En nyt jaksa käydä selittämään yksityiskohtaisesti kaikkea, mutta pähkinänkuoressa.
Kaikki tapahtui kun 5 vuotta avoliittoa oli takana, ja mies kärähti seksisuhteesta duunikaveriinsa sattumalta ja nololla tavalla, en tyhmänä edes epäillyt mitään. Varsinkin kun oltiin perheenperustamista aloittelemassa ja häitä suunnittelemassa. Mutta sitä touhuamista oli jatkunut saamieni tietojen mukaan jo reilu puoli vuotta. Tällä toiselle osapuolella oli perhe, joka hajosi samassa rytäkässä.
Pakkasin samantien tavarat ja muutin ystävättäreni luo asumaan ja yhteinen asunto myyntiin.
Ensin mies oli ylimielinen, eikä uskonut millään että tosissani lähdin kävelemään, koska pois muutto oli kuulemma turhaa ylireagointia, ja minä ihan vauhko ämmä.
Kyllähän minä jo suhteen alussa tein selväksi että jos pettämisiä tulee, se on samanties moro, enkä keskustele asiasta sen jälkeen, joten ei olis pitänyt tulla yllätyksenä.
No, tässä nyt sitten ex on puoli vuotta pommittanut rakkaudentunnustuksia, lähetellyt lahjoja, kukkia, kännissä soittelee ja katuu ihan tosissaan. Ei ole suostunut antamaan periksi vaikka kuinka olen tolkuttanut että koko homma on ihan hänen oman aikansa tuhlaamista.
Tiedän vaan sen, etten pysty mitenkään antaa hänen enää koskea minuun, saatikka että ikuna häneen luottaisin millään asteella (vaikka ikävä kyllä vielä häntä rakastan
Kaikki tapahtui kun 5 vuotta avoliittoa oli takana, ja mies kärähti seksisuhteesta duunikaveriinsa sattumalta ja nololla tavalla, en tyhmänä edes epäillyt mitään. Varsinkin kun oltiin perheenperustamista aloittelemassa ja häitä suunnittelemassa. Mutta sitä touhuamista oli jatkunut saamieni tietojen mukaan jo reilu puoli vuotta. Tällä toiselle osapuolella oli perhe, joka hajosi samassa rytäkässä.
Pakkasin samantien tavarat ja muutin ystävättäreni luo asumaan ja yhteinen asunto myyntiin.
Ensin mies oli ylimielinen, eikä uskonut millään että tosissani lähdin kävelemään, koska pois muutto oli kuulemma turhaa ylireagointia, ja minä ihan vauhko ämmä.
Kyllähän minä jo suhteen alussa tein selväksi että jos pettämisiä tulee, se on samanties moro, enkä keskustele asiasta sen jälkeen, joten ei olis pitänyt tulla yllätyksenä.
No, tässä nyt sitten ex on puoli vuotta pommittanut rakkaudentunnustuksia, lähetellyt lahjoja, kukkia, kännissä soittelee ja katuu ihan tosissaan. Ei ole suostunut antamaan periksi vaikka kuinka olen tolkuttanut että koko homma on ihan hänen oman aikansa tuhlaamista.
Tiedän vaan sen, etten pysty mitenkään antaa hänen enää koskea minuun, saatikka että ikuna häneen luottaisin millään asteella (vaikka ikävä kyllä vielä häntä rakastan
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hyvin tuttua... Itse tulin raskaaksi, ja mies hommasi itselleen rakastajattaren. Se oli melkoinen shokki paljastuessaan, mutta yritin rakentaa luottamusta jne. aivan liian pitkään. No lopulta kaikki kaatui omaan mahdottomuuteensa, kun suhde vain jatkui ja jatkui. Romahduksen kautta pääsin vapaaksi. Olen lasten kanssa rakentanut uuden elämän, ja olemme onnellisia, lapsetkin elävät tasapainoista elämää.
Mutta. Mies ei osaa elää omaa elämäänsä. Pari päivää sitten sanoi viimeksi, että rakastaa vain ja ainoastaan minua, ei halua ketään muuta (!)... Olisi kuulemma voinut jo mennä naimisiin, vaikka heti eron jälkeen, mutta odottaa minua takaisin. Ja romahti täysin kuullessaan vakoojiltaan minun yksityiselämästäni.
Eli tämä on se palstalla mainostettu onnellinen pettäjä??? Itse uskon, ettei pettäjä ole koskaan oikeasti onnellinen. Parempi olla tyhmä, mutta rehellinen ja kunniallinen, kuin pettää, jopa omat lapsensa.
Ja on minuakin syytetty siitä, että mies on niin epätoivoinen... Ei kukaan tullut apuun niinä vuosina, kun MINÄ olin epätoivoinen ja yritin kaikkeni liiton ja perheen puolesta. Joten enpä taida syyllistää itseäni.
...uusi elämä alussa kunhan pääsee asumaan yksin ja omilleen. Aloittajan teksti melkein kuin minun päästäni. Rauhallisesti etsiskelen elämän kumppanin joka voisi olla vaikka kohdannut saman joten tietäisi mitä toinen puhuu/tuntee.
ja itse annoin sen jatkua todellakin liian kauan ja "annoin anteeksi" ja yritin ja rakastin, mutta sama skeida tuli toistamiseen niskaan, joten uskottava se on, että tämä minun pettäjäni ei muutu...vaikka myöskin sitä rakkauttaan puhelee lähes päivittäin...
Miten pettäjän on niin vaikea sanoa suoraan puolisolleen, missä mennään. Mielummin pitää toista pimennossa ja elää kaksoiselämää...en ymmärrä en...
Onneksi on lapset ja terveyttä, kaipa se elämä tästä kohenee ajan kanssa!
Jaksamista kaikille saman kokeneille!
eikö se duunikaveri sitten ottanutkaan sun miestä, vaikka perheensä hajotti?? Eikö ollutkaan munansa mittainen mies vai mitä se nyt ruikuttaa? Luulis että hän ja miehesi pääsivät just tavoitteeseensa, mutta nyt täytyykin vielä yrittää tuhota muidenkin onni.
Just tämmösiä nää tyypit on. Oma ukkoni esittää kovin katuvaa mutta en kyllä pysty antamaan anteeksi. Ja samalta tuntuu, etten voi ikinä koskettaa häntä. Minä vaan en kykene lähtemään mihinkään, kun on useampi lapsi. Ja minun syynihän tämä tietenkin on, kun hän on tuntenut itsensä niin yksinäiseksi....
Olin jotenkin lapsellisesti kuvitellut, että ihminen pettäessään tietää riskin ja on valmis myös vakisuhteen loppumiseen. Mieheni jäädessä kiinni pettämisestä hän yllätti minut täysin vakuuttamalla, ettei ole missään vaiheessa halunnut erota. Hän myös todisti sanansa epätoivoisella ruikutuksella suhteemme jatkamisen puolesta vuosien ajan.
Tätä palstaa lukiessa kyllä ihmetyttää, miten eri tavoin pettäjä, petetty ja salarakas sivusuhteita kommentoivat. En ole vielä koskaan nähnyt yhtään kakkosen kirjoitusta, jossa kakkonen näkisi oman osuutensa lähinnä narsistisen pettäjän pelinappulana. Olen jäävi arvioimaan oman mieheni uskottomuutta ja rakkauden määrää. Mutta on kyllä aika järkyttävää kuunnella esimerkiksi miespuolisten työkavereiden kommentteja kakkosistaan. Samat ihmiset, jotka käyttäytyvät kohtalaisen tasa-arvoisesti työasioissa, pitävät salarakkaitaan lähinnä esineinä. Seksiä saa vallalla, valehtelulla ja tavaroilla.
yllätti minut täysin tunteettomalla käytöksellä, vaikka on itsekin naimisissa, äiti. Hän oli sitä mieltä, ettei ole tehnyt mitään väärin, ei ketään kohtaan???
Jos hän olisi päivän seurannut kärpäsenä katossa perhe-elämäämme käryn jälkeen, EHKÄ olisi miettinyt sanojaan muutaman kerran.
Mieheni kanssa käymme edelleen Jakobin painia suhteestamme ja jatkosta. Onko mieheni naisihanne itsekäs, oman arvontunteva vanhempi nainen.
Kyllä tässä joutuu miettimään kenen kanssa on mennyt naimisiin ja mikä on arvomaailma(oma napa/perhe).
Tässä pikkukylässä ei pahempaa vaihtoehtoa olisi suvisuhteelle voinut löytää.
Mutta Kanervan malliin "blondi" ja teennäinen hymy tehoaa aina : ))))
Blondi vai brunetti, sekö ratkaisee, lankeaako mies? Miten ihmeessä vielä nykyaikana nainen, siis edellinen kirjoittaja, siis ei taatusti blondi itse), on saanut sen käsityksen, että vaan blondit sekoittavat miehen pään. Eiköhän se ole niin, että syy siihen lankeamiseen johtuu kyllä aivan muusta kuin tukan väristä. Miestä ei kiinnosta siinä tilanteessa, mitä sävyä hiukset ovat. Eiköhän se varsinainen kiinnostuksen paikka ole joku aivan muu. Ja sitä paitsi, eikö miehellä itsellään ole ryhtiä estää noiden kauheiden blondien hyökkäykset, ja palata kiltisti kotiin lämpimään syliin, sinne kotipesän idylliin.
Nyt kyllä vetäisit todennäköisesti herneen nenään ihan väärästä asiasta. Toivottavasti sinulla on päässäsi muutakin kuin vaalea tukka... Blondius taitaa olla yleiskäsite, jolla kuvataan tietyn tyyppistä käytöstä. Sanovathan ihmiset ihan vitsinäkin, että olen sielultani blondi. Ainakaan minä en pidä kaikkia vaaleatukkaisia blondeina, mutta blondista tulee mieleen lähinnä Johanna Tukiainen ja hänen tyyppisensä ihmiset. Blondista ei tule mieleen esimerkiksi Sinikka Mertala, vaikka hänellä on vaalea tukka.
Ystäväni riutuu pettäjämiehensä takia, jatkoivat liittoaan pettämisestä huolimatta. Ennen miehensä paljastumista vannoi, että siihen se suhde loppuisi, mutta ei kuitenkaan kyennyt sitä ratkaisua tekemään. Haluaa pitää kiinni miehestä, ettei ainakaan rakastajatar hänen miestään saa ja pääse tavoitteeseensa pesänrikkojana. Paljastumisesta on jo neljä vuotta, mutta haavat märkivät edelleen.
Ihana lukea viestisi, jossa jatkat elämääsi eteenpäin, et jäänyt roikkumaan suhteeseen, johon et sydämestäsi kykene etkä halua. Hatunnoston paikka ja kaikkea hyvää!
on aina vaikeaa aikaa, jopa sille petetylle.
Hahmottelin vähän mielikuvaa tilanteestasi. Olette ilmeisesti aika nuoria. Ehkä miehelläsi oli jo valmiiksi tietty asenne miehenä olemisesta, naisen asemasta ja vieraissa käymisestä. Päättelen sen tästä:” Ensin mies oli ylimielinen…”.
Ylimielisyys ja naisen näkeminen ”äitinä”, eli hänen seksuaalisuutensa kontrolloijana, voi johtaa ns. kapinointiin. Ikävä kyllä se usein tulee sitten ulkopuolisina seksisuhteina. Toisaalta vähän vauhditit tuota mielikuvaa;” Kyllähän minä jo suhteen alussa tein selväksi että jos pettämisiä tulee, se on samanties moro, enkä keskustele asiasta sen jälkeen, joten ei olis pitänyt tulla yllätyksenä.”
Nuorella ei ole vielä muodostunut koivin vahvaa käsitystä siitä, mikä on miehekästä (aikuista) ja mikä ei. Tietysti lähipiiri vaikuttaa, ovatko kaveritkin samaa maata? Jos asenne on että vaimon tulee olla ”marttyyri” (lue äiti), niin todellakin hänelle taisi tulla yllätyksenä se, ettet sitten ollutkaan!
Nyt hän käy kovaa elämänkoulua ja joutuu miettimään asenteitaan uudestaan. Joten ”
” Hän romahti täysin…” voi todella pitää paikkansa. siinä mielessä olet ehkä ollut kova, olethan lähtenyt samantien ja pakannut tavarasi. Et ole antanut hänelle mahdollisuutta selvittää asian sumaa, et edes anna hänen selvittää sitä itselleen koska: ”…koko homma on ihan hänen oman aikansa tuhlaamista…”
En tarkoita tällä, että sinun pitäisi lähteä takasin suhteeseen. Mutta taitaa sinustakin löytyä ihan samaa ”ylimielisyyttä” kuin hänestä, ellet kykene näkemään häntä ihmisenä. Sitä voivat nämä teidän ystävännekin tarkoittaa?
Itse olet tullut loukatuksi, siihen et todellakaan voinut vaikuttaa. Tapaanne erota ja jättää asiat selittämättä puolestaan olet sinä se joka vaikutti. Vaaditte toisiltanne asioita, joita kumpikaan ei kyennyt täyttämään.
Toivottavasti kykenette molemmat kasvamaan ja oppimaan tästä kriisistä jotain hyvää. Osaatte vastakerralla toimia rakentavammin – molemmat.
vuosikymmeniä aviossa jossa mies petti heti alusta alkaen,luulin,että ei tee sitä uudelleen.
Mutta,oli tehnyt monta,monta kertaa ja lopulta tunnusti kun viimeinen vuosien salasuhde paljastu.
Annoin aikaa,että lopettaa salasuhteen,mutta vuosia kestin vielä,eikä lopettanut
Minä lopetin sen avioliiton ja vaikka mies itki ja rukoili,että on tehnyt väärin,se ei enää auttanut en antanut anteeksi enää.
Mutta,kun olen miettinyt eron jälkeen asioita,tuli mieleen lopulta,mieskin olisi halunnut erota,mutta jätti sen eron hakemisen minulle.
Pääsi itse kun koira veräjästä,eli petti kaikessa,eikä arvostanut toista ihmistä.
Turha itseään kenekään kiduttaa,mutta jokainen lopulta tietää mitä tekee ja mitä kohtelua kestää.
Olen helpottunut,vaikka vaikeaa oli selvitä erosta,enkä suostu ottamaan enää siitä syyllisyyttä,miksi mies petti ja petti,en voinut sille mitään,olin kuinka vaan.
mIkään ei riittänyt hänelle.
Kyllä Suomessa pettäminen on sellainen juttu, ettei sitä katsota hyvällä silmällä.
Miten olet asian onnistunut esittämään kun sinua syyllistetään? Itse olisin vain tyytyväinen jos petturin elämä tuhoutuisi silmieni edessä.
Tuossa tilanteessa, jossa ap. on kannattaa miettiä niitä "ystäviä", että kummankohan ystäviä ne loppupeleissä ovat? Sen miehen vaiko sinun? Minun ystäväni eivät tuollaisia neuvoja antaisi, vaan luottaisivat omaan harkintakykyyni. Miehen ystävät.. hmm.. tietysti ovat miehen puolella, jotta saavat ruikutukselta edes hetken rauhan. Varmaan piinaa sillä niitä kavereitakin.
Eli miten suhtaudut. Musta sulla on hyvä linja, teet niinkuin susta tuntuu oikeelta. Tää sun ex-mies ei oikein vielä taida tietää, mitä haluaa...