näin se...

loppui. Maanantaina jo, tosin hän sai siitä tiedon vasta keskiviikkona, koska oli kännissä kadottanut puhelimensa. Miksi tylysti textarilla? En tavoittanut muuten. Ilmoitti sunnuntaina, että nyt viinanjuonti riittää kevääseen asti. No, hänelle tuli kevät jo seuraavana pvänä, minulle ei. En ole varmaankaan liian äkkipikainen, jos joku niin miettii, vaan tätä samaa on jatkunut nyt ainakin kaksi vuotta ja kuppini oikeasti täyttyi juuri nyt. (Olen yrittänyt jättää jo monesti, tuloksetta)

En tiedä mikä häntä oikein riivaa, mutta moista paskanpuhujaa en ole ennen tavannut. Miksikö sitten häneen rakastuin? ....Niin, sitä nyt kysyn itseltänikin, mikä, mikä mikä? Tarkemmin ajatellen, en voi tuolaista täydellistä sikaa rakastaa. Tosin tämä mies osaa olla aivan täydellisen ihana sitä halutessaan, siis aivan ihana kaikessa. Peruspersoona hänessä on aivan valloittava ja se näkyy hänessä hänen sitä halutessaan. Hän on herkkä luonne kaikinpuolin ja myös samaan aikaan kova...ei, ei kuitenkaan.

Kyllä, rakastuin ja huolella alkoholistiin. Tätä kokemusta en olisi itselleni todellakaan halunnut, haluan tästä pois. Niin pahalta kuin nyt tuntuukin, niin ensimmäisen kerran tunnen, että nyt minussa on se vahvuus...vai onko. En ymmärrä. tiedän täsmälleen mitä haluan ja tätä elämää en todellakaan, mutta silti tunnen tuskaa.

Tänään näin hänet sattumalta. (Tärisin, en tiedä miksi) Kysyin, että kaljalleko on mies menossa? Hän: Töihin... ja kohta oli menoossa lainaamaan ystävältään rahaa. (No, sitä tavanomaista paskaa) Sinä olet niin välinpitämätön, että....Sanoin: Ai, tänään syypää olen minä ja maanantaina se oli kaveri. Kukahan se on huomenna? Juoksi jo menoihinsa... Siinä se jälleentapaaminen.

Ahdistus tämän jälkeen oli suunnaton. Tiedän alkkishan se on ja minusta hän ei välitä paskaakaan, vaikka toisin väittää. Ihan sama, mutta onpahan kauhea olo nyt ja vasta nyt vaikka maanantaina jo tämän suhteen lopetin. Haluan oikean MIEHEN! Ja itken itseni uneen, josta herään hyvissä ajoin ennen neljää.