hyvin usein romanttinen ihminen joutuu pilkan ja ivan kohteeksi varsinkin "kovisten" taholta, mistä syystä?
Mikä tekee ihmisestä niin katkeran ettei voi hyväksyä muitten romantisuutta tai unelmointia?
Unelmointihan ei maksa mitään ja siihen on jokaisella varaa jopa työttömillä.
Päinvastoin sellainen auttaa jaksamaan talsimaan eteenpäin siinä arjen raskaassa upottavassa suossa.
Mikä tekee ihmisestä niin katkeran ettei voi hyväksyä muitten romantisuutta tai unelmointia?
Unelmointihan ei maksa mitään ja siihen on jokaisella varaa jopa työttömillä.
Päinvastoin sellainen auttaa jaksamaan talsimaan eteenpäin siinä arjen raskaassa upottavassa suossa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
pilkaa ja ivaa esiintyy, täällä netissäkö? tottakai romantiikkaa tarvii kaikki, taitaa olla vaan kateellisten panettelua.
Paistaisi tekstistäsi ,unlmeointiin on varaa,,työttömilläkin !!!! Itse olen työtön ilman omaa syytäni. tekisin töitä niinpaljon kun saisin jos vain saisin, Eikä se todellakaan herätä unelmia, kun pa.
Romanttinen kyllä olen sitä ei tämä paska työttömyyskään vie.
Ja väliäkö sillä mitä muut ajattelee !!
...että jopa työtönkin osaa olla romanttinen tai unelmoida; aivan kuin ihmisestä tulisi rampa jos hän ei ole töissä. Minäkin olen työtön tällä hetkellä, mutta ilman omaa syytäni ja kohta meillä on valitettavasti paljon kohtalotovereita.
Ihminen joka haaveilee asioista jotka eivät ole tästä maailmasta voi joutua ylenkatsotuksi. Esimerkiksi unelmointi toimivasta ikiliikkujasta, vakuuttuneisuus mahdollisuudesta tavata kuollut sukulainen tai haaveilu aina toistuvista romanttisista yllätyksistä voi herättää kiusaantuneita reaktioita lähimmäisissä. Lähimmäiset ymmärtävät, että haaveilija tulee pettymään ja käyttää energiansa hukkaan sen sijaan että voisi energiallaan rakentaa jotakin kaunista ja pysyvää jolla on pohja todellisuudessa.
Taisi olla Springsteen kun sanoi "illusions make you weak, dreams and possibilities make you strong"
Ongelmaa ei ole jos
1) haaveilu kohdistuu johonkin mikä voi oikeastikin olla totta eikä vain satuihin ja illuusioihin eli elokuvien, saippuasarjojen ja romanttisen kirjallisuuden tuottamiin valheisiin (joilla saadaan ihmisiltä rahat pois yhä uudestaan ja uudestaan)
2) haaveilija hellii epätosia mielikuviaan vain satunnaisesti ja osaa erottaa että kyseessä on todellakin vain lohdullinen illuusio, huume ja henkinen masturbaatio... Tällöin ei synny haittaa enempää kuin siitä että joku juo itsensä humalaan muutaman kerran vuodessa ... sen sijaan että olisi toistuvasti kännissä
Pilkka tuntuu pahalta mutta ehkä se olisi hyvä jakaa osiin. Yhtäältä on katkeruuteen tai kovuuteen perustuvaa huonoa käytöstä. Toisaalta on huoleen ja välittämiseen perustuvaa käytöstä tyyliin "Avaa nyt kallis ihminen silmäsi ja herää aikuisuuteen - et voi tulla onnelliseksi jos et suostu erottamaan mikä on todellisuutta ja mikä huumekuvitelmaa. Tulet pettymään uudestaan ja uudestaan kuin pikkulapsi joka syöksyy alasti paukkupakkaseen koska uskoo että vaatteita ei tarvita."
Onko aikuinen kovis tai kyyninen jos hän pyrkii estämään lapsen pakkaseen syöksymisen ja tarjoaa vaatteita puoliväkisin?
Onko lähimmäinen kovis tai kyyninen jos hän pyrkii estämään toistuvat pettymykset ja ohjaamaan pois illuusioiden pauloista kohti kestävällä ja aidosti rakentavalla pohjalla olevaa parisuhdeajattelua?
Kumpi välittää enemmän, se joka tuo esiin kipeän totuuden vai se joka ei henno omaa mukavuudenhaluisuuttaan tehdä niin?
tuosta aiheesta mitä olen täällä lukenut mutta tosiasia kuitenkin on että on olemassa tiettyjä ihmistyyppejä jotka eivät ilman unelmointia selviä arjen raadollisuudesta.
Elämässä saattaa olla sellaisia tilanteita ettei huvita tai halua katsoa maailmaa realistisesti.
ei tarvitse kuin uutiset katsoa niin tulee jonkinasteinen hätä.
Myös tietyt tapahtumat saattavat laukaista ihmisen
unelmoimaan kun ei halua kohdata sitä realiteettia.
Näkisin kuitenkin, että se ei oikeuta kanssaihmisiä kovin raskaalla kädellä arvostelemaan sellaisessa tilanteessa.