kannattaako?

Kaukosuhteessa on sekä hyviä että huonoja puolia. Ensimmäisenä tottakai tulee mieleen se suurin huonopuoli eli että et näe rakastasi usein, etäisyydestä riippuen tottakai. Tapaamisia voi olla kerran pari viikossa tai vieläkin harvemmin. Toinen huono puoli on ainakin itelläni ollut se ikävä toista kohtaan, joskus tuntuu kuin seinät kaatuisivat päälle.

Kuitenkin kaukosuhteessa on hyviäkin puolia. Jokainen tapaaminen tuntuu erittäin taivaalliselta, useille on käynyt niin että seksuaalinen kanssa käyminen on ollut runsaampaa kuin "lähisuhteessa", koska molemmat tietää että tavataan harvoin ja siitä otetaan kaikki irti.

Oma mielipiteeni on että kaukosuhde voi toimia jonkinaikaa, jos kumpikin sitä haluaa ja on molemmin puolinen vankka luottamus. Ei kuitenkaan niin että eletään vuosia semmoisessa kaukosuhteessa missä nähdään vain erittäin harvoin. Suunnitelmat yhteisestä tulevaisuudesta saman katon alla kantaa eteenpäin. Jotkut väittävät että kaukosuhde voi toimia vain semmoisen ihmisen kanssa, jonka on tuntenut entuudestaan, mutta en ihan allekirjoita tuota.

Minusta tärkeintä on toivivassa kaukosuhteessa että molemmat ovat täydellisen rehellisiä (missä ihmissuhteessa sitten ei olisi?) valmiita tekemään uhrauksia suhteen eteen, kuitenkaan muuttamatta koko elämäänsä. Lisäksi pitäisi olla suunnitelma siitä milloin muutetaan yhteen, ettei se vain ole toive jossain hamassa tulevaisuudessa.

Nämä ovat omien kokemuksieni perusteella mielipiteitä, jotka pätevät vain osaan ihmisistä. Jokainen on yksilö ja jokainen ajattelee ja tuntee vähän eritavalla. Joillekin kaukosuhde ei sovi ollenkaan toisille taas sopii.

tyttelöö, oletteko jo tavanneet "oikeassa elämässä"? Jos ette niin kannattaisi tavata, eikä vain rakentaa mielikuvaa toisesta pelkän netin välityksellä.

Vilpittömästi kuitenkin onnea ja jaksamista sinulle kaukosuhteeseesi!

Moikka! Ajattelin ihan kirjuutella oman kokemukseni, koska tilanne oli itsellä melko samanlainen kun sinulla. Ja sai omat muistot heräämään. Nooh... kaikki alkoi reilu vuosi sitten kun erosin exsästäni ja jotenkin kumman syystä ajauduin internettiin tietyille deitti sivuille. Siihen aikaan en edes tiennyt mistään netti deittailusta tai että niistä voisi tulla jotain vakavampaa. Mutta miltei ensi surffauksilla tapasin siellä erittäin mukavan miehen jonka kanssa sitten tutustuttiin. En ottanut asiaa mitenkään vakavasti koska kuitenkin hän asui ulkomailla ja minä itse suomessa. Mutta jotenkin nautin miehen seurasta. Aluksi juttelimme harvoin ja sitten miltei joka ilta. Myöhemmin vaidoimme puhelinumeroitamme ja puhuimme yhdessä puhelimessa ja skypen kautta. Aikaa kului ja tunteemme vahvistui. Sitten eräänä päivänä ajattelimme tapaamista. Olin hiukan peloissani, että uskallanko matkustaa miehen luokse jonka olen tavannut vain netissä ja puhunut puhelimessa. Nooh sitten päätin ottaa härkää sarvista kiinni ja varata lennot miehen luokse. Elämäni ensimmäistä kertaa matkustin yksin ulkomaille ja miehen luokse jonka olin tavannut netissä. Olin kauhuissani että mitä tästä tulee.... Olin maalannut piruja seinille että en elävän tule takaisin yms. Mutta kaikki meniin vasten odotuksiani. Mies oli aivan samanlainen millaisen kuvan hän oli itsestään minulle netissä antanut ja vielä parempi mitä osasin odottaa. Ja vietin hänen kanssaan elämäni parhaimman ja ikimuistoisen viikonlopun. Viikonlopun aikaan tunteemme syventyivät rakkauden tasolle. Olen tasaisin väliajoin matkustanut hänen luokseen ja hän on tulossa nyt tässä kuussa ensimmäistä kertaa suomeen vierailulle ja tapaamaan perheeni. Tulevaisuutta olemme suunnitelleet yhdessä ja olen onnelisin ikinä. Mutta tietysti harmina tässä kaukosuhteessa on että ei voi tavata toista niin usein kun haluaisi, mutta nokka kohti tulevaa positiivisin mielin. Toivottavasti vietämme joskus tulevaisuutemme saman katon alla... Toivon kaikkea hyvää sinulle ja kumppanillesi. :)