Oon teille, sinkut kateellinen. Itse oon seurustellu jostain 18-vuotiaasta asti, nyt oon 34-vuotias ja mietin miten elämä on jääny elämättä ja juoksut juoksematta. Harmittaa. Mulla on kyllä todella kiltti mies mutta tylsäähän tää elämäni on ollut. Nykyäänkin oleskelemme usein eri huoneissa ja monesti havaitsen katselevani yksin ikkunasta ulos ja kadehtivani niitä ihmisiä, jotka ovat eläneet aivan erilaisen elämän kuin minä itse. Vapaudenkaipuu vaivaa! Mietin millaista olisi romanttinen seikkailu, elämä jossa saisi päättää itse omista menoistaan. No niin, turha valittaa. Puolensa kummassakin luulisin. Tylsäksi tämäkin käy!
vapaudenkaipuu
kateellinen sinkuille
201038
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
vaan ymmärtäis nauttia elämästään, mutta kun monet tuntuu luulevan, että just nuorena vakiseurusteluun alkaminen on ainoa onnen tae! Kiitti sulle kun kirjoitit tänne ja selitit, miltä se tuntuu myöhemmin, kun kokeilut on jääneet tekemättä. Säkin oot ollu monen mielestä kadehdittava, kun oot styylannu nuorena!Mutta suhdetta voi myös kehittää, jos haluaa, kantsii miettiä mitkä ne oman miehen ja pitkän suhteen hyvät puolet on ja yrittää unohtaa, mitä vois olla. Jossittelu ei auta. Keskity tähän päivään ja elämään... Tylsää se elämä on monilla pitemmän päälle, mutta turvallisuutta ei korvaa mikään. Romantiikkaa saa siihen omaan elämäänkin kun vähän panostaa, enkä tarkoita rahallista... ;)
Näinhän se on.. vaikka asiat on "hyvin" haluaa sitä jotain muuta. Mutta pakko myöntää että kurkkua kuristaa välillä kun ajattelee miten kaikki juoksut on jääneet omalta kohdalta juoksematta. En ole koskaan edes asunut yksin tai viettänyt omaa elämää. Yritän sitten jotenkin rauhoitella itseäni sanomalla "ei se vaihtamalla parane" tai jotain vastaavaa. Mtuta joo, ei varmaan ole elämä täydellistä sinkkuna (kai? en tiedä kun en ole pahemmin ollut) mutta ei näinkään.
Aina on oltava valmis tekemään kompromisseja, muuten on koko ajan onneton!
Ei täällä ne miehet valita joilla on joka vkl uusi nainen vaikka niistä ei ikinä suhdetta kehkeytyisikään.
Täällä valittaa ne miehet jotka eivät saa _MITÄÄN_. Eivät sitä yhden illan viettoa, eivät sitä vakituista suhdetta, eivät mitään kontaktia naisiin. Ja koska he eivät viitsi sanoa niin kuin osa täällä sanoo "haluaisin pillua" vaan he sanovat "haluaisin löytää naisen" jonka kaikki tulkitsevat sitten pelkästään vakituiseksi seurusteluksi mikä lopulta päättyy naimisiin menoon jne.
On siis ero olla villi ja vapaa sinkku kuin yksinäinen luuseri. Villit ja vapaat sinkut eivät varmasti kovin helpolla ole valmiita vaihtamaan vapauttaan pysyvään seurusteluun, mutta yksinäiset luuserit tekisivät sen heti ilman mitään miettimistä.
josset saa pillua ni viinalla ja huumeilla pääsee aika pitkälle
yhtään mitään.
Naiselle sinkku elämä on hel#etin vaikeeta ja vaarallista...
Lisäksi vaivaa saa#anallinen yksinäisyys...
Baarit on täynnä vaan hulluja ja viina virtaa...
Olet onnekas, olet saanut elää kauniin ja rauhallisen rakkauden täyteisen nuoruuden ja se jos mikä kasvattaa ihmisen aikuiseksi.
Terv: sinkkunainen
taas yksi näkökanta. Eli tässä näkee miten erilailla ihmiset ajattelee...
En ole onnellinen enkä tyytyväinen vietettyyn nuoruuteeni. Tunnen että minulta on jäänyt asioita kokematta. voihan olla etteivät kaikki ole onnellisia vapaana mutta voin myöntää olevani kateellinen niille jotka ovat saaneet ja onnistuneet viettämään villin ja vapaan nuoruuden. Ääh, tämä kuulostaa varmaan ihan älyttömältä! Minulla taitaa olla paha kolmenkympin kriisi!
Kun katselen vapaata ja itsenäistä sinkkutyttöä, tai nuorta naista, tunnen kateutta. Minäkin haluaisin olla sellainen, itsenäinen ja oma elämä olisi täydellisesti hallinnassani! On olemassa tietysti myös onnetomampia tapauksia, mutta varmasti myös paljon hyvin onnellisia sinkkuja! voin myöntää että osittain olen ehkä riippuvainen miehestäni, en tiedä osaisinko elää ilman häntä ja tämä asia painaa. Mutta meillä esimerkiksi intohimo on aivan menneen talven lumia, sillä olemme olleet yhdessä jo 15 vuotta, tuntuu välillä siltä kun olisin jonkin sortin velihahmon kanssa.
että haluisit olla nuori nainen, joka viettäisi "villiä nuoruutta" antamalla pillua kaiken maailman pelimiehille sun muilla tyhjäpäille? Bilettäen ja paneskellen nuoruus? Kokeilla kahta, kolmea ja neljää miestä kerralla? Kokeilla huumeita?
Vähän yliampuvaa tekstiä, tiedän.
Mutta, asiallisesti:
Olisiko sinusta todellakin kiva kokea jätetyksi tuleminen, petetyksi tuleminen, raiskaus, pahoinpitely sun muita nuoren naisen "vaaroja"? Olet saanut onnellisen(?) ja ennen kaikkea rauhallisen ja turvallisen nuoruuden mukavan miehen kanssa. Ei kaikkea voi saada, jotkut eivät saa tuota mitä sinulla on vaikka kuinka haluaisivat. He ovat kateellisia sinulle.
Tämä taitaa olla aika tyypillistä naisille ja olen kuullut tämän ajattelutavan yhteydestä ns kolmenkympin kriisiin. Älähän tee mitään hätiköityä, mitä kadut myöhemmin.
Mitä konkreettista tarkoitat sillä, että 'juoksut on jääneet juoksematta'? Mitä sellaista haluaisit kokea mitä et voi kokea hyvän miehesi kanssa? Tiedätkö itsekään?
Ehkä ensin kuitenkin kannattaisi saada sitä jännittävyyttä ja romantiikkaa omaan suhteeseen joka on jo olemassa. Jos mies on yhtä hyvä kuin kuvaat, hänellä tuskin on mitään sitä vastaan että lähdette vaikka johonkin mielenkiintoiseen matkakohteeseen tai muuten piristätte elämäänne yhdessä.
Ainoa ns. 'elämys' jota et voi parisuhteessa kokea on kaikki yhdenillanseikkailut ja muut, mutta usko pois, ne eivät ole missään nimessä sen arvoisia että kannattaisi jättää hyvä mies. Ei niistä saa mitään, varsinkaan jos on jo tottunut saamaa oikeaa rakkautta joka on miljoona kertaa parempaa.
Hassua että miehiltä ei ikinä kuule tälläisiä valituksia että 'minulla on hyvä nainen jonka kanssa kaikki on hyvin, mutta silti en ole tyytyväinen'. :P
Mutta työtä ja tuskaa tämäkin teettää välillä. Sanotaan että täydellistä liittoa ei ole, tai täydellistä suhdetta, onko täydellistä vapautta? Haaveilevatkohan muutkin pitkässä suhteessa olevat vapaudesta, edes salaa?
Täydellistä vapautta ei ole, sillä emme elä anarkiassa. Eikä mikään muutenkaan ole täydellistä ja vaikka olisikin, et tyytyisi siihen, kuten eivät muutkaan naiset.
Opettele näkemään hyvät asiat joita sinulla on ja ennenkaikkea olemaan niistä kiitollinen. Tällä palstalla kirjoittelee useita miehiä ja muutama nainenkin jotka uhraisivat melkein mitä tahansa että saisivat ihan tavallisen, epätäydellisen suhteen.
Kannattaa myös olla tietoinen siitä, että seikkailut sinun iässäsi ovat vähän eri tasoisia kuin 22-vuotiaiden seikkailut. Ikäisistäsi miehistä ei nimittäin ole vapaana enää muita kuin ATM:t ja pari juoppoa, jotka joku yh on vasta jättänyt. ATM:iä et varmasti huoli vaikka he periaatteessa olisivatkin ihan hyviä ehdokkaita, joten päädyt lämmittämään juoppojen sänkyjä. Onko se sitten parempi kuin se mitä sinulla on nyt? Ja kun kahden kuukauden seikkailujen jälkeen olet lopen kyllästynyt, luuletko enää pääseväsi takaisin onnelliseen parisuhteeseen jos sinut tunnetaan jo hiv-positiivisena helppona nakkina?
Tajuat kai, ettei sinkut/vapaat ole sen onnellisempi, vaan ehkä jopa tilastollisesti onnettomampia kuin varatut. Muutoinkin, jos kaipaat rommanttista seikailua tai seksi hurvittelua, niin se on juuri päinvastaista kuin vapauden ja riippumattomuuden kaipuu, (eli silloinhan kaipaat toista ihmistä, hänen huomiota, yhteenkuuluvuutta, riippuvuutta, jne.).
Usean vapaan sinkun elämään ei edes kuulu juoksut ja romanttiset seikkailut, sillä ne johtavat nopeasti suhteeseen.
Ehkä sinulla on jo nyt vapautta päättää omista asioita ja menoista, tai sitten alistut. Tylsäksi se elämä kyllä käy jos alistuu, ei tee mitään tai kaikki on toisen varassa.
Ymmärrän aika hyvin, mitä tarkoitat. Tänäänkin tuli yhtäkkiä kesken lauantaiaamupäivän mieleen, että olo tuntuu jotenkin onnelliselta. En siis verrannut itseäni mihinkään enkä kehenkään, kunhan vain tuntui niin kevyeltä; edessä on viikonloppu ilman yhtään pakollista menoa tai tehtävää tai velvollisuutta!
En minä aina ole tämmöisiä ajatuspuuskia saanut; joskus olisin kovinkin mielelläni ottanut vierelleni kivan miehen. Pidän kovasti miehistä yhä, mutta joskus oikein hirvittää se ajatus, että jos nyt joku todella sopiva tulisi vastaan, joutuisin tekemään kirveleviä kompromisseja sovittaakseni hänet elämääni. En edes tiedä, onnistuisiko, kun olen viihtynyt koko ikäni mainiosti itsekseni ja monien vuosien mittaan kasvanut ääri-itsenäiseksi olennoksi.
Parisuhdeahdistus iskee joskus kauppareissulla, kun näen kärryjään työntäviä pariskuntia, joiden osapuolet selvästi ovat tympääntyneet toisiinsa. Pikkukinaaminen illan menusta jonkun kanssa olisi minulle pienoinen kauhistus.
(Tällä palstalla käyn joskus lukemassa, mutta täältä ei mitään kuristuksen tunnetta saa, koska täällä selvästi kirjoittelevat hyvin nuoret ja elämää muutenkin kokemattomat ihmiset sekä jonkinlaiset ääri-ihmiset kieroutuneine pakkomielteineen. Tosielämä on tuolla ulkona.)
Olen kuullut monen naisen ja miehen puhuvan juuri samaa kuin sinäkin, vaikka suurin osa noin ajattelevista pitääkin suunsa tiukasti supussa. Joskus on oltu ihan avoimen vihamielisiä, kateudesta siis, ja muitakin vihan aiheita löytyy. Kannattaa kuitenkin muistaa ne hyvät puolet siitä omasta parisuhteesta ja etenkin se, että kovin moni sinkkuudesta ajoittain tai päivät pitkät unelmoiva ei oikeasti viihtyisi yksin tai osaisi olla sinkkuna omillaan.
Itse rakennettujen pilvilinnojen perään ei kannata haikailla - sinkkuus ei taida olla sen romanttisempi olotila kuin mikään muukaan. Kaikkea ei voi saada, mutta jotakin sentään, eikö vain? :)
sinkuksi, tai ainakin olen ajatellut niin.
Olin ensimmäiseni kanssa teini-ikäisestä noin 32 vuotiaaksi.
Yhdenillan juttuja minulla oli pari seurusteluaikana, ajattelin että minunkin on saatava kokeilla miltä yhdenillan jutut tuntuu.
En ole pettäjänä parhaimmillani vaan niistä jäi hirveet morkkikset/unettomat yöt viikoksi, kunnes tunne viileni ja myöhemmin on tuntunut hyvältä että tartuin hetkeen.
Exän kanssa tehtiin kaksi lasta ja lopulta avoliitto päättyi siihen kun rakastuin itseäni vanhempaan naiseen, suhde ei tosin koskaan paljastunut.
Nykyisin asun tämän vanhemman naisen kanssa ja meillä on molemmilla lapset viikko-viikko systeemillä meillä ja elämä tuntuu olevan normaalia.
Nykyisin olen saanut huomata niin töissä kuin Baareissa että Naiset flirttailee ja ehdottelee ihan suoraan sänkyynmenoa, tätä ei juuri tapahtunut n.pari-kolmekymppisenä jostain syystä, ehkäpä nykyinen paljon lihaksikkaampi vähän yli 190 cm kroppani herättää jonkunlaista "pelasta" mut tunteita?
Ne muutamat syrjähypyt hyvin muistaen olen päättänyt että en enään siihen sorru, kunnes viime keskiviikkona "jouduin" työmatkallani työkaverini, 8vuotta nuoremman naisen pauloihin, minua vietiin ja muutaman drinkin jälkeen meillä oli loistavaa seksiä.
Tuon jälkeen olen ajatellut että olisiko minun parempi olla sinkkuna ja kokea sinkkuilut niinkuin moni on nuorempana kokenut?, tiedän ettei se noin hienoa ole koko ajan ja nytkin tuon hypyn jälkeen jäi tyhjä kaipuu tuota nuorta naista kohtaan, hänelle se oli pelkkää seksiä, käsittääkseni.
Olisiko nykysuhteen lopettaminen rehellisempää itselleni ja avovaimolleni.
Luen mielelläni mielipiteitänne ja sanoisin että sisimmässäni en haluaisi tuottaa mielipahaa kenellekkään, mutta joskus tahto on heikko ja Ku... vie miestä.
Luulen etten kumminkaan ole ajatusteni kanssa täysin poikkeus.
ukot ja akat jaksaa ulista joilla on perusasiat kunnossa!!
Arvatkaa mitä mä oon käyny läpi yksinäisenä naisena vuosikausia, silkkaa p-skaa!
On tosi ihanaa ja itsenäistä hoitaa kaikkia näitä asioita: repiä yksin rahat kaikkeen, korjata yksin kaikki mikä hajoaa kotona tai autossa, syödä päivällinen yksin, ,illalla nukahtaa yksin, matkustaa yksin, käydä läpi uskomaton määrä järkyttäviä pska treffejä, tuntea turvattomuutta, vaihtaa puhelin numero muutaman kerran kun ei treffikaveri jätä rauhaan ja kotiin ei uskalla miestä baarista tuoda ettei ala myöhemmin seuraileen kuten mun kaverille kävi...
IHANAA ITSENÄISYYTTÄ, welcom to the reality...
Mäkin olisin halunut viimeset 10 vuotta saada orgasmin joka ilta turvallisessa syleilyssä.
että pariskunnat saa parempaa palvelua ja kohtelua joka paikassa ja meitä yksinäisiä naisia katellaan nenänvartta pitkin.
Lisäks akat on hullun mustasukkasia ja pelkää että mä yritän viedä niitten miehiä koko ajan....huooooh.
on sullakin ruusuiset kuvitelmat parisuhteesta.. että joka ilta nukahtaisi onnellisena vierekkäin ja saisi orgasmit aina kun siltä tuntuu.. kuule se on enemmänkin sitä että oma ukko katsoo pornoo telkkarista ja sitten vasta seisoo. Vaikka sitä parisuhdetta hoitaisi kuin nii ei se silti oo koskaan sitä täydellistä. Miks ihmeessä kaikki sinkut niin kuvittelee?
Kun pitkän sinkkuuden jälkeen alkaa seurusteleen, tuntuuhan se mahtavalta mutta arki tulee vastaan itse jokaiselle! muistakaa se! kaikki muu se on feikkaamista. Näi on!
niin eipä sitä silti voi sanoa että sinkunkaan elämä aina olis yhtä juhlaa, juoksemista ja menoja.. yhtälailla se tylsyys ja turhautuminen voi sinnekki iskeä aivan kuten asiaan kuuluuki.