Veren karttamisen epäloogisuuksia

LMFAO kirjoitti:

VERIKYSYMYS UUDESSA VALOSSA

Jehovan todistajat pitävät Raamattua ylimpänä auktoriteettina ja pyrkivät noudattamaan sen neuvoja. Katsoessamme menneisyyteen olemme havainneet, että ymmärrystämme siitä on täytynyt muuttaa ajan mittaan.
Viime vuosina Seura on alkanut sallia Jehovan todistajien ottaa tiettyjä veren osia, kuten hemofiliapotilaille tarkoitettuja valmisteita (hyytymistekijät VIII ja IX), erilaisia immunoglobuliineja sekä albumiinia. Todistajien täytyy yhä kieltäytyä muista aineosista kuten valkosoluista, punasoluista, verihiutaleista ja plasmasta. Monet veljet ovat ymmärrettävästi olleet ymmällään moisen käytännön vuoksi siitä syystä, että kielletyn plasman erilliset osat ovat vettä lukuunottamatta kaikki hyväksyttyjen listalla ja siitä, että myös hyväksyttyjen aineosien käyttö vaatii suuren verimäärän keräystä ja varastointia mikä itsessään on kiellettyä.
Kun ajatellaan sitä, miten ymmärryksemme elinsiirtojen ja rokotuksien suhteen on muuttunut viime vuosikymmeninä, voisiko olla mahdollista, että myös ymmärrystämme siitä, mitkä asiat sisältyvät käskyn "karttakaa.. verta" noudattamiseen, tulisi tutkia uudelleen? Monet ajattelevat siten.
Mitä Raamattu tarkkaan ottaen sanoo veren lääketieteellisestä käytöstä? Jehovan ensimmäiset lait verta koskevat lait annettiin Noalle ja hänen perheelleen ja niihin viitataan joskus "ikuisena tai iankaikkisena liittona". 1. Mooseksen kirjassa 9:3-7, esitetään kolme vaatimusta:
1. Heitä kiellettiin syömästä vuodattamatonta lihaa.
2. Heitä kiellettiin vuodattamasta ihmisen verta (eli murhaamasta). Murhaajat piti surmata.
3. Heitä käskettiin olemaan hedelmällisiä (eli lisääntymään).
Väitetään, että koska koko ihmiskunta periytyy Noasta ja hänen pojistaan, nämä vaatimukset pätevät nykyäänkin eläviin. Tähän näkemykseen kuitenkin sisältyy muutama perustavaa laatua oleva ongelma. Ensinnäkin miten Seura voi edellämainitun kolmannen vaatimuksen valossa rohkaista paitsi naimattomuutta myös lapsettomuutta naimisissa oleville todistajille? Millä oikeudella me voimme valita "iankaikkisesta liitosta" ne asiat, minkä mukaan me haluamme elää?
Toiseksi, kuten voidaan nähdä murhan kieltävän käskyn sanamuodosta (ihmisen veren vuodatus), on selvää ettei käskyllä viitattu kirjaimelliseen vereen. Murha myrkyttämällä on aivan yhtä väärin kuin puukotus vaikka verta ei vuodatetakaan. Sitä paitsi, koska jopa teuraseläimen perusteellisen vuodatuksen jälkeen sen lihaan jää vielä noin 50% sen verestä, havaitsemme, että verta käytettiin kielikuvana - elämän symbolina.
Kolmanneksi; näissä jakeissa ei esitetä suoraa veren syömistä kieltävää käskyä, vaikka joku voisi sanoa tämän loogisesti seuraavan. Kuten on jo aiemmin tuotu esille, "verta" käytetään elämän symbolina. Noalle sanottiin: "Ainoastaan lihaa sieluineen - verineen - ette saa syödä." Lukuisat raamatunselittäjät ovat tulleet siihen tulokseen, että tämän käskyn ensisijainen tarkoitus oli kieltää eläimien syöminen elävältä. Tämä voi kuulostaa eriskummalliselta, jopa järjettömältä meille nykyään eläville, mutta kuka tahansa joka on matkustanut tietyissä Aasian ja Afrikan osissa voi todistaa tämän olevan vieläkin yleinen (ja julma) tapa.
Jehova sisällytti verta koskevia vaatimuksia osana Mooseksen lakia ja nämä on kirjoitettuna 3. Mooseksen kirjan 17:10-16:een sekä 5. Mooseksen kirjan 12:15-25:een. Niihin on lisätty ehto, että teurastetun eläimen veri täytyy vuodattaa maahan. Elämän pyhyys oli Mooseksen lain keskeinen opetus. Jumalinen kunnioitus teuraseläimen elämää kohtaan vaati veren vuodattamista maahan, eli elämän antamista takaisin Jehovalle, ja kuka tahansa joka harkitusti söi teurastetun eläimen lihaa tuli poistaa kansan keskuudesta.
Huomioi kuitenkin, että elämä itsessään oli tässä tapauksessa pyhää. Tapetun eläimen verta pidettiin pyhänä siitä syystä että se kuvasi eläimen riistettyä elämää. Kunnioitus elämän lahjaa kohtaan oli käskyn taustalla oleva suurempi periaate.Veren lääketieteellinen käyttö merkitsee sellaisen ihmisen veren vapaaehtoista luovutusta, joka jatkaa elämäänsä ja joka tehdään elämän pelastamiseksi eikä sen riistämiseksi. Elämän symbolin kunnioittaminen siihen pisteeseen saakka ettei sitä enää voitaisi täysin erilaisessa yhteydessä käyttää sen asian (eli elämän) pelastamiseen mitä se kuvaa on jo hyvin lähellä sen palvontaa.
3. Mooseksen kirja 17:15 kertoo, kuinka israelilainen saattoi syödä kuolleen eläimen lihaa, mille ei oltu tehty asianmukaista verenvuodatusta siksi, ettei hän ollut vienyt sen elämää vaan joku muu. Tuloksena ei ollut muuta kuin epäpuhtaus, mikä vaati kylpemistä.
Toinen Seuran huolenaihe on lain käsky vuodattaa veri maahan. Tyypillinen ilmaus tästä vaatimuksesta on esitettynä 5. Mooseksen kirjan 12:16:ssa:
"Ainoastaan verta ette saa syödä. Sinun tulee vuodattaa se maahan kuin vesi."
Seura käyttää tätä vaatimusta perusteena useimpien niiden verensiirtojen kieltämiselle joissa käytetään ihmisen omaa verta. Jotta tätä Mooseksen lain piirrettä voitaisiin soveltaa laajemmin täytyy muutamaa seikkaa katsoa läpi sormien.
ENSINNÄKIN ME EMME OLE ENÄÄ NYKYÄÄN MOOSEKSEN LAIN ALAISIA. Raamattu kertoo meille tämän selvästi (ks. Roomalaisille 10:14, Galatalaisille 3:23-25, Efesolaisille 2:15). Seura on myöntänyt tämän niissä julkaisuissaan, joissa aihe on ollut jokin toinen kuin veri.
TOISEKSI raamatullinen tekstiyhteys. Kuten myös Jehovan verta koskevan lain alkuperäisessä esityksessä tekstiyhteys viittaa vain eläimen teurastamiseen syömistä varten.
KOLMANNEKSI koko lain perimmäinen tarkoitus ei ollut mikään muu kuin varmistaa ettei verta syötäisi ja tämä käy suoraan ilmi tekstistä.
Veri poistettiin vuodattamalla. Tämä oli ja on vieläkin nopein ja käytännöllisin ratkaisu ongelmaan mikä liittyy eläimen lihan syömiseen syömättä kuitenkaan siinä olevaa verta. Se, että Seura ei itsekään todellisuudessa usko tämän soveltuvan meihin nykyään, on nähtävissä siitä, että monet hoidot, joihin sisältyy veren varastointi, sallitaan omantunnonasioina.
Apostolien tekojen 15:23-29:ään tallennettu kirje apostoliselta kokoukselta on todennäköisesti tärkein yksittäinen kohta Seuran näkemykselle veren lääketieteellisestä käytöstä koska vain nämä ovat ainoat jakeet joidenka mahdollisesti voitaisiin ymmärtää kieltävän verensiirrot. Jakeet 28 ja 29 ovat erityisen mielenkiintoiset:
"Sillä pyhä henki ja me olemme nähneet hyväksi olla lisäämättä teille enempää taakkaa kuin nämä välttämättömät: että kartatte epäjumalille uhrattua ja verta ja sitä, mikä on kuristettua, sekä haureutta."
Koska tämä lausunto annettiin pitäen mielessä se riita mikä oli noussut sen suhteen, pitäisikö pakanakristityt ympärileikata Mooseksen lain mukaan, verensyömiskielto Mooseksen laissa on epäilemättä raamatullinen tekstiyhteys tälle viittaukselle. Juuri tästä syystä Today's English Version kääntää tämän jakeen näin:
"Älä syö lihaa jota on tarjottu epäjumalille; älä syö verta; älä syö eläintä, joka on kuristettu; ja pidättäydy moraalittomuudesta."
Phillipsin Modern English-käännös kääntää sen näin:
"Vältä epäjumalille uhrattua; veren maistamista; kuristetun lihan syömistä sekä seksuaalista moraalittomuutta."
Olisiko sopivaa suurentaa tämä tekstiyhteys käsittämään kaiken, millä on vähänkin tekemistä veren kanssa saaden siten tämän jakeen todellisuudessa sanomaan: "Karttakaa verta missä tahansa muodossa"? Se, että Seuran mielestä tämä on oikea tapa tulkita Apostolien tekojen 15:29:ää käy selväksi seuraavanlaisista ilmaisuista:
"'Veren karttaminen' merkitsee siis, ettet ota sitä lainkaan elimistöösi." Voit elää s. 216
Kuitenkin Apostolien tekojen 15:29:ssä olemme tekemisissä yhden verbin kanssa, joka on sidottu neljään eri sivulauseeseen. Jo pelkän lauserakenteen vuoksi käsky 'karttaa' täytyy soveltua yksipuolisesti jokaiseen niistä. Tästä syystä Voit elää-kirjasta lainattu lausunto voi pitää paikkansa vain ja ainoastaan jos myös seuraava pitää paikkansa:
"'Epäjumalille uhratun karttaminen' merkitsee siis, ettet ota sitä lainkaan elimistöösi."
Lause on virheellinen koska se on selvästi ristiriidassa 1. Korinttilaiskirjeen lukujen 8 ja 10 sekä Roomalaiskirjeen luvun 14 kanssa.
Tapa, jolla Seura on yrittänyt harmonisoida näitä lukuja Apostolien tekojen 15:29:n kanssa, on paljonpuhuva. Vuoden 1978 lokakuun 15. päivän Vartiotornissa sivulla 31 Seura väitti, että todellisuudessa lauseella "karttakaa epäjumalille uhrattua" kiellettiin aktiivinen osallistuminen pakanalliseen uskonnolliseen tilaisuuteen missä varsinainen uhraus tapahtui eikä niinkään lihan syömistä. Tällöin käytännössä lause kuuluu "karttakaa epäjumalanpalvelusta." Mihin tämä johtaa meidät veren suhteen? Jos epäjumalille uhrattua lihaa voi syödä hyvällä omallatunnolla niin Seuran oman järkeilyn mukaan Apostolien tekojen 15:29:llä ei voinut olla Mooseksen lakia myöhempää sovellutusta, koska sitä ei sovellettu täysin edes lain alaisuudessa oleviin.Olisi eritoten petollista valikoivasti ja mielivaltaisesti yrittää muuttaa yksittäisen raamatunkohdan tekstiyhteyttä käytännöllisyyden nimessä. Apostolien tekojen 15:29:ää EI VOIDA laajentaa tekstiyhteyttä pidemmälle VAIN veren osalta.
Suurin osa raamatunselittäjistä, jopa itse Charles Taze Russellkin on tehnyt sen johtopäätöksen, että kirje apostoliselta kokoukselta oli todellisuudessa tilapäinen mittapuu juutalais- ja pakanakristittyjen taustojen valtavan erilaisuuden tasoittamiseen nuoressa kristillisessä seurakunnassa. Apostolien tekojen 15:29 ei missään nimessä sisällä 'eettisiä perusnormeja kristityille' koska Jehovan miellyttämiseen sisältyy paljon muitakin tekijöitä jotka ovat yhtä ellei enemmän tärkeitä kuin nämä neljä (vrt. 1. Korinttilaisille. 6:9-10).
Kiintoisasti 1. Korinttilaiskirjeen 8:4:ssä Paavali käyttää samaa kreikan kielen sanaa "eudolothutos" jota Jaakob käytti Apostolien tekojen 15:29:ssä puhuessaan "epäjumalille uhratusta". Toisinkuin useimmat kääntäjät, Seura on päättänyt kääntää nämä ilmaukset eri tavalla tehden siten vaikeammaksi havaita sitä tosiseikkaa, että Paavali ja Jaakob puhuivat samasta asiasta. Muutoinhan näyttäisi Seuran järkeilyn mukaan siltä, että Paavali oli luopio joka vastusti apostolista päätöstä antamalla kristityille luvan syödä epäjumalille uhrattua lihaa.
Apostolien tekojen 21. luvusta voimme nähdä ettei juutalais- ja pakanakristittyjen välillä välinen kitka päättynyt ns. säädökseen apostoliselta kokoukselta. Päinvastoin palatessaan takaisin Jerusalemiin jokin aika myöhemmin hän päätyi samanlaiseen keskusteluun. Jaakob sanoi hänelle:
Apt. 21:20-22 "Sinä näet veli, kuinka monia tuhansia uskovia juutalaisten keskuudessa on, ja he kaikki ovat palavan innokkaita Lain puolesta." Mutta he ovat kuulleet huhuttavan sinusta, että olet opettanut kaikille kansakuntien keskuudessa oleville juutalaisille Mooseksesta luopumista ja kieltänyt heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta juhlallisten tapojen mukaan. Mitä siis tulee tehdä?"
Vaikka Jaakob ja koko Jerusalemin seurakunta oli jo päättänyt, että näin todella tuli tehdä, etenkin uudempien juutalaiskäännynnäisten oli nähtävästi hankala niellä sitä. Oli tosiaankin jo tarpeeksi pahaa ettei pakanakristittyjä velvoitettu noudattamaan Tooraa, mutta se ilmeinen johtopäätös ettei myöskään juutalaisten kristittyjen tarvinnut seurata sitä oli niin kiistanalainen että Jaakob ei uskaltanut ottaa sitä puheeksi. Hän jopa hahmotteli kaksi keinoa joilla "huhut" siitä, että Paavali puhui Moosesta vastaan saataisiin kumottua:
Paavalin pitäisi suorittaa tunnettu juutalainen rituaali, "puhdistautua palvontamenojen mukaan", neljän Lakia tottelevan juutalaiskristityn kanssa. Tämä antaisi kaikille juutalaisille sen vaikutelman, että huhut olivat vääriä ja että myös Paavali todellisuudessa "pitäisi itsekin Lain".
Jaakob ja muut olivat jo lähettäneet heille kirjeen neuvoen heitä olemaan suututtamatta juutalaiskristittyjä (ks. Apt. 15:22-29).
Kumpaan näistä toimista ryhdyttiin jotta vältyttäisiin juutalaiskristittyjen loukkaamiselta. Kummankin veren käyttöä koskevan kiellon tekstiyhteys ja viesti kreikkalaisissa kirjoituksissa (Apostolien tekojen luvut 15 ja 21) oli yksinomaan se, ettei juutalaisia veljiä ja sisaria kompastutettaisi. Kyse ei ollut mistään kaikki ihmiset kattavasta laista vaan vain juutalaiskristittyjen omantunnon kunnioittamisesta.
Näiden jakeiden tarkka tutkiminen antaa meille ymmärrystä senaikaisesta tilanteesta ja olosuhteista, jotka tekivät suositukset tarpeellisiksi.
Olisiko meidän sopivaa uusia Raamatun sanamuotoa niin että se näyttää sanovan jotain sellaista mitä se todellisuudessa ei sano? Ei tietenkään. Tämä olisi silkkaa manipulointia, yritys pakottaa Raamattu johonkin mielipiteeseen jota ei paitsi mainita myöskään ilmaista. Millä muulla tavoin voimme nähdä nämä katkelmat:
"Laissa esitettiin toistuvasti Luojan kielto ottaa verta elämän ylläpitämiseksi." Veri-kirjanen s. 4
MISTÄÄN kohdasta Raamatusta ei löydy Jehovan lakia verestä ilmaistuna näillä sanoilla. Missään kohdassa ei kiinnitetä huomiota niihin motiiveihin, mitä jollakulla verta sellaisenaan syövällä voisi olla. Sillä, säilyttikö syöty veri elämän vai ei, ei ollut merkitystä ja tästä syystä ei ollut kyse myöskään "elämän ylläpitämisestä". Samassa mielessä sanan "syödä" vaihtaminen ilmaukseen "ottaa" on täysin merkityksetöntä ja jopa harhauttavaa koska Raamatussa ei missään edes vihjata, että veri voisi siirtyä ruumiiseen millään muulla tavalla kuin syömällä ja tästä syystä laajemmasta näkemyksestä "ottamisesta" ei ole kysymys. Tosiasiat osoittavat, että verituotteen siirtäminen ei ole sama asia kuin syöminen.
On mielenkiintoista huomioida, että verensiirto tuomittiin ensimmäisen kerran Vartiotornin vuoden 1945 heinäkuun 1. päivän numerossa. Muutamien sitä seuraavien vuosien aikana Seura hukutettiin tätä näkemystä koskevilla kysymyksillä. Annetuista vastauksista kävi pian ilmi, että Seuran järkeilyt perustuivat vakavaan väärinkäsitykseen veren toiminnoista ruumiissa. Tämä väärinymmärrys voidaan jäljittää niinkin kauas kuin Claudias Galenin opetuksiin mitkä ovat löydettävissä myös lukuisasta joukosta verensiirtojen varhaisten tutkijoiden kirjoituksia, mm. Sir William Harveyn, Richard Lowerin ja Jean Baptiste Denys'n teoksista.
Ajateltiin väärin, että veri itsessään oli ravintoa millä kehoa ylläpidettiin ja vasta tultaessa 1900-luvulle käsitettiin veren olevan vain väline joka kuljettaa ravintoa eikä ravintoa itsessään. Syistä, mistä voidaan nykyään vain enää spekuloida, Seura oli vielä pitkään tämän väärinkäsityksen pauloissa, senkin jälkeen kun se todettiin vääräksi. Tämä voidaan nähdä Vartiotornin vuoden 1961 sidotusta vuosikerrasta sivulta 559.
"Verensiirrossa ei ole kysymys mistään muusta kuin ruumiin ravitsemisesta lyhyempää reittiä kuin tavallisesti - toisin sanoen siirtämällä suoniin verta ruoan syömisen sijaan mikä vain muuttuu vereksi joiden vaiheiden jälkeen."
Seura itseasiassa lainasi todisteeksi omalle näkemykselleen Jean Baptiste Denys'tä, joka oli ollut vuoteen 1961 mennessä kuolleena jo 257 vuotta. Se, että Seura käytti tätä lainausta oli osoitus huomattavasta väärinkäsityksestä biologian perusteista. Veri on elävää kudosta, joka suorittaa kehossa tiettyjä tehtäviä. Yksi näistä tehtävistä on palvella välineenä millä ruoka kuljetetaan kudoksiin samalla tavalla kuin käsikin toimii välineenä jolla ruoka kuljetetaan suuhun. Verensiirto ei ole tämän kudoksen syömistä, vaan transplantaatti, todellisuudessa elinsiirto. Se, että verensiirron tarkoituksena ei ole ravita ruumista, eikä verensiirtoa koskaan anneta potilaan ravitsemiseksi, on asia mihin Seura on asteittain pakotettu hiljaisesti myöntymään.
Sittemmin verensiirron ja veren syömisen yhteys on tuotu esiin hienovaraisemmin. Esimerkiksi Puhu perustellen-kirjan sivulla 407 yritetään muodostaa tämä yhteys vertauksella:
"Ajatelkaamme vertailun vuoksi miestä, jota lääkäri kehottaa karttamaan alkoholia. Noudattaisiko hän kehotusta, jos hän lakkaisi juomasta alkoholia, mutta antaisi panna sitä suoraan suoniinsa?"
Senlaatuisten aineiden, kuten alkoholin ja joidenkin lääkkeiden annostustavalla ei ole merkitystä lopputuloksen, ruumiiseen imeytymisen, kannalta. Entä jos lopputulos ei kuitenkaan olisi sama? Kiellettäisiinkö tätä miestä käyttämästä suuvettä tai yskänlääkettä joka sisältää alkoholia? Kiellettäisiinkö häntä käyttämästä alkoholia antiseptisenä puhdistusaineena tai partavedessä? Jo pelkkä ajatus siitä on naurettava koska käyttökohde ja -tapa on aivan erilainen. Vertauksen virheellisyyttä voidaan kuvata vastaavalla vertauksella:
"Ajatelkaamme vertailun vuoksi miestä, jota lääkäri kehottaa karttamaan lihaa. Noudattaisiko hän kehotusta, jos hän lakkaisi syömästä lihaa, mutta hyväksyisi munuaisensiirron?"
Näemme selvästi, että syömisellä ja elimen siirtämisellä on yhtä vähän tekemistä toistensa kanssa kuin veren syömisellä ja veren siirtämisellä on yhteistä.
Nykyään Seura tyytyy enää Raamatun sanamuodon muokkaamiseen ja käyttämään virheellisiä käsityksiä verestä todistuksena omalle näkemykselleen. Se ei enää edes yritä selittää miksi veren syömisen kieltävä laki kieltää myös verensiirrot koska on käynyt mahdottomaksi säilyttää alkuperäistä virheellistä perustaa. Tiede ei tarjoa tukea Seuran veriopille.
Yrityksissään aikaansaada tukea opilleen Seura on suuresti liioitellut verensiirtoihin liittyviä vaaroja. Esimerkiksi sen mahdollisuus, että saa AIDSin verensiirrosta on noin yksi 500 000:sta. Vertaa tätä mahdollisuuteen kuolla anestesiasta tai antibiooteista johtuviin komplikaatioihin - kutakuinkin yksi 15 000:sta - 30 000:sta. Verensiirto on olennaisesti elinsiirto. Siihen liittyy riskejä, mutta ne ovat hyvin pieniä verrattuna todennäköisyyteen vuotaa kuoliaaksi suuressa verenhukassa ja lääkärit ovat jokatapauksessa pätevimpiä arvioimaan näitä riskejä suhteessa verensiirron mahdollisiin hyötyihin.
Seura tunnustaa sellaisen tutkimuksen olemassaolon, jonka mukaan jokaista 13 000:tta verensiirtoa kohden tapahtuu yksi kuolema. Tämä on jossain määrin suurempi riski kuin mikä liittyy antibioottien tai tavallisen nukutuksen ottamiseen. Seura tunnustaa myös tutkimuksen, jonka mukaan verensiirroista kieltäytyminen kirurgian aikana lisää kuolleisuutta yhdellä prosentilla. Tämä tarkoittaa, että joka kerta kun todistajalle suoritetaan "veretöntä kirurgiaa" hänen mahdollisuutensa kuolla on prosentin verran suurempi. Toisin sanoen jokaista sataa leikkausta kohden tapahtuu yksi tarpeeton kuolema. Kerro tämä monilla vuosilla ja tuhansilla ja tuhansilla leikkauksilla, lisää siihen ne, jotka kuolivat verenhukkaan ennen kuin ehtivät leikkaukseen ja laske mukaan leukemian ja vastaavien sairauksien uhrit ja saat tulokseksi tuhansien Jehovan todistajien tarpeettomat kuolemat. Lisäksi tulee pitää mielessä, että koska todistajat vähemmän kehittyneissä maissa eivät hyödy uudenaikaisista verettömistä hoitomuodoista ja laitteista siitä syystä ettei niitä yksinkertaisesti yleensä ole saatavilla, sairastumistiheys siellä on luultavasti huomattavasti suurempi.
Vaikkei sillä olekaan mitään suoranaista vaikutusta raamatullisiin ja moraalisiin näkökulmiin verensiirroista, on silti hyvä harkita järjestössä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla vallinnutta ilmapiiriä. Nykyään tämä on erityisen nolo vaihe järjestön historiassa ja tätä tietoa ei tuotukaan esiin Seuran halveksumiseksi vaan osoittamaan, millainen oli verikiellon suunnittelijoiden ajatustenkulku. Tässä on joitakin näkemyksiä, joita olemme omaksuneet vuosien varrella:
* Vesikauhua ei ole olemassa - G23 1/1 s. 214
* Bakteerit eivät aiheuta sairauksia - G24 1/16 s. 250
* Rokotukset ovat hyödyttömiä - G31 2/4 s. 294
* Lääkärit ovat Saatanan asiamiehiä - G31 8/5 s. 727, 728
* Rokotukset aiheuttavat demonismia - G31 2/4 s. 293
* Aspiriini aiheuttaa sydänsairauksia - G35 2/27 s. 343, 344
* Rokotukset ovat julma huijaus - G39 5/31 s. 3
* Veri on 'ravintoa' - W51 7/1 s. 415
* Perinnölliset ominaisuudet siirtyvät verensiirtojen välityksellä - W61 9/15 s. 564
Verikielto on tuote tältä ajalta. Sen perustana oli syvä epäluottamus nykyaikaiseen lääketieteeseen ja pelkkä tietämättömyys. Tämä seikka lisättynä olemattomalla raamatullisella tuella tuo veriasian ylle mustia pilviä koska se asettaa kyseenalaiseksi järjestön kyvyn ylipäätänsä tehdä älykkäitä päätöksiä. Näin ei kuitenkaan tarvitse käydä loputtomiin. Seura on ansiokseen muuttunut ennen. Rokotukset ja elinsiirrot tuomittiin käytännöllisesti katsoen samoista syistä kuin verensiirrot ja näitä kieltoja ei enää ole.
Halutessaan Seura voisi ajan mittaan hylätä myös verikiellon. On syytä paitsi toivoa myös rukoilla että hallintoelimen jäsenet saisivat rohkeutta toimia oikein.

Tämä teksti on lyhyt johdatus siihen tutkimusaineistoon mikä on saatavissa tältä Internet sivustolta: New Light On Blood.
Internet-osoite on: http://www.visiworld.com/starter/newlight/home1.htm
Tämä sivusto ei ole luopioiden ylläpitämä, vaan sen valmisti ja sitä päivittää eräs vanhin yhdessä Associated Jehovah's Witnesses For Reform On Blood'n kanssa (kyseessä ei ole järjestö vaan Internetissä toimiva ympäri maailmaa asuvien yksilöiden epävirallinen yhteenliittymä). Sinulla todennäköisesti on monia kysymyksiä, ja rohkaisemmekin sinua siksi tutustumaan sivustolta löytyvään aineistoon.
Sinun ja monien muiden elämä voi riippua siitä mitä teet tällä tiedolla. Toivomuksemme on, että valokopioit tämän tutkielman ja postitat sen nimettömänä tuntemillesi todistajille. Joku välitti sinusta niin paljon, että jakoi tämän tiedon sinun kanssasi. Teetkö sinä aidon kristillisen rakkauden nimissä saman?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä