Ei kovin imarteleva otsikko mutta menköön. Sanottakoon että rakettitiedekin on 1000 krt yksinkertaisempaa kuin naisten logiikka.
Eli tilanne on sellanen, että ollaan seurustelu parisen vuotta. Ja nainen ei vaan pahemmin näytä tunteita. Mun pitää aina ensin sanoa/näyttää mun tunteet niin sit se sanoo saman. Eli jos puhutaan puhelimessa niin puhelun loputtua niin nainen ei ikinä ekana sano esim. että on ikävä mua tms. Mun pitää aina eka sanoo ja sit se sanoo saman lauseen "myös" sanan kera.
Oon kysyny useaan otteeseen, että kiinnostaako ny ollenkaan, missä mennnää, onko tunteita mua kohtaa yms. Oon kysynyt että tehdäänkö loput, mutta sanonut että kuitenkin rakastaa minua. Ittelle ei oo siinä asiassa ongelmaa, jos nainen ei kerta rakasta minua niin todellakin aivan turha olla sitten enää yhdessä.
Ei tollasta jaksa kun toinen ei näe suhteen eteen paljoakaan vaivaa. Ollaan välillä kaukosuhteessa, ja jos en minä soita niin ei sitten hänkään. Ehkä kolmen päivän tauon jälkeen lähettää s-postiviestin ja kysyy kun musta ei oo kuulunut mitään. Kuiteskin kun sitten tavataan toisemme niin se on sit niin ihanaa ja rakkaus kukoistaa todellakin. Jotenkin vaan huvittais tehä loput vaikkakin se sattuis aikalailla kun tunteita toista kohtaan on tosi paljon. Mutta kuitenkin tää on aika raastavaa kun toinen on niin passiivinen. Ei kerro oikeastaan mitään ittestä jos ei häneltä kysymällä kysy, samaa on anoppiki sanonut ettei tyttö paljo puhu ja kerro ittestä.
Mutta kavereiden kanssa sitä juttua kyllä sitten riittää vaikka koko kylälle. Meillä on 3 v. ikäeroa, itte 23v, ja tuntuu että niin lapsellista juttua tulee tytöltäni ja sen kavereilta. Luulis kuiteski et 20-kymppisenä osais pitää jonkilaista tasoo jutuissa.
Eli tilanne on sellanen, että ollaan seurustelu parisen vuotta. Ja nainen ei vaan pahemmin näytä tunteita. Mun pitää aina ensin sanoa/näyttää mun tunteet niin sit se sanoo saman. Eli jos puhutaan puhelimessa niin puhelun loputtua niin nainen ei ikinä ekana sano esim. että on ikävä mua tms. Mun pitää aina eka sanoo ja sit se sanoo saman lauseen "myös" sanan kera.
Oon kysyny useaan otteeseen, että kiinnostaako ny ollenkaan, missä mennnää, onko tunteita mua kohtaa yms. Oon kysynyt että tehdäänkö loput, mutta sanonut että kuitenkin rakastaa minua. Ittelle ei oo siinä asiassa ongelmaa, jos nainen ei kerta rakasta minua niin todellakin aivan turha olla sitten enää yhdessä.
Ei tollasta jaksa kun toinen ei näe suhteen eteen paljoakaan vaivaa. Ollaan välillä kaukosuhteessa, ja jos en minä soita niin ei sitten hänkään. Ehkä kolmen päivän tauon jälkeen lähettää s-postiviestin ja kysyy kun musta ei oo kuulunut mitään. Kuiteskin kun sitten tavataan toisemme niin se on sit niin ihanaa ja rakkaus kukoistaa todellakin. Jotenkin vaan huvittais tehä loput vaikkakin se sattuis aikalailla kun tunteita toista kohtaan on tosi paljon. Mutta kuitenkin tää on aika raastavaa kun toinen on niin passiivinen. Ei kerro oikeastaan mitään ittestä jos ei häneltä kysymällä kysy, samaa on anoppiki sanonut ettei tyttö paljo puhu ja kerro ittestä.
Mutta kavereiden kanssa sitä juttua kyllä sitten riittää vaikka koko kylälle. Meillä on 3 v. ikäeroa, itte 23v, ja tuntuu että niin lapsellista juttua tulee tytöltäni ja sen kavereilta. Luulis kuiteski et 20-kymppisenä osais pitää jonkilaista tasoo jutuissa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ei se tosta parane. Naisia on niinkuin kolmosen ratikoita, aina tulee uusia. Vaihtamalla paranee...Kannattas miettiä ennenkuin on lauma lapsia kyselemässä, mihin isi meni.
Ei oo järkee tommosessa
Aluksi sitä mietti, että viitsiikö vaivautua edes vastaamaan. Hyvä yleistys tosissaan ikäiseltäsi, joka ei todellakaan ole vielä paljon naisia nähnyt. Ja lukemani perusteella et edes kirjoita naisesta vaan myöhäis-teini-ikäisestä.
Jos kommunikaationne on todella noin eri tasoa, on ehkä syytä vaihtaa maisemaa. Toisaalta, jos tarpeeksi välittää toisestä, hyväksyy myös tämän huonot piirteet. Joten, oletkohan itsekään nyt vielä muuta kuin ihastunut...?
Aika ihmeellistä, että sun mielestä logiikka on yksinkertaista ja sinä hurjan fiksu ja sitten kuitenkin olet hämmentynyt.
Eikös sun pitäisi tietää, miksi se toinen on niin passiivinen?
Mitä tulee rakettitieteeseen, niin se ei olekaan mitään ihan yksinkertaista suurimmalle osalle ihmisiä, ja todennäköisesti sinä lukeudut siihen suurimpaan osaa.
Muista kuitenkin että vakka kantensa valitsee. On aivan turha valittaa toisesta ihmisestä ja syyttää hänen "vikojaan", kun on ottanutkin kumppanikseen ihmisen, jollaista ei sitten halua. Nyt toivot, että tyttöystäväsi olisi jotain muuta kun mitä on. Sinä itse olet valinnut ketä kuuntelet, ja olet valinnut sen jo parisen vuotta. Joten ota sellainen, kehen olet tyytyväinen sellaisena kun hän on, tai opettele olemaan tyytyväinen siihen mitä on.
Riskinsä kaikessa, mutta sinähän sen valitset omalta osaltasi, toiseen et kovinkaan paljon voi vaikuttaa, jos hän ei halua muuttua, hän ei muutu.
"Luulis kuiteski et 20-kymppisenä osais pitää jonkilaista tasoo jutuissa."
Minusta tuossa lauseessa kuvaat tosiasiallista arvostusta tyttöystävääsi kohtaan. Jos se henkii muussakin käytöksessäsi, olisiko kuitenkin parempi lähteä eri suuntiin, molemmat saisitte etsia enemmän kaltaistaan seuraa ;-).
ei naista "vaivaa" mikään, hän on sellainen. Se ei ole mitään yleistä naisen logiikkaa, naiset on erilaisia, toiset on toisenlaisia ja hän on sellainen. Turha ruveta toista syyttämään siitä mikä se on. Hyväksy toinen sellaisena kuin se on ja käännä katse itseesi ja siihen, mitä sinä olet ja mitä sinä haluat.
Tuo syyttämisen tie ei muuta mitään eikä ketään.
Hän on ainutlaatuinen omana itsenään ja sinä itsenäsi ja muut itsenään.
Enkä ymmärrä tuota lapsellisen ajattelun arvostelemista. Hän on sellainen. Jos ei sinun kanssa löydy yhteistä säveltä ja hän puhuu ne vähätkin sinun mielestäsi väärin, ei se ole hänen vikansa. Jos kaverien kanssa jutut käy yksiin, hyvä niin.
Miten ja miksi sinä aloit sellaisen kanssa sitten? Tunsitko yhtään, ja nyt sitten ihmettelet, kun toisessa on sinun mielestäsi "vikaa"?
Tuntuu, että kohtuu naivisti sinäkin aloit toista tuntematta suhteeseen, tai tykkäys on pinnallista, kun et kuitenkaan hyväksy sellaisena kuin on tai haluat muuta. Olet saanut sitä mitä tilasitkin, mutta mietitkö mitä tilasit? Kai sulla joku peruste oli alkaa, vaikkei toinen puhu paljon tai ole sellainen, mistä anoppikin tykkäis?
Mutta itsetunto ongelma voi olla yksi syy. Toisaalta 20v. ovat vielä aika lapsia...ei kaikki mutta jotkut..kehitys etenee tapauskohtaisesti.
Ja huom! älä yleistä yhden naisen perusteella kaikkia!! Ehkä kannattais joskus kuunella itseäsikin mitä puhut hänelle.
Eli tällä hetkellä elämän kokemusta on. Aikoinaan parikymppisenä seurustellessa kaipasin poikakaveriltani huomionosoituksia ja sanallistakin hellyyttä, mutta tahtoi olla lujassa. Hänkään ei ollut kotonaan tottunut sellaisiin, enkä minäkään, mutta naisena kaipasin tottakai vähän "vakuutteluja". Kerjäsin hellyyttä.
No, nyt on 40 vuotta mennyt aviossa ja (humalassa) hän on sanonut ihan rakastavansa minua kovasti.! Olisi tehnyt mieli sanoa että vai niin- tulee hiukka liian myöhään. Usko tai älä mutta MINÄ en kykene nyt sanomaaan ääneen että rakastaisin häntä.
Ehkä ne tunteet on kuolleet ja jäljellä pelkkä normaali kanssaihmisestä huolehtiminen = toimiva osakeyhtiö! Ei riidellä mistään asioista ja kaikki sujuu sopuisasti.
Oliskohan sinun kaverisi joskus saanut pahan kolauksen näyttäessään tunteitaan kun nyt ei uskalla niitä esittää. Edetkää rauhallisesti, suomalainen vitsi sanoo: "Kyllä minä ilmoitan jos tulee muutoksia"
Näin ne osat vaihtuu aikaa myöten.
Hehee...ensinnäkin - varsinkin nyky-parikymppiset ovat aikamoisia "PENTUJA"...että älä tosiaan odota mitään turhan "kypsää" käytöstä.:)
(Olethan itsekin aika nuori vielä...hmmm...ehkä olet positiivinen poikkeus, ehkä et...)
Taidatte vain olla persoonallisuuksiltanne kovin erilaisia. Selvästikin tyttöystäväsi kaipaa oman VAPAUTENSA - olen itse samantyyppinen, joten ymmärrän häntä oikein hyvin.
Hän nyt vain tarvitsee "tilaa hengittää" ja tehdä omia juttujaan.
Ja varmaan monasti loukkaa sinua tietämättään.
Mutta jos tuollainen "vapaasielu" ei sovi sinulle, niin...
...onhan noita enemmän SINUN tyyppisiäsi naisiakin maailma pullollaan.
Etkö voi tehdä päätöstä itse, sillä tekstisi kuulostaa kuin painostat tyttöystävää muuttumaan tai sanomaan että erotaan. Viimeinen kappale herättää kysymyksen, miksi edes olet tyttöystäväsi kanssa, ja toivotko hänen edes aukaisevan suuta ja puhuvan.
Mielestäni asia on niin, että sinä et rakasta häntä. Sinulla on mielessäsi jonkinlainen mielikuva siitä, millainen sen naisen pitää olla ja miten käyttäytyä. Sitten kun tyttöystäväsi ei olekaan tuon muotin mukainen, niin sinä olet vihainen hänelle, vaikka oikeastihan vika on sinun mielikuvassasi. Ei oikea rakkaus ole yrittämistä sulloa toinen täyttämään omia mielikuviaan, vaan toisen hyväksymistä sellaisena kuin hän on.
Eiköhän se ole parempi teille molemmille, että lopetat sen homman. Pääsee tyttökaverisikin vähemmällä, kun hänen ei tarvitse sinua sietää.
Mulle tuli kanssa vahvasti sellainen olo ap:n tekstistä, että hänelle se tyttöystävä on vain jotain, joka jokaisella kuuluu olla ja kun ei se ollutkaan täydellinen, niin palautetaan kauppaan.
Mä olen myös ollut suhteessa miehen kanssa, jolla ei ollut tunteita minua kohtaan ja silloin ei minäkään koskaan sanonut hänelle, että rakastan, koska ajattelin, että miksi mun pitäisi, kun ei hänkään sitä rehellisesti sano.
Minä myös kannatan eroa, tyttöparka ansaitsee parempaa.
"seurustelen" itsekkin just sellasseen miehen kanssa, ja tuntuu ettei tosella ole aitoa tunnetta mua kohtaan,joten haluisin laittaa poikki mut en pysty..kun en haluu loukata.. Äijä on kanssa mua vähän vanhempi,mut jotenkin oon meistä se syvällisempi ja fiksumpi, vaikkakin mies on sosiaalisesti lahjakas ja ihan mukava,mut ei vaan tarpeeks äijä mun makuun,ja mun mokahan se on et aloin tälläseen suhteeseen.
tekstin alust loppuun,mut ok ehhä nainen on vähän kylmä luonteeltaa,jos et halua sitä niin laita poikki.
Kaikki ihmiset on erilaisia, joillakin ei ole tarvetta koko ajan hokea "rakastan sua, rakastan sua" tai "ikävä sua, ikävä sua". Vaikka se sinulle on tärkeää, niin se tuskin on sitä tyttöystävällesi. Se ei kuitenkaan millään tavalla tarkoita etteikö rakastaisi.
Jos haluat ylipuheliaan tyttöystävän niin miksi olet alkanut hänen kanssaan seurustelemaan jos hän on hiljainen? Se on hänen luonteensa, sille ei voi mitään.
Vähän näyttää siltä, että sinulla on mielessäsi kuva "ihanne tyttöystävästä" ja yrität muuttaa tyttöystäväsi sellaiseksi. Jos rakastaa toista, niin rakastaa häntä juuri sellaisena kuin hän on, eikä yritä toista muuttaa. Onko tuo varmasti rakkautta?
usein oma-aloitteisesti, että sinusta pidetään? Sinua rakastetaan.
Näytä sille tämä ketju vaikka! Ja sano suoraan.
Ei naisetkaan ymmärrä vihjailuja (3 päivän puhumattomuuksia....).
tosin ollaan tapailtu muutaman kuukauden, mutta mies käyttäytyy ihan kuin oltaisi kavereita, jos kehun sitä tai sanon että tykkään siitä se vaan vastaa "niin säkin", tai "mäkin susta". En vaan jaksa uskoa että jotkut ihmiset ei pystyis puhumaan tunteista jos niitä oikeasti on! Tulee vaan ihan hyväksi käytetty olo, ihan kun sun kanssa ollaan vaan sen takia kun ei parempaakaan löytynyt, ei sussa sinänsä mitään vikaa ole, mutta ei silti ole mtn sen suurempia tunteita sua kohtaan. Itse olen rakastunut ja sen verran kauan ollaan kuitenkin tapailtu että pitäisi jo osata päättää ollaanko yhdessä vai eikö olla, ja mies selvästi pitää itseään sinkkuna, ei paljoa yhteyttä pidä eikä ilmoita ikinä etukäteen jos on jtn menoa kun haluan esim. nähdä vkl ja se onkin yhtäkkiä lähdössä reissuun kavereiden kanssa tai jopa on kerran ilmoittanut itsestään kun oli siellä ihan eri kaupungissa. Kyllä ihmisestä huomaa jos on tosissaan,ellei ole ihan sokea, silloin näytetään niitä tunteita edes joillain tavalla. Eli omasta mielestäni tässä olisi ainoa oikea ratkaisu - ero. Helppoa se on sanoa kuin tehdä, mutta ehkä parempi erota kuin kärsiä huonossa suhteessa jossa toinen on mukana ihan vääristä syistä.
Mulla on sama tilanne, mutta olen itse nainen ja mieheni on tuollainen. Hän on vain selliasta tyyppiä joks ei n. lepertele, vaikka lepreteleekin kun olemme yhdessä.
JOs et jaksa tilannetta niin tuskin saat sitä muuttumaankaan. Itse olen yrittänyt vain sopeutua tilanteeseen, koska kuitenkin tiedän ,että mieheni rakastaa minua ja meillä on niin ihanaa yhdessä. Mitä väliä sillä on jos toinen on tuossa suhteessa erilainen, onko niin kauheaa olla se joka ensimmäisen soittaa tai sanoo kaipaavansa?
Kaikki eivät ole niin romantikkoja olemukseltaan. Kyse ei ole välttämättä siitä, ettei tyttö rakastaisi. Hän vaan ei tarvitse läheisyyttä niin paljon.
Suosittelen, että harkitset vakavasti seurusteluanne. Onko hän sinulle sopiva. Älä mieti, rakastaako hän sinua, vaan mieti, onko hän sen luonteinen, että saat häneltä tarpeeksi huomiota ja romantiikkaa luonnollisella tavalla.
Ihmiset on erilaisia ja maailma on pullollaan naisia, jotka tekisivät mitä tahansa saadakseen miehen, joka huomioi heitä ja arvostaa suhteen eteen vaivannäköä.
Kaveripiiri kertoo paljon ihmisestä. Ei sen perusteella kumppaninvalintaa tehdä, mutta kyllä se kertoo jotain, jos teillä ei ole yhteisiä keskustelunaiheita. Naisilla nyt on yleensä naistenjutut ja kaakatukset hyvässä ja pahassa, eikä sen perusteella pelkästään tarvii tuomita. Mutta se kertoo esim jotain, jos jutut ovat pinnallisia, tai sitten jos ne ovat syvällisiä.
Sen voin sanoa, että kolmikymppisetkin osaa olla niin törkeitä suustaan oikeissa olosuhteissa, että ei se ikää katso. Älykkyyttä ja luonteenpiirteitä pikemminkin.