loppui. Maanantaina jo, tosin hän sai siitä tiedon vasta keskiviikkona, koska oli kännissä kadottanut puhelimensa. Miksi tylysti textarilla? En tavoittanut muuten. Ilmoitti sunnuntaina, että nyt viinanjuonti riittää kevääseen asti. No, hänelle tuli kevät jo seuraavana pvänä, minulle ei. En ole varmaankaan liian äkkipikainen, jos joku niin miettii, vaan tätä samaa on jatkunut nyt ainakin kaksi vuotta ja kuppini oikeasti täyttyi juuri nyt. (Olen yrittänyt jättää jo monesti, tuloksetta)
En tiedä mikä häntä oikein riivaa, mutta moista paskanpuhujaa en ole ennen tavannut. Miksikö sitten häneen rakastuin? ....Niin, sitä nyt kysyn itseltänikin, mikä, mikä mikä? Tarkemmin ajatellen, en voi tuolaista täydellistä sikaa rakastaa. Tosin tämä mies osaa olla aivan täydellisen ihana sitä halutessaan, siis aivan ihana kaikessa. Peruspersoona hänessä on aivan valloittava ja se näkyy hänessä hänen sitä halutessaan. Hän on herkkä luonne kaikinpuolin ja myös samaan aikaan kova...ei, ei kuitenkaan.
Kyllä, rakastuin ja huolella alkoholistiin. Tätä kokemusta en olisi itselleni todellakaan halunnut, haluan tästä pois. Niin pahalta kuin nyt tuntuukin, niin ensimmäisen kerran tunnen, että nyt minussa on se vahvuus...vai onko. En ymmärrä. tiedän täsmälleen mitä haluan ja tätä elämää en todellakaan, mutta silti tunnen tuskaa.
Tänään näin hänet sattumalta. (Tärisin, en tiedä miksi) Kysyin, että kaljalleko on mies menossa? Hän: Töihin... ja kohta oli menoossa lainaamaan ystävältään rahaa. (No, sitä tavanomaista paskaa) Sinä olet niin välinpitämätön, että....Sanoin: Ai, tänään syypää olen minä ja maanantaina se oli kaveri. Kukahan se on huomenna? Juoksi jo menoihinsa... Siinä se jälleentapaaminen.
Ahdistus tämän jälkeen oli suunnaton. Tiedän alkkishan se on ja minusta hän ei välitä paskaakaan, vaikka toisin väittää. Ihan sama, mutta onpahan kauhea olo nyt ja vasta nyt vaikka maanantaina jo tämän suhteen lopetin. Haluan oikean MIEHEN! Ja itken itseni uneen, josta herään hyvissä ajoin ennen neljää.
En tiedä mikä häntä oikein riivaa, mutta moista paskanpuhujaa en ole ennen tavannut. Miksikö sitten häneen rakastuin? ....Niin, sitä nyt kysyn itseltänikin, mikä, mikä mikä? Tarkemmin ajatellen, en voi tuolaista täydellistä sikaa rakastaa. Tosin tämä mies osaa olla aivan täydellisen ihana sitä halutessaan, siis aivan ihana kaikessa. Peruspersoona hänessä on aivan valloittava ja se näkyy hänessä hänen sitä halutessaan. Hän on herkkä luonne kaikinpuolin ja myös samaan aikaan kova...ei, ei kuitenkaan.
Kyllä, rakastuin ja huolella alkoholistiin. Tätä kokemusta en olisi itselleni todellakaan halunnut, haluan tästä pois. Niin pahalta kuin nyt tuntuukin, niin ensimmäisen kerran tunnen, että nyt minussa on se vahvuus...vai onko. En ymmärrä. tiedän täsmälleen mitä haluan ja tätä elämää en todellakaan, mutta silti tunnen tuskaa.
Tänään näin hänet sattumalta. (Tärisin, en tiedä miksi) Kysyin, että kaljalleko on mies menossa? Hän: Töihin... ja kohta oli menoossa lainaamaan ystävältään rahaa. (No, sitä tavanomaista paskaa) Sinä olet niin välinpitämätön, että....Sanoin: Ai, tänään syypää olen minä ja maanantaina se oli kaveri. Kukahan se on huomenna? Juoksi jo menoihinsa... Siinä se jälleentapaaminen.
Ahdistus tämän jälkeen oli suunnaton. Tiedän alkkishan se on ja minusta hän ei välitä paskaakaan, vaikka toisin väittää. Ihan sama, mutta onpahan kauhea olo nyt ja vasta nyt vaikka maanantaina jo tämän suhteen lopetin. Haluan oikean MIEHEN! Ja itken itseni uneen, josta herään hyvissä ajoin ennen neljää.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sinä teit oikean ratkaisun.
Alkoholistit eivät vain tajua kuinka satuttavat läheisiään, eivät he taida edes välittää.
Sitä on vain niin vaikea selittää sydämelle ettei toinen välitä tai ettei yhdessä olo ole se paras ratkaisu.
Etsi vierellesi joku joka oikeasti välittää
Voimia
Just nyt en jaksa edes kirjoittaa enempää mutta jos helpottaa niin täällä ollaan melkein samassa tilanteessa, ja tiedän täysin miltä susta tuntuu..
on se hullua joo rakastaa ihmistä joka rakastaa enemmän viinan juomista, joka päivä...
no mullakin on mennyt nyt muutama päivä sen jälkeen kun sanoin etten jaksa enää. ja toivottavasti tämä nyt pitää. välillä muistaa vaan ne hyvät hetket joita on ikävä, mutta kun suurin osa on kuitenkin niitä huonoja kun baarista ei pääse kotiin, luvataan ummet ja lammet, ja sama toistuu noin kuusi päivää viikossa....
voimia siis sullekin!
hei
täälläkin ollaan jossain määrin samassa jamassa. tauolla parin vuoden suhteesta, jossa suurin ongelma on kumppanin juominen.
en kyllä tajua miksi elämä on tällaista. rakasta miestäni todella paljon ja mies minua, siitä ei ole epäilystäkään. mutta juomista en kestä, en kertakaikkiaan enää. yritin aikani mutta en vaan kestä.
mies ei ole kyllä edes paria poikkeusta lukuunottamatta edes inhottava humalassa ja pysyttelee omissa oloissaan (asutaan erillään) jottei minun tarvitsisi kärsiä siitä. mutta kärsin siitä, pelkästään siitä tiedosta, että hän juo (eikä tämä ole kuvittelua, myöntää ongelman hallitsevan elämäänsä eikä silti halua hakea apua).
en ole aiemmin ihastunut viinaan meneviin, eikä omassa perheessäni ole sellaista taustaa. tämä mies vaan tuli eteen ja osoittautui elämäni rakkaudeksi. jolle nyt ei varmaan sitten kuitenkaan voi tehdä muuta kuin kääntää selkänsä...