Luetelkaa hyviä suomalaisia dekkarikirjailijoita. Kiinnostaisi erityisesti suomalainen kirjallisuus, mutta ulkomaisiakin vinkkejä otan mielellään vastaan. Uudempaa tuotantoa erityisesti.
Alkaa olla lähikirjaston dekkarit luettu ja pitäisi varata/tilata lisää luettavaa pääkirjastosta.
Muunkinlaiset kirjavinkit ovat tervetulleita, esim. scifi ja fantasia.
Alkaa olla lähikirjaston dekkarit luettu ja pitäisi varata/tilata lisää luettavaa pääkirjastosta.
Muunkinlaiset kirjavinkit ovat tervetulleita, esim. scifi ja fantasia.
Vastaukset 20
Vanhimmat
James Crumley tuttu?
Mutta kun tyhmänä en muista kirjailijoiden nimiä. Pitäisi aina kirjata muistiin hyvät lukukokemukset.
Täytyy kokeilla, vaikka jenkkikirjailijoissa yleensä onkin jotain ärsyttävää.
Crumleyn ja Chandlerin jälkeen on ollut hankala löytää enää kiinnostavia dekkareita.
Sherlock Holmes: Baskervillen koira
Martti Yrjänä Joensuu?
*lyö tyhjää*
Aiemmin mainittu Crumley ehkä (Viimeinen kunnon suudelma), ja tietty Chandler, Hammett ja John Dickson Carr/Carter Dickson vanhaa linjaa. Jotkut Wambaughit ja John E. Westlaket kuten myös Jim Thompson (Tappaja Sisälläni= huippu) ja Ellmore James sitten hieman erilaisempaa. Uusimmista ehkä ainoa luettava "dekkariksi" luokiteltava lienee James Ellroy. Hmm, yllättävää kyllä kaikki noi on anglikaaneja, niin lisätään sitten vaikkapa Leo Mallétt ja Montalban.
Scifistä oikeastaan vain pari: Clarcen Lapsuuden loppu ja Philip K. Dickin Hämärän vartija (kuten muukin äijän tuotanto). Löytyyhän noita sitten selailemalla- esim. jotkut Heinleyt ja Strugatskit saattaa olla tutusta kaavasta poikkeavia.
Fantasiasta mitään sanottavaa, kute4n ei oikeastaan mistään, eli unohda.
Joensuun pahan papin luin ja se oli hyvä. Pitäisi vissiin aloittaa Harjunpää-sarja alusta asti. Siinähän sitä luettavaa piisannee vähäksi aikaa.
Ellroy tökki, se oli jotenkin niin uhoavan tärkeilevä. Tai jotain sinne päin...
Toi Pahan pappi on taitaa olla Joensuun paskin kirja sen yhden uudemman kanssa- ne vanhemmat on hyviä- samoin kuin oli se sarja aikoinaan kun tuli tv:stä. Todella todentuntuista vailla mitään jenkkityylisiä ylilyöntejä yms. Niinkuin jotkut Beckit (tutumpia varmaan?), mutta lämpimämmällä kädellä kirjoitettuja.
Joo, Ellroy uhoo, koska se kertoo uhoilevista poliiseista joskus silloin `vanhoina hyvinä aikoina` 5kyt-luvulla. Se kirjoitti jonkun nyyhkyromaaninkin omasta itsestään (omaelämäkerta), jossa se säälittelee mutsiaan ja itseään, mutta ne ekat suomennetut on oikeasti ihan luettavia. Ja jos todella erilaista dekkarikirjaa etsit, niin Charles Bukowskin `Pulp` voisi olla sellainen.
Se on ehkä liian seksuaalispainotteista mulle?
Oli miten oli, otin nimet ylös ja katsastan tarjonnan.
Suomalaisista dekkareista silti kaipaisin vielä jotain hyviäkin kokemuksia. Käännös on aina käännös ja mun kielitaitoni ei riitä alkuperäisten lukemiseen.
Sekoittanet sen johonkin Milleriin, kenties? Joka sekin on liiaksi noteerattu pelkistä seksikuvauksistaan, mutta jos luet Kauriin Kääntöpiirin, niin tajuat, millainen Voima ja Vimma voi sanoihin sisältyä. Niinsiis, suosittelen lukutapojesi laajentamista tässä myös hieman samalla, jos et huomannut? ;)
Niinno, suomalaisista en osaa sanoa mitään, mutta ainahan on noi ruotsalaiset Mankellit, Guillout, Marklundit, Sjöwall/Wahlööt, Fossum, Nesser ja Anna Holt esim. Ja kaikkia mainitsemiani löytyy kyllä suomennettuina, eli ei mitään hätää.
En sekoittanut Milleriin, mulla vaan on Bukowskia kohtaan ennakkoluuloja. Täytyy kokeilla. Lukutapojen laajentaminen on toki suositeltavaa ja kiitos vinkeistäsi, sehän mun ajatuksena olikin. Ja heh, olen minä muutakin lukenut kuin dekkareita. Nyt vaan on semmoinen vaihe menossa. Jotkut fantasiaksikin luokiteltavat ovat olleet loistavia lukukokemuksia, mutta sillä saralla on aika paljon roskaakin.
Noi ruotsalaiset ja muut pohjoismaalaiset olen lukenut vissiin kaikki mitä kirjastosta olen löytänyt. Mietin vaan että eivätkö suomalaiset osaa kirjoittaa hyviä dekkareita kun en niihin kovin usein ole törmännyt.
Taisit käsittää vähän väärin tuon alkuperäistekstijutun. Mielestäni kirja pitäisi lukea alkuperäisenä, vaikka moni kääntäjä osaakin hommansa. Välillä tekstin kankeus saa miettimään että onkohan vika kirjailijassa vai kääntäjässä.
Harmi että mun aloitus on häipynyt tänne vanhoille sivuille, olisi ollut mukava saada enemmänkin vinkkejä. Kiitos kuitenkin sulle kun vaivauduit vastaamaan.
Kannattaa ehdottomasti tutustua Bukowskiin. Tosin niissä vaivaa juuri se kääntäjä-ongelma, eli tämä uusi kustantaja Sammakko ei ole saanut hommattua kunnon kääntäjää, niin kannattaa ne vanhemmat suomennetut (Siinä sivussa, Postitoimisto, Naisia, Pystyssä kaiken aikaa, Kaupungin kaunein tyttö) lukea muiden kustantajien versioina. Itse luin niitä Bukon novelleja ruotsiksi käännettyinä ja toimivat 10 kertaa paremmin kuin suomeksi käännetyt kyhäelmät.
http://www.youtube.com/watch?v=g8KJiay6EI0&hl=fi
http://jumpcut.com/view/?id=4719BFEC8CAA11DDB96F000423CF037A
" Mietin vaan että eivätkö suomalaiset osaa kirjoittaa hyviä dekkareita kun en niihin kovin usein ole törmännyt."
No eivätpä osaa mitään muutakaan.
Fantasiasta ei hajuakaan, mutta ainakin Robert Holdstockin Alkumetsä-trilogia on luettava.
Googletin, niin Holdstockin Alkumetsä ei olekaan trilogia, vaan siitä on neljäskin osa ilmestynyt (näköjään jo '99), eli sori.
Yksi todella erilainen "dekkari" tuli kanssa mieleeni: Umberto Eco: Ruusun Nimi. _Loistava_.
Leffakin siitä on tehty, muistaakseni Sean Connery pääosissa (helvetin hieno linna siinä leffassa), mutta kirja on kuitenkin se ykkönen.
Joo, löytyyhän noita sitten, eli antoisia lukuhetkiä vaan: )
Ruusun olen lukenut ja pidin kyllä. Leffa oli huono ja onneksi luin kirjan ennen sitä.
Nyt harmittaa kun en muista yhdenkään hyvän fantasiakirjailijan nimeä ja opusta sulle luettavaksi.
Mutta sekin on vähän liukuva määritelmä mikä on scifiä, fantasiaa, dekkaria tai puhdasta draamaa... Hyvä on aina hyvä.
Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut tosta fantasiasta- yksi kaveri suositteli ja kehui maasta taivaaseen jotain kirjailijaa (jonka nimeä en nyt muista) mutta se oli täyttä roskaa, niin jätin koko saagan lukematta alkumetreillä. Muutenkin tullut todella vähän luettua proosaa tms viime aikoina, niin olen hieman pihalla kirjallisuudesta nykypäivänä.
Yksi dekkariksikin luettava tuli tosin tässä ostettua divarista matkalukemiseksi, kun sitä on niin kehuttu, enkä äijältä ollut lukenut kuin Rajatapauksia aiemmin, eli Peter Høegin Lumen taju yksi vinkki lisää. Yhdyn kyllä tähän arvioon:
http://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/lumen-taju/
Tuolta sivustolta voi ehkä löytyä paremmin kirjavinkkejä, kuin täältä amitsujen maasta ;)
Ja tälläinen sivusto löytyi vielä:
http://fi.risingshadow.net/
"Risingshadow.net on suurin suomenkieliseen science fictioniin ja fantasiaan keskittynyt sivusto. Risingshadow tiedottaa uusien suomenkielisten tieteis- ja fantasiakirjojen ilmestymisestä ja ylläpitää niistä tietokantaa. Sivuston kirjailijatietokannassa on kaikkien suomen kielellä julkaistujen science fiction- ja fantasiakirjojen tiedot. Tällä hetkellä (11.2.2009) tietokannassa on noin 1590 kirjailijaa ja 3790 teosta."
Hmm...
Lumen tajun olen lukenut kaksi kertaa ja se kummittelee välillä mielessä edelleen. Ehkä se arvoituksellisuus yhdistettynä hyvään kerrontaan ilman lässytyksiä kolahtaa. Jotkut vaan jää ajatuksiin.
Kerronta on tosiaankin ihan toimivaa ja jonkinlaisen tunnelman luovaa, mutta siltikin `jotain` jää puuttumaan ainakin omasta mielestäni niistä parista kirjasta, mitä äijältä olen lukenut. Tulee tunne, että paremminkin homman voisi tehdä- että hutiloitua työtä ja ajatustyö jäänyt puolitiehen- henkilöhahmot jää jotenkin vajavaisiksi loppupeleissä ja tapahtumat irrallisia jotenkin. Alittaa aitaa, mistä se on matalimmalla. Jotain hyvin naiivia- ei Todellista Ymmärrystä Elämästä loppujen lopuksi. Tai jotain. Ainakin mun mielestä.
Lumen tajussa olisi ollut aineksia suurempaankin. Silti ja ehkä hivenen myös siksi se on jäänyt mieltäni kaivelemaan. Se ajatus, joka jää kytemään ja josta ei itse kuitenkaan saa otetta.
Juurikin noin. Ehkä Tarkoitus onkin ollut, että Lukija kirjoittaa sen itse loppuun? Aika outo ajatus, mutta parhaimmat kirjat toimivat juurikin niin: antavat lukijan mielikuvitukselle tilaa ja nämä kokevat ja tulkitsevat sen, miten kykenevät.