kokeileeko?

eikä miettiä itsekseen. Tai kysellä muilta.

Mitä olen joskus jotain kysy&vastaa-palstojen vastauksia lukenut niin aina neuvotaan, keskustelemaan asiasta asianomaisen kanssa.

Mutta jos nyt asiaa tuntematta saa sanoa, niin mies ei minun mielestä ole valmis sellaiseen suhteeseen, kuin sinä haluaisit. Minä olen ollut monta kertaa vastaavan tyylisessä tilanteessa, olen siis nainen, ja kun olen alkanut keskustelemaan, vastaus on aina jotain tähän tyyliin: "Ei tunnu siltä".

Yksi suhde oli viitisen vuotta sitten, jossa mies valitti että ei tunnu siltä ja erottiin vuoden yhdessä olon jälkeen. Kun mies oli muuttanut pois, se soitti silti joka viikonloppu ja nähtiin. Paitsi niinä aikoina, kun hänellä oli uusi suhde, joita on mahtunut tähän väliin useita. Kaikki loppuneet, varmaan siihen kun ei tunnu siltä.

Nyt nähtiin pari päivää sitten vaikka miehellä pitäisi olla suhde... luulen etä fiilikset alkaa taas olla "Ei tunnu siltä".

On ihmisiä, jotka haluavat, että elämä näyttäisi jotakuinkin sellaiselta kuin ruusunpunaisten silmälasien läpi. Ja kun ei näytä, toinen ei voi olla oikea. Jossain on se paras.

"kokeileeko mies mustasukkaisuuttani??? "

Hyvin vaikea sanoa tämän perusteella. Jos tällä ollut ikäviä kokemuksia aiemmin, niin mahdollisesti. Puhumallahan se selviäisi.


"En ole puuttunut asiaan millään lailla, korkeintaan huumoripohjalla, jos on jonkin treffikirjeensä ääneen lukenut minulle."

Onko selvillä mikä tämän kirjoittelun tarkoitus on ja häiritseekö tämä toiminta?


"Luonani ollessaan, annan miehen surffaila koneellani halutessaan rauhassa touhuten toisessa huoneessa omiani."

Jos asia ei häiritse, erittäin hyvä.


"Vai onko nyt niin, että pitäisikin osoittaa mustasukkaisuutta?"

Minusta kannattaa olla johdonmukainen. Osoita aina vain sitä mitä oikeasti tunnet, ei koskaan mitään muuta.

Kysyt tätä varmaan siksi että pelkäät suhteeseenne tulevan häiriöitä jos mies odottaa mustasukkaisuutta sen merkkinä että välität hänestä.

Ylivoimaisesti parempi olisi yksinkertaisesti osoittaa välittämistä ja rakkautta kuin mustasukaisuutta. Mitään riskiä ei näin tarvitse ottaa. Osoita niin paljon kuin haluat.

Tarkkaile kuitenkin että hän nauttii siitä. Tee se pyyteettömästi ilman vastarakkauden osoitusten odotusta. Jos hän kiusaantuu, voi se johtua siitä että hän tuntee 'velkaantuvansa' tai että kuitenkin odotat vastiketta, jos osoittaminen ei mene 'tasan'. Kerro ettei siihen ole syytä.

Mustasukkaisuushan on epäily toisen luotettavuudesta, johdannaisena siten syytös. Ethän halua syyllistää häntä mistään vaan rakastaa. Olisi tyhmää osoittaa mustasukkaisuutta jos et sitä tunne.

Paradoksaalisesti on luultavasti niin, että mitä enemmän ihmiselle antaa vapautta, sitä paremmin hän pysyy suhteessa. Ja mitä enemmän rajoittaa, sitä voimakkaammin rimpuilee irti. Mustasukkaisuus myrkyttää suhdetta. En suosittele kenellekään, mutta se on hyvä ilmaista jos niin tuntee, koska teeskentely on vielä pahempi.


"Olen melko itsenäinen ja väitän omaavani vahvankin luonteen, olisiko siis heittäydyttävä epävarmemmaksi?"

Ei. Heittäydy aina välillä kunnon yöunille. Teeskentely ei kannata.


"Jos hän ei arki-iltaisin tavoita minua koneelta parin yrityksen jälkeen, soi pian puhelin?"

Mahdat epäillä onko se mustasukkaisuutta? Hän ei silloin luottaisi -> epäilee -> 'lähes syyttää'. Siitäkin on sitten puhuttava.


"Seksi oli alussa suorastaan ennenkokemattoman huikeaa, mutta pian mies alkoi vaatimaan "aikaa", toipuakseen pettymyksistään, jotka taas toisessa lauseessa kuittaa työstetyiksi."

Aavistelet tästäkin jotain. Mahdollisesti jokin painaa mieltä. Jos jotain arvaisin niin jokin teidän välinen, tai muuten äärimmäisen herkkä asia. Hän ei saa sitä helposti sanotuksi.

Rohkaisu siihen suuntaan että osaat loukkaantumatta puhua asioista vaikka jokin virhe olisi syytäsi, saattaa auttaa. Luultavasti pelkää reaktiotasi ja vaikenee, hautoo mielessään.


"Aikaa on annettu painostamatta, nukuttu yhdessä, sylikkäin, hellitty ja annettu tilaa, näin ainakin itse koen. "

Erittäin hyvä!


"Nautin "passaamisestakin" kun yhdessä olemme."

Ihan jees.


"Toivoisin tästä kahden aikuisen ihmisen hienon suhteen, jossa omaa elämää (myös miehen omien toiveiden mukaan) ei rajoiteta, ei suunnitella yhteen muuttamisia, vaan todellakin laatuaikaa toinen toisillemme raskaan arjen vastapainoksi silloin, kun se molemmille sopii. "

Oletteko puhuneet tästä. Kummatkin haluavat samaa?



"Oma työni vie runsaasti aikaa myös "vapaa-ajan" puolelta, miehellä taas melko nuoret lapset, jotka vievät oman aikansa isän roolissa (lapsetkin on tavattu) Koen, että ajankäytön puolesta suhde olisi hyvin järjestettävissä molempia tyydyttävällä tavalla."

Varmaankin näin on.


Mieshä mie muistaaksein oon, taikka sellasseks pit syntymän jälkeen joskus tulla.