Hassut

tipuin, kiitti illan nauruist

Uskonlahkolaisen kanssa. ehkä nainen ei sinulle kertonut mutta hän on mukana jossain uskonlahkossa joka uskoo maapallon olevan 6000v vanha. kuussa ei ole käyty ja muualla kuin maassa ei ole elämää.

kiihkoamistreffeille! Mulla aihe oli poliittinen ja varmasti yhtä hanurista, miltä tuokin kuulostaa. Ihme porukkaa maa päällään kantaa!

Tyttö ei ole selvästikkään halunnut puhua kanssasi mistään henkilökohtaisemmasta asiasta.

Mikään ei ole ällöttävämpää kuin avautua henkilökohtaisista jutuista jollekin jo valmiiksi vastenmieliselle. Silloin juttu pidetään tasolla joka on mahdollisimman kaukana itsestä.

Mutta että sun kanssas tartti mennä ihan kuuhun saakka, ai että nauroin makeasti....ja pitkään.

hermostuminen ja jännitys johtaa joillakin hirveään puheripuliin! kun se puhe pääsee alkuun niin sitä ei osata lopettaa, kun kai pelätään hiljaisuutta tms.
Kokemusta on sellaisista ihmisistä. sillä peitetään sitä hermostumista.
Jos osaat yhtään lukea ihmisiä, niin olisit pystynyt näkemään oliko tuosta kyse....?

tai sitten se oikeasti oli joku hörhö. Paha sanoa, kun en ollut paikalla:)

Sitä se oli vailla.

Meikäläistä vietiin heti ensireffeillä äireen luo kaffeelle. "Tässä on sitte uus morsio"

Ei mitään suorituspaineita :D

Seisoin assan klo alla sulka päässä !
Odotin unelmieni naista saapuvan pohjoisen pikajunasta !

on olleet muuten "normaaleja", mutta yksi tyttö puhui pelkkää kirjakieltä. Ihan söpö tyttö, ei siinä mitään, mutta aika ärsyttävää kuulla minää ja sinää kun itse puhuu mä-sä- kieltä.

Minä olin silloin 42v ja nainen 31v ja sovittiin treffit päiväkävelylle.
Oltiin muutaman kerran juteltu chatissa.
No siinä sitten käveltiin kesäisenä päivänä muutama kilometri, ajallisesti ehkä puol tuntia ja juttu luisti ihan ok.
Sitten meitä vastaan ajoi joku naisen tuttu mies autollaan ja nainen huiski sen pysähtymään. Sitten jutteli sen kanssa viitisen minuuttia, minä odottelin jonkun matkan päässä. Sitten se nainen huusi mulle että hän saa kyydin kaverilta keskustaan!!!
No, ne treffit loppui siihen enkä ole tavannut sen jälkeen. Eli mielestäni aika outoa käytöstä.
Jälkeen päin vaan tullut mieleen että oli se hyvä että ei sovittu treffejä esim johonkin ruokapaikkaan, oishan se siellä voinut kesken ruokailun siirtyä jonkun tutun pöytään mun pöydästä.

Menin tapaamaan erästä tyttöä hänen asunnolleen (olkoon hänen nimensä leikisti vaikka Jaana). Ensin kaikki meni hyvin ja Jaana vaikutti ihan kivalta tavalliselta suomalaiselta tytöltä. Sitten hän ehdotti pieniä juhlia että voisi esitellä minut ystävilleen. Näihin ystäviin (jotka sitten myöhemmin saapuivat) kuului mm 1 motoristi. Heti aluksi tämä ko motoristi alkoi juttelemaan mm: teleskooppipampuista ja esitteli minulle yhtä joka oli hänen taskussaan. Myöhemmin menimme koko porukka baariin ja sovimme Jaanan kanssa että koska nautin alkoholia niin voisin olla yötä. No baarissa jaanan tahti alkoi kiihtymään ja minä sanoin meneväni jo nukkumaan. Jaana jäi juhlimaan ystäviensä kanssa ja minä menin nukkumaan. Nukkuessani täyttä unta yht`äkkiä 2 isokokoista motoristia kiskoo minut sängystä ja heittää ovesta pihalle. En tänä päivänä ymmärrä miksi ja minkälainen ihminen ei voi itse sanoa ettei halua minun yöpyvän vaan laittaa paikalliset motoristit hoitamaan oman asiansa. Hiukan ollut treffeillä käynti vähäistä tuon tapauksen jälkeen. Eli tästä syystä haluan vastaisuudessa tuntea sekä ko naisen että hänen ystävänsä ennen kuin menen tulevaisuudessa treffeille.

Oli kai kypsä sinuun ja halusi päästä sinusta eroon. :)

puhui paskaa, että koko hienostorafla tyhjeni ja sitten se päästi pierun ja jätti.

Ei olis uskonu naiselta tuollaista avautumista kuu jutusta :) . Olen kanssa lukenut noista kuulennoista. Niissä on muutamia ristiriitaisia juttuja. Netistä voi lukea kaikennäköistä..
Itse en osaa sanoa onko ihminen käynyt kuussa vai ei. Menee samaan kategoriaan vuoden 2012 maailmanlopun ja ufojen kanssa. Tarpeeksi lukee paskaa niin on vaarana, että ittekin uskoo niihin.

Lähetä se nainen mulle niin ainakin tulis väittelyy.

voi kun itekin sais noin mielikuvituksellisen tytön treffeille. kivempihän tosta on jutella kuin kuunnella, että "mun exä sitä, mun exä tätä"

90 luvun taitteessa soitin ns.senssipuhelimeen jossa juttelin fiksun noin 35v naisen kanssa,hän pyysi tulemaan luokseen ja minä lähdin hänen rivitaloasuntoonsa.Hän oli aika mukavan näköinen, ammatikseen ilmoitti anestesia lääkäri,siinä jutellessamme hän alkoi juoda yksin vodkaa suoraan pullosta sitten jossain vaiheessa nousi ja haki laatikosta ison pistoolin kysyen minulta "jos tällä ammun miestä päähän nouseeko se siitä"?Ilmoitin että tuo on 9mm ei nouse jos tolla ammut,no sitten hän ilmoitti että tää on ladattu vaatteet pois ja tyydytät minut, sitten koko homman ajan hän piti tuota asetta kädessään ja puhui vain tappamisesta,sitten yhtä äkkiä hän sanoi et vaatteet äkkiä päälle hänen ukkonsa on tulossa sitten hän söhelti sen pistoolin kanssa sillai että lipas tippui lattialle ja siinä vaiheessa häippäsin ovesta,juuri kun olin siitä pihasta kävellyt tielle tuli taksi siihen samaan pihaan ja sieltä tuli mies joka kai oli sit sen ukko.

Mulle tuli treffeille kaksi naista. Vaikka yhden kanssa sovittiin. Otin asian huumorilla eikä se toinen treffejä haitannut...ehkä hiukan hävetti kysellä mitään sen syvällisempää.
Myöhemmin selitti mailissa että oli pahoillaan, mutta ei ollut yksin uskaltanut tulla. Tulivat muuten 50km päästä.

Oudoin oli ehkä yhdet sokkotreffit. Sovittiin tapaavamme jäätelökiskalla, ja siellä sitten nähtiinkin. Oli heinäkuun helteet about 30 ja kuuma oli ihan paikoillaankin ollessa. Mies ilmoitti olevansa hillittömässä krapulassa, ja kysyi miten olisi pieni kävely rantatiellä. Mikäs siinä ajattelin ja lähdettiin kävelylle. Jätkä oli treenattu ja timmi paita päällään, kaipa halusi osoittaa olevansa tosi sportti jätkä. Mikä kävely! Minä jouduin lähes tulkoon juoksemaan jotta pysyin jätkän vauhdissa. Alkoi ahdistaa tuo juoksu älyttömässä helteessä,ja meikäläisen naama oli varmaan punainen kuin paloauto :) Samaan aikaan mies selittää vaan urheiluharrastuksistaan joihin kuului kai itämaisia taistelulajeja ja esitteli mustelmiaan. Tosi mielenkiintoista! En soitellut perään eikä soitellut hänkään. Urheilutesti ensitreffeillä, no thänx, vaikken itsekään mikään sohvaperuna ole!

Drita Lulic!! Eikä jäänyt pelkkään viestittelyyn..

Sokkotreffit.
Duuni-esimiehen järjestämät.
Tyttö osoittautui isoksi rumaksi kundiksi.
Juteltiin asiat halki baarissa, se homo, mä hetero. kaveri ei mitenkään pillastunut.
Syötiin ja naurettiin asialle.

Duunissa otin asian esille ja kävi ilmi että JOKAINEN mun duunissa oli pitäny mua umpihomona.
Osa pitää vieläkin, väittävät että mä vaan oon kaapissa.

Toista kertaa en sokkotreffeille mene.

Sovin treffit erään mukavan miehen kanssa. Olin innoissani ja pynttäydyin ja laittauduin viimeisen päälle. Treffeillä hän sitten vain kyseli ystävättärestäni kaikenlaista ja siinä sitten tajuntaani iski ajatus, että hei, tää hemmo lähti treffeille kanssani vain saadakseen tietoja ystävättärestäni, kun olikin häneen - eikä minuun - ihastunut. Myöhemmin kotona kirosin koko miessukupuolen ja ystävättärenikin siinä samalla. Koin tulleeni jollain lailla jymäytetyksi ja pohdin pitkään, että mitä ystävättäressäni on sellaista mitä minulta puuttuu.

Hengailin / asuin nuorena tyttönä Hesan yökerhoissa ja tanssiravintoloissa muutaman vuoden.
Yhtenä iltana paremmanpuutteessa vaatteisiini tarttui varakkaanoloinen mies, minua pikkuisen vanhempi. Ihan jees tyyppi noin niinkuin puheissaan. Ei kuitenkaan mitenkään "seksikäs". Oli muutama sata metriä kämpille matkaa ja sain herralta kyydin.

Herra käyttäytyi ihan korrektisti autossa. Kysyi koska nähdään. En kehdannut siitä sitten noin vain kämpille luikkia joten sovin treffit.

Olin nuori ja ajattelematon. En siis edes aikonut treffata koska mies ei sen kummemmin kiinostanut.

Treffi-iltana en malttanut olla menemättä rappukäytävän yläikkunasta tiirailemaan josko herraa näkyisi.
Siinä hän autolla jo odottelikin. Kyttäsin vielä sen parikymmentä minsaa kun herra aina ajoi siitä ohi ja pysähtyi vähäksi aikaa .... sitten ei enään näkynyt - koskaan. Ja se on hyvä se. Tuolloin oli viellä valinnanvaraa. Joskaan ei nykyäänkään puutteessa tarvitse elellä.

Ne oli vain yhdet treffit hurjasta nuoruudestani. Saatan kirjoitella vielä muutaman kymmenen lisää.

Mulle tuli yksi aika hauska kokemus mieleen.

Olin sopinut treffit, tai pikemminkin tyttö oli minua pyytänyt täältä ihan netin kautta treffeille ja ajattelin että mikäpäs siinä, mennään katsomaan. Yhden kuvan olin hänestä ennen live-kohtaamista nähnyt. No saavuin paikalle erään ostoskeskuksen toriaukiolle ja siellä se tyttö ilman meikkiä seisoi aran näköisenä silmät suurina ja tuli sitten minua kohti ja siinä sitten tervehdittiin. Hän nosti toisen kätensä ilmaan suun korkeudelle jossa oli iso kurkku ja puraisi tästä varovasti palan tärisevin käsin ja rouskaisi vielä toisenkin. :D

No kysyin sitten että "miksi sulla on kurkku mukana, tuliko nälkä?" johon tyttö varovasti sanoi "joo". No jatkoimme matkaa kahvilaan jossa tytöllä oli EDELLEEN se kurkku kädessä kun saimme kahvit pöytään. Kehotin häntä laittamaan kurkun pois, koska se oli hieman nolon näköistä. Hän ymmärtäväisesti teki niin ja hörppäsi kaakaotaan tärisevin käsin silmät suurina ja höpötti jotain todella outoa ja taiteellista ja omat silmäni pyörivät vain vaivautuneena ympyrää. :)

No onneksi tyttö siitä sitten hiukan sai pulssiaan tasaiseksi ja sai hieman relattua vaikka alku todellakin oli ennen näkemätöntä! :D En ole ennen noin arkaa ja taiteellisen ujoa tyttöä tavannutkaan. Ei siitä sitten kyllä mitään kehkeytynytkään sen enempää.

Joskus sitä ihmettelee, miten joillakin ihmisillä ei ole mitään havaintoa siitä, miten huonon kuvan he antavat itsestään just esim. ekoilla treffeillä.. vai oisko sitten niin että he eivät vaan välitä, onhan se tavallaan ihailtavaakin että on ainaki sitten persoonallinen :D Mutta voi sekin mennä överiksi..

Mun pahin treffikokemus sattui 19-vuotiaana. Lähdin sokkotreffeille n. 20-vuotiaan miehen kanssa, jonka kanssa olin vaan vähän aikaa lähetellyt tekstiviestejä. Mentiin kahville ja kun istuttiin pöytään, niin mies otti pöydällä olleen Hesarin ja alkoi lukea sitä :D Koitin siinä jutustella samalla ja vitsailinkin siitä lehden lukemisesta, ja mies vaan mutisi välillä jotain.
Noh, selattuaan Hesarin läpi hän alkoi vihdoin puhua ja puhuikin paljon itsestään sekä autostaan ja miten on siihen laittanut rahaa. Olin kyllä jo siinä Hesari-vaiheessa päättänyt, että toisia treffejä ei tule, mutta en kehdannut lähteä kesken kaiken pois. Se omakehun määrä kyllä vaan vahvisti mun päätöstä :)

Onneksi hänellä oli muitakin menoja illalle ja lähdettiin sitten samaa matkaa pois. Muistan, että viimeiseksi kommentiksi hän vielä hehkutti kalliita aurinkolasejaan, jotka äiti oli ostanut :D

Kumma kyllä mies vielä tekstaili mulle ja sanoi, että treffithän sujui mukavasti, voitais ottaa uusiksi...

"Voitaisko puhua jostakin muusta....."Ziisus...itse olisin alkanut ehdottelemaan voitaisko TEHDÄ jotain muuta mukavampaa....;=D

Noh itse kerran treffasin yhden tytön johon tutustuin netin kautta,mesessä ja puhelimessa oli ihan mukavan ja asiallisen oloinen mutta livenä olikin ihan muuta...

Oli näes niin ujo että tarvitsi hieman "rohkaisua" jotta uskalsi tavata mut ja ottaa rennommin,lopputulos oli se että tämä oli kännissä kuin käki ja mielenkiintoni siksi laski kuin lehmän häntä...lähdin vähin äänin pois paikalta ja en ole sen jälkeen yhteyttä pitänyt.

Mä oon sellanen liikuntarajoitteinen mies. Mun hauskin kokemukseni treffeillä on seuraavan kaltainen.

Olimme tutustuneet chat-keskustelussa ja sovimme sitten tapaamisen s-postilla.

Kun tuo suuri päivä koitti, olin tietysti jännittynyt siitä kuinka hän kohtaa minut. Pelkäsin että, hän hiljenee ja kiertelee pois tilanteesta kuten minulle oli niin useasti ennenkin käynyt.

Mutta yllätys oli valtava kun hän ei ollut moksiskaan. Hän jutteli kanssani liiga-otelluista, päivän politiikasta, musiikista ja kyseisen paikan ruokalistasta.

Minä onneton ihan ihastuin. No siitä eteenpäin kaikki menikin sitten ihan totuttuun tapaan.
Hän kertoi olevansa saattohitaja, lähtevänsä kotiin koska työaika loppui.

On se kumma kun tulee hyvä artikkeli, niin pistetään piiloon ja toista tilalle. Taisi tulla liian kärjekkäitä mielipiteitä?

Tapasin 24:n kautta fiksun kirjoittavan miehen Helsingissä kesällä -08. Hän kirjoitti kuin enkeli ja vaikutti mielenkiintoiselta mieheltä.
Tapaaminen ei onnistunut kahvilassa, kuten oli alkuun sovittu. Tapasimme asemalla ja jatkoimme olutbaariin. Melkein raitis mies joi puolessa tunnissa 3 jättiläiskolpakkoa olutta. Tupakoimattomaksi itsensä kertonut kaveri osoittautui ketjupolttajaksi. Hän oli profiilissaan 185cm pitkä. Mittanauha oli varmaan kutistunut joskus pesussa tai jossain... Olimme saman mittaisia eli hiukka yli 170cm kumpainenkin. Hoikkuus oli piiloutunut kehoon johonkin, kun elopainoa oli reilusti!! Sanavarastoon suurella keskustelijalla kuului tukku kirosanoja, joita hän ahkerasti vaihteli...
Olin liian kohtelias kieltäytyäkseni jatkamasta asemalta olutbaariin. Joten oma moka tämä juttu oli. Emme tavanneet toistamiseen...

moi.
mä olin jutellu mesessä muutaman päivän saman ikäisen eli n 30v hepun kanssa ja nähnyt weppikamera kuvaa joka sillä oli katonrajassa, eli aika kaukana itsestään. juteltiin kaikkee ja oli iha jees. sitten sovittiin että mennään syömään. no heppu sitte pyysi siinä että haen sen kotiovelta autolla ja mennään siitä yhdessä n. 1km. no kyytiin hyppasi pikkunen ukko, 165cm 55kg? kun mä olen kurvikas ja rehevä n. 10 cm pidempi ja ainakin 20 kg painavempi. oli vähä suurehko olo siinä vieressä.

no ei se mitään mentiin pitseriaan ja käppänä odottaa että avaan oven sille. kun kysyin mitä se haluu, niin :en mä tiedä... samaa kun sinä.... no otettiin sitte 2 samallaista pitsaa ja siinä sitte juteltiin... eli minä juttelin ja kyselin johon heebe vastas yhdella tai kahdella sanalla tai: en mä oikein tiedä.istui kädet sylissä ja ihan pökkelönä. no sitten oltiin syöty ja laskun paikka ni heppu sanoo : voiksä lainata mulle ku mul ei oo ku 2,50€... no mä maksoin koko laskun ja vein vielä hepun takas kotiovelle ja se hyppäsi ulos ja paineli pois. no menin kotiin ja siellä mesessä heppu hyökkäsi heti kun avasin : moi! mulla oli tosi mukavaa. sä oot just semmonen tyttö minkä haluan. nähäänkö huomenna?
no... mmh tuotanoin...

Olen vähän yli nelikymppinen mies ja pari vuotta avioeroni jälkeen aloin todenteolla etsimään elämänkumppania. Erään lehden kirjeenvaihtopalstalla tutustuin naiseen, joka kertoi, että hänellä on elämänkokemusta ja että hän on luonteeltaan erittäin empaattinen ihminen ja varmaankin sopiva kumppani minulle. Hän asui n. 100 km päässä minusta ja sovimme, että hän tulee luokseni. Olin kyllä ollut häneen yhteydessä puhelimitse kerran ja kuviakin oltiin vaihdeltu.
Eipä mitään... hain kaupasta sitä sun tätä romanttista rekvisiittaa. Kynttilät, viinit, uunissa lämpimät herkut ja soittimesta rauhallista musiikkia. ( Naurattaa vieläkin, kun Citymarketin hyllystä löysin Frank Sinatran parhaat cd:n ).
Okkei, täydellinen ilta treffeille.
Taksi tuli, ovikello soi ja sisään astui viehkeä naiseni kolme matkalaukkua mukanaan.
Pian istuimme keittiön pöydän ääressä ja ennenkuin ehdin edes kysyä mitään, kumppanini tokaisi, että radio kiinni.... Sinatra sulki suunsa. Sitten hän kaivoi esiin muistilehtiön, johon hän oli väsännyt varmaankin useita kymmeniä kysymyksiä rasti ruutuun systeemillä.
Eka kysymys. Juotko kaljaa ? Toinen kysymys. Poltatko ? Kolmas kysymys. Käytkö baareissa ? Neljäs kysymys. Haittaako, jos minun exä asustaa joskus luonani ? jne jne. Puolen tunnin kuulustelun jälkeen pyysin häntä poistumaan herrasmiehenä soitin hänelle taksin.

eka tapaus... huomasin että kyttää mun ilmeitä ja reaktioita koko ajan ja odottaa tiettyjä reaktioita multa. Jonka takia en enää ollut rento oma itseni. Myöhemmin sain kuulla että olin outo ja pelottava.

Toinen tapaus... ei antanut puhua lausetta loppuun kun veti hyysteerisenä omia päätelmia mun juttuihin (mitkä oli ihan arkipäiväisiä yhden tekeviä asioita), jonka jälkeen alkoi kyseenalaistamaan mun juttuja. Kuulemma en ollut hänen tyyppiään vaikka en edes kysynyt.

Ja muutenkin suomalaiset akat vaikuttavat jotenkin tärähtäneiltä (tähän tulokseen on tultu kokemuksen mukaan).

Onks muka kuussa käyty???
Huijaatte!!!!

Joo. Villissä netissä tapasin mimmin ja menin treffeille. Arvasin että netissä kehutaan itseää vähän yli, enkä ollut liian tosissani.
Mimmi oli kuitenkin 30kg ilmoitettu tuhdimpi finninaamainen UFF:n laatikkoon pudonnut hienhajuinen pommi.
Kun en nuoruuttani kehdannut karata heti, menin hänen ehdottamaansa paikkaan syömään...Eli mäkkäriin.
Siellä se kahjo söi suu auki. Kun suu meni joskus kiinni pursusi majoneesi huulien välistä.

Lopetin treffit siihen. Viimeisen kerran kuulin hänestä, kun pari viikkoa myöhemmin sain tekstiviestin "Apua, ne aikoo viedä mut väkisin"

Ilmeisesti sairaalaan ? ; )

menin sokkotreffeille tutun tutun kanssa. 38v äijän oli pakko saada hakea mut jostain vaikka olin itsekkin autolla liikkeellä. no syy selvisi sillä äijällä oli urheilumersu. mentiin sitten kahville, ukko näytti sammakolle, tai oikeestaan freisierille jolta laittaa jalat poikki polvista ja 40 lisäkiloa ja vielä tuplahuulet. ulkonäköön voi kyllä tottua vaikka olis kuinka kamala mutta luonteeseen ei välttämättä. istuttiin kahvilassa 2 tuntia, ja sillä aikaa äijä oli puhunut ainoastaa itsestään toisen tunnin ja toisen tunnin haukkui ex vaimoaan ja kertoi miten kamala ämmä se on. johonkin väliin yritin aluksi sanoa jotain että mullakin on ollu bmv tms, mutta siihen ehdittiin jäädä vain " jaa, sehän on hienoa" ajaksi ja sen jälkeen kuuntelin missä kaikissa maissa äijä on käynyt. ja miten ämmät on rahan perään ja miten ex kyni sen puhtaaks. huh... ei tarttenu nähdä uudestaan sitäkään

Hauskoja daameja on tämä maa täynnä..

Pari hyvää:

Yksi puhui pelkästään jostain afrikkalaisesta exästään.. Ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kun lähdin, nainen lähetti txt viestin, jossa epäili syyksi flunssaansa..

Toinen, vielä riemukkaampi ja tavallaan kertoo norminaisen (akateeminen) aivoituksista..

Daamin kanssa oli treffit ruokapaikkaan, jossa oli tarkoitus syödä ja tutustua lähemmin.

Saavuttuaan ja istuuduttuaan, sekä tilattuamme ruokaa, hän ilmoitti exänsä liittyvän pöytäämme!!!

Syyksi hän ilmoitti exän varmistavan sopivuuden hänelle???!!!!

Ja, ettei kyseessä ollut mikään väkivaltainen tyyppi!!

Haloo!! Kuinka moni kilahtanut alkaa käymään käsiksi jossain tyylikkäässä ruokapaikassa??

Tutkimattomia on naisten aivoitukset.

Nämä on siis otantaa suomi24:n treffeiltä.
Näiden kahden jälkeen päädyin takaisin live-elämän syövereihin.

Onneksi!

Tapasin netin seuranhakupalstalla aluks mukavan olosen naisen. Me mentiin ensi treffeillä ja ainoolla treffeillä jäätelölle. Ihan aluksi hän kyseli ammatistani. Kerroin että oon koulutukselta hitsari ja nykyään oon varastohommissa, kun en oo löytänyt hitsaus hommista kun vain määräaikasia sopimuksia. Nainen sanoi että hänen asuinpaikkansa lähellä on verstas, josta mun kannattaa kysyä töitä. Sanoin että käyn ekaks nykyisen sopimuksen loppuun ja katon sen jälkeen tilannetta. Nainen rupes siihen karjuu: " EI KUN SUN PITÄÄ HETI ILMOITTAA ETTÄ SAAT SITÄ OMAN ALAN HOMMAA!!!!!!". Sain ihan hävetä kun kaikki jäätelöbaarissa oliat käänsi heti pään meihin, kun nainen huusi. Se tapaamisemme oli päivää ennen joulua. Tää nainen oli absolutisti. Hän otti ihan yllättäen ja arvaamatta vielä puheeksi: "ON SE KUMMA ETTÄ VIINOJA ANNETAAN JOULULAHJAKS!! JOS MÄ SAAN VIINAPULLON LAHJAKS, ANTAISIN SEN SAMANTIEN TAKAS!!!!". Sen jälkeen emme enää tapailleet, enkä oo todellakaan pitänyt yhteyttä häneen. Opin myös että absolutistit ei sovi mun kaa yhteen. Ei silti juopotkaan, vaan ihan kohtuukäyttäjä sopii mun kaa yhteen. Voitteko uskoa että tommosii puhutaa ekalla treffeillä?? Uskomaton, mutta tosi tarina.

Kaverini järjesti minulle sokkotreffit ja kertoi, että tämä viehkeä naisihminen halusi tutustua minuun.
Tavattiin. Aivan uskomaton satujen ja unelmien prinsessa seisoi edessäni ja itse olin niin hämilläni, että luulin tämän tilanteen olevan vain zoukkia.
Lähdin pois ja myöhemmin sain kuulla, että tämä kaunotar oli oikeasti kiinnostunut minusta ja että hän kuului vielä maakunnan rikkaimpiin sukuihin.
Myönnän huonon itsetuntoni ja tyhmyyden. Silloin mietin, että ei muuta kuin köysi kaulaan, mutta nyt voin jo huonosti naureskella tapahtuneelle.

no vastaan näihin hauskoihin treffeihin no mun treffi kumppani esitteli suurin piirtein koko sukunsa mulle ja voi siisus minkä laista puhetta ne piti toivottavasti kukaa ei ikinä sekoo siihen tyyppiin

Itse olin sokkotreffeillä miehen luona. Hän oli laittanut hienon aterian viineineen. Olin ollut hieman huonovointinen koko päivän, kun kesken aterian mulle tuli niin paha olo, että syöksyin vessaan oksentamaan...tavattiin tästä huolimatta vielä muutaman kerran.

Koen olevani ihan hyvännäköinen nainen, ja vientiä riittää, mutta ajattelin silti kokeilla nettitreffailua. Jos sieltä vaikka löytyisi se fiksu mies. Tapasinkin deittisivustolla itseäni muutaman vuoden vanhemman miehen, joka vaikutti kaikin puolin ok:lta ja mukavalta. Samat kiinnostuksen kohteetkin ja kaikki. Hetken aikaa kirjoiteltuamme päädyimmekin sopimaan treffit.

Mies oli piilottanut viesteihin vihjauksia siitä kuinka naiset katselevat häntä ja kuinka hän noin muutenkin on kuumaa kamaa. Odotin siis charmikasta ja rentoa kaveria, jotakuta johon tutustuu mielellään. Kun sitten tapasimme hänen ehdottamassaan paikassa eräässä kauppakeskuksessa tunsin kylmien väreiden menevän selkäpiitäni pitkin ja sanoin äänettömästi itselleni "voi ei". Mies ei ollut lainkaan sellainen kuin oli antanut ymmärtää. Nuorekkaaksi itseään väittänyt mies oli jotenkin pieninaamainen, kaljuuntuva ja mahaakin oli päässyt kertymään.

Ehdotin vieressä olevaa kuppilaa, jota mies tuijotti inhoten ja sanoi jotain tyyliin "ai tuoko paikka?". Kun kysyin onko hänellä kenties parempaa ehdotusta, hän vastahakoisesti valui ravintolaan sisälle. Tilasimme juomat, ja kun tarkoilija kysyi tuleeko samasta, mies tuijotti minuun kysyvästi. Sanoin että erikseen, mutta tarjoilija oli jo ehtinyt laskuttaa miestä molemmista juomista. Häntä selvästi harmitti.

Outo käytös jatkui kun pääsimme istumaan. Itse yritin käyttäytyä rennosti, mutta mies oli kuin riivattu; hän sätkyili tuolissaan ja vilkuili hermostuneena ympärilleen. Lopulta hän sai sanottua että haluaa vaihtaa pöytää, sillä takana oleva seurue kuulemma häiritsee häntä metelöinnillään. Vaihdoimme siis pöytää. Sitten alkoi pari tuntia kestävä puheripuli. Hän papatti taukoamatta ja vaikka yritin väkisin sanoa väliin jotain, hän keskeytti minut ja jatkoi juttuaan närkästyneenä häiriöstä. Tunnin siinä kuunneltuani, hän pomppasi yhtäkkiä ylös ja sanoi suureen ääneen "mä meen nyt kuselle, missä täällä on vessa". Siinä vaiheessa olisi jo pitänyt lähteä kotiin, mutta kohteliaisuudesta kuitenkin jäin. Kun sitten tunnin kuluttua pystyin sanomaan kellon olevan tarpeeksi paljon, hän tarjoutui saattamaan minut bussille. Aavistelin jo silloin pahaa. Ulos päästyämme hän kaivoi taskustaan purkkaa ja tarjosi minullekin. Hän aivan selvästi suunnitteli suudelmaa. Minua yökötti ajatuskin, ja samalla kun hän lähentyi, minä yritin ajautua kauemmaksi. Sain kuin sainkin väisetettyä hänen yrityksensä ja saavuimme bussipysäkille. Siinä hän sitten paukautti "no haluutko sä nähä vielä uudestaan?" Siis kuinka tökerö voi mies olla! Eikö se ole ihan selvää että tuollaista ei saa kysyä. Pitää antaa mahdollisuus myös perääntyä. Oikea tapa on lähettää seuraavana päivänä viesti tyyliin "mulla oli kivaa", jos siihen saa takaisin "niin mullakin", niin voi vapaasti kysyä toista uudestaan ulos. Noh, vastasin hänelle jotain epämääräistä ja kiiruhdin bussiin.

Kun sitten seuraavana päivänä laitoin hänelle kohteliaasti, että on parempi ettei enää nähdä, sain helkutinmoisen itkuviestin takaisin. Siitä kuinka hän on saanut jo vaikka kuinka monet pakit ja kuinka hän voi olla erilainen ja hän vestissään mietti jopa taktiikkaansa seuraaville ensitreffeille!! Kuinka säälittävä ja epätoivoinen täytyy olla jotta alentuu tuollaiseen käytökseen!!!!! Eikö sitä voisi kärsiä tappionsa kuin mies, ruikuttaa nyt pakkien jälkeen. Ihan kuin sitä sitten säälistä vielä lähtisi! En ole niiden treffien jälkeen nettitreffeillä ollut, vaan otan mieheni nykyään ihan oikeasta maailmasta, jossa heti näkee mikä toinen on miehiään...

Ihmisillä on mitä ihmeellisimpiä sairauksia,joista he eivät kerro etukäteen. Uniongelmia,ihottumia,vatsatauteja, tärinäkohtauksia....

Treffeiltä löytyy juu...
Tapasin kivan tytön. Kaikki oli upeeta ja mahtavaa, joten tyttö tuntui todella mukavalta ja helpolta. 4 kuukauden aikana ehdimme suunnitella häät sun muut, siis ajatusten tasolla. Teimme kaikkea, ja halukkaasti. Sitten selvisi että neidolla hyvästä virasta huolimatta hiukka viiraa, siis yläpäässä. Nyt kulunut aikaa niin, etten minä siihen pahimpaan lankaan kompastunut, eli ei ole tulossa perillisiä ilman perhettä, sillä tytöllä ei raskaus tärpännyt, vaikka kaikkensa yritti. Paljon mahtui pieneen aikaan huumaa, joka oli pelkkää rekvisiittaa. Vieläkin liikun treffeillä, vaan uskallanko enää ryhtyä mihinkään. Aika näyttää.

Niin, kolmasti olen käynyt sokkotreffeillä tämän suomi 24 kautta, aivan uskomattomia naisia:-)

1. treffi tapaus. Nainen kertoi olevansa hyvin avoin, toiselle tilaa antava jne. Yllätys olikin suuri, kun nuori tarjoilija neitokainen toi juomamme. Tietysti hymyilin kiittäessä juomista, tästäpä treffi ystäväni riemastui, muuttui punaisen kirjavaksi ja alkoi huutaa, ettei tarvitse toisia naisia katsella. Häpeissäni sanoin lähteväni veskissä käymään koska "hätä" yllätti. Tähän daami tiuskasi, että hän tulee oven taakse odottamaan, ettei kukaan toinen nainen veisi minua. Jessus, onneksi pääsin liukenemaan paikalta.

2. Treffi tapaus. Keskustelu sujui aivan kivasti, kunnes pääsimme juttelussa toisella paikkakunnalla asuviin lapsiini. Hän alkoi aivan vakavalla naamalla kertomaan minulle, miten hän on etukäteen päättänyt, kuinka usein saan nähdä lapsiani, kuulema 1-2 krt vuodessa olisi riittävä määrä. Olin 2 min. myöhemmin jo toisessa baarissa, arvatenkin daami jäi sinne.

3. treffi tapaus. Tyttö kiva, ensimmäisen 4 minuutin perusteella ainakin. Sitten hänen ex soittaa. Ensimmäisen lähes tunnin kuuntelin kärsivällisesti puhelun loppumista. Sitten kirjoitin daamille servettiin, että olisikkos fiksua hoitaa puhelu, vaikka veskissä puhuen. Daami nyökkäsi, läksi kovasti paasaten puhelimeensa, kävellen kohti veskiä. Odottelin lähes puoli tuntia, jos hän sattuisi lopettamaan puhelunsa. Turha toivo, join sitten vitutukseeni myös hänen juomansa ja poistuin paikalta.

Nyt olenkin päättänyt etsiä sitä oikeaa mielummin ravintolasta, eipäs ainakaan tule kiusallista tilannetta, jos vastapuoli ei miellytä eikä kemiat kohtaa.

En ole kovin paljoa treffailua harrastanut, mutta yksi tapaus on jäänyt mieleen.

Minulla oli ilmoitus suomi24:n treffeillä ja sainkin muutaman mukavan vastauksen. No, eräs miekkonen vaikutti viestien perusteella ihan mielenkiintoiselta. Viestit olivat lyhyitä, mutta hän oli samaa mieltä kanssani, että kasvotusten tapaaminen ratkaisee hyvin paljon.

Me sovittiin treffit kahvilaan, ja itse olin siellä tietenkin etuajassa tapani mukaan. Olen itse tyyliltäni goottihevari vai miksi sitä haluaakin kutsua, ja samantyyppiset miehet vetoavat. No, pian kahvilaan asteli varsin mukavan näköinen, pitkälettinen mies. Ja kyllä, hän oli treffiseuralaiseni. Ajattelin siinä, että no ainakin tuota sietää katsellakin.

Esittelin itseni...hän ei. Okei, no aloin sitten hieman kysellä sellaisia perusjuttuja, kuten mitä hän tekee työkseen ja mitä ylipäänsäkin tekee elämässään. Eipä vastauksia herunut, juuri ja juuri vaivautui kertomaan työpaikkansa. Ja koko ajan mies kyllä hymyili, mutta eipä se tuntunut olevan kiinnostunut mitä minulla oli sanottavaa. Ja sitten se alkoi, hitonmoinen paasaaminen siitä, miten hienoa on olla erilainen kuin muut. Voi jee. Tuo äijä teki omasta tyylistään aivan liian ison numeron.

No, tuollaisen vielä sietää, mutta siinä vaiheessa kun päätin, että kerron itselleni sattuneen hauskan tarinan, ja kommentti oli heti alussa "kestääkö pitkään?", alkoi mitta täyttyä. Ja tämä "erikoinen ja uniikki" mies ei ollut kiinnostunut mistään samoista asioista, eikä ennen kaikkea kiinnostunut siitä mitä puhuin. Muotoja kyllä tsekkasi ja hymyili. No, päätin että kiitti mulle riitti. Totesin suoraan, ettei treffejä ole mitään järkeä pitkittää, kun ei mitään yhteyttä toiseen tunnu olevan. Me sitten lähdettiin eri teille, enkä ole onneksi tyypistä mitään kuullut.

Koko jutusta jäi vain paha mieli, ja tuo oli ehkä elämäni hukkaan heitetyin tunti ikinä. Silloin juttu vain ärsytti, mutta nyt se vain naurattaa. Eipä tuo supergootti olisi toista ihmistä elämäänsä tarvinnutkaan, kun oma tyyli ja mieli oli kaiken muun yli.

Omalla kohdalla eräs treffi kokemus on jääny suorastaan v....tamaan takaraivoon vaikka tästä on jo luultavasti neljä vuotta. Juuri suomikaknelosen terffi palstalla bongasin yhden viehättävän näkösen naikkosen.

Juteltiin aikamme mesessä ja perus settii. Hän kertoi että ei välitä materialistisista asioista ja oli hyvin suvaitsevainen ja avoin. No tytöllä ei ollu rahaa matkustella joten naiivina urpona lähetin hänelle vähän matkarahaa jotta pääsee helsinkiin jonne menin häntä vastaan josta jatkoimme bussilla loppujen lopuks toiseen kaupunkiin mun kämpille.

No tapaaminen/ensi shokki meni kuten yleensä nettireffit. Kuvasta poiketen tyttö oli hyvin paljon suurikokoisempi, pukeutunut neonvihreeseen takkiin joka oli aika hirvittävä ja huomion hakuinen. Mutta alkushokin jälkeen tämä ei haitannut minua. Istuimme bisselle ja vähän ajan päästä hän huomautti hiusväristäni joka silloin oli sinimusta. Että silloin kun hän laittoi omiin hiuksiinsa samaa väriä niin hän värjäsi heti toisella värillä koska se oli niin hirveä. Noh hyppäsimme bussiin ja kävelimme sitten kämpille (jolloin asuin vanhempien luona vielä huom) Olemme ihan perus keskiluokan perhe. Emme köyhiä eikä rikkaitakaan jotka omistavat pienen omakotitalon. Ja kämppä ei oo koskaan ollu kiiltokuvan puhdas mutta ei mikään kaatopaikkakaan. No nainen päivitteli sitä että minkälaiseen ghettoon hän oli joutunut joka loukkasi minua syvästi mutta en sanonut mitään.

Sitten kun olimme lähdössä kaupungille kierrokselle niin hän haukkui periaatteessa koko vaatetukseni. Kaikki vaatteeni muka oli liian suurta tai mautonta. Ja matkalla baariin hän kertoi että olin kuulemma liian lyhyt. Hän oli 160cm ja minä 173cm pitkä. Ja hän väitti että haluaa vähintään 180cm miehen jotta tämä toisi turvallisuuden tunnetta. Tässä vaiheessa rupesi tekee mieli että painuis jo helvettiin murskaamasta mun itsetuntoa yhtään enempää mutta siihen aikoihin olevana herrasmiehenä en kehdannut.

Pikaisen kaljoittelun jälkeen tulimme takaisin ja hän rupesi kertomaan että oli eilen ollu yötä kaverillaan joka tuli hakemaan hänet uudella Hummer kaaralla ja vienyt tämän juppi kämpälleen. Jossa nainen oli sit viinipäissään paneskellut iloisesti tätä rahakasta juppia. Aamulla vein hänet bussille (johon myöskin piti antaa rahaa mutta tässä vaiheessa olin valmis maksamaan mitä vaan päästäkseni tästä inhottavasta ihmisestä eroon)

Jälkikäteen sanoin hänelle messengerissä kuinka järjettömästi hän oli minua käytöksellään loukannut ja että en halua tavata häntä tai hänen kaltaisiaan ikinä elämässäni. Sekä että hänen puheensa että hän ei ollut pinnallinen ja materialisti oli suurin ja törkein valhe/itsepetos mitä ehkä olin koskaan kuullut. Hän pyyteli anteeksi ja syytti itseään että kai hän on syvällä sisällään bitch.

Huh olihan tossa avautumista kerrakseen :D Mutta oli kyl niin uskomaton kokemus et se vetää hiljaiseksi aina kun joskus se pamahtaa mieleen. Käsittämätöntä kuinka inhottaviin ihmisiin sitä voi tavata elämänsä aikana. Ton ryöpytyksen jälkeen oli kyl itsetunto pohjalukemis. Kritiikkiä voi tietysti aina antaa mut sitte kun kaikki mussa on mukamas pieles niin sillo ehkä mennään liian pitkälle mun mielest :D

Tyttö oli oikeassa, vaikka hänen asian esitystyylinsä ei sinua viehättänytkään.

Tuosta -69 heinäkuun "eka kuulennosta" voisi tehdä ihan oman keskusteluotsikon. Kuulentoa on paljon helpompi olla uskomatta kuin uskoa siihen!!

UFOja sen sijaan on olemassa... ;)

Tärkeää on kuitenkin, että treffeillä puhutaan edes jostakin. Tuppisuumeininkikin on tosi outoa...

Chatti nainen on vastuuton, joka kutsuu treffeille toisen aviomiestä. Yrittää jopa viedä sitä, luullen että saa varakkaan miehen. Kehuukin jopa tuttavilleen kuinka hänellä on varakasmies. Jopa esittelee lapsilleen, unhoittaen että onkin toisen aviomies. Törkeää yrittää tehdä noin, hyvin kait käy vanhalta eronneelta Chattinaiselta jopa vielä läskinaiselta.

Olin sopinut treffit uuden vuoden aaton illaksi ja yöksi.Nuori mies halusi kiivaasti hyvää seksiä. Ei niin nuorikaan enää. Alkuillasta tuli viesti,että ottaa ensin yhdet kaverin kanssa. Sitten, että pitää käydä vielä kotona.Sitten ,että tuli kaveri kylään.Sitten,että tilaa just taksia. Sitten, ette saa taksia. Jne.....Kehtasi vielä ottaa mesessä yhteyttä ja sopi uusia treffejä. Toivotin helvetin paskasta uutta vuotta....juuri hänelle...ja vain hänelle...

Omani oli se, kun nettisokkotreffien mies ilmaantui paikalle kokopuvussaan ja kauhean ison ruusukimpun kera - ensisanoinaan, että mentäisiinkö naimisiin. Kyseessä kun oli omasta puolestani siitä, että kurkataan miltä toinen näyttää ja vaikuttaa yleensä.. oltiinhan nähty vaan kuvat ja höpötelty niitä näitä.
Säikytti sen verran, etten enää halunnut mokomaa nähdä - jos niin kritiikittömästi on heti ekaa vastaantulijaa kosimassa, ei kiitos! :O

Mulle siis kävi niin että menin saman naisen kanssa uudelleen "ensitreffeille", eikä kumpikaan tunnistanut toista ennenkuin tavatessamme, paikkakin oli vielä sama, ja molemmilla samat profiilit molemmilla kerroilla (suomi24ssä). No näinkin voi käydä kun hakee tietyntyyppistä ihmistä niin ei niitä loputtomiin riitä, ja oli siinä sentään yli vuosi väliä, ja monet kymmenet treffit välillä, niin johan siinä unohtuu ensimmäiset ja alkaa toinen kierros ;-)

ja intti sen läpi, halus tietää kaikenlaista. Outoja kysymyksiä, en osannut ja halunnut kaikkiin vastata. Sai pakit. Seuraavana päivänä kirjotti sähköpostiini analyyttisen ja hävyttömän kirjeen. Yäk, en halunnut kuulla koko äijästä enää mitään.

Nuorena tyttönä minimekossani odotin treffiseuralaistani minua hakemaan ja tulihan tuo...firman kalanhajuisella pakettiautolla, johon jouduin änkeämään haisevien tyhjien kalalaatikoiden viereen istumaan. 20km siinä kyydissä oli melkoista kärsimystä :)Pojan oma auto oli kuulemma hajonnut.

Muutamilla treffeillä kävimme, mutta juttu ei siitä kehittynyt. Auto ei tähän vaikuttanut kuitenkaan :) Tulipahan vaan näitä muita tarinoita lukiessa mieleen pitkästä aikaa...

Muutamia vuosia sitten tapasin eräässä chätissä mukavan oloisen, minua vähän vanhemman poitsun jonka kanssa juttelimme pitkän aikaa siellä chätissä, ja muutaman kuukauden mesessä. En ollut nähnyt pojasta kuvaa, mutta kuitenkin suostuin tapaamaan hänet. Vähän treffien sopimisen jälkeen rupesi kyllä mietityttämään että jos sieltä tuleekin joku keski-ikäinen, kaljuuntuva, raksamies- ällötys... hyi... Päätin kuitenkin mennä koska olin luvannut, eikä mulla oikeen ollu silloin muutakaan tekemistä.
Saavuin sovitulle paikalle ilmeisesti hiukan etuajassa, ja sain odotella poitsua aika pitkään. Kun hän oli varmaan 15 minuuttia myöhässä ajattelin että nyt kyllä lähden, mutta juuri silloin hän ilmeistyi paikalle... Hyvältä näyttää... ja tutulta! Tajusin että olin joskus ihan pikkutyttönä ollut kovin ihastunut tähän samaan poitsuun! Treffit sujuivat mukavasti, ja päätimme tavata uudestaankin.. ja tapasimmekin.. monta monta kertaa :) Ei koskaan seurustelemaan ruvettu, mutta hymyilyttää kun ajattelee tätä tilannetta... ihan kuin jostain leffasta :)

itse olen muutamilla suomi24 treffeillä ollut ja kaikki yhtä skitsoja... On muuten ihme, voisiko joku kertoa mistä johtuu, että muuten elämässä tapaa eri tilanteissa paljon ihmisiä, mutta kaikki sairaimmat jutut liittyvät yleensä aina johonkin treffihommaan???

En nyt kuitenkaan haluaisi usko että netin ääressä roikkuu juuri kaikki mielisairaat paskiaiset, mutta kyllä näitä juttuja lukiessa se käsitys vaan vahvistuu.

5 vuotta sitten varmaan tapahtui tämä.

Kaikki tämä kamala tapahtui kun olin viettämässä iltaa neidon kanssa. Olin onnistunut kysymään neidin treffeille ihan satunnaisesta paikasta edellisenä v-loppuna. Menimme sitten treffeille ravintolaan, Söimme yhdessä ja maksoimme omat ruokamme. Lounaan jälkeen menimme parille, ilta meni mukavasti.. Elämä hymyili! Linnut lauloivat! Kaikki oli täydellistä! Lähdimme sitten neidin kämpille. Sanomattakin selvästi olimme hieman huppelissa. Olin ymmärtänyt että voisimme jotain kivaa tehdä yhdessä. NO menimme bussille, juttelin neidin kanssa niitä näitä astuessamme bussiin. Bussikuski rämäytti oven kiinni katsomatta kunnolla että onko jonkun sormet tai kalu sielä oven välissä, ja näin käsi jäi väliin. Neito kysyi olenko ihan kunnossa. Siinä sitten yhteen purtujen hampaiden välistä: "Ei tässä mitään." Revin käden pois ovenvälistä, noh jokin sitten viilsi mun ranteeseen pahasti. "Ootsä ihan varmasti kunnossa?" neiti kysyi katsoen kauhuissansa mun kättäni. Mietin siinä vaiheessa käyväni bussikuskin kimppuun, mokoma näytti tyytyväiseltä teostaan. Päätin olla näyttämättä pimeätä puoltani tytön aikana. "Ei tässä mitään." Noh 30 minuutin bussimatkan aikana verenvuoto kehittyi kunnon vuotojen niagaraksi. Oli pakko ilmoittaa neidille että mun on pakko mennä himaan hoitamaan haava. Jäin omalla pysäkille, menin kotiin, ja sieltä sairaalaan keskellä hienoa iltaa.... En kehdannut enää tyttöä treffeille pyytää hävetti niin perkeleesti...


Kesä 2008 treffit..

Tapasin kivan naisen suomi24 seuranhaku palstoilla. Juteltiin pari viikkoa ennen kuin kerkesimme treffeille työaikojeni takia. Menimme helsingissä kiinalaiseen ravintolaan, tietysti minun laskuuni. Juttelimme, tai tarkemmin minä juttelin hän ei keskustellut ei kyennyt. Ajattelin että kyse on ujoudesta ja yritin saada keskustelua monesta tusinasta aiheita. Neiti vain vastaili lyhyesti, tappoi kaikki keskustelut, toteamalla absoluuttisesti asiat totuuksina. Siinä vaiheessa aloin olla ja valmis heiluttamaan valkoista lippua. Kuin taivaan lahjana aloimme juttelemaan koirista, juttelimme ikuisuuden, jo siinä määrin, että päässä alko turret ja tassut pyörimään. Tässä kyseisessä vaiheessa miehinen elimeni puhui minulle eli Terä-terska: "Hei ukkeliseni, vie se leffaan. Se on selvästi hermostunut, teattereista se ei tajua mitään kuiteskaan. Jos sun aivot ei saa pian tekemistä niin pakotan sut kaivamaan silmämunasi ulos, sekä ranteesi auki tuolla hienolla kiinalaisella lusikalla" Tuumasta siis toimeen! menimme elokuviin, katsomaan jonkun höpöhöpö komedian. Teatterissa tyttö laittoi käden käteeni, ja kiehnäsi minussa suloisena. Saatoin tytön junalle ja pomppelehdin kotiin. Tekstailimme pari viikkoa, harrastimme seksiä tapailimme muutamia kertoja, hommasta ei tullut mitään. ONGELMANA oli aina vain se että keskustelua ei ollut, ärsytti aivan järjettömästi puhua aina vaan koirista tai hänen opiskelustaan tai ei yhtään mistään.

Näitä juttuja riittää, olen tavannut monia outoja naisia joilla on outoja tapoja.

Siispä kerron mitä tahtoisin jos vaikka Suomi24:sen menninkäiset vastaisivat.
A.) Tahtoisin naisen joka osaa keskustella.
B.) Nainen saisi olla nätti sekä suloinen.
C.) Naisella olisi omia harrastuksia.
D.) Nainen antaisi minun kokata. Mielestäni nainen saa sisustaa miten tahtoo ja sen sellaista.... MUTTA keittiö on minun pyhäkköni, ja se on minun aluettani.
E.) Naisella pitää olla avoin mieli.
Avoin mieli: Ei valita turhista mitättömistä asioista, toisista ihmisistä, on avoin uusille asioille. ELI EI KIRJOITTELE tekstaripalstoille valitusviestejä, kuten triljoonat muut pikkusieluiset ihmiset.

Olisiko tämän kaksnelosen itte ihan oma avaus uuteen keskusteluun.....?

minulleppa kävi kerran niin, että menin nettitreffeille, ja paikalle tullut nainen olikin se sama nainen, jonka kanssa olin viettänyt yhdenillanjutun juuri edellisenä perjantaina. no eipä siinä sitten mitään, treffit menivät ihan hyvin, ja sen jälkeen seurusteltiinkin noin puoli vuotta.

Kirjoittelimme chatis ja pian mesessä, muutamia kertoja.
Eräänä iltana hän oli menossa viihteelle muiden miesten kanssa, olin itse kotona ja nautin alkoholia. Hän pyysi minua myös kaupungille mutten lähtenyt sittenkään.
Olin ottanut reippaasti alkoholia ja olin nukkumassa jo, kun puhelimeni soi yöllä n.puol 4.
Hän kaipasi juttuseuraa taksijonossa, olin sit mölöyttäny Tuu tänne, tää on kyllä tilaa yöpyä mis huonees vaa. No hän tuli taksilla luokseni. Ulko-ovellani kohtasimme ensi kerran. Aikamme juttelimme olohuoneessa, sanoin et hän voisi nukkua isossa sängyssäni kanssani. Siinä se nukku ja aamulla koira ihmisenä käveli krapuloissaan kanssani ulkolenkin.
Aikaa tästä on n.2kk ja tuossa sängyssä hän on edelleen.

Kaikkee sitä tulee kännis yöllä sanottua puhelimeen, ei todellakaan meidän tapaista.
Mut yhdessä tässä kuljetaan.

Eipä tuo vedä vertoja mun treffikaverilleni... eräs tuttava ehdotti mulle sokkotreffejä. Sillä oli kuulemma 'yks tosi kiva kaveri jonka kanssa voisin sopia yhteen...'. Olin ollu jo pitempään sinkkuna joten ajattelin et mikäs siinä, kokeillaan. Mä sain sen tyypin numeron ja me sovittiin treffipäivät ja paikat jne...

Pääsin paikan päälle näin tyypin; no joo, vähän kaljamahaa, tukka aika kummallisesti leikattu mut kuiteski ihan hyvännäkönen mies. Sit se avas suunsa. "Tulit sitte Jyrkin kans kahville? Jyrki sua täällä jo odotteliki" "Jyrkillä on ollu kiva päivä tänää..." se puhu ittestään kolmannessa persoonassa koko ajan. Mä istuin kohteliaasti sen kahvini kanssa siinä hivenen huvittuneena ensin ku luulin et se vitsailee. Mut ei... kyllä se vaan jatko samaan malliin koko treffien ajan. Mulla pyöri vaan päässä lausahduksia kuten "käytätsä tinahattua ja sukkahousuja himassa?". Arvaa nauroinko kun pääsin kotiin? :D Tyyppi oli kuulemma ihmetelly kovasti kun en ollu ottanu yhteyttä.

Mun oudoin kokemukseni oli vasta eronnut matemaatikko, joka käytti kaksi tuntia todistaakseen minulle, että miehet on keskimäärin matemaattisesti älykkäämpiä kuin naiset. Hän ihmetteli että "miten sinunlaisesti koulutettu nainen myöntää tämän?". Sitten hän jatkoi: "Maailman parhaat kokitkin on miehiä". Sanoin, että pitää paikkansa. Deitti loppui siihen, että mies suuteli minua viisi minuuttia keskellä katua. En kuullut hänestä deitin jälkeen koskaan mitään.

Pakko kertoa pari treffikokemusta, jotka oon ite mokannu. Kyllä on jälkeenpäin naurattanu ja olis ollu kiva tietää mitä toinen osapuoli kelaillu :D

1. Sovittiin treffit toriaukiolle ja tarkotuksena oli mennä leffaan, joka osottautu todella huonoksi ideaksi,koska takana oli aamu varhasella alkanut työpäivä, niin tottakai meikäläinen nukahti kesken elokuvan ja heräsin lopputekstien pyöriessä ruudulla. Ite vaan naureskelin, koska en ota elämää niin vakavasti ja sattuuhan sitä, mutta treffi kumppani ei ainakaan ilmeestä päätellen tykännyt hyvää ja muutenkin oli kyllä erittäin huono idea toi leffaan meno.
Ihan mukavan olonen tyttönen oli, mut treffit väärään aikaan ja väärässä paikassa, niin eipä sitä sit tullu enää mitää yhteyksiä pideltyä.

2. Kerran sit tuli sovittuu tärskyt viikonloppuna, oisko ollu lauantaiks ja kyllähän sitä rankan työviikon jälkeen toi kuppi välillä maistuu, niin ajateltiin että lähetään baariin ottaa "parit". Noo ilta meni rattosasti ja juttu luisti ja mutenki tosi mukava tyttönen. Siitä sit yön pikku tunneilla lähettiin tyttösen luokse nukkumaan. Aamulla sit heräsin karmeessa kankkusessa ja tää tyttönen alko kertoo, että olin yöllä yhtäkkiä pompannu sängystä ylös, kävelly keittiöön ja lorottanu virtsat keskelle lattiaa :D Sit oli yrittäny herätellä mua siivoomaan jälkiäni, mut eipä siinä simassa ois heränny vaikka pommi olis vieressä paukkunu. Oli sit joutunu ite luuttuuman mun sotkuni.
Kyllä nolotti siinä vaiheessa, mut jälkeen päin kyllä nauranu koko hommalle.

Onhan noita kommelluksia enemmänki tapahtunu kun itse lähen treffeille ihan vaan kattomaan josko sitä osuis eteen se oikea ilman ressiä, paniikkeja tai muitakaan kohtauksia ihan omana itsenäni ja otan rennosti enkä aseta mitään ennakko odotuksia. Voi tietty olla sinkkuudelle syynä toi asenne, mut ei haittaa kyllä sitä mielummin sinkkuna on kuin jonkun tiukkapiposen tosikon kanssa ;D

Tutustuin netissä mieheen, joka vaikutti ihan mukavalta. Kuvassa näytti olevan ihan ok näköinen. Tapasimme Jumbon parkkipaikalla, autosta nousi n. 20 senttiä pienempi ja 20 kiloa painavampi mies, kuin kertoi olevansa. Kuvakin taisi olla 20 vuotta vanha. No, mentiin kahville ja keskusteltiin ihan asiallisesti työstä ja harrastuksista. Parkkipaikalle palattuamme hän kysyi, minne mennään harrastamaan seksiä. En oikein osannut sanoa mitään muuta kuin ei nyt oikein kiinnosta, kiitin seurasta ja yritin poistua. Mies hermostui, ja alkoi sättimään minua. On kuulemma ihan sama minkä näköinen ja millainen on, jos haluaa vain seksiä. Mies alkoi paasaamaan minulle, miten hyvä hän on suuseksissä, ja pyöritteli kieltään rivon näköisesti suusta ulkona näyttäen miten hyvin hän nuolee... yök! Kipitin autooni ja parkkikselle jäi varmaan mustat viivat kun kaasutin tieheni. Niin, mies oli lisäksi kaatanut päälleen pullollisen jotain todella voimakkaan hajuista partavettä, sen hajui tuntui nenässäni ja maistui sussani vielä kotona.

Aikana jolloin ei ollut tietokonechattia oli puhelinsenssipalveluita.
Leikkimielellä soitettiin ja juteltiin mukavilta kuulostavien tyttöjen kanssa Orimattilasta.
Treffit sovittiin perjantai-illaksi paikalliselle nakkikioskille.
Kun saavuimme paikalle sovittuna aikana tyttöjä ei näkynyt missään.
Sen sijaan kioskin takaa tuli toistakymmentä paikallista jamppaa karvakaulus farkkutakeissaan huudellen että "sieltähän ne Casanoovat saapuvatkin" ja "vai meinaatte viedä meidän naiset?"
Sitten tuli metalliputkesta päähän ja monoa kylkeen oikeen huolella!
Ehkä nämä treffit ei olleet hassuimmat mutta näinkin voi käydä. (orimattilassa)

Olen itse innokas teatterissa kävijä ja sain aikoinaan suhteilla liput jo loppuun myytyyn esitykseen, jonka ehdottomasti halusin nähdä. Sattui vain niin, että saadessani viimein liput käsiini, ei minulla ollutkaan daamia tuonne esitykseen ja koska olin käyttänyt suhteitani saadakseni nuo liput, ajattelin etsiä jonkun kyseisestä esityksestä kiinnostuneen neitosen.

Ei ihan mennyt putkeen, daami löytyi, mutta olisi ehkä kannattanut tutustua hieman aiemmin jossain muussa yhteydessä. Koko esitys olikin sitten yhtä tuskaa, daamini tuoksahti melkoisesti, eikä ihan hyvälle. Ensin ajattelin, että joku muu lähellä istuva on unohtanut peseytyä, mutta kun tuttavani, joiden avulla olin liput saannut, halusivat meidät vielä kotiinsa, totuus kyllä paljastui. Muutenkin vaikutti, ettei teatteri ollut hänen juttunsa.

Toinen treffeihin liittyvä teatteritapaus oli, kun sattumoisin ohimennen tapaamani neitokainen ilmoitti puhelin keskutelussamme, että hänen kotikaupungissaan menee teatterissa Tuulen viemää, josta innostuin melkoisesti ja kun hän väitti, ettei lippujen saaminen esitykseen ole ongelma, sovimme treffit hänen kotikulmilleen teatterin lähelle.
Hänet tavattuani minua hieman ihmetytti hänen vapaa pukeutumisensa ja ehkä häntä minun pukeutumiseni. Totuus valkeni minulle, kun tämä Tuulen viemää menikin sitten elokuvateatterissa elokuvana ja olin ajanut 250km matkan katsomaan sitä. Suhteemme jatkui jonkun aikaa kuitenkin tuon jälkeen ja joskus nauroimme tuota teatteriesitystä.

Oudot treffit nämäkin..
Tapasin taannoin neitokaisen eräässä paikallisessa
kampaamossa. Hän yhtäkkiä ehdotti minulle treffejä
naapurikunnassa sijaitsevaan museoon. Minä oli aivan äimänkäkenä, mutta suostuin kuitenkin. No siellä me sit tapasimme ja hän oli pukeutunut avaruuspukuun. Ihmettelin hänen asuvalintaansa, mutta hän selitti että lähdemme ajelemaan kuumönkijällä museon takapihalta. Hän ojensi myös minulle avaruuspuvun, jonka puin päälleni. Siirryttiin museon takapihalle, jossa jökötti vanha Zetori, jonka kuskin paikkaa ympäröi muovinen läpinäkyvä kupoli. Astuimme sisään ja Zetori lähti lentoon kohden kuuta. Iltapäivällä laskeuduimme kuun kamaralle, eikä siellä pöly pölissyt. Neito tuumasi vaan että jokos uskot
että kuu on todellakin emmentalia, eikä suinkaan
sinihomejuustoa? Otimme emmentalia mukaan noin
kuution kokoisen palasen ja lähdimme paluulennolle kohden maata. Matkalla pysähdyimme muutaman meteorin päälle lepuuttamaan Zetorin
kyntöauraa..Siihen mie sit heräsin, ihan kiva uni...

Tapasin netissä aikoinaan miehen. Vaikutti ihan mukavalta jätkältä. Chatissa puhuttiin paljon ja lopulta puhelimessakin. Mies kertoi olevansa pitkä, hoikka, rokkari, komea ym. Kuvaa ei kuulemma osannut lähettää (en omaanikaan viitsinyt sitten). Mies oli se joka otti yhteyttä ensin. No juteltiin ja sovittiin treffit kun molemmat kerta hard rockista ym. pidettiin niin tampereella olevaan baariin jossa ko. musiikkia soitettiin. ko. paikka oli ns. kantapaikkani. Itse menin ajoissa ja tilasin siiderin. Istuin pöytään. Baarissa ei ollut paljoa porukkaa. Lopulta sisään astelee hieman tukevahko lökäpöksy joka näytti siltä ettei ollut suihkussa hetkeen käynyt. Pituutta ehkä 170cm.. Tulee pöytääni ja kysyy olenko hänen deittinsä.. Siinä häkeltyneenä vastasin myöntävästi vaikka jo pelkästään jätkän ulkonäön takia olisin halunnut vastata kieltävästi. Mies tuli laskee juomansa pöytään ja istuu viereeni. Siirryn hieman. Mies alkaa kovaan ääneen huutamaan (!) baarissa jossa musiikki ei ollut vielä siihen kellonaikaan kovalla jotain julkkiksista ja eri musiikki tyyleistä. Kovaan ääneen kailottaa kuinka kaikki on paskaa ym.. Istun nolona hiljaa. Kun mies lähti vessaan eräs baarituttu tuli sanomaan että huomas kuinka mua nolotti ja sitä kuulemma harmitti puolestani kun tuollainen oli deitti. Lähdettiin pian miehen kanssa pois. Sovittiin että leffaan. Koko matkan teatterille mies jaksoi puhua itsestään. Leffan alettua mies laittoi kätensä reidelleni, siirsin sen pois. Laittoi uudestaan, tällä kertaa ylemmäs. Siirsin taas pois. Tätä jatkui ja monesti sanoin että ei koskisisi ym. Alkoi vituttaan joten ilmoitin meneväni vessaan. Kävelin ulos teatterista ja tupakalle. N. puolen tunnin päästä saan mieheltä tekstarin "vi**n huora!!".. Kohteliaasti vastasin että olisi ollut kohtelias ja edes yrittänyt käyttäytyä. Vastaus tuli "vi**n huora"..

Kontaktipalstan kautta siis paikallislehden kautta tutustuttiin. 1. tapaus juteltiin puhelimessa kun hän oli töissä että voin laittaa saunan päälle ja annon sinisilmäisenä osotteeni ja lupasin laittaa pihasaunan lämpimäksi ja jotain grillata pihalla. No, jäpä saapui "mopolla" ja meni saunomaan ja minä pihalla oottelin, että tulee jäähylle. Hän kehuskeli, että ei mitään kaljottele ja repussa kilisi ja kolisi enmmänkin kun yksi saunakalja. No, hän soittelin mulle, ennen tätä tapausta, että hän on tosi siisti ja miettisin että mahtaako lainata minun alusvaatteita, kun suoraan tulee töistä treffeille kun ei ole vaihtovaatteita. Hihihii No, se oli selitys että tulee suoraan että kerkee minun kanssa kauvemmin olemaan . No, sauna jälkke hyppäs mopedinsa selkään helpotus kun mitään ei tuonut edes tuliaiseksi ja oli muutenkin outo.
2.Tapaus. Tietsikan kautta tavattiin keskustan kahvilassa ja jutzkailtiin ja tietty tuli mainittua että asun omakotitalossa ja on saunakin. No, kutsuin jäpän kylään kaffelle ja hän soitteli samana päivänä kun kyläkutsu päivä oli niin jäpä soitti että on vesi poikki, että pääsenkö suihkuun? No, sanoin että saunaan pääset mutta suihkuun et, se on mielestäni niin henkilökohtainen paikka . No, tänäpäivänä näen heti punasta kun treffikamu haluaa nostalgista pihasaunaa nauttia.;-D
Tarinan opetus älä avaudu kaikille... ;-)

Olin nuorena miehenä opiskelemassa Porissa.
Opiskelukaverini alkoi deittailemaan erästä mimmiä ja ehdottivat että minullekin pitäisi saada deitti Porista.
Tämän neidon kaveri tarjoutuisi kuulema sokkotreffeille ja suostuin tarjoukseen.
Olin salskea mutta ujohko urheilijapoika varsinkin tuntemattomassa naisseurassa niihin aikoihin.
Treffi-iltaan valmistautuessani huomasin keskellä nenääni punaisena loimottavan finnin joita minulla muulloin ei ollut koskaan aiemmin.
Yritin puristaa sitä pois mutta nenä vaan turposi ja muuttui kokonaan punaiseksi.
Ajattelin että punoitus häviää jos puristan oikein voimalla.
Nenä vaan siitä turposi lisää ja oli kirkuvan punainen eikä se finnikään lähtenyt mihinkään.
Itseluottamukseni oli aivan nollassa ja mökötin koko illan katsoen toiseen suuntaan enkä saanut juuri sanaakaan suustani.
Tyttö yritti ottaa kontaktia mutta minä olin että paskaaks tässä.
Ihme kyllä tyttö halusi tavata uudelleen.. Varmaankin olin sattuneesta syystä erittäin vaikeasti tavoiteltavaa mallia joka saattaa joissakin herättää kiinnostusta.
Seukkasimme opintojeni ajan mutta se päättyi sitten siihen.

Tutustuin naiseen duunissa. Nainen oli todella kaunis ja mukava ja kaikinpuolin yli sen tason mitä mun naamalla yleensä saa. Mutta positiivisena yllätyksenä kuitenkin suostu heti lähtee mun kanssa ulos. Oli todella kaunis kesäpäivä ja lämmintä. Mulla oli hirvee stressi tulevasta, aattelin et jos ottas pari rentouttavaa ni ei olis niin kiree tunnelma ja näin ollen vetäsin sit muistaakseni kolme sidukkaa ennen deitin alkua. Deitti paikaksi sovittiin läheinen terassi keskustassa, siinä sit istuskeltii ja rupateltiin ja jotenki ku aika meni niin siivillä ni jossai vaihees tajusin 6 tuopin jälkee et olin jo aika saatanan moises muussis siinä :D olin kuulemma ehdottanu viel baarin vaihtoa mut tyttö sano et pitäs varmaan kotiin jo lähteä kun huomenna töitä :D Jumalauta että seuraavana aamuna krapulassa hävetti. Oon kyllä vieläkin kaveri tytön kanssa mutta saanut jonkilaise alkoholistin leiman hänen silmissää. Älkää sopiko deittejä baariin tai terassille jos on yhtä vähän selkärankaa kuin allekirjoittaneella :)

Hauskin näin jälkikäteen aateltuna oli eräs nettituttavuus joka hieman ehkä liikaa kehuskeli varakkuudellaan. Oli tehnyt jo nuoreen ikään mennessä niin paljon töitä että periaatteessa hänen ei enää tarvitsisi enää päivääkään käydä töissä...oli autoa ja itserakennettu omakotitalo ja asunto helsingissä. Ajelimme jopa katselemaan tuota itserakennettua omakotitaloa, ja siellä hänellä ei ollut yhtään huonekalua jotta lattiat ei kulu :o!! Jääkaappi oli myös tyhjä, koska hän syö kuulemma joka päivä ravintolassa...yleensä kuulemma jonkun pihvin...olin että jahas jahas...kiviäkin kiinnostaa:D!! Jossain vaiheessa oli pakko alkaa vittuilemaan sille, mutta ei se tajunnut...luuli että olin oikeesti kiinnostunut siitä kun sillä oli rahaa:/

..eivät ole oikein paras yhdistelmä .romanttiseen kohtaamiseen- puhumattakaan ensitreffeistä. Mutta jos on kyse nuorista ihmisistä, niin ainakin fanaattisuus on jossain määrin sallittua....

Tässähän on helppoa antaa Toloselle ja kumppaneilla vähän golffausrahaa, vaikka ihmiset kuolevat syöpään... Iloinen antaja, ole hyvä.
.......

Helsinkiläinen hotelli toukokuisena arkipäivänä. Huoneen 509 ovi käy tavallista tiuhemmin, kun pääkaupunkilaiset hakevat pehmeää hoitoa tunnetulta hivenainetohtorilta. Helsinki on päätepiste tohtori Antti Arstilan Etelä-Suomen kevätkiertueella.

Riikka: "Tohtori Arstila vois jättää tämän syöpäpotilailla rahastamisen väliin".

Lisensiaatti Kaarlo Jaakkolan vastaanottoa ei tarvitse etsiskellä hotelleista eikä luontaistuotekauppojen takahuoneista. Jaakkolalla on omat antioksidanttiklinikat viidessä suomalaisessa kaupungissa. Helsingissä klinikka on paraatipaikalla, Rautatientorin kulmassa.

Esa: "... eli näen sen olleen hädänalaisuuden hyväksikäyttämistä".

Parikymmentä vuotta sitten Antti Arstilalla, Kaarlo Jaakkola ja Matti Tolosella oli suuri teoria. Niin sanotut antioksidantit olivat tuolloin lääketieteessä kuuma aihe. Kolmikko suositteli niiden käyttöä ratkaisuksi moniin kansanterveyden ongelmiin. He myös ryhtyivät kaupittelemaan antioksidanttihoitoja mitä erilaisimpien sairauksien hoitoon.

Antioksidanteilla tarkoitetaan eräitä vitamiineja ja hivenalkuaineita, jotka hidastavat myrkyllisten happiyhdisteiden eli vapaiden radikaalien aiheuttamia soluvaurioita. Antioksidanttien tarpeellisuudesta ei ole erimielisyyttä, mutta mitä tehdä jos niitä on elimistössä liian vähän? Useimpien asiantuntijoiden mielestä monipuolinen ravinto antaa riittävän suojan, mutta sinnikäs vähemmistö suosittelee antioksidanttien nauttimista pillereinä ja puristeina.

Asiaa ryhdyttiin toden teolla tutkimaan 1980-luvulla amerikkalaisten rahoituksen turvin. Tulokset ovat olleet pettymys. Antioksidanttipillereiden nauttiminen ei näytä ehkäisevän vakavia sairauksia. Kahdessa tutkimuksessa tulos oli jopa täysin päinvastainen: Suomalainen Setti-tutkimus, samoin kuin amerikkalaisten tupakoitsijoiden keskuudessa tehty tutkimus osoittivat betakaroteenivalmisteiden lisäävän keuhkosyövän ilmaantuvuutta.

Ruotsissa valmistui pari vuotta sitten laaja yhteenveto antioksidanttikirjallisuudesta. Sen mukaan vihanneksia kannattaa syödä - pillereistä ei ole hyötyä. Yhdysvaltain tiedeakatemian lääketieteen instituutti antoi kuukausi sitten suosituksen neljän tärkeän antioksidantin, C- ja E-vitamiinien sekä seleenin ja karotenoidien saannista.

Instituutti korotti hieman vitamiinien saantisuosituksia, mutta peruslinja pysyi ennallaan. Amerikkalaisille suositellaan edelleenkin päivittäin viittä annosta erilaisia vihanneksia ja hedelmiä. Sen pitäisi riittää ehkäisemään yleisimpien rappeutumistautien ennenaikaista puhkeamista. Pillereitä voidaan tarvita vain joidenkin puutostautien hoidossa.

Tutkimustuloksia antioksidanttipillereiden tehosta sairauksien hoidossa ilmestyy koko ajan lisää. Viimeksi tutkittiin sydän- ja verisuonitautien paranemista USA:ssa ja Italiassa.

Jarmo Virtamo: "Näissä kummassakin annettiin noin neljä vuotta sitä E-vitamiinia, eikä kummassakaan E-vitamiinilla todettu mitään edullisia vaikutuksia: se ei ehkäissyt uusia sydäninfarktitapauksia, se ei ehkäissyt sydänkuolemia, se ei ehkäissyt aivohalvauksia. Elikkä sillä tavalla meillä ei tällä hetkellä ole mitään näyttöä, että E-vitamiinilla kuin myöskään betakaroteenilla olis mitään merkitystä sydän- ja verisuonitautien hoidossakaan."

Toimittaja Matti Virtanen: Tulokset ovat hämmentäviä. Antioksidanteista on hyötyä ruuassa nautittuna, mutta pillereiksi puristettuna niiden teho hiipuu olemattomaksi. Tutkimukset ovat ilmeisesti olleet liian yksinkertaisia: ravinnossa on kymmeniätuhansia yhdisteitä, eikä mikään yksittäinen aine ole ratkaiseva.

Antioksidanttihoitojen vannoutuneita kannattajia tutkimustulokset eivät ole horjuttaneet. Pillerikaupalla rikastunut Tohtori Tolonen muotoilee asian seuraavasti:

Lukijan ääni: "Vitamiini- ja hivenainehoito levisi 1970- ja 80-luvulla Suomeenkin, jossa sitä alkoivat antaa tohtorit Thomas Tallberg, Kaarlo Jaakkola, Antti Arstila ja Matti Tolonen. Tätä hoitomuotoa arvosteltiin ankarastikin, mutta vastarinta on nyttemmin laantunut ja laantuu sitä mukaa, kun vitamiineista ja hivenaineista saadaan uutta tutkimustietoa."

(Potilas katsoo televisiota, jossa tohtori Arstila esiintyy Tervo & Päivärinta –ohjelmassa)

"Tervetuloa keskusteluun mukaan lääketieteen ja kirurgian tohtori Antti Arstila" ...

Arstila: "... ei sitä koivuntuhkalla syöpää paranneta. Mutta toisaalta on muistettava, että meillä on tavattomasti täydentäviä hoitomuotoja, niitä tulee vilisemällä lisää. Me voidaan tappaa syöpäsolut nälkään, meillä on paljon näitä potilaita, joka on Karoliinisen instituutin käyttämä hoitomuoto plus minun ainoana lääkärinä Suomessa".

Tämä tv-esiintyminen vakuutti vaikeaa syöpää sairastavan Riikan. Hän tiesi, että Karoliininen sairaala Tukholmassa kuuluu maailman arvostetuimpiin, ja jos se on ryhtynyt käyttämään tohtori Arstilan mainitsemaa TRIB-hoitoa, asiaan on uskottava. Riikka kääntyi Arstilan puoleen

Riikka: "Tohtori Arstila otti vastaan tavallisessa hotellihuoneessa Turussa ja koiransa ja vastaanottoapulaisen avustamana ja hän kertoi jonkun verran lisää tästä TRIB-hoidosta ja siitä kuinka sillä oli jotkut ihmiset päässyt jopa täysin eroon kasvaimista ..."

Potilaalta otettiin verikoe, mutta jo sitä ennen lääkäri määräsi potilaalle mittavan paketin luontaistuotevalmisteita, hainrustoa- ja öljyä, sienirihmastoa sekä TRIB-jauhetta. Verikokeen tulokset Riikka sai pyynnöstä kotiinsa vasta viikkojen kuluttua.

Toimittaja Martti Backman: "Entä määräsikö tohtori Arstila näiden tulosten perusteella sinulle jotakin lisähoitoa tai lääkitystä?
Riikka: Tohtori Arstila ei ole laboratoriokokeiden vastausten tulemisen jälkeen ottanut minkään näköistä yhteyttä tai antanut minkään näköisiä lisähoitomääräyksiä millään tavalla.

Backman: Siis laskun kirjoittamisen jälkeenkö hän ei ole ollut kiinnostunut sinusta millään tavalla?
Riikka: Ei todellakaan."

Vastaanotolla käynti laboratoriopaketteineen maksoi 2 200 markkaa ja lääkkeet lisäksi joitakin tuhansia markkoja. Pahinta oli kuitenkin se, että alkoi paljastua, ettei maineikkaassa Karoliinisessa sairaalassa tunnettukaan Arstilan markkinoimaa TRIB-hoitoa.

Riikka: "Eikä sieltä ketään löytynyt, ei myöskään ne henkilöt, joiden nimet Arstila pyynnöstä jälkikäteen antoi, myöntäneet tuntevansa tätä hoitomuotoa tai kokeilua millään tavalla. Ja siinä vaiheessa alkaa menettää uskonsa siihen asiaan."

Kirjassaan "Voita syöpä" Arstila kirjoittaa seuraavasti:

Lukijan ääni: "TRIB-hoitoa alettiin laajemmin kokeilla ensimmäisenä maailman johtaviin yliopistollisiin sairaaloihin kuuluvassa tukholmalaisessa Karoliinisessa sairaalassa Ruotsissa. Siellä eräät potilaat ovat olleet hoidossa jo lähes neljän vuoden ajan."

Backmanin kysymys Arstilalle: Kun otimme yhteyttä karoliiniseen sairaalaan, niin siellä syöpäosaston ylilääkäri Ulrik Ringborg ilmoitti meille, että heillä ei tunneta ollenkaan tällaista TRIB-hoitoa?
Arstila: Sitten he eivät tiedä, mitä heidän sairaalassansa tapahtuu, sille mä en voi mitään."

Arstila ilmoittaa, että TRIB-hoitoa on Karolinskassa käyttänyt tohtori Peter Wersell. Kysyttäessä Wersell kertoo, että hän on yhden ainoan kerran kirjoittanut tributyraattia parantumatonta syöpää sairastaneelle potilaalle, koska tämä sitä ehdottomasti halusi. Potilas kuoli puolen vuoden kuluttua hoidon aloittamisesta.

Wersell korostaa, että TRIB-hoito ei missään nimessä kuulu Karoliinisen sairaalan vakiohoitoihin. Syöpäosaston johtaja ilmoittaa, että tributyraatilla ei ole myöskään tehty sairaalassa kliinisiä kokeita.

Kaiken lisäksi kaksi Karoliinisen sairaalan tutkijaa on kirjoittanut Ruotsin lääkärilehteen artikkelin, jossa todetaan, että väite TRIB-hoidon syöpää estävästä vaikutuksesta on nykytiedon valossa petos.

Arstila: "Joo, mä tunnen ton jutun, mutta he eivät ole kyllä tätä asiaa tutkineet ja tässä mulla on huomattavasti enemmän materiaalia, joka on ihan eri mieltä, että se on erittäin hyvin kokeellisesti osoitettu, ja tietenkin meillä on erittäin hyviä kokemuksia, potilaskokemuksia, tai minulla on kokemuksia Suomesta, mä oon hoitanu ..

Backman: Mutta mistä tohtori Arstila tietää, että juuri TRIB-lääkitys vaikuttaa?

Arstila: Mä tiedän, koska mä tiedän, miten se vaikuttaa".

Arstila viittaa "tuhansiin tutkimuksiin". Yhteistä niille on, että ne eivät ole suuriin potilasjoukkoihin perustuvia lääketieteellisiä tutkimuksia, vaan lähinnä solutason laboratoriotutkimuksia. Pyydämme Arstilaa mainitsemaan kaikkein painavimman tutkimusnäyttönsä:

Arstila: "Kyllä se nää Carduccin työt on ..."

Otimme yhteyttä tohtori Michael A. Carducciin, joka toimii apulaisprofessorina John’s Hopkins –yliopistossa USA:ssa. Hän kertoo sähköpostitse, että Tributyraatti eli fenyylibutyraatti on harvinaisen lasten munuaistaudin hoitoon tarkoitettu lääke, jonka kehitti eräs Johns Hopkinsin professori.

Aineen tehoa syövän hoidossa on tutkittu vain alustavasti. Carduccin kokeissa mukana olleista noin 50 potilaasta alle neljäsosalla taudin tila pysyi vakaana puoli vuotta. Paranemisesta ei ole ollut kysymys, eikä Carducci sellaista väitäkään.

Lainaus Carduccin viestistä: "Kyseessä ei ole mikään syövän hoito. Se saattaa rajoittaa syövän kehittymistä jonkin aikaa, joitakin kuukausia. Potilaita hakeutuu tällaisiin hoitoihin, koska ne ovat myrkyttömiä ja eroavat kemiallisesta hoidosta."

Arstila: "Mä yleensä pyrin lähteen siitä, että kaikki ne aineet, joita käytän, olkoon ne molekyylit mistä vaan, niistä pitää olla tutkimusnäyttöä ja pitää kuulua Yhdysvaltain syöpäinstituutin hyväksymiin ohjelmiin ja niitä pitää tutkia lähinnä amerikkalaisissa, miksei myöskin eurooppalaisissa ja japanilaisissa syöpäklinikoissa."

Arstilan, Jaakkolan ja Tolosen liikekumppanuus alkoi 1980-luvun alussa. Vuonna 1982 he perustivat Biomed Oy:n, jonka toimialaksi määriteltiin lääkkeiden ja erikoisvalmisteiden kehittäminen, valmistaminen ja myynti.

Vuosien varrella muut ovat jääneet Biomedin toiminnasta syrjään. Jaakkola omistaa firman ja istuu yksin sen hallituksessa, varamiehenään vaimonsa Eva. Biomedin liikevaihto on ollut nelisen miljoonaa markkaa vuodessa.

Arstilan ja Jaakkolan yhteisyrityksiin kuului myös 1981 perustettu Mineraalilaboratorio Mila Oy. Myös Milan liikevaihto on noin neljä miljoonaa markkaa.

Jaakkolan konsernin näkyvin osa ovat kuitenkin viidessä kaupungissa toimivat antioksidanttiklinikat.

Hänen liiketoimistaan muodostuu siis terävä kolmio: antioksidanttiklinikan johtajana Jaakkola määrää potilaat laajoihin tutkimuksiin omaan laboratorioonsa. Samalla hän määrää potilaalleen pillereitä, joista huomattavan osan toimittaa hänen oma lääkefirmansa. Yhdestä potilaskäynnistä Jaakkolan yritykset laskuttavat potilasta yhteensä jopa 5000 markkaa.

Kati Myllymäki: "Sitten meillä on ollut keskustelua myös kytkykaupasta, joka on liittynyt myöskin laboratorio- ja röntgentutkimuksiin elikkä on aivan selkeästi sanottu, että esimerkiksi yksityislääkäri ei saa sitoa potilastaan siihen, että pitää käydä saman firman laboratoriossa tai röntgenissä, vaan potilaalla on oikeus valita mihin laboratorioon, mihin röntgenlaitokseen, ja kuinka hän sitten ne toteuttaa."

Soitimme Jaakkolalle ja sovimme hänen kanssaan haastattelun viime viikon maanantaiksi. Sen jälkeen sovimme kuvauksesta Milassa laboratorion johtavan kemistin kanssa. Sovittuna aikana kävi kuitenkin ilmi, että kuvausryhmällä oli porttikielto.

Henkilö Milan ulko-ovella: "Sen takia, että Kaarlo Jaakkola on kieltäytynyt tästä ohjelmasta. Et se ei nyt tällä kertaa sovi valitettavasti. Että siellä on faksi.
Kuvaaja: Labbiskuvaa vain olis…
Henkilö: Joo mut ei siihen tarvita nyt sitä laboratorioo. Siit ei ollut sovittu teidän kanssa.
Kuvaaja: Aha kyllä mä ymmärsin vaan, että toimittaja Matti Virtanen oli sopinut ja Leena Tervo oli yhteyshenkilö.
Henkilö: Ei ollut sopinut.
Kuvaaja: Kello 11.00…
Henkilö: Et se täytyy sopia hallituksen kanssa. Kaarlolla ei ole edes oikeutta…et kiitos."

Samaan aikaan Jaakkola lähetti toimitukseen faksin, jossa hän kieltäytyi haastattelusta. Laboratoriossakaan ei saa nyt kuvata ilman Milan hallituksen lupaa. Hallituksen jäsenten nimiä hän ei mainitse.

Voimassa olevan kaupparekisterimerkinnän mukaan Milan hallitus on yhtä kuin Kaarlo Benjam Jaakkola. Hänen varahenkilönään on rouva Eva Jaakkola. Siis sama kuvio kuin Biomed Oy:ssa. Arstilalla ei näytä olevan yrityksessä enää osaa eikä arpaa.

Yhtiöverkkonsa ansiosta Jaakkola onnistui turvaamaan elintasonsa myös Setti-tutkimuksen jälkeisinä vuosina, jolloin antioksidanttien kysynnässä tapahtui paha notkahdus.

Arstilalle notkahdus oli liian syvä. Hänen omistamansa Savonlinnan lääkärikeskus meni konkurssiin, ja hän joutui verovelkojen vuoksi velkasaneeraukseen. Lääkärikeskus vaihtui kiertävään vastaanottoon hotelleissa eri puolella Suomea.

Nykyisin Arstilalla ja Jaakkolalla ei ole paljon tekemistä toistensa kanssa. Ainoa yhteys on Mila, jossa Arstila teettää potilaidensa verianalyysit.

Kaarlo Jaakkolasta on kanneltu kymmenen vuoden aikana Terveydenhuollon oikeusturvakeskukseen Teoon 12 kertaa. Viidessä tapauksessa hän on saanut vakavan huomautuksen. Viisi kantelua asiakirjoineen oli virastossa kateissa, joten niiden lopputulosta emme voineet selvittää.

Helmikuussa 1994 Teo ratkaisi kerralla neljä kantelua, jotka johtivat Jaakkolalle annettuun vakavaan huomautukseen. Hänen todettiin menetelleen lääkärin työssään virheellisesti kuudessa erillisessä kohdassa.

Jaakkolan vastaanoton tarkastuksen teki Teon asiantuntijalääkärinä toiminut yleislääketieteen dosentti, tohtori Seppo Junnila. Hän kiinnitti huomiota muun muassa siihen, ettei Jaakkola yleensä tehnyt potilailleen normaaleja yleislääkärin toimeen kuuluvia tarkastuksia kuten verenpaineen mittausta. Lääkemääräyksetkin olivat omituisen kaavamaisia.

Seppo Junnila: "Ja kun vertasin näitä sitten eri sairauksissa näitä annettuja määräyksiä, niin se peruskaava oli hyvin samankaltainen riippumatta siitä oliko potilaalla syöpä, reuma tai astma".

Teo korosti ratkaisussaan ennen kaikkea Jaakkolan toiminnan epätieteellistä luonnetta, jota alleviivasivat myös asiantuntijoina kuullut toistakymmentä professoria.

Teo tehosti huomautustaan määräämällä seurantatarkastuksen tehtäväksi puolen vuoden kuluttua. Siinä piti selvittää, onko Jaakkola korjannut virheellisen menettelynsä. Hän joutui siis tarkkailuun, jonka perusteella katsottaisiin, onko syytä ryhtyä jyrkempiin toimenpiteisiin hänen toimintansa rajoittamiseksi.

Mutta mitä tapahtui? Seurantatarkastus tehtiinkin vasta kolme vuotta myöhemmin. Tarkastusraportista ei selviä, oliko Jaakkola korjannut toimintaansa millään tavalla. Tunnin tarkastuksen tuloksena syntynyt parin liuskan paperi päätyi siihen, ettei tarkastuksen perusteella voitu kiistattomasti osoittaa terveydenhuollon ammattihenkilöstöstä annetun lain vastaista menettelyä.

Tapahtumien kulkua seuranneet lääkärit ovat keksineet Teon otteen kirpoamiselle ainakin yhden selityksen: Neljä päivää Jaakkolan saaman vakavan huomautuksen jälkeen tasavallan presidentiksi tuli Martti Ahtisaari. Hän sattui olemaan Jaakkolan uskollinen potilas, joka popsi lääkärinsä määräyksestä valtavia annoksia hivenaineita ja vitamiineja. Hovinlääkärin asemako pelästytti valvovan viranomaisen?

Entä rauhoittuiko tilanne muuten ? - Ei suinkaan. Jo kesällä 94 Teo joutui antamaan Jaakkolalle vakavan huomautuksen siitä, ettei hänen suorittamaansa rintasyöpäleikkausta ollut tehty hoitosuositusten mukaisesti. Jaakkola ei ohjannut potilasta leikkauksen jälkeen säde- tai sytostaattihoitoon.

Seuraavana vuonna helsinkiläinen Pirjo meni rintasyöpäleikkauksen jälkeen tuttavan suosituksesta Jaakkolan vastaanotolle hakemaan tukihoitoa.

Pirjo: "Ja tää vastaanotto oli siis niin karmaiseva, et sillä niinkun lähdettiin puhumaan mun elämänkaaresta ja sen lyhyydestä, jos mä menen näihin Hyksin tarjoamiin hoitoihin ja hän sitten tarjos vaihtoehtoo, että vitamiini ja antioksidanttihoidolla selviää paljon, paljon paremmin ja sitten hän rupes todistelemaan sitä.
Toimittaja Backman: Millaisia ilmauksia hän käytti?
Pirjo: Hän niinkun näitä Hyksin hoitoja niinkun mollatakseen niin hän ilmaisi, että jos mä menen tähän nimenomaan tähän sädehoitoon, niin se on niinkun hidastettu Auschwitz, et tää sytostaattihoito, se vielä menettelee, koska se poistuu niinku ruumiista, et se ei jää, mutta että 10 000 -kertainen Tshernobylin laskeuma, joka mulle joka kerta laitetaan, niin se on varsinaista semmoista toisen maailmansodan menetelmää."

Pirjo kanteli lääkärin käyttäytymisestä terveydenhuolloin oikeusturvakeskukseen. Erityisen arkaa Jaakkolan kannalta oli se, että potilas kuvaili seikkaperäisesti, kuinka lääkäri oli painostanut häntä luopumaan säde- ja sytostaattihoidosta.

Jaakkola kiisti kehottaneensa, mutta tällä kertaa lääkärin sanaa vastassa ei ollut vain potilaan sana, vaan potilaalla oli mukanaan todistaja, aviomies.

Esa: "Voin kertoa, että se oli elämäni ensimmäinen kerta, kun koin uskoon tulemisen. Eli et tää pelotus oli niin voimakas, et siinä niinkun molemmat meni todella shokkiin, voi sanoa. Ja mä sen käynnin jälkeen olin ehdottomasti sitä mieltä, ettei kannata mennä sinne niinkun perinteisiin hoitoihin. Kunnes sitten myöhään illalla soitin eräälle läheiselle lääkärituttavalle. Hän sanoi, että älä usko sitä puppua. Että sehän on sellanen rahastava PIIP niin kuin hän sanoi".

Kaikesta huolimatta oikeusturvakeskus totesi ratkaisussaan 1997, "että se ei ole voinut havaita, että Jaakkola olisi kehottanut teitä luopumaan yleisesti hyväksytyistä syövän hoitomenetelmistä".

Pirjo: "Olin hämmästynyt ja täysin ihmeissäni, että eivätkö he osaa lukea mun tekstiä, että mikä siinä on vikana, et yritin selkeästi kirjoittaa, että nimenomaan tämä oli se puoli, joka minua ahdisti

Oikeusturvakeskus oli jo aiemmin todennut, ettei Jaakkolan määräämä antioksidanttihoito kuulu yleisesti hyväksyttyihin ja kokemusperäisiin perusteltuihin menettelytapoihin, vaan ns. vaihtoehto- eli uskomuslääketieteeseen.

Johtopäätös tästä oli kuitenkin muuttunut. Nyt viraston mielestä potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaan potilaalla on mahdollisuus myös vaihtoehtolääketieteen piiriin kuuluvien hoitovaihtoehtojen valintaan, ja tällä perusteella kantelu ei antanut aihetta enempään.

Toimittaja Martti Backman: Tulkinta on outo, sillä laki potilaan asemasta ja oikeuksista ei mainitse mitään vaihtoehtolääketieteestä. Päinvastoin, jos potilas kieltäytyy jostakin hoidosta, on häntä silloinkin lain mukaan hoidettava muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla. Laki sen sijaan ei anna lääkärille oikeutta tyrkyttää ei-lääketieteellisiä hoitoja.

Päätimme testata Jaakkolan toimintaa. Pyysimme erästä nuorta tuttavaamme käymään hänen vastaanotollaan valittamassa väsymystä ja huonoa oloa – normaaleja huonoista elintavoista johtuvia vaivoja. Aika järjestyi: Jaakkola jutteli potilaan kanssa puolisen tuntia ja määräsi sen perusteella hänet verikokeeseen.

Väsymyksen hoitoon Jaakkola määräsi potilaallemme ensi istumalta 16:tta erilaista valmistetta. Ainakin kolme niistä oli Biomedin omia luontaistuotteita. Verinäytteet otettiin seuraavana päivänä ja lähetettiin Milaan tutkittavaksi. Tulosten valmistuttua lääkemääräyksiä tuli neljä lisää. Lasku ensi visiitistä oli 3950 markkaa. Ensimmäinen erä lääkkeitä olisi maksanut 2600 markkaa.

Milassa tehtiin kolmenlaisia määrityksiä: sellaisia jotka Kela korvaa, sellaisia joita Kela ei korvaa, ja sellaisia jotka Kela korvaa jos se ei tiedä mitä kaikkea potilaan verestä on mitattu. Potilaamme sai antioksidanttiklinikan henkilökunnalta ohjeet, joiden mukaan toista kuittia ei pidä laittaa Kelan korvausanomukseen.

Lukijan ääni: "... Se on niin kuin yhteensä-alennus näistä kahdesta lapusta, mut se on merkattu tähän kuittiin sen takia, et jos sen laittaa siihen kuittiin alennusta mist Kela korvaa niin ne alentaa korvausta samassa suhteessa."

Kelan linja on, että osa hivenalkuaineiden määrityksistä voidaan korvata, jos niihin on olemassa "kliinisiin löydöksiin perustuva diagnostinen syy". Tähän ryhmään kuuluvat fosforin, kaliumin, kalsiumin, magnesiumin, natriumin ja raudan määritykset. Näitäkään ei korvata, jos samalla on tehty Kelan mielestä turhia mittauksia.

Toimittaja Virtanen: Eli jos määrätään näitä ylimääräisiä, niin silloin ei korvata myöskään näitä tavanomaisia?
Kelan asiantuntijalääkäri Tiina Telakivi: Aivan niin.
Virtanen: Koska voidaan olettaa että silloin osa tästä on tavallaan turhaa?
Telakivi: Juuri tää on oikea sana, että tarpeettomia tutkimuksia sairausvakuutuslain kannalta katseltuna.

Antioksidanttiklinikoilla potilaalle kirjoitetaan kaksi erillistä tutkimusmääräystä ja kuittia aivan ilmeisesti siksi, ettei Kela saisi tietää korvaussäännösten rikkomisesta. Vai olisiko käytäntöön joku muu syy? Halusimme esittää kysymyksen Kaarlo Jaakkolalle tai hänen kumppanilleen tohtori Pertti Lähteenmäelle, mutta molemmat kieltäytyivät haastattelusta, eivätkä vastanneet myöskään heille jättämiimme kirjallisiin kysymyksiin. Kelan kannalta asia on selvä.

Telakivi: "Eli menettely tämmösessä tapauksessa, jossa ei kaikkia määrättyjä tutkimuksia oo ilmoitettu kelalle samanaikaisesti ja sen seurauksena korvauksia maksetaan enemmän kuin mitä muuten maksettais niin se on tietysti ohjeiden vastaista, ei ole sen sairausvakuutuslain periaatteiden mukaista."

Suomessa valvova viranomainen perääntyi Jaakkolan edessä, mutta Ruotsissa ei epäröity. Jaakkola avasi Tukholmassa antioksidanttiklinikan 1995 ja jo kolmen vuoden kuluttua häneltä otettiin siellä lääkärinoikeudet pois. Jaakkola sulki klinikkansa, mutta valitti päätöksestä.

Ruotsin lain mukaan maallikot voivat antaa toisilleen erilaisia vaihtoehtohoitoja ja -terapioita, mutta tätä oikeutta ei ole laillistetulla lääkärillä. Jos lääkäri haluaa hoitaa vaihtoehtoisesti, niin hänen tulee siirtyä maallikoiden puolelle. Jaakkolalle osoitettiin Ruotsissa tätä ovea.

Otteita Ruotsin terveydenhuollon vastuulautakunnan päätöksestä: "Kritiikitön tapa, jolla Jaakkola on markkinoinut hoitoaan on ollut omiaan herättämään väärää toivoa ja synnyttämään epärealistisia odotuksia vaikeasti sairaissa potilaissa.
Pitkäaikaisen ja vaikean sairauden tuottaman huolen lisäksi osa potilaista on joutunut taloudellisiin vaikeuksiin. Laajat ja perusteettomat laboratoriotutkimukset sekä vaihtoehtohoidot lukuisine valmisteineen ovat näissä tapauksissa olleet erittäin kalliita.

Yhteenvetonaan Ruotsin terveydenhuollon vastuulautakunta toteaa, että Kaarlo Jaakkola on toiminut ammatin harjoittamisessaan karkean taitamattomasti ja muullakin tavoin osoittautunut ilmeisen sopimattomaksi harjoittamaan lääkärin ammattia. Siksi hänen lääkärinoikeutensa peruutetaan."

Miksi Kaarlo Jaakkola saa edelleen jatkaa lääkärinä Suomessa?

Tohtori Matti Rimpelä: "Suomen ammatinharjoittamisen valvontajärjestelmä on aivan liian heikko vastatakseen tällaisiin kysymyksiin. Meillä ei ole sellaista, vois sanoa vahvuutta, laajuutta ja osaamista, jolla voitaisiin ottaa kantaa silloin kun on kysymys kuitenkin lääketieteen ja muun toiminnan rajanvedosta ja tästä seuraa sitten, että meillä ei myöskään ole hallintokäytäntöjä selvästi tälle alueelle tullut, ja näin ollen tällaisten päätösten tekeminen ei tahdo oikein luontua tässä järjestelmässä."

Junnila: "Silloin kun ei aseteta ihmisen henkeä alttiiksi, ei aiheuteta toiselle välitöntä terveysriskiä, niin meillä voi harrastaa kyllä melko vapaasti melkein mitä vain, ja se moraalinen paheksunta, mikä tulee sitten esim. pitkälle edistyneessä sairaudessa, hädänalaisen ihmisen tilan hyväksikäyttämisestä, niin se ei ole mikään peruste ottaa oikeuksia pois Suomessa. Valitettavasti."
Pirjo: "Olen suoraan sanoen loukkaantunut siitä, että kääntyessäni arvovaltaisen viraston puoleen, niin tuota sieltä saa tällaista kohtelua, ihan samanlaista, et tuli semmoinen hyvä veli –fiilis."
http://www.yle.fi/mot/150500/kasis.htm

herrasmies, kun lipettiin lähdit, vaikka olisit toki voinut nätisti ilmaista ettei kiinnosta etkä vaan kadota paikalta. Itse tein rumemmin kuin sinä. Mulla oli vähintäänkin eka treffit yhtä fanaattisen maailman parantajan kanssa, mutta koska tyttö oli hyvän näköinen, lähdin mukaan juttuun ja katosin vasta aamulla. Pitihän sitä nyt "palkka" saada kun illan kuunteli höperön paasaamista. ;)

Kiitos hyvistä nauruista!

Ehkä omituisimmat treffit olivat yhden nettitutun kanssa. Olimme viestitelleet pitkään netin välityksellä ja viimein päätimme tavata. Vaikka kuvia olimme vaihtaneet, oli herra "hivenen" eri näköinen mitä kuvassa ja mitä oli väittänyt olevansa.

Kuitenkin ajattelin, että samapa tuo, ei se ole kuin kuorta. Kuitenkin netissä juttelu sujui hyvin ja vaikutti mielenkiintoiselta hepulta. Menimme treffeillä ensiksi kahvilaan ja siellä sitten alkoikin suuri selostus kaikenmaailman tietokoneista sun muista kapistuksista. Minun kommenttini olivat keskustelun aikana suunnilleen "ahaa, mutta minä kun en noista tietokoneista oikein tiedä...", johon poika sitten heti kertoilemaan, kuinka hän voi kyllä opettaa kaikki tietokoneiden salat minullekin... Kun pyysin puheenaiheen vaihtoa, poika puhui ehkä minuutin säästä ja sitten takaisin koneisiin, ja sama kun yritin itse kääntää puheenaihetta. Treffien lopuksi sitten tyyppi sanoi, että taidan olla vähän ujo, kun en oikein juttele, ja siihen tokaisin, ettei ne tietokoneet edelleen ole oikein minun juttu, enkä niistä oikein mitään tajua. Siitäkös tämä heppu sitten ilahtuikin ja sanoi, että voi tulla minun luokseni katsomaan konettani ja opettamaan kaikki mahdolliset, jos "muilta yöllisiltä puuhilta" kerkiää... Siinä vaiheessa kyllä vetosin ties kuinka moneen tekosyyhyn, enkä ko. tyyppiä enää nähnyt :D

Puhelin numeron. Tietämättömyys saa minut kovaksi...

ei hemmetti että nauroin :) Ihan pimee muija kyl :)

HEEEEHH HHEEE HEEE HYVÄ JUTTU HHHEEEEHHEEHHHHE

Kas, melkein sielunsiskohan se siinä. :D Hehhehh hee! Hauska juttu!

Mä tapailin tuollaista juttua heittävää miestä jokin aika sitten. Aihe oli tyypille jotenkin jäänyt päälle ja lähes päivittäin hän yritti todistella mulle sitä että kuussa ei olla muka käyty. Aika hölmöä ja enhän mä sitä jaksanut kauaa kuunnella ja katella. En tiedä mistä oli seonnut tuohon aiheeseen.

NAISET KATSOO HALUNSA MINKÄLAISEN MIEHEKSEEN TOISEN POIKA TIENNÄ PAREMMIN SEN OLLUT SIIHEN KIINNOSTUN SEURUSTELU AVOLIITTOTYTTÖ YSTÄVÄ NAIS YSTÄVÄKAVERI KYLLÄ SEOIS MUUTTOS TULLUNA SITTEN KIINNOSTUUITSEENI YHDELLÄ LAILLA SEURUSTELU AVOLIITTOPOIKA YSTÄVÄ MIES YSTÄVÄ KAVERI TÄRKEESTI TIENNYT OLLA TOISEN POIKA ITSE OLLASSE TIENNYT SE ITSE OIS OLLLUTMUUTOKSESSA ITSE SITTEN OLENSE ITSE MIEHENÄ TÄRKEESTI TOISEN POIKA TIENNÄ OLLASSE MUUTOKSESSA KYLLÄSE OIS OLLUT SE SILLON OLEN ITSE AVOLIITTO VAIMONA EUKKO KULTA ROUVA PUOLISOEMÄNTÄ TOISEN POIKASEN ETUNIMELLÄ OLLUT LOPPUVAIHDEESA SILLON ONITSELLENI PARISUHDE PARISKUNTA AVOLIITTO VAIMONA RASKAANA SILLON PYSTYN SALA RAKASTELLUU TEKEMÄÄN TÄRÄYTTÄVÄN TÄRISYTTÄVÄ TUNNEOLLUT PORNOOSEKSI NÖRTTI NYGRO TIPSA TAPSI TAKA HUONE PÖMPELI REIKÄ SILMÄ MURSI MURMELI PINA PIMPPA PIMPERO TENA MUKSI SYNNYTTÄ TYTTTÖ TAI POIKA VAUVAN AVOLIITTO VAIMONA ITSE MIEHENÄ ISÄNÄ LASTEN TARHA PÄIVÄKOTI KERHOESKARIESIKOULUTYTTÖ ALA ASTEKUMMUNKOULUTYTTÖ 1011121314151617 YLÄASTEKUMMUNKOULUTYTTÖ 97 POHJOISAHONKADU28D9 OUTOKUMPU SURAKKA VELI