Olen seurustellut 3,5v nykyisen avopuolisoni kanssa. 3v siitä ajasta ollaan asuttu yhteisessä taloudessa...
Ollaan molemmat 21v.
Seurustelun alkuaikoina minä (huomattavasti varakkaampana) maksoin kaikki yhteiset kulut (vuokrat, ruoat, laskut, jopa poikaystäväni vaatteet yms). SItä kesti noin seitsemän kuukautta. Taisin vain haluta, että poikaystäväni saa myös maistaa ns. "luksuselämää".
Noh... Kulutin myös kaikki rahani. Olin lukiossa ja tulot olivat 1100e/kk. Eli lukiolaiselle aika paljon.(Vaikka ei kuitenkaan siis hirvittävän paljon)
Jos olisin silloin ymmärtänyt, niin olisin säästänyt pahan päivän varalle, mutta tyhmä kun olin..
Poikaystäväni oli semmoset 3kk (sinä 7kk aikana) käynyt töissä. Saanut opintotukea yms. Minä silti maksoin kaiken. Hänelle jäi rahaa säästöön, minulla taas ei.
Jossain vaiheessa "hoksasin", että minun ei kuulu kustantaa kaikkea, vaikka olenkin ns. varakkaampi. Poikaystävälläni oli jo 4000e säästössä, minulla ei yhtään.
SItten käskin poikaystäväni alkamaan kustantamaan yhteisiä menoja. Hän suostui, mutta vastahakoisesti ja vain "minimin".
Minä olin ostanut huonekalut ym kodinkoneet. Suurin osa vielä luotolla. Poikaystäväni eleli siis samaa "luksuselämää" kuin minä, mutta kustannuksiin hän ei hirveästi osallistunut.
Elettiin samallalain siihen asti kunnes täytin 20v ja vaadin häntä maksamaan kaiken tasavertaisesti. Noh hän suostui kaiken paitsi kodinkoneet ym turhat huonekalu /tarvikeostokset. Jatkettiin niin. Hän meni armeijaan ja tulot alkoi olla hyvin minimaaliset. Ja itsekkäänä vaadin häntä vieläkin osallistumaan kaikkiin kuluihin tasavertaisesti. (ts siltä ajalta kun hän oli paikalla) Hänen tilinsä säästöt pienenivät 4000 eurosta noin 3500e.
Minulla ei mitään säästössä.
Olin ostanut koiran ym sisustanut kämpän täydellisesti. Olin velkaa poikaystävälleni noin 1500e näistä ostoksista.
Taulutelevisionkin menin ostamaan luotolle ja siitä olen vieläkin velkaa.
Hän vain eli luksuselämää hirveämmin murehtimatta.
Nyt kun olen siinä elämäntilanteessa, että tuloni ovat noin 500e /kk. Joudun vieläkin kustantamaan enemmän. Esim. maksan koiran ruoankin, koska koira on minun, ei hänen.
ENää emme elä luksuselää vaan ehkä päinvastaista elämää. Poikaystävälläni rahaa tilillä se 3000 minulla ei yhtään, koska olen vieläkin huonekalu yms hankinnoista velkaa.
Onko teidän mielestänne minun kohtuutonta vaatia poikaystävääni maksamaan esim television loppumaaksua. Tai jos hän maksaisi edes laajakaistan yksin ja minä maksaisin ne, johon olisi varaa.
Tiedän että olen ollut helv tyhmä kun en ole säästänyt ja saan nyt kärsiä siitä, mutta haluan vain tietää sen, että nyt poikaystäväni, jolla on tilillä rahaa (tulot kuitenkin n.500e/kk), niin vaadinko häneltä liikaa jos hän maksaisi edes kaikki erääntyneet laskut pois? Hän omistaisi sitten puolet niistä mitkä maksaisi.
Hän ei kuitenkaan ole nyt suostunut, koska ostokseni ovat hänen mielestään turhia. Mutta esim taulutelevisiosta hän näyttää nauttivan enemmän kuin minä. Minun puolestani se vaikka myytäisiin, mutta hän ei siihen suostu.
Mitä ihmettä teen? Tuntuu, että hajoan kun on talous niin tiukalla ja töitä ei ole. SItten pitäisi vielä pyrkiä opiskelemaan johonkin.
Joskus tekisi mieli vain muuttaa ja jättää poikaystväni yksin tyhjään asuntoon. Mutta esim koirani vuoksi en voi sitä tehdä. Se joutuisi olemaan liikaa yksin :/
Én tiedä, toivottavasti joku sai edes oikeanlaisen kuvan tilaanteestani...
Ollaan molemmat 21v.
Seurustelun alkuaikoina minä (huomattavasti varakkaampana) maksoin kaikki yhteiset kulut (vuokrat, ruoat, laskut, jopa poikaystäväni vaatteet yms). SItä kesti noin seitsemän kuukautta. Taisin vain haluta, että poikaystäväni saa myös maistaa ns. "luksuselämää".
Noh... Kulutin myös kaikki rahani. Olin lukiossa ja tulot olivat 1100e/kk. Eli lukiolaiselle aika paljon.(Vaikka ei kuitenkaan siis hirvittävän paljon)
Jos olisin silloin ymmärtänyt, niin olisin säästänyt pahan päivän varalle, mutta tyhmä kun olin..
Poikaystäväni oli semmoset 3kk (sinä 7kk aikana) käynyt töissä. Saanut opintotukea yms. Minä silti maksoin kaiken. Hänelle jäi rahaa säästöön, minulla taas ei.
Jossain vaiheessa "hoksasin", että minun ei kuulu kustantaa kaikkea, vaikka olenkin ns. varakkaampi. Poikaystävälläni oli jo 4000e säästössä, minulla ei yhtään.
SItten käskin poikaystäväni alkamaan kustantamaan yhteisiä menoja. Hän suostui, mutta vastahakoisesti ja vain "minimin".
Minä olin ostanut huonekalut ym kodinkoneet. Suurin osa vielä luotolla. Poikaystäväni eleli siis samaa "luksuselämää" kuin minä, mutta kustannuksiin hän ei hirveästi osallistunut.
Elettiin samallalain siihen asti kunnes täytin 20v ja vaadin häntä maksamaan kaiken tasavertaisesti. Noh hän suostui kaiken paitsi kodinkoneet ym turhat huonekalu /tarvikeostokset. Jatkettiin niin. Hän meni armeijaan ja tulot alkoi olla hyvin minimaaliset. Ja itsekkäänä vaadin häntä vieläkin osallistumaan kaikkiin kuluihin tasavertaisesti. (ts siltä ajalta kun hän oli paikalla) Hänen tilinsä säästöt pienenivät 4000 eurosta noin 3500e.
Minulla ei mitään säästössä.
Olin ostanut koiran ym sisustanut kämpän täydellisesti. Olin velkaa poikaystävälleni noin 1500e näistä ostoksista.
Taulutelevisionkin menin ostamaan luotolle ja siitä olen vieläkin velkaa.
Hän vain eli luksuselämää hirveämmin murehtimatta.
Nyt kun olen siinä elämäntilanteessa, että tuloni ovat noin 500e /kk. Joudun vieläkin kustantamaan enemmän. Esim. maksan koiran ruoankin, koska koira on minun, ei hänen.
ENää emme elä luksuselää vaan ehkä päinvastaista elämää. Poikaystävälläni rahaa tilillä se 3000 minulla ei yhtään, koska olen vieläkin huonekalu yms hankinnoista velkaa.
Onko teidän mielestänne minun kohtuutonta vaatia poikaystävääni maksamaan esim television loppumaaksua. Tai jos hän maksaisi edes laajakaistan yksin ja minä maksaisin ne, johon olisi varaa.
Tiedän että olen ollut helv tyhmä kun en ole säästänyt ja saan nyt kärsiä siitä, mutta haluan vain tietää sen, että nyt poikaystäväni, jolla on tilillä rahaa (tulot kuitenkin n.500e/kk), niin vaadinko häneltä liikaa jos hän maksaisi edes kaikki erääntyneet laskut pois? Hän omistaisi sitten puolet niistä mitkä maksaisi.
Hän ei kuitenkaan ole nyt suostunut, koska ostokseni ovat hänen mielestään turhia. Mutta esim taulutelevisiosta hän näyttää nauttivan enemmän kuin minä. Minun puolestani se vaikka myytäisiin, mutta hän ei siihen suostu.
Mitä ihmettä teen? Tuntuu, että hajoan kun on talous niin tiukalla ja töitä ei ole. SItten pitäisi vielä pyrkiä opiskelemaan johonkin.
Joskus tekisi mieli vain muuttaa ja jättää poikaystväni yksin tyhjään asuntoon. Mutta esim koirani vuoksi en voi sitä tehdä. Se joutuisi olemaan liikaa yksin :/
Én tiedä, toivottavasti joku sai edes oikeanlaisen kuvan tilaanteestani...
Vastaukset 18
Vanhimmat
Nythän teidän on istuttava saman pöydän ääreen ja ensin mietittävä, mitä te elämältänne haluatte. Oletteko te tasavertainen pari vai ette ja aiotteko te jatkaa tätä yhteiseloa vai ette.
Nyt on niin, että sinulla on velat, mutta myös omaisuus. Eli jos eroatte, mies ei saa mitään ja sinä kaiken, eikös?
Jos te päätätte alkaa kunnollisen yhteiselämän aikuistenoikeasti, te pistätte paperille ylös molempien tulot ja yhteiset menot sekä ne velat (jotka yhteisiksi katsotaan). Sitten te mietitte, miten ne maksetaan ja missä aikataulussa.
Ei ole poikaystäväsi syy, että sinä ostat kalliita tavaroita tai koiran. Onko hän niitä itse halunnut?? Jos on, olisi ne maksettava puolisksi. Jos ei, ne on ihan sinun omia hankintoja, joista sinä maksat. Ketään ei tarvitse elättää (eli maksaa vuokraa, ruokia tai sähköjä toisen puolesta), mutta omia hankintojaan ei voi toisella maksattaa. Tee selvä ero näihin. Ja hankkikaa yhteinen tili yhteisille menoille. Niin se toimiin.
Mulla olisi se omaisuus, josta olen maksanut (jos erotaan), mutta jos nyt avopuolisoni maksaisi esim siitä taulutelevisiosta niin toki hän omistaisi siitä sen osan, jonka olisi maksanutkin.
Mutta ne, jotka olen itse kokonaan maksanut, niin pysyvät kyllä täysin minulla.
Miten voin selvittää onko poikaystäväni halunnut niitä oikeasti.?? Hän nimittäin aina vetoaa siihen, että ei ole halunnut, mutta joissain tapauksissa minun on kyllä syytä epäillä tätä selitystä. Esim. minä maksoin pesukoneen ja silti siinä pestään myös hänen pyykkinsä. Sama koskee myös astianpesukonetta...
Hän katsoo telkkaria useammin kuin minä. Hän käyttää tietokonetta jatkuvasti ja ei aina edes päästä minua omalle koneelleni. Ruokapöydässä hän syö. Sängyssä nukkuu.
Eli suurin osa "hankinnoistani" on kuitenkin ainakin omasta mielestäni välttämättömyyksiä. Hän toki vetoaa siihen, että hän voisi nukkua vaikka makuupussissa lattialla (kas kummaa kun ei nuku)...
Olen ehdottanut yhteistä tiliä. Poikaystävä ei suostu, koska luulee, että käyttäisin tilillä olevat rahat omiin menoihini (EI pitäisi paikkaansa!).
No siinäpähän opettelette aikuiselämän ja ynnälaskun alkeita. Joillekin se näköjään on vähän tavallista vaikeampaa.
>>>Joissain tapauksissa minun on kyllä syytä epäillä tätä selitystä. Esim. minä maksoin pesukoneen ja silti siinä pestään myös hänen pyykkinsä. Sama koskee myös astianpesukonetta... >>>
Älä nyt viitsi höpsiä. Tottakai hän käyttää televisiota ja pesukoneita, kun ne kerran kämpässä kätevästi ovat. Mitä muuta hän voisi tehdä??
Mutta ellei niitä olisi, hän ehkä tyytyisi pyykkäämään taloyhtiön koneella, tiskaamaan käsin ja katsomaan kirpparilta ostettua vanhaa telkkaria, jne. Et tullut sitten kysyneeksi ennen kuin vingutit sitä visaasi? Jos meinaat elää parisuhteessa, et voi ostella kalliita tavaroita omin päin, keskustelematta toisen kanssa, ja sitten maksattaa niitä hänellä.
Sinä olet ilmeisesti niitä hiukan liian rikkaiden vanhempien lapsia, jotka ovat tottuneet siihen että pappa betalar ja sitten tulee kauheana yllätyksenä ettei 500 e tai tonninkaan kuukausitulot todellakaan riitä mihinkään luksuselämään. No, makselet ne oppirahasi ja aikuistut pikkuhiljaa. Onneksi et kuitenkaan ole asuntolainaa mennyt ottamaan.
Tuossa edellä joku jo neuvoi viisaasti, että laskekaa ne tulonne ja menonne ja miettikää yhdessä kuka maksaa mitäkin ja missä aikataulussa, ja keskustelkaa kaikista vähänkin kalliimmista ostoksista etukäteen. Mutta älkää missään tapauksessa ottako yhteistä pankkitiliä! Sen kanssa vasta kusessa olette jos ja kun ero tulee.
"Sinä olet ilmeisesti niitä hiukan liian rikkaiden vanhempien lapsia, jotka ovat tottuneet siihen että pappa betalar ja sitten tulee kauheana yllätyksenä ettei 500 e tai tonninkaan kuukausitulot todellakaan riitä mihinkään luksuselämään."
Voin sanoa, että käytökseni johtuu ehkä täysin vastakkaisesta elämästä. Olen yksinhuoltajaäidin kolmas lapsi. Äiti oli alkoholisti. Kuoli kun olin 14v. Jouduin perhekotiin.
Ehkä se, että en lapsena omistanut ehjiä sukkia (ehjistä kengistä puhumattakaan) ja joutusin asumaan ns paskassa, niin on saanut minut haaveilemaan vastakohtaelämästä. Ei siis tuo mitä sinä sanoit.
Eli siis älä analysoi kun et vain osaa
Koiraa nyt ihan turha tuossa tilanteessa miettiä ja asettaa se sellaiseen asemaan, että sen vuoksi ei voisi lähteä. Ettei vain olisi pieni tekosyy?
Ensinnäkään avoliitossa ei kannata elättää toista osapuolta, eikä hankkia yhteistä omaisuutta. Se, mikä ostetaan, ostetaan vain omiin nimiin. Silti voi khankkia kaikenlaista, kunhan pitää mielessä, kumpi on kumman, kun ero tulee. Jos mitään selvyyttä ei ole, niin yleensä mies vie kaikkein arvokkaimmat tavarat, eli elektroniikan ja auton. Nainen tyytyy sitten astian- ja pyykinpesukoneeseen, astioihin ja liinavaatteisiin. Siinä on kuitenkin aikamoinen rahallinen ero!
Nuorten naistenkin olisi hyvä opetella, ettei tarvitse olla kuin kanaemo ja yrittää jollekin jannulle kustantaa vähistä rahoistaan luksuselämää.
Nuoren ihmisen ei kannata pilata elämäänsä roikkumalla epätyydyttävissä suhteissa - ei koirankaan takia.
meet ostaan kamaa mihin ei ole varaa!
MIKSI?
Minä en edes hommaa mitään kortteja sen takia että voin maksaa kaiken rehellisesti rahalla mitä minulla on juuri silloin enkä niin että kun joskus ehkä saa rahaa niin sit maksaa. Velkaa ei missään tapauksessa kun sit jos taloa hankkii tai jotain sen verta isoa ja tarpeellista.
Puolet ja puolet
itse olet ne romut ostanut, mutta mies niit käyttää kuitenkin.
Jos te elätte avopuolisoina ja tarkoitus on jatkaakin pariskuntana, myös perheen taloudelliset menot ovat yhteisiä. Jos puolisosi ei suostu tulemaan vastaan, vedät tietokoneesta nettikaapelin irti ja suostut kytkemään tiettyä kuukausimaksua vastaan. Samoiten peset vain omat astiasi ja vaatteesi hankkimissasi koneissa, peskööt mies omat kamppeensa käsin.
Toivottavasti tilanne ei tuohon kärjisty vaan huomaatte yhdessä sen, että avoliitossakin vahvempi pitää huolen heikommasta, Nyt on sinun vuorosi luottaa toisen tukeen.
Mietin kanssa että miks ihmeessä täytyy luotolla ostella kalliita tavaroita joihin ei ole varaa, jotta saa elää "luksuselämää".. itse mielestäni olet tilanteesi aiheuttanut. Järki käteen, ei opiskelijalla tarvi olla täydellisesti sisustettua kämppää ja taulutelevisiota, jos niihin ei ole varaa :D
Olet osaltasi itse aiheuttanut tuon mahdottoman tilanteen. Eihän tuollainen tilanne voi pidemmän päälle toimia, joten kannattaa tehdä jotain ja pian.
Miksi sinä olet 1500e velkaa avomiehellesi? Laske montako kuuta elätit miestäsi maksamalla vuokran ym asumismenot kokonaan ja mielestäni nuo pitäisi ainakin vähentää tuosta summasta jos kerran suhteessa ollessa aletaan senttejä laskemaan niin niitä pitää laskea sitten kumminkin päin.
Kaikki minkä sinä olet itse ostanut, voit myydä sen kysymättä lupaa avokiltasi. Myy taulutelkkari ainakin, ilmankin pärjää. Luottohäiriöitä ym. merkintöjä maksamattomista laskuista ja luotoista EI kannata enää tähän soppaan lisätä. Jos mies haluaa pitää telkkarin, myy se hänelle kokonaan.
Koiran takia ei kannata suhdetta jatkaa samassa osoitteessa. Koira kyllä sopeutuu. Muutto erilleen voi saada miehesi silmät aukenemaan, hänellä ei taida olla aavistustakaan kuinka kallista on hankkia tavarat asumista varten. Taisitte muuttaa yhteen suoraan lapsuuden kodeista?
Sinun kannattaisi kyllä miettiä omaa rahankäyttöäsi myös. Taidat elää yli varojesi. Opiskelijoilla harvoin on omaa tiskikonetta, taulutelkkaria tai täydellisesti sisustettua asuntoa. Tuossa mielessä miehesi on oikeassa, turhakkeita nuo ovat. Tiskiharjan saa parilla eurolla ja huonekaluja saa käytettynäkin, monissa taloissa myös on käytössä pyykkitupa. Niin kauan kun ei ole varaa ostaa jotain, niin sitä ei osteta ellei se ole Täysin Välttämätöntä.
Reiluahan se olisi tietenkin että avopuolisot nauttivat toisten omaisuudesta, nukkuvat samassa sängyssä jne. Mutta jos tilanne on tuo mikä teillä on, niin minusta voit aivan hyvin tehdä omille tavaroillesi mitä tahdot. Aloita tämä helpoimmasta päästä, laita tietokoneeseesi salasana. Miehesi ei tarvitse tietokonettasi käyttää, hänellä on varaa ostaa oma jos sitä tarvitsee. Ehkä hän alkaa ymmärtää miten paljon oleet panostanut teidän elämäänne.
Tuntuu siltä, että olet mennyt hiukan persus edellä puuhun... Eli ensin olet omasta halustasi maksanut kaiken, jostain kummallisesta luksuselämäsyystä? Ja sitten huomattuasi, ettei varallisuutesi riitäkään, olet joutunut käskemään ja vaatimaan avokkiasi osallistumaan.
Yhdestä asiasta et puhu mitään. Eli siitä, miksi olette edelleen yhdessä. Kuinka teillä menee parisuhteessanne? Mikä muu kuin koira on syysi olla edelleen avoliitossa ja mikä puolestaan on avokkisi syy siihen? Selvitä itsellesi omat tunteesi ja myös avokin tunteet. Onko mitään siitä jäljellä, jonka vuoksi yhteen muutitte? Jos on, niin käytännön asioista sopiminen ei pitäisi olla ylitsepääsemätöntä. Siis jos kumpikin haluaa panostaa yhteiseen tulevaisuuteen. Mutta minulle kirjoituksestasi jää fiilis, ettei sitä halua enää oikein ole?
Sitten, jos syytä yhteiseen tulevaisuuteen vielä löytyy, niin pohtikaa selväksi, mitä kumpikin tulevaisuudelta haluaa, millä ehdoin, ja mitä on valmis panostamaan. Käytännön asioina, jos avokkisi suostuu maksamaan ostamistasi tavaroista jälkikäteen puolet, tehkää niistä kunnon paperit. Avoliitossa kaikki on sen, jonka nimissä se on, joten erotilanteessa tavarat ovat edelleen vain sinun, jos avokin nimeä ei näy missään. Tilanteenne kuulostaa sellaiselta, että ehdottamasi yhteinen tili ei auttaisi mitään, teettäisi vain entistä enemmän ongelmia. Ja mitä ihmettä tarkoittaa, ettei avokki suostu television myyntiin? Koska se on sinun, sinä voit sen myydä, jos haluat (tosin vanhoista telkuista ei paljon saa). Sinun ei tarvitse siihen avokin mielipidettä kysellä, mutta taidatkin käyttää sitä vain oman päättämättömyytesi tekosyynä?
Kertauksena: isot asiat ensin ja jos niiden osalta on vielä toivoa, niin käytännön asioihin löytyy kyllä ratkaisu. Ja jos ei löydy, se osoittaa, ettei riittävästi halua löydy.
Niinhän ...
Tai siis minulla on aina ollut pakkomielle "täydellisestä asunnosta". 6- vuotiaasta asti olen selaillut Hobby Hallin kuvastoa ja unelmoinnut omasta asunnosta. Piirtelin päivittäin pohjapiirrustuksia omasta tulevasta asunnostani. SItten kun täytin 18v, niin halusin kaiken ja heti. En vaatinut poikaystävääni maksamaan, koska vielä silloin hänellä ei ollut rahaa. Mutta nyt vaadin, koska hänellä on rahaa.
Meidän parisuhteessamme on omat ongelmansa ja olemme niin sanotussa on-off suhteessa. Välillä haluan olla hänen kanssaan, välillä taas en. Poikaystäväni ei edes enää usko enää nykyisin jos sanon, että "jätän hänet jos..".. (toistuvaa uhkailua siis)
Avopuolisoni perustelee yhdessäoloamme järkevyydellä. Tiedä sitten mitä se tarkoittaa. Tykkäämme toisistamme, mutta tappelemme päivittäin. ELi useamman ajasta vihaan häntä.. Hän myös...
On vain niin paljon tässä sivussa, että kirjoittaisin vielä huomennakin jos nyt aloittaisin. SIksi ajattelin pysyä vain yhdessä asiassa kerrallaan...
Mutta joo. Olisihan tässä monessakin kohtaa voinut toimia toisin... Ei vaan sitä halua löydy oikein mihinkään suuntaan :/
Etkö koskaan ole ajatellut, että kaikeka voi hankkia vähitellen.
Vaikka käyn töissä ja olen paljon sinua vanhempi, niin käyn usein kirpputoreilla ja kierrätyskeskuksessa. Sieltä saa kaikenlaista tarpeellista ihan pienelläkin rahalla. Huonekaluja voi tuunata..Harvalla koti on kuin Hobby Hallin kuvastosta . ja olisko se sitten koti enää ollenkaan vaan kliininen ja steriili paikka. Ei koti tai kodikkuus ole kiinni siitä, onko hienot sohvat, matot ja taulutelkkari.
Kaikkea ei voi kerralla saada, eikä velaksi ostaminen kannata. Opettele säästämään - siitä sinulle tulee olemaan enenmmän hyötyä elämän aikana kuin hienoista tavaroista.
Kun ei elämältä vaadi hienoja ulkonaisia puitteita, niin henkinen elämä voi paremmin. Rahakin on toisaalta niin vanha keksintö, että ei siitä kannata riitaa tehdä. Ilmeisesti suhteessane on jotain muutakin pahasti pielessä, kuin vain raha-asiat?
No jotain tuollaista vähän ajattelinkin.
Tosiasioita: avoliitossa puolisoilla ei ole lakiin perustuvaa velvollisuutta elättää toisiaan, toisin kuin avioliitossa. Jos siis kannat yksin vastuun taloutenne pysymisestä pystyssä, niin avokillasi ei ole mitään velvollisuutta osallistua siihen. Tai moraalinen velvollisuus tietysti on, mutta jos hän ei edelleenkään halua, niin on vain sinusta kiinni, kuinka kauan haluat hyysätä hänelle kaiken valmiiksi. On selvää, että hänen mielestään avoliitossa jatkaminen on edelleen järkevää, jos kaikki tulee eteen kuin manulle illallinen.
Mutta kuten ehdotin, selvittele isot asiat ensin. Et tosiaan taida olla vakuuttunut yhteisestä elostanne, ethän edes osaa päättää, kutsuisitko avokkia avopuolisoksi vai poikaystäväksi. Isoin asia lienee kuitenkin se, ettet ole selvillä itsestäsi. Otapa nyt lusikka kauniiseen käteen ja mieti se, mitä haluat omalta elämältäsi. Yritä hyväksyä, että kaikkea maallista mammonaa kukaan (joka ei ole syntynyt miljonääriksi) ei saa hetkessä. Tai monta asiaa saa toki, mutta seurauksena voi olla luottohäiriömerkintä, joka on ikävä ja pitkäaikainen. Tee niin kuin kirjoitat, pysy yhdessä asiassa kerrallaan. Selvitä siis ensin itsellesi se, kuka olet, minne olet menossa ja mitä haluat tulevaisuudelta. Mieti, mitä asioita tarvitset saavuttaaksesi pikkuhiljaa tavoitteitasi. Sen jälkeen voit miettiä, miten avokki sopii kuvioosi. Ja kysyä häneltä, miten sinä sovit hänen kuvioonsa.
Muuten, sinua hiukan jo muutenkin vanhempana ja kokeneempana, ja useita koiria omistaneena sanon vielä tämän. Älä käytä koiraa tekosyynä tilanteen jatkamiseen tuollaisenaan. Koira kärsii jokapäiväisistä tappeluistanne, ehkä enemmän kuin te itse. Se vain ei osaa sanoa pahaa oloaan, mutta voi näkyä sen käytöksessä, siitä voi tulla ns. ongelmakoira.
Huonekaluissa ja muissa kodin vimpaimissa ei kannata ostaa mitään puoliksi. Erotilanteessa kumpikin sitten vie ne mitä on ostanut. Jos te omistatte vaikka sohvan puoliksi, tulee hirveä tappelu siitä kumpi sen saa ja miten loput kamoista jaetaan.
Jos olet itse ollut niin tyhmä että ostit television luotolla niin se on voi, voi. En minä suostuisi sitä maksamaan.
Juoksevat kulut kuten vuokrat, ruuat yms. tietenkin pitää kaikki puolittaa.
Muista että erossa sinä viet "kaiken" kun olet ostanutkin.
et ole typerä kun et oo säästänyt, vaan oot typerä kun oot ostanu vaikka rahaa ei ole ollut. miten niin oot ollu varakas kun kaikeen oot joutunu luotolla ostaa?
ja mitä sä äijältä mielipidettä kysyt et myydäänkö tv, sunhan se on ku oot ostanukki. meiän kämpässä omistan about jokaisen huonekalun, tietokneen, tvn, jopa matot ja lattian jos aletaan erittelemään että kuka on maksanut mitäkin, ja teen niillä juuri mitä haluan. mutta enpä ole narsisti vaan pidän omaisuuttamme yhteisenä mut siis kuvitteellisesti jos tulis ero ja riitaa niin en varmana naiselleni antas yhtään mitä se ei ole maksanut
Nyt sanot poikaystävällesi, että pyykkiä ei pese koneellasi kukaan muu kuin sinä, telkkaria hän saa katsoa vain yhtä kauan kuin sinä (sammutat vaikka naaman edestä) ja hän voi nukkua siinä makuupussissaan.
Poikaystäväsi ei tahdo maksaa, koska hän on tottunut kotona siihen että äiti hoitaa kaiken. Hän ei myöskään maksa siksi, ettei hänen tarvitse. Nyt kannattaisi pistää hänet maksamaan, ennenkuin joku päivä huomaat suhteenne loppuneen ja velkasi jääneen sinulle. Toisaalta on hyvä, että poikaystäväsi säästää, mutta jos suhteenne ei tunnu ikuiselta, alkaisin kyllä hiukan verottamaan.
Ruutuvihko esiin ja totuus esille! Muista kuitenkin mitkä ovat sinun hankintojasi, äläkä myöskään tulevaisuudessa pojan maksettua osuteensa vetoa kaikessa siihen "nämä ovat minun" kuten minun poikaystäväni monesti tekee..
että tuo ostopakkomielteesi ei ole ihan tervettä. Mietippäs nyt tätäkin:
Ostat tänään telkkarin, joka on tänään uusi ja muodikas, jotta pysyisit "ajantasalla" ja voisit näyttää kavereillesi, kuinka hienosti olet sisustanut.
Siinä vaiheessa kun olet kaiken maksanut, on televisiosi jo vanha ja sisustukseensikin olet jo kyllästynyt.
Eli mielummin niinpäin, että säästää ja ostaa tavarat ajantasalle, kuin niin, että ostaa ja maksaa velkaa tavaroista vielä vuosienkin kuluttua joita ei edes enää tahdo.
Luksuselämä ei ole sitä, että kaikki on tässä nyt ja heti. Luksuselämä on sitä, että voi olla varma, mikäli jotakin haluaa, on siihen säästänyt rahaa tarpeeksi ja voi siten hyvällä omalla tunnolla hommata, ilman että tarvitsee katua jälkikäteen.
mielestäni olisi täysin oikein että mies maksaisi suurimman osAN laskuista ym. jos kerran olet häntä elättänyt joskus!. Sanot suoraan että sulla ei ole varaa ja myyt sen telkkarin vaikka hänen selkänsä takana jos muu ei auta ja sanot sille sitten kun tod. näköisesti rupeaa valittamaan että ei ollut muita vaihtoehtoja. Kyllähän miehen pitäisi ymmärtää ettet säkään kaikkea pysty maksamaan vaikka joskus oletkin pystynyt. Sääliksi käy oikeasti. Mutta miehet on miehiä. sen pitää vaan kantapään kautta tajuta se että oppii jotain.