Silloin

syvää ymmärrystä,hetken vierelläni kulkemista ja rohkaisua. Elin silloin kovin vaikeita aikoja. Nyt on jo toisin! Voi,olisin niin halunnut rauhassa kanssasi jutella, en kuitenkaan sinua olisi taakoittanut. Mutta sinä käänsit selkäsi, torjuit minut. Ehkä et voinut muuta. Tiedän, että tunsimme toisiamme kohtaan syvää läheisyyttä... Muistelen haikeana..En ole viestin aloittaja.

juuri sinulta kirjoitti:

syvää ymmärrystä,hetken vierelläni kulkemista ja rohkaisua. Elin silloin kovin vaikeita aikoja. Nyt on jo toisin! Voi,olisin niin halunnut rauhassa kanssasi jutella, en kuitenkaan sinua olisi taakoittanut. Mutta sinä käänsit selkäsi, torjuit minut. Ehkä et voinut muuta. Tiedän, että tunsimme toisiamme kohtaan syvää läheisyyttä... Muistelen haikeana..En ole viestin aloittaja.

antaa kaikkeni sinulle..., mutta kun en vaan voinut muuta.. Olo on ihan jees kun ei nähdä joka päivä, mutta sitten taas kun nähdään en saa sua mielestäni mitenkään. Ihan kuin olisimme toisillemme tarkoitetut, mutta ehkä kuvittelen vaan...

halunnut kirjoitti:

antaa kaikkeni sinulle..., mutta kun en vaan voinut muuta.. Olo on ihan jees kun ei nähdä joka päivä, mutta sitten taas kun nähdään en saa sua mielestäni mitenkään. Ihan kuin olisimme toisillemme tarkoitetut, mutta ehkä kuvittelen vaan...

Kun en sinua näe, vaikka en näkisi moneen päivään, on ihan ok. Keskityn työhöni hyvin. Mutta! Sitten kun taas näen sinua, vaikkapa vain vilaukseltakin, on "mielenrauhani" kadonnut. Iskee niin syvä kaipaus sinuun! Ja suren yhtäkkiä sitä tilannetta, kun en ole voinut sinuun paremmin tutustua. Olet silloin minulle tärkein.. enkä sinua "tavoita".