Herranjumala kun lamppusytty äkkiä... luin tältä palstalta yhden keskustelun kyrsiintyneestä naisesta avioliittoonsa ja tajusin kaiken mun valituksen jälkeen että ei mun asiat kovin huonosti ole...
Ok välissä tuntuu että olen pelkkä arvoton siivouskone, äiti ja vaimo. Miehen mielestä koti pitää pysyä puti puhtaana ei rasvatahroja lattiassa tutia kauempaa, pyykkiä joka päivä samoin silitystä, ikkunat pestävä 2krt vuodessa(pakko), kaapit läpikäytävä kaikki tip top. Eli töitä, kotitöitä ja nukkumaan lapsen hoitaminen kohta kahden.
Mutta ero on se että lamppu sytty et hän auttaa... ehkä vähän mutta ei se hälläkää kovin paljon helpompaa ole. Ruokaa hän ei tee, mutta muuten kyllä mitä ehtii. Olen monesti sanonut että yleisin eroamisen syy on että ei anneta toisen harrastaa, nähdä kavereitaan ja elintila vain kapenee. Hän vastaa joskus realistisesti että millä ajalla, mutta joskus taas että no mene tänään käymään ja sitten itse en vain jaksakkaan...
Mun elämä tosiaa tuntuu nyt vähän kapealta, mutta ei se hänen vika ole ainakaan kokonaan. Ja niin kun hän sanoi se on vain tämä aika kun lapset pieniä.Nii-i eiku nauttimaan vaan siitä lapsen kasvun seuraamisesta ku äkkiä aika menee ja pois turhat valitukset.
Vai Mitä?
Ok välissä tuntuu että olen pelkkä arvoton siivouskone, äiti ja vaimo. Miehen mielestä koti pitää pysyä puti puhtaana ei rasvatahroja lattiassa tutia kauempaa, pyykkiä joka päivä samoin silitystä, ikkunat pestävä 2krt vuodessa(pakko), kaapit läpikäytävä kaikki tip top. Eli töitä, kotitöitä ja nukkumaan lapsen hoitaminen kohta kahden.
Mutta ero on se että lamppu sytty et hän auttaa... ehkä vähän mutta ei se hälläkää kovin paljon helpompaa ole. Ruokaa hän ei tee, mutta muuten kyllä mitä ehtii. Olen monesti sanonut että yleisin eroamisen syy on että ei anneta toisen harrastaa, nähdä kavereitaan ja elintila vain kapenee. Hän vastaa joskus realistisesti että millä ajalla, mutta joskus taas että no mene tänään käymään ja sitten itse en vain jaksakkaan...
Mun elämä tosiaa tuntuu nyt vähän kapealta, mutta ei se hänen vika ole ainakaan kokonaan. Ja niin kun hän sanoi se on vain tämä aika kun lapset pieniä.Nii-i eiku nauttimaan vaan siitä lapsen kasvun seuraamisesta ku äkkiä aika menee ja pois turhat valitukset.
Vai Mitä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mä en nyt just tajua, miksi naiset yleensäkään suostuvat tekemään enemmän kuin miehet kotona. Mä en voi käsittää, että nainen kehuu: "mun mies auttaa mua kotitöissä!. Siis auttaa!! Herraisä, antakaa sille mitali!
Kyllä miehen pitäisi tehdä ihan oma osuus eli puolet niistä töistä ja jos ei tee, niin ei se mitään saa vaatiakkaan eli niitä puhtaita ikkunoita tai tahratonta keittiötä. Varsinki, kun niitä lapsia tulee, niin silloin se on myöhäistä alkaa vikistä. Miehelle pitää näyttää kaapin paikka ennen sitä. Jos ei ole kotona oppinut, oppii viimeistään parisuhteessa.
Ja mä en tarkoita nyt mitään nalkuttamista. Miehelle voi sanoa, että teemme kaikki askareet vuoronperään. Tällä viikolla sinä imuroit ja minä pesen pyykit, sinä teet ruuat ja minä käyn kaupassa jne. Jos ei mies tee, et tee sinäkään omaa osuuttasi ja kerrot selkeästi, miksi et tee. Kun mitään ei tapahdu peset vain omat pyyki, teet omat ruuat ja asut paskassa. Jos mies ei vieläkään tajua mitään, vaikka kerrot uudestaan, miksi olemme tässä tilanteessa ja miltä sinusta tuntuu, lemppaat miehen.
Puhut vähän mutta asiaa :) Kyllä se on itsestään selvyys että kotityöt tehdään puoliksi. Ja se tekee joka on vapaalla ja toisinpäin. Kummankaan ei tarvitse valittaa sotkusta. Jos sotku häiritsee voi aina ottaa mopin kauniiseen käteen...
Totta on että mies menee heti vaihtoon jos alkaa minun siivous jälkiäni arvostelemaan. Kaapin paikka on tosiaan näytettävä heti suhteen alussa. Kuulostaa siltä että olisin kauhea pirttihirmu mutta elän tasapainoisessa parisuhteessa missä kumpikin hoitaa kotitöitä eikä kumpikaan valita sotkusta...
...miksi ihmeessä kotitöiden pitäisi mennä tasan puoliksi, jos osapuolilla on erilaiset intressit.
Itselleni esim. on ihan se ja sama, onko pölyistä tai missä kunnossa ikkunat on tai onko lattia sotkuinen. Siis ei voisi vähempää kiinnostaa. Koska minua ei kiinnosta, en tee näitä hommia enkä ikinä myöskään painostaisi naista tekemään näitä juttuja. Sen sijaan minulle on tärkeää saada ruokaa ja siksi teenkin itse ruokani. Pointtini siis on se että jokaisen tulisi tehdä ne asiat jotka itse kokee tärkeiksi, mutta ei mitään ylimääräistä vain siksi että toinen on enemmän 'siivousintoilija' kuin toinen.
Monet riidat parisuhteissa ratkeaisivat jos ihmiset vaan hyväksyisivät että toisille siisteys ja kotityöt ovat tärkeämpiä kuin toisille, ja jos ei itse välitä näistä jutuista, ei niitä tarvitse tehdä. Se tehköön jolle ne ovat tärkeitä.
Tietysti jokapäiväiset välttämättömyydet kuten ruoanlaitto, roskienvienti ja tiskaus pitäisi pistää suunnilleen tasan, ajasta ja kyvyistä riippuen toki.
Se koti on yhteinen, vaikka sä viihtyisitkin paskassa. Voihan sitä tehdä suunnitelman, että kerran viikossa imuroidaan (allergialiiton suositus ettei tuu allergioita) ja pyyhitään pölyt (vuoroviikkoina siis) ja pestään pyykit. Kerran vuodessa pestään ikkuna yhdessä ja tehdään suurempi siivous.
Ja se keittiö nyt pitää vaan siivota aina ruuanlaiton jälkeen, ettei siinne synny bakteereja ja tule ruokamyrkytyksiä.
Ja jos toisen kanssa elää ja asuu, kai sitä sen verran rakastaa ja kunnioittaa, että sen eteen töitäkin tekee? Vai onko sohvalla makaaminen ja pleikan pelaaminen sulle sitä rakkauden osoittamista?
Jos toinen on kokopäiväisesti ahertamassa kodin ulkopuolella tuodakseen tarpeeksi euroja kotiin että siellä asuvat pysyvät elossa, on ilman muuta selvää että kotona oleva hoitaa kotirintaman.
Sitten kun nuorinkin aloittaa koulun, voi tietenkin kotona ollut osa puoli siirtyä kodin ulkopuolelle ansaitsemaan-niiksi tunneiksi kun lapset ovat koulussa.
Lapsille ei mikään ole niin tärkeää kuin että ainakin toinen vanhempi on kotona heidän kanssaan.
Ennen lasten tekoa on aiheeellista hyvin tarkkaan harkita, tehdäkkö lapsia laitoshoitoon vai hoitaakko heidät itse.
toi liiallinen tasa-arvo, tyyliin mies laittaa ruoat joka toinen viikko, ei käytännössä toimi. naiselle vaan ruoan laitto on luontaista, miksi pitäisi väkisellä ruveta näitä rooleja muuttamaan. tottakai mies voi tiskata välillä, viedä roskat ym. mutta ruoan laitto on naisten työtä (lukuunottamatta muutamia poikkeuksia miehissä, kokkeja ym.). sopu säilyy parhaiten kun ei pakoteta miestä tekemään luontonsa vastaisia töitä. sama koskee naisia (ei tarvitse luoda lunta tai tehdä jotain muuta miesten töitä). meillä toimii luontaiset roolijaot parhaiten! ja tosiaankin, jos olen väsynyt, mies tottakai auttaa ja olen siitä kiitollinen!
Kyllä lapsille tekee todella usein hyvää olla hoidossa ja oppia olemaan toisten lasten seurassa. Monet lapset jotka on vaan vanhemman kanssa kotona ei "osaa" leikkiä muiden lasten kanssa, ei osaa jakaa leluja jne.. Ja tosi sosiaaliset lapset kaipaa myös muita lapsia lähelleen. Esim. äidilleni sanottiin kun veljeni oli pieni, että on niin sosiaalinen, että kannattaa tuoda esim. pari kertaa viikossa ryhmikseen leikkimään muiden lasten kanssa..
Vahnempien itse hoitaessa lapsensa, ei suinkaan tarkoita että lapset viettävät 24/7 vanhempiensa eikä kenenkään muun kanssa!
Tuo ajatushan on täysin luonnoton ja epärealistinen.
Osa vanhemman vastuuta on järjestää lapsilleen mahdollisuus leikkiä ryhmässä muiden kanssa, oli se sitten päivittäinen pari tuntia kerrallaan tai kolme tuntia muutaman kerran viikossa.
Eihän vanhemmatkaan majoitu neljän seinän sisälle. Vierailut ja ajanvietto harrastuksien parissa (jotka useimmiten kuin ei, voivat hyväksyä lapset mukaan) kuuluu osaaan jokapäiväistä elämää. Siis normaalia kanssakäyntiä niin nuoten kuin vanhempienkin kanssa.
Mitä laitoshoito tarkoittaa on se että lapset viettävät siellä 8 - 10 tuntia joka arkipäivä.
Vanhempien illalla hakiessa heidät kotiin, on jokainen tarpeeksi väsynyt tehdäkseen (tavallisesti) mitään luovaa tai kehittävää keskenään.
Tuo on ainoa ratkaisu monelle ja silläkin on paikka yhteiskunnassa. On loistavaa että Suomessa päiväkodit ja tarhat ovat luotettavia!
Mutta jos vain suinkin on mahdollista, hoitakaa vanhemmat lapsenne itse. Antakaa heidän tuntea millainen on jokapäiväinen rauhallisuus ja turvallisuus oman vanhemman vieressä. Nauttikaa vanhemmat että saatte olla paikalla kun lapsenne sanoo ensimmäiset sanansa ja ottaa ensi askeleet , lukee ensimmäiset aakkosensa tai tekee opastuksellanne ensimmäiset laskutehtävät.
Kyllä on sen miehenkin hyvä oppia laittamaan terveellistä ruokaa, ettei vaikka naisen etelänloman aikana saa sydäriä, kun on tullut käytyä vain mäkissä.
Ja mitkä roolit? Roolit hiiteen, nyt eletään nykyaikaa! Lastenkin pitäisi oppia, että myös pojat tekeee kaikkia kotitöitä. Myös sitä ruokaa. Ainakin mun isä, pappa ja mies tekee ruokaa, miksei sun??