hassupaa.

Saab: Missä on se maanteiden partaveitsi-imago? Aiempi ohittaja-imago on nuutunut, samoin haluttavuus. Merkonoomimersun suosio on heikko, ainoastaan friikit ostavat.
- kotimaisuusko sitä vain kannattelikin. Pohjolan BMW alkaa olla katoavaa kansanperinnettä - ja luultavasti syyttään.

Toyota: Aina suosittu, kuten kossu ja lenkkimakkara. Tuttu ja turvallinen; kerran Toyota niin aina Toyota. Tylsä imago, ei intohimoja, vaan luotettava se on täytyy myöntää. Ei huonolle itsetunnolle.
- niinpä. Tosin tilastojen mukaan ei kilometrejään kovin hurjasti kerry (esim TM:n vaihtoautotaulukot).

Volvo: Aina maineessa, aina haluttu. Ikuinen turva-auton maine, samoin nykyisin kyseenalainen kunnia edustaa ns. kusipäiden kaahaajien kulttiautona, etenkin farmari ja T5...
- tällä autolla uskallat ajaa turvallisesti kuin pullopersesika.
- jo on imago muuttunut lyhyessä aikaa.