äiti,, mitä mieltä olet jos poikasi eroaa ja hylkää lapsensa eron jälkeen. tunteeko äiti tällöin ylpeyttä vai häpeåå vai vahingoniloa.. kerro.. olen pelkkänä korvana..
äiti
jos poikasi hylkää lapsensa...
461313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 46
Vanhimmat
ei äiti oman poikansa lapsen hylkäämistä voisi pitää mitenkään positiivisena, ellei lapsella olisi oikeasti parempi vain äitinsä luona.
Käyttämistäsi sanoistaei mielestäni mikään sovi tilanteeseen. Ennemmin käyttäisin sanoja suru ja ikävä.
Eikö exisän äiti tunne häpeää lainkaan siitä että hänen lapsen lapsilla on parempi vain äitinsä luona. Eikö se kerro että isä on epäonnistunut ihminen kun hän ei kelpaa huolehtimaan niistä ihmisistä joita on saanut aikaiseksi tähän maailmaan.
Epäilen että kyseenlainen isä on vainmukavuudenhaluinen vastuuton tyyppi, joka etsii mielihyvää ja nautintoa elämäänsä vailla vastuuta ja välittämistä muista ihmisistä.
Kyseenlaiselle isälle se oma hyvinvointi tulee ykkösenä ja välttämättä muuhun eli lapille ei jää enää mitään annettavaa.
Ja annettavahan ei tarvitsi olla aina rahaa,, sitä en tarkoita vaan omaa aikaansa ei raski jakaa lastensa kanssa vaikka sehän on ilmaista hyvää.. eli ei maksa muuta kuin vaivan olla niiden lasten kanssa.
Mutta tästä oikeudesta jotkut isät ovat valmiita luopumaan .. varsinkin jos uusi onni löytyy..
olla jonkinmoinen ongelma tässä asiassa - ja lähinnä itsesi kanssa..?
Miksi ihmeessä tivaat aikuisten ihmisten äitien kantaa asiaan = lähinnä tunnut syyllistävän etäisien äitejä siitä, etteivät kasvattaneet poikiaan "paremmin"..? Haloo! Et kai oikeasti kuvittele, että aikuisten ihmisten päätökset ja ratkaisut ovat äitien antamasta kasvatuksesta kiinni?!
Sun ongelmasi on ilmeisesti se "tavallinen tarina" ; ei mitään tavatonta, että erossa lasten jäädessä äidille isät huolehtivat velvollisuuksistaan lähinnä elarit maksaen. Onhan se karua - mutta edelleen ihmettelen sitä, miksi tunnut huutelevan täällä ex-anopin "vastuun" perään..?
No, ja sitten vielä vähän "vettä kiukaalle"... Seurasin läheltä kaverini katkeraa eroa miehestään. Eroon ei liittynyt ihmeempää dramatiikkaa = ei ketään kolmatta osapuolta. Pariskunnalla oli kaksi kouluikäistä lasta, jotka oireilivat vanhempien jatkuvasta riitelemisestä. Pariskunnan välit olivat kertakaikkiaan niin tulehtuneet, että äiti myrkytti vielä lastenkin mieltä isää vastaan käyttämällä hänestä kaikenlaisia "kivoja" kutsumanimiä. Ja lasten jäädessä äidille, tottahan tuon ikäiset äitinsä puolella olivat - isää vastaan. Joten eipä siinä etäisälle kummoisiakaan pohjia olla isä jätetty: lapsille oli tähdennetty, että isä on se kusipää, joka hajoitti perheen... Kesti jonkin aikaa, että lapset halusivat esim olla viikonloppuja isänsä luona. Joten mitä vaihtoehtoja isälle jäi osallistua lastensa elämään muuta kuin elarit maksamalla..?!
Miksikö kerroin tämän? Siksi, että karsastan kaikenlaista yleistämistä - kyllähän tuokin tilanne kauempaa katsottuna näytti siltä, että isä hylkäsi lapsensa ja alkoi elää vain itselleen... Mutta asioilla useimmiten on vähintäänkin kaksi puolta!
Kirjoituksellasi haet vain hyväksyntää ja myötätuntoa sille päätökselle että isä jätti lapsensa.. eli hylkäsi.
Aina teitä puolustelijoita ja "ymmärtäjiä" ja exisän päähän taputtajia riittää..
Ja aina näissä puolustus puheenvuoroissa syytetään että se on lähinnä äidin riidanhalua ja syytä että isä hylkää lapsensa,
Se on niin helppo syyttää sitä syytöntä osapuolta, eli lasten äitiä, isän holtittomasta käyttäytymisestä.
Jos isä hylkää lapsensa niin se on hävytön teko omille lapsille enkä tule sitä koskaan antamaan anteeksi löysipä isä sitten minkätahansa laisia verukkeita omalle valinnalleen.
Tämä on minun mielipide ja olkaa te muut mitä mieltä haluatte.. ja vaikka kuinka selittelisitte niin mielipiteeni ei tästä muutu.
Ja se että lasten vanhemmat riitelevät ei ole äidin syy.. riitaan tarvitaan kaksi.
Eikä äiti varmaankaan tule sinne isän luokse jos lapset olisivat siellä..Joten isä saa ihan ite olla niiden lasten kanssa niinkuin haluaa..
Mutta kun kaikki isät ei halua.. on liikaa vaivaa.. he luopuvat tästä lasten tapaamisoikeudesta.. ja sitten jättävät omat lapsensa äidille hoidettavaksi,, ja sitten haukkuvat vielä äidit rahanahneiksi, riidanhaluisiksi ja erittäin katkeriksi ihmisiksi..
Että tämmöstä se on..joillakin..
Eiä isällä omatunto kolkuttele.. kun sitä ei ole.. lapsenakin äiti vain taputti päähän vaikka poika olis mitä tehny..äiti ei opettanu lapselleen mikä on oikein ja mikä väärin..
Sieltähän se lähtee.. lapsuuskodista erilaisten arvojen oppiminen.. ei niitä tosiaan enää aikuiselle kolmi-nelikymppiselle miéhelle voi alkaa opettamaan.. Vähän myöhäistä..
malliesimerkki kirjoituksesta, jonka on kirjoittanut muille väreille kuin mustalle ja valkoiselle sokea ihminen.
Miksi hakisin hyväksyntää ja myötätuntoa..?
Pointtini oli se, että kyllä on köykäiset eväät ihmisellä repussa, kun alkaa syyllistää etäisän äitiä huonon kasvatuksen antamisesta! Kun syyllistämisen tielle lähdetään, miksei sitten etäisän ISÄN osuutta kyseenalaisteta?! Jospa se "huono kasvatus" tuleekin sieltä, että taustalla on esim kotiäitinä ollut äiti ja yrittäjäisä, jolla ei ns ollut aikaa lapsille..? Koska näinhän se on aiempien sukupolvien (ja osittain nykyistenkin) aikana mennyt: kasvatustyö on pitkälti jäänyt äidille isän ollessa töissä.
Opetatko muuten omalle 10 v pojallesi, että sitten kun eroat tulevien lastesi äidistä, et varmasti kyllä hylkää lapsiasi?!
Miten muuten määrittelet tuon "hylkäämisen"..? Missä määrin isän pitäisi siis olla läsnä lastensa elämässä? Aina puhelun päässä rientämässä apuun, kun jokin mättää lähiäidin ja lasten elämässä? Juttelin joskus paikkakuntani lastenvalvojan kanssa asioista, ja hän totesi, että ei se etävanhempi ole mikään lähivanhemman "lastenhoitoautomaatti", joka rientää paikalle heti, kun käsky käy.
Kukaan ei ole väittänytkään, että on yhden syy, jos kaksi riitelee. Mutta ei jatkuva torailu silti anna oikeutta toisen mustamaalata toista viattomille lapsille mielin määrin! No, kantasi on ilmeisesti se, että lähivanhempi vain pitää puoliaan etävanhemman syytöksiä vastaan - vaikka todellisuus voi olla jotain aivan muuta! Oletko tullut ajatelleeksi, miten paljon hallaa tekee lähivanhempi, joka haukkuu etävanhempaa lapsille ja näin kasvattaa muurin heidän välilleen??? Puhut paskaa, jos väität, ettei näin voi käydä, jos etävanhempi on ns kunnon ihminen! Mitä mahdollisuutta hänellä on pitää puoliaan, jos toinen elää lasten kanssa ja pikkuhiljaa ilkeillä puheillaan kääntää lapset etävanhempaa vastaan?! Ja sitten vielä päälle päätteeksi ko lähivanhempi huutaa kylillä, miten etävanhempi on lapsensa hylännyt...
Olisipa muuten hemmetin mielenkiintoista nähdä tutkimus siitä, miten paljon näitä "huonon kotikasvatuksen saaneita, lapsensa hylänneitä" etäisiä on suhteessa kaikkiin etävanhempiin...
ihan turhaan selittelet.. ja vieläpä huonoilla perusteilla ja laihoilla.
Totuus kuitenkin on että osa eroisistä haluaa omasta vapaasta tahdosta jättää väliin lasten kanssa tapaamiset ja se on minusta raukkamaista.
Itse olen eronnut kolme vuotta sitten ja lapset ovat olleet isällä yhden viikolopun eron alkuaikoina. Sittemmin sain puhelun jossa isä ihan oma-aloitteisesti sanoi itsensä irti näistä hommista,
Ex anoppikin sanoi että jos tarvitsen lapsen hoito apua niin soita kaupungin sosiaalitoimistoon eiköhän sieltä hommaa lastenhoito apua.
Toinen törkeä temppu isältä oli että kun kerran kysyin että voiko ottaa lapseni sinne viikonlopuksi jos lähden käymään itse reissussa.
Isä lupasi. Asuu lähellä, joten oli puhe että lapset menee sinne sitten perjantaista sunnuntaihin.
Kun tulin kotiin tyttö itki kotona ja sanoi että isä oli kieltänyt tulemasta..vaikka oli siis minulle sanonut että sopii.. eivät olleet lapset edes nähneet isää koko viikonloppuna.
Lapset 12- ja 14-vuotiaat eivät ilmoittaneet minulle että joutuivat olemaan keske¨nään kotona sen viikonlopin. Jos olisi tiennyt olisi tullut välittömästi kotiin. He eivät ilmoittaneet koska häpesivät että heissä on jokin vika kun isäkään ei halua tavata,
Ja vaikka isä hylkää niin lapset selittelevät ja yrittävät ymmärtää ja ehkäpä syyttävät itseään pienissä sydämmissään.. ehkäpä olen niin ikävä ihminen ettei isäni halua minua tavata,, ehkäpä minussa on jokin vika.. Varmasti tämmöisiä ajatuksia on.. ne on niin kipeitä asioita lapselle, että hän ei mielellään puhu niistä ja mieluiten hän ei edes ajattele sitä.. koska se tuottaisi liikaa henkistä kipua..
Niin ja tässä minunkin tapauksessa äiti puolustaa poikaansa,,eli pojan uusi onni kuulemma kärsii jos isällä on lapset mukana kuvioissaan.
Eli isän siis täytyy esittää nuoremmalle uusikolle miestä jolla ei ole menneisyyttä tai lapsia uuden suhteen riesana
Ja exän äiti tukee poikaansa päätöksessään..
äitejäkin on monenlaisia samoin isiä.
Toisilla on loistovanhemmat ja toisilla taas ei.
Sama se on erolasten isien kohdalla. Toiset isät hoitavat velvollisuutensa hienosti ja esimerkillisesti ja tavalla jota ei voi kuin kunnioittaa..
Toiset taas menevät sieltä mistä aita on matalin ja jopa siis voivat hylätä lapsensa,, ja sitten syyttävät siitä muita.
Tällaisten isien lapset joutuvat koville,, ja varmasti se jättää syvä arven heidän pieniin sydämiin.
ymmärrettävää, ja viheliäistähän se on, kun ex on tunteeton hunsvotti. Silti... Siltikin sohaisen vielä herhiläispesää ja kysyn: olisitko voinut tehdä jotain itsekin toisin..?
Oma mieheni on hoitanut ensimmäisen liiton poikiaan pienempänä heidän sairaana ollessaan, että lähiäiti pääsi töihin. On kuskannut harrastuksissa, maksanut elarit, pitänyt vknloppuja ja lomia luonaan. Ja miehen äiti on pitänyt poikia vknloppuja silloin, kun heidän piti olla äitinsä eli mummelin ENTISEN MINIÄN luona - että lähiäiti pääsi laivalle ja muutoin tuulettumaan. Lähiädin oma äiti kun totesi, että kun olet lapsia hommannut, hoida itse.
Joten täysin turhaa sinun on ampua "koko porukka" samanlaisina epäkelpoina syntisinä!
mitä olisin voinut tehdä toisin. koskaan en ole isästä pahaa sanaa sanonut ja olen myös iloinnut että uusi onnikin on löytynyt..
Sinun miehesi varmaankin on malliesimerkki siitä miten hoitaa isyys eron jälkeen.. se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että on niitäkin isiä jotka eivät ole malliesimerkkejä., vaan ihan toisessa päässä.. eli hylkäävät lapsensa kun erotaan,, ja eivät tietenkään halua ottaa itse vastuuta päätöksestään.. vaan osoittavat syyttävällä sormella äitiä.. että se on hänen vika kun itse on vastuuton ja katala.
Miksi exisän äidin pitäisi tuntea häpeää asiasta, johon hän ei voi mitenkään vaikuttaa - eikä se hänelle kuulukaan?
Eikä isä ole epäonnistunut ihmisenä, jos häntä ei lasten huoltajuus jostain syystä kiinnosta. Kun ei kiinnosta, niin ei kiinnosta. Vieläpä niin, että mitä enemmän esim. lasten äiti siitä jaksaa huomauttaa - ja "tyrkyttää" lapsia isänsä hoivaan, sitä vastenmielisemmäksi asia isälle tulee.
Sitäpaitsi isä, joka on liiton aikana antanut aikaa lapsilleen ja huolehtinut heistä, todella harvoin hylkää heidät eron jälkeen kokonaan.
olla syyllistämättä/tuomitsematta lasten isää (ja tämän äitiä). Hyväksyä, että hän on sellainen kuin on ja tekee omat ratkaisunsa, vaikkeivät ne olekaan kaikkien mieleisiä.
ihminen joka ei huolehdi jälkelaisistään on tosiaankin epäonnistunut ja pahasti.
Ja varmaankin pahoin mieleltään järkkynyt.
Mutta en jaa säälipisteitä vaan vihaan ja halveksin kyseelaisia ihmisiä.. hyi helvetti..
kyseisen ihmisen äiti varmaan silittää rakkaan poikansa poskea säälien.. mutta
minä en..
vaan halveksun..
säälittävä teko--
No mitä sanoo kyseenlaisen ihmisen omatunto.. kerro.. olen ihan pelkkä korva..
Haluan kuulla mielipiteen asiasta sellaiselta isältäjoka jostakin syystä on hylännyt lapsensa.. kerro mulle... miksi.. miksi...
En tule hyväksymään isän velttoutta..
en voi sitä muuttaa.. enkä ota häneen yhteyttä mutta uskon että hän vielä maksaa omasta laiskuudestaan.. jos ei nyt niin seuraavassa elämässä.. laihana nälkiintynenä ..
Mutta jokainen toimii omantuntonsa mukaan.. näinhän se menee.. ja varsinki nykyään että minä ensin..ja muille ei mitään..
kommenttisi läpi, tulee aina vain vaikeammaksi - ellei jopa mahdottomaksi - uskoa, ettet ole koskaan lapsille heidän isäänsä tai isoaäitiänsä moittinut...
Hyvänen aika! Erostanne on jo kolme vuotta, ja olet täynnä vihaa, katkeruutta ja myrkkyä! Käytät älyttömästi energiaa tuohon vihaamiseen, josta ei toisekseen ole mitään hyötyä. Vaikka exäsi ja hänen äitinsä kävisivät täällä lukemassa tämän ketjun, se ei varmaankaan heitä juurikaan hetkauttaisi. Kannattaisiko sinun vain alkaa hyväksyä tilanne, kun ei siihen muutosta ole luvassa, ja rakentaa elämääsi sen tosiasian varaan, ettei lastesi isä halua olla osa heidän elämäänsä..?
muuta voit olla hyväksymättä tosiasiaa, myrkyttää itsesi, lapsesi ja kaikki läheisesi. Siitä vaan. Tosin "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen" sanoi Paasikivi aikoinaan. Eikä ollut ollenkaan väärässä.
minusta tuntuu, että sinä olet mieleltäsi järkkynyt. Miksi sinulle on maailman tärkein asia, että isä pitäisi yhteyttä lapsiinsa? Ei pelkästää yhteydenpito hänestä hyvää isää tee.
Minä olen nähnyt monta tapausta, joissa todellakin olisi ollut PAREMPI, että isä olisi "hyljännyt" lapsensa. Lapselle on haitaksi isän uhkaukset/väkivalta, päihteiden käyttö ja muutenkin epäsosiaalinen käytös, uho yms.
Ja sitäpaitsi... jos sinun poikasi eroaisi aikanaan eikä pitäisi enää yhteyttä lapsiinsa - niin "hylkäisitkö" silloin hänet?
Ja kysehän nyt on lapsista.. heidän hyvinvoinnista ja heidän mielenterveys..
mutta riinalle on tärkeintä puolustaa aikuista ihmistä lásten hyvinvoinnin kustannuksella-
Häpeä riina.. sitä ei äitisi sinulle koskaan sanonut etkä nyt aikuisenakaan ymmärrä hävetä.. harmi että tallot viattomat lapset jalkojesi alle..
Kaikki tekstit on luettu ja ainuttakaan tekstiä jossa joku muu kuin minä puolustaisi lapsia en ole löytänyt.
Tämä kertoo nyky-ihmisten arvo-maailman karulla tavallaan.. lapset jää meidän aikuisten tallottaviksi ja jalkoihin tarpeineen.. ja sitten ihmetellään että mistä ne koulu-ampujat syntyy,, tässähän niille näyttää olevan hyvä kasvumulta.. eli isän tarpeet eka ja lapsi jää aina jalkoihin tarpeineen ..
sanoin vain, että "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen". Kuten myös sen, että lapsen parhaaksi on monesti se, ettei isä ole mailla halmeilla. Oikeastaan kirjoituksesi ovat niin sairaita, ettei sinunkaan hoivasi välttämättä lapsille maailman parasta ole. Sori vaan. Suosittelen, että hakeudut hoitoon keskustelemaan tästä "isä-hylkää" ongelmastasi. Minulle se ei ole koskaan ollut ongelma.
Olet niin epävarma asiassasi että jos on kanssasi eri mieltä niin passitat ihmisen hakeutumaan hoitoa.
mene sinä vaan itse hoitoon jos et käsitä että joku voi olla eri mieltä kuin sinä ja silti olla ihan terve ja järkevä ihminen niinkuin minäkin olen!
koet olevasi ainut "lasten puolustaja" ???
Siksi, että muille se asia on niin päivän selvä! Lasten etu on ensimmäinen, ja kun sitä haluaa ajaa, ei ole aikaa potea vuosikausia vihaa ja katkeruutta toisia kohtaan. Tuolla aiemmin oli heitetty kysymyksen tapainen, että voitko oikeasti käsi sydämellä sanoa, ettet olisi koskaan lapsillesi heidän isäänsä moittinut?! Epäilen vahvasti minäkin... Oletko koskaan kuullut sanontaa "niin metsä vastaa kuin sinne huutaa"..?
Sen sijaan, että keskittyisit elämään lasten kanssa niillä eväillä, jotka teillä on, ryvet vihassa ja kaunassa ilmeisesti vuodesta toiseen. Ja kun et muuta keksi, alat sitten vielä syyllistämään ex-miehesi äitiäkin. Kuvittelet ilmeisesti kaikkien ex-miehien ja heidän äitiensä olevan samanlaisia kuin mitä omalle kohdallesi on sattunut, etkä ymmärrä, että muunkinlaista voi olla?!
Kun nyt olet saanut meidät vakuuttuneeksi omasta erinomaisuudestasi, mitä jos keskittyisit kasvattamaan lapsistasi ilman sitä helvetin kelvotonta ex-miestäsi ja hänen hirviö-äitiään muita kuin kouluampujia...?!
pieleen meni arvailusi,, ehkäpä itse oletkin katkera ihminen ja kova tuomitsemaan muita pelkkien nettikirjoitusten pohjalta..
Nyt joku julkesi puolustaa lapsien oikeuksia niin kuin minä tein,, minusta suomi on täynnä näitä isien ymmärtäjiä ja päähän taputtajia.. joten suomalaismiehestä on kehittynyt selkärangaton vätys, joka ei huolehdi jälkeläisistää,, heti kun lapsi täyttää 18 niin isä jo pohtii että nyt sitten saa laillisesti repiä äidin selkärangasta ne loputkin rahat lapsen elatukseen..
Käsi sydämellä moniko isä maksaa elatusmaksua täysimääräisenä kun lapsi täyttää 18.
Niin ja yhteiskunnan muuttuessa yhä harvempi 18-vuotias muuttaa pois kotoa itsenäiseen asumiseen, useimmilla lukiot tai muut koulut kesken ja usein vielä jatko-opinnotkin suoritetaan kotipaikka kunnalla,
Kelan myöntämissä avustuksissa oletetaan ilman muuta että jos lapsi asuu vanhempansa luona niin he myös kustantavat lapsensa asumisen.
Mutta isät luikkivat vastuutaan pakoon.. jos 50e lyövät opiskelijan tilille niin saa olla kiitollinen.
Eli kuka ne nuoren elinkustannukset sitten maksaa.. äitipä hyvinkin.. isä ei enää ole laillisessa vastuussa ja jos omatuntoa ei ole isällä niin ei hän ole missään muussakaan vastuussa enää..
luin tämän ketjun. Yritin kuvitella asiaa omalle kohdalleni.
Varman tilanteessa, jossa ei todellisuudessa luojan kiitos ainakaan vielä olla, miettisin todella, menikö kasvatuksessa jotakin pieleen, jos oma poikani hylkäisi lapsensa.
Mutta mutta, en kyllä hylkäisi poikaani, enkä lapsenlapsiani. Auttaisin hoidossa mahdollisuuksien mukaan. Se olisi minulle etuoikeus. Saisin olla rakastamieni lasten kanssa. Auttaisin myös taloudellisesti lasten hyväksi esim. harrastuksissa, veisin matkoille.
Yhdessä kirjoituksessa oli suurilla kirjaimilla entinen miniä. Nyt kyllä tuntuu siltä, että miniä säilyisi miniänä, vaikka uusikin tulisi. TASAVERTAISENA. Hän on synnyttänyt ihanat lapset. Ei ihmissuhteita noin vain lopeteta.
Lopuksi toivon mahdollisimman vähän avioeroja. Lapset eivät saa koskaan liikaa rakkautta, antakaa myös meidän isovanhempien antaa sitä heille.
Kukahan se täällä tuomitsee muita, kysyn vain..?
näin,kun poikani täytti 18 lukio kesken ja vielä 4 vuotinen niin isä lopetti elarit sekä kaiken tuen, ja meikä työtön, poika joutu lopettaa lukion ja meni työhön ja jonkun ajan päästä hän jatko iltalukiolla.
Hän sai lakin hyvillä arvosanoilla ja samalla ammatin.Kyllä sitä ilman isän tukeakin pärjää.
Olen epävarma sanoessani "Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen"??? No en ole! Olen täysin varma siitä, että tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku. Tässä tapauksessa tosiasia on siis (rautalangasta väännettynä), etteivät kaikki isät huolehdi lapsistaan. TOSIASIA JOLLE EI MITÄÄN VOI.
Vielä lainatakseni Beatlesia...
"When I find myself in times of trouble, mother Mary comes to me,
speaking words of wisdom, let it be.
And in my hour of darkness she is standing right in front of me,
speaking words of wisdom, let it be.
Let it be, let it be, let it be, let it be.
Whisper words of wisdom, let it be. "
Joten "let it be". Lakkaa syyttämästä, voit paremmin ja levität parempaa oloa ympäristöösi - etenkin lapsiin.
teot ole äidin vastuulla,poika vastaa itse tekemisistään ja äiti omistaan....
me aikuiset voimme jutella lapsillemme jo heidän ollessa juttelu-iässä.. eli pohtia esim. nuoren ihmisen kanssa miten hän toimisi jos ero tulisi. Tässä vaiheessa äidillä on vielä hyvä mahdollisuus vaikuttaa lapsensa arvo-maailmaan sanomalla että äidistä ei olisi oikein että isä jättää lapsensa.
kun lapsi ehkä aikanaan eroaa niin hän varmaan muistaa sen keskustelun ja ei edes pohdi sitävaihtoehtoa, että hylkaisi lapsensa eron tullessa vaan kantraisi vastuunsa,
Lopuksi vielä sanottakoon, vielä kerran, että en nyt tarkoitakaan että kaikki eroisät hylkää.
osa esoisistähän hoitavat velvollisuutensa esimerkillisesti ja tavalla jota ei voi kuin ihailla.
läpi, herää lähinnä yksi kysymys: miksi aina ja joka asiassa haetaan vain sitä syyllistä, ja sitä kautta oikeutusta omalle kaunalle ja vihalle?
Miksi esim ketjun aloittaja ei keskity luomaan elämää itselleen ja ETENKIN lapsille niillä eväillä, jotka on olemassa sen sijaan, että jokainen riviväli pursuaa katkeruutta, joka vie turhaan voimavaroja? Tilanne on paskamainen, mutta sille kun harvemmin mitään voi, kun "on jo housussa", niin miksi rypemään sen paskan kanssa sen sijaan, että siivoisi jäljet ja jatkaisi elämää...
Syyllisen etsiminen on todella hölmöä, oman energian tuhlaamista "ei mihinkään". Täysin hyödytöntä touhua.
Se että rohkeati ottaa esille asioita ja uskaltaa keskustella niistä on hyvä merkki ja erittäin positiivinen.,, kaikesta in uskallettava puhua joskus jopa kipeistä asioista.
Ilmeisesti nämä asiat ovat joillekin liian kipeitä.. he suojelevat itseään eivätkä haluaisi edes keskustella.
Lopuksi nämä "avoimet" keskustelijat haukkuvat aloittaja paskassa pyöriväksi ihmiseksi.
Väärin meni.. eli olen edelleenkin sitä mieltä että asioista saa ja pitääkin puhua niiden oikeilla nimillä..
Ja ehkäpä olinkin oikeassa,, kyllä ne arvot pitkälti sieltä kotoa lähtee.. siellä ne elämisen arvot itseensä imetään.
Voisin hyvin kuvitella että nämä, jotka väittävät että tämä on "paskanjauhantaa" koko juttu niin entäpä teidän poikalapset.. ehkäpä hekin ajattelevat samoin kuin te.. eli jos hyvä veruke löytyy niin lapsensa voi hylätä ja ne jotka muuta väittää ovat vain tosi hankalia ihmisiä, jotka ei ymmärrä "oikeita" asioista mitää,,
Näinkö tää toimii..
ymmärrä sitä, että syyllistät äitiä AIKUISEN ihmisen tekemisistä!? Hyvänen aika! Uskallan väittää, että kyllä nämä "lapsiensa hylkääjät" ovat peruslähtökohdiltaan suureksi osaksi ns tavallisten perheiden lapsia, joissa lapset on kasvatettu kunnioittamaan ns perinteisiä arvoja - mutta ilmeisesti mielestäsi sen sukupolven ihmisten, joiden nuoruudessa avioerot olivat kummallinen harvinaisuus, olisi pitänyt osata iskostaa tähänkin liittyviä asioita lastensa kalloihin..?
Edelleenkään en ole kirjoituksistasi löytänyt mitään, mistä kävisi ilmi kantasi ISÄN osuudesta kasvatuksessa?!?!? Tuohon äidin osuuteen viittaat kaiken aikaa, mutta entä isä?! Eikö isänkin pitäisi opettaa lapselleen oikeita arvoja? Näin ainakin meillä on tapahtunut.
Loppukaneetti: tuo sinun "asioiden rohkeasti esille ottaminen"... Sanopas käsi sydämellä: olisitko "ottanut esille" yhtään mitään, jollet itse olisi tilanteeseen joutunut ja nautit marttyyrin roolistasi kybällä?!
Sen ymmärtäisinkin hyvin että joku huono-osainen ihminen,, huonoista lähtökohdista oleva ihminen,, isä hylkää lapsen esim..
Mutta mutta,,
Nämä hylkääjä isät tuntuvat olevan lähtöisin hyvintoimeen tulevista perheistä, jossa kaikki on ulkoisesti kohdallaan
Ja miehen elämäkin on eron jälkeen taas ulkoisesti kohdallaan.. mutta mies ei halua olla isä lapsilleen
Mies on tottunut että muut kantaa vastuun.. mies ei ole tottumut eikä halukas kantamaan vastuuta,, liian työlästä..
Helpompi unohtaa
Enkä tosiaan ihmettelisi tätä jos kyseessä olisi joku laitapuolen kulkija joka näin toimii
Ei vaan kyseessä on ihminen, joka ulkoisesti tulee hyvin toimeen,, mutta jolla mielestäni puuttuu sitä henkistä kypsyyttä kantaa jälkeläisistään vastuu.
Ai niin ja vastaus kysymykseen että nautinko nyt kybällä kun isä hylkäsi lapsensa..
Miksi ihmeessä nauttisin että lapset joutuvat elämään isättä.. voin aistia heidän tuskan ja häpeän asiasta.. he miettivät pienissä sydämissää,, miksi emme kelpaa,, onko meissä vikaa.. ei tosiaan ole nautinnollista katsottavaa.. vaan lähinnä sydäntä riipivää,, repivää..
Kysymyksestäsi voisin jopa päätellä ettei sinulla taida olla omia lapsia.. muuten et edes kysyisi moista..
edes lukemaasi tekstiä - vai miksi jankutat kommentti toisen jälkeen samoja asioita? Kyllä me muut varmaankin olemme sanomasi ymmärtäneet.
Et esim edelleenkään vastannut sinulle kaksi kertaa esitettyyn kysymykseen, eikö lapsiensa hylänneen miehen isällä ole kasvatusvastuuta siinä missä äidilläkin?
Ei, et sinä lasten elämisestä isättä nautikaan - vaan siitä, että saat esittää marttyyria aivan kuin olisit maailman historian ensimmäinen tuossa tilanteessa oleva. Käyttäisit aikaasi tosiaankin lasten hyvinvoinnista huolehtimiseen sen sijaan kuin käytät energiaasi ex-miehesi ja anoppisi vihaamiseen!
Kiitos kysymästä: minulla on yksi lapsi mieheni kanssa sekä kaksi lapsipuolta - joiden isä ei ole heitä hyljeksinyt.
No nyt lopultakin vastaan että exisän isällä on ERITTÄIN suuri merkitys JOS sellainen on.. mutta jos ei ole ollut isällä isää itselläkään niin sitten käy näköjään näin.. hylätään oma lapsi..
Toisaalta vastareaktiokin olisi ollut mahdollista.. kun minulla ei ollut isää niin olen sitten lapsille isä senkin edestä..mutta..
Jos luonne on mukavuudenhaluinen ja vastuuton niin exisällä on täysi työ tyydyttää omia tarpeitaan .. siinä ei jää aikaa lasten tarpeille..
Julmaa mutta usein niin inhottavan totta..
Olisin onnellisempi jos en olisi oikeassa tässä asiassa.
Mutta en nyt yleistä edelleenkään.. osa eroisistä hoitaa velvollisuutensa erittäin esimerkillisellä tavalla.. eli kirjoitukseni ei koske kaikkia eroisiä.. se kai jo on tullut selväksikin..
kerrot tuon, ettei kelvottomalla exälläsi ole ollut omaakaan isää... Aika oleellinen tieto kuitenkin, ettei miehellä ole ollut miehen mallia! En sano, että elämä siihen kaatuu, mutta joissain tapauksissa voi olla oleellinen tekijä. Ilmeisesti äitinsä on siis kasvattanut poikaansa ns pumpulissa... Selittää todellakin paljon tuo seikka.
Osuit naulan kantaan.. eli pumpulissa kasvanut isätön yksilö ei välttämättä ole paras mahdollinen isäehdokas..
Miksi et kysy
"isä, mitä mieltä olet jos poikasi eroaa ja hylkää lapsensa eron jälkeen. tunteeko isä tällöin ylpeyttä vai häpeåå vai vahingoniloa.. kerro.. olen pelkkänä korvana.."
Lähdet siis olettamuksesta, että nimenomaan ÄITI on kasvattanut POIKANSA "hylkäämään" lapsensa. Ei siis isä.
Olisiko nyt kuitenkin niin, että isät olisivat liitossa ollessaankin työntäneet kasvatusvastuun kokonaan äidille (puhumattakaan erotessa)? Ihan KULTTUURIIMMEKIN on kuulunut, että äiti hoitaa lapset - liitossa ja sen jälkeen. Ellei äiti aina ehdi, niin isoäiti - täti tai naapurin täti. Naisten vinkkikirjassa 60-luvullakin vielä luki "synnytä niin monta lasta, joista voit YKSIN pitää huolta". Isä on jopa "joutunut hylkäämään" lapsensa, eron tai ammatin vuoksi, vaikka olisi halunnut viettää aikaa heidän kanssaan. Melko yleisesti isät ovat lastenhoidossa edelleenkin ihan peukalo keskellä kämmentä. Itse asiassa tunnen parikymppisiäkin isiä, jotka PELKÄÄVÄT koskea vauvaan; se voi mennä rikki...
Eli exanoppikin on varmaan äitinsä kasvattama. Miten poikansa olisi voinut ottaa mallia isästään, joka ei ole häntä kasvattanut? Lieneekö ollut edes läsnä? Ellei oma isä ole ollut mailla halmeilla miten sitten itselle olisi välittynyt kuva isänä olemisesta? Mallioppinen toimii melkolailla paremmin näissäkin asioissa. Pelkästään hyvä neuvo "älä kasvata lapsiasi siten kuin minut on kasvatettu, vaan niin kuten neuvon", ei oikein tehoa. Vaikka joku keksisi niin sanoakin.
Tärkeintä on, että lapsella on ainakin yksi aikuinen, joka rakastaa häntä - pyyteettömästi. Vaikka joku menisi pahasti pieleenkin. Ellei näin ole, menee varmasti jokin pahasti pieleen ja lapsi syyttää kaikesta toisia, aikuisenakin. Johonkin se oma paha olo on purettava.
Niin ,, isä purkaa oman pahan olonsa hylkäämällä lapset ja syyttämällä siitä tietenkin että äidin vikahan se on kun siis itse ei kanna vastuuta.
Eli omasta väärästä käytöksestä vieritetään syyt muiden niskoille..
Isä ei olekaan kasvanut henkisesti aikuiseksi ja jälkeläisistään huolehtivaksi.. helpompi jättää kaikki..
No näin se siis on että jotkut toimivat näin ja minusta on hyvä herättää arvokeskustelua VIIMEISTÄÄN nyt.. nyt ei olla 60-luvulla jolloin äidit hoivasivat vaan nyt ollaan 2000-luvulla.. asiat muuttuu..
Tämä kyseinen tai nämä kyseiset isät tuskin enää mihinkään muuttuu.. mutta vielä voimme omilla asenteillamme vaikuttaa tuleviin sukupolviin..
Tuota ja kaikkia muitakin asioita voidaan tarkastella joka suunnalta.
Jo nyt on aika, jolloin monesti äiti lähtee baariin ja jättää lapsensa yksin kotiin.
Aina on ollut aika, jolloin humalainen isä on kotona lasten kanssa. Nykyisin myös äiti. Sekin on lasten hylkäämistä - tai vielä pahempaa.
Asenteilla voidaan vaikuttaa tuleviin sukupolviin, mutta paljon enemmän omilla teoilla.