Onnittelen teitä kaikkia, mutta muutaman neuvon antaisin.
Keskustelkaa avoimesti mitä toivotte avioliitolta, mitkä ovat teille tärkeitä asioita, mm uskollisuus, lapset, vapaa-aika ym
Tehkää avioehto, jos kaikki menee niinkuin ajatellaan ei sitä koskaan tarvitse vaan on pelkkä paperi, mutta jos kaikki ei mene on asioista sovittu kun oltiin vielä puheväleissä. Eihän henkivakuutustakaan oteta siksi että kun sitten kuollaan onnettomuudessa vaan siksi että jos näin käy.
Jos ennen vihkimistä ei vaikeita asiota kyetä rehellisesti käsittelemään ei niitä koskaan pystytä.
Onnellinen ja pitkä avioliitto vaatii töitä molemmilta osapuolita, joustavuutta ja kompromisseja, lujaa tahtoa ja halua.
Avioliitto on tilanne jossa ne huonot hetket ( jota varmasti jossankin vaiheessa on ) ja niiden sietäminen ja ratkominen on se suurin kynnys.
Jokainen pärjää niiden hyvien hetkien ja hyvien ominaisuuksien kanssa, mutta kun kysymys on siitä miten pärjää niiden huonojen hetiken tai toisen ominaisuuksien kanssa jotka ärsyttävät.
Rakastuneet parit valitettavan usein alitajuntaisesti jättävät käsitelemättä ne epämiellyttävät asiat ( toivovat niiden vain haihtuvan pois ) ja siksi avioerot lisääntyvät kun niitä aletaan käsittelemään muutaman avioliittovuoden jälkeen, eikä päästä yli.
Kysykää itseltänne: Jos en ääneen kerro etukäteen mitä haluan ja mistä pidän, mikä ärsyttää ja mistä pahoitan mieltä. Miten toinen voisi sen tietää, voinko sitä edes vaatia. Kääntäen mitä jos myös minun tulisi tietää nämä asiat toisesta ilman että hän on sen minulle kertonnut. Olisiko se reilua.
Täydellistä vaimoa tai miestä ei ole. Fakta! Koska me ihmiset olemme vain ihmisiä. Nauttikaa enemmän niistä hyvistä piirteistä ( jokaisessa niitäkin on ) ja antakaa anteeksi ne huonot. Jos molemmat tätä tahtovat ovat häävalssin tahdit teille toivottavasti pitkän avioliiton ensi askeleet.
Keskustelkaa avoimesti mitä toivotte avioliitolta, mitkä ovat teille tärkeitä asioita, mm uskollisuus, lapset, vapaa-aika ym
Tehkää avioehto, jos kaikki menee niinkuin ajatellaan ei sitä koskaan tarvitse vaan on pelkkä paperi, mutta jos kaikki ei mene on asioista sovittu kun oltiin vielä puheväleissä. Eihän henkivakuutustakaan oteta siksi että kun sitten kuollaan onnettomuudessa vaan siksi että jos näin käy.
Jos ennen vihkimistä ei vaikeita asiota kyetä rehellisesti käsittelemään ei niitä koskaan pystytä.
Onnellinen ja pitkä avioliitto vaatii töitä molemmilta osapuolita, joustavuutta ja kompromisseja, lujaa tahtoa ja halua.
Avioliitto on tilanne jossa ne huonot hetket ( jota varmasti jossankin vaiheessa on ) ja niiden sietäminen ja ratkominen on se suurin kynnys.
Jokainen pärjää niiden hyvien hetkien ja hyvien ominaisuuksien kanssa, mutta kun kysymys on siitä miten pärjää niiden huonojen hetiken tai toisen ominaisuuksien kanssa jotka ärsyttävät.
Rakastuneet parit valitettavan usein alitajuntaisesti jättävät käsitelemättä ne epämiellyttävät asiat ( toivovat niiden vain haihtuvan pois ) ja siksi avioerot lisääntyvät kun niitä aletaan käsittelemään muutaman avioliittovuoden jälkeen, eikä päästä yli.
Kysykää itseltänne: Jos en ääneen kerro etukäteen mitä haluan ja mistä pidän, mikä ärsyttää ja mistä pahoitan mieltä. Miten toinen voisi sen tietää, voinko sitä edes vaatia. Kääntäen mitä jos myös minun tulisi tietää nämä asiat toisesta ilman että hän on sen minulle kertonnut. Olisiko se reilua.
Täydellistä vaimoa tai miestä ei ole. Fakta! Koska me ihmiset olemme vain ihmisiä. Nauttikaa enemmän niistä hyvistä piirteistä ( jokaisessa niitäkin on ) ja antakaa anteeksi ne huonot. Jos molemmat tätä tahtovat ovat häävalssin tahdit teille toivottavasti pitkän avioliiton ensi askeleet.
Vastaukset 59
Vanhimmat
Rakastuneella naisella on niin voimakas halu miellyttää miestä, ettei uskalla puhua mistään omista toiveistaan, koska pelkää loukkaavansa miestä. Useimmat miehet ovat sitten yllättyneitä kun liitto päättyy eroon kun nainen oli koko ajan onneton. Kaikenlaisen keskustelun suhteesta tai naisen toiveista mies mitätöi sanomalla "meillähän menee niin hyvin". Nainen vaiennetaan.
Yleensä miehet suuttuvat kun heille puhuu epäkohdista, ja naisen toiveet (mikäli eivät ole samoja kuin miehen) voi mies tulkita painostukseksi, hankalaksi luonteeksi tai negatiiviseksi.
Katselen ympärilleni ja sama kaava toistuu kaikissa suhteissa. Rakastunut nainen palvoo miestään, miellyttää, palvelee ja kun lapset syntyvät, miehelle ei saisi sanoa edes roskapussin viemisestä kun mies kokee sen nalkuttamisena ja alkaa laiminlyömään ja hylkimään omia lapsiaan. Sitten nainen taas tekee kaikkensa ollakseen mieliksi miehelle, jotta mies edes vähän välittäisi omista lapsistaan.
Jotenkin tällainen vaikutelma on tullut suomalaisesta avioliitosta. Niin, ja mies kiukuttelee kun vaimo pihtaa. Kostaa naisen pihtaamisen laiminlyömällä lapsia ja kaikki ovat onnettomia.
Useimmiten menee varmaan niin, kuinka sanot "naisella on niin voimakas halu miellyttää miestä, ettei uskalla puhua mistään omista toiveistaan". Nainen siis yksinkertaisesti elää jotain muuta elämää kuin omaansa! Hän ei kerro ajatuksistaan, toiveistaan, vaatimuksistaankin, ajoissa eli jo seurusteluvaiheessa. Pelkäämmekö me naiset, ettei mies huolikaan meitä, jos olemme ajattelevia, tuntevia ja joissakin tilanteissa vaativiakin yksilöitä heti alusta asti?
Mutta koska naisen omat ajatukset ovat olemassa, niin ikuisesti kukaan ei jaksa pitää kulissia yllä. Ja silloin ollaan tilanteessa, että se roskapussi pitäisi viedä ulos ja siitä sanominen on nalkuttamista. Miehen näkemyksen ymmärtää hyvin. Jos nainen on "paaponut" häntä suhteen alussa puhumatta omista ajatuksistaan ja vaatimuksistaan mitään, niin onko ihme, että mies katsoo naisen muuttuneen nalkuttajaksi, kun tämä viimein avaa suunsa?
Toisin kuin joku alempana ketjussa mainitsi, minä uskon vakaasti puhumiseen jo heti alusta asti. Kun kumpikin kertoo alusta asti sen, miten eri asioista ajattelee, mitä elämältä haluaa ja uskaltaa kohdata myös sen, ettei kaikissa asioissa ajattelekaan ihan samoin kuin kumppani, niin ollaan ainakin reilusti liikkeellä. Kumpikin on tietoinen siitä, mitä toinen oikeasti ajattelee juuri silloin. Toki ihmiset muuttuvat ajan myötä, mutta se on eri asia kuin antaa itsestään erilainen kuva kuin todellisuudessa onkaan.
Avioehdolla, jota aloittaja kauppasi, ei ole mitään tekemistä avioliiton onnistumisen kanssa. Se tosiaankin realisoituu vasta erottaessa, joten onnellisen avioliiton takaajaksi siitä ei ole.
eronnut nainen?Tekstisi oli niin kuin meikäläisen elämästä.nim. yli 30v aviossa.
Tee elämästäsi sellainen josta nautit. Täällä eletään vain kerran.
Oli todella myrskyisä seurustelu.
Myrskyisä kihlaus.
Myrskyisä avioliiton alku.
Ollaan oltu aviossa 22v. ja myrskyt ovat laantuneet.
Minä vaimona osaan sanoa ei sellaisille asioille joita en halua.
Ennen en osannut sanoa ei.
En yritä miellyttää miestäni,mutta hän rakastaa minua sellaisena kuin olen ja olemme onnellisia.Tiedän sen koska keskustelemme siitä.
taidot ovat useinkin syynä eroamiseen. Ei osata kertoa,mitä oikeasti halutaan ja vielä heikommin osataan se kertoa toiselle. Varsin usein nainen kertoo epäkohdista ja toiveistaan tunneperäisesti,josta miehen on vaikea ymmärtää se,mitä nainen oikeasti tarkoittaa/haluaa. Jos nainen kertoisi asiat selkeästi,ilman tunteiden sekoittamista tavalliseen arkielämän askareisiin,ei mieskään loukkaantuisi vaikka sitä pyydettäisiin viemään roskapussit,siivoamaan tai pesemään astiat.Silloin ei tarvitse kummankaan nalkuttaa ja suhde pysyy hyvänä. Jos vuorovaikutustaidot hallitaan,silloin harvemmin tuleekaan erimielisyyksiä suhteessa.
Minulla on ihan samanlaiset kokemukset avioliitossani kun sinulla. Vaimoni oli myös seurusteluvaiheessa aivan ihana halukas ja pumpulia vain:kaikki kävi. Mutta kun sai sormuksen sormeensa ja yhteisen käyttelytilin, niin kyllä loppui välittömästi kaikki välittäminen ja pihtaaminen alkoi. Minun harrastuksistani, joista sovittiin ennen avioliittoa, alkoi jatkuva nalkuttaminen ja Italialainen lakko. (lue..Seksiä) Minäkin olen havainnut myös ympärilleni katsellessa, että myös muilla on avioliiton alkaessa alkanut pihtaaminen ja nalkuttaminen, niinkin pienistä asioista kun roskapussin vieminen. SIIS ASIA, JOKA VIE 20 SEKUNTIA HALOO NAISET.....SANOMINENKIN KESTÄÄ KAUEMMIN. Meillä ainakin lapset ovat eniten onnettomia vaimon jatkuvasta nalkuttamisesta ja raivoamisesta. Koko perheen pitää olla varpaillaan kotona ja olla tekevinään kauheasti kotihommia, kun äiti tulee kotiin. Mutta ei ole vielä onnistunut perhe.... Aina jo kotiovelta löytyy joku nalkutuksen syy, että saa perheeltä heti otettua luulot pois ja että seuraavalla kerralla olisi vielä parempi ruoka valmiina. Pyykitkin on j-lauta väärin ripustettu kuivumaan....... PIRTTIHIRMU!
Ettei se kestä mitään negatiivista sanomista naiseltaan. Kaikki negatiivinen puhuminen on nalkuttamista... Siitä johtuu se naisen miellyttämisen "halu". Ja siinä vaiheessa kun nainen huomaa että sillä miellyttämisellä ei ole mitään arvoa ja väsyy siihen, hän alkaa vaatimaan mieheltään jopa kotitöitä niin sitten muija nalkuttaa ja ihmetellään että "Miksi muija on muuttunu tollaseks?" Siitä on tullut oma itsensä siis.... ;D Suosittelisinkin kaikkia -niin miehiä kuin naisia!- olemaan täysin rehellisiä omia itsejään jo heti alusta asti, ettei tartte pettyä puolin ja toisin alkuhuuman haihduttua. Mieluummin yksin kuin kenenkään räsynukke...
Enpä ole ennen kuullutkaan, että avioliittoon mennään miellyttämisen halusta, mutta ilmeisesti maailmassa on paljon kaikenlaisia onnenonkijoita.
Muijani ja suku on todella rikas. Itse olen perseaukinen, myös työtäkin vieroksuva yksilö. Avioehtoa meillä ei ole koska se jäi (onneksi) kaikessa humussa, alkaen häistä, tekemättä. Kukaan ei ole huomannut vieläkään mitään ja olen tässä jo suunnitellut äkillistä avioeroa "sovittamattomien ristiriitojen" vuoksi. Toisaalta voisin vielä ketkutella että suvussa vanhempi väki lakkaa sätkimästä, näin omaisuus karttuu kun jaksaa varttuu (olenpas minä runollinenkin). Pitääpä miettiä tarkkaan. Jo nyt saisin hyvät lohkot avioeron "sattuessa"
Minä taas en ymmärrä avioehtoa ollenkaan; se on täysin toinen asia kuin henkivakuutus - henki menee joka tapauksessa. Avioehto on ensimmäinen askel kohti avioeroa.
Meillä avioliitto on toiminut jo vuosikymmeniä, ei suinkaan noiden yllä olevien ohjeiden vaan vähemmän puhumisen ja enemmän toimimisen kautta. Meillä miestä ei ole koskaan kiinnostanut puhuminen ja asioiden jatkuva pohtiminen. Ymmärrän sen hyvin koska harvalla meistä on puhumisen ja analysoinnin taito niin paljon hyppysissä, että osaisimme objektiivisesti asioita käsitellä.
Älkää siis hyvät nuoret parit kuvitelko, että se keskusteleminen ja joka asian väänteleminen ja kertominen, olisi joku onnen avain pitkään ihmissuhteeseen; moni pari on puhunut itsensä ns. pussiin ja sen myötä eronnut.
Työtä avioliitto vaatii mutta yhtä paljon myös suvaitsevaisuutta ja erilaisuuden sietämistä. Kompromissit ovat huonoja ratkaisuja; usein ei ole kumpikaan tyytyväinen.
Nykyään on muotia itsetuntemuksen jatkuva lisääminen ja toiselle siitä toitottaminen; ei maksa vaivaa! Kannattaa miettiä kokonaisuutta ja aina perheen parasta, omahyväisyydellä ja itsensä jatkuvalla tutkiskelulla mennään usein metsään. Tästä kertoavat suuret avioeroluvut.
Tärkeintä on kunnioittaa toista ja hänen ainutlaatuisuuttaan ja olla hyvä sekä hellä.
Se ettet sinä ymmärrä, johtunee vain sivistystasostasi. Ja taitanet olla jo liian vanha sitä asiaa enää parantamaan.
Toki avioliitto VOI kestää ilman avioehtoakin, mutta sen laatu USEIN on silloin heikompi tasa-arvoltaan, ja moni roikkuu liitossa täysin vastoin tahtoaan. Tiedän monia tälläisiä pitkään kestäneitä liittoja joista toinen lähtisi heti jos vain kykenisi. Tätä on nimenomaan juuri mainitsemissasi keskustelemattomissa liitoissa.
Todennäköisesti sinunkin puolisosi kuuluu juuri näihin, jotka eivät syystä tai toisesta pääse liitosta pois vaikka haluaisivatkin.
Joka sana, anteeksiantamusta tarvitaan avioliitossa paljon ja rakkautta ei vain sitä ensi huuman tunnetta se kyllä haihtuu,vaan päätöstä rakastaa ja sitoutua toiseen!
... ohjeet eivät päde ihmisiin, jotka kuvittelevat koko elämänsä. Siis kirjaimellisesti kuvittelevat. Oli hyvä, että joku mainitsi teot, koska teot ovat kuitenkin se, mistä ihmisen lihallinen ja konkreettinen elämä rakentuu. Koska puhe on halpaa.
Naiset valitettavan usein elävät kuvitelmissa jo ennen avioliittoa. Naiset eivät useinkaan suostu avaamaan silmiään ja ymmärtämään totuutta miehestä, jonka kanssa seurustelevat: vasta useiden avioliittovuosien (ja lapsien) jälkeen naisen on vihdoin tunnustettava, että mies ei ollut sellainen kuin hän kuvitteli.
Kirjoittajan mainitsema epämiellyttävien asioiden sivuuttaminen johtuu nimenomaan kuvittelusta: on helpompaa sivuuttaa epämiellyttävät asiat ja jatkaa kuvittelua kuin tunnustaa tosiasiat ja tehdä päätös.
Toisen ihmisen kanssa eläminen ei ole salatiedettä, vaan perustuu arkielämän tekoihin. Omat tekonsa täytyy pystyä perustelemaan toiselle ja tämä edellyttää tietoisuutta omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Korvat kannattaa laittaa kiinni siinä vaiheessa, kun toinen alkaa puheellaan muuttaa tekoaan joksikin, mitä se ei selvästikään ole. Tämä pätee molempiin osapuoliin.
T: nainen avioliitossa
"Naiset valitettavan usein elävät kuvitelmissa jo ennen avioliittoa. Naiset eivät useinkaan suostu avaamaan silmiään ja ymmärtämään totuutta miehestä, jonka kanssa seurustelevat: vasta useiden avioliittovuosien (ja lapsien) jälkeen naisen on vihdoin tunnustettava, että mies ei ollut sellainen kuin hän kuvitteli."
Kirjoitit kuin suoraan minun ensimmäisestä avioliitostani.
Toinen päättymässä oleva liittoni onkin sitten jo monimutkaisempi juttu... MUTTA olisi ehdottomasti kannattanut tehdä avioehto tämän liiton solmimisen myötä aikoinaan! Nyt tässä veivataan omaisuuden jaon kanssa. Pakko vetää paperit takas ja jatkaa avioliittoa, että saadaan mustaa valkoiselle ja jako käy helpommin/oikeudenmukaisemmin.
Avioehto on ihan must.
Miestuttavamme meni naimisiin naisen kanssa, joka ilmeisesti sokaistui kaikesta niin, ettei ehtinyt ajatella ihan loppuun asti. Sillä tuntuu, että kaikki tapahtui niin pian, ettei varmasti oltu mietitty aivan toisen ominaisuuksia loppuun asti.
Meille oli tiedossa miehen törsäävä, välitön elämäntapa, mies suorastaan keräsi tavaraa ympärilleen lainarahalla. Mies oli vielä sopivasti maistiin menevä. Noh, koitti aika kun ei kyennytkään töihin enään. Naisen päälle lankesi velkataakka, mitä maksaa koko lopun ikänsä.
Ei kaunista seurattavaa kun ottaa huomioon että kaikki alkoi kuitenkin rakkaudesta, joskin nopeasti leimahtaen....hiljaa sammuten...
Hyödyllisiä olivat neuvosi. Kiitos siitä. :)
" Onnellinen ja pitkä avioliitto vaatii töitä molemmilta osapuolita, joustavuutta ja kompromisseja, lujaa tahtoa ja halua. " Se että toinen on vaan vaativa osapuoli ei ole tälläistä " joustavuutta". Hyvähän se on kirjoitella ja olla pyhimyksenä kaikessa . On niin helppo syytellä toista osapuolta ja itse olla kusipää. Vaikka olin kotiäiti, mahdollistin sen että mies hankki ja edisti uraansa. Missä lapset olisivat olleet silloin...niin tarhassa ok ? Ulkomailla ollessamme yhdessä kaikki sovimme. Joustavasti !
Miksi ihmeessä pitäis hommata koko lehmä jos haluaa vain lasillisen maitoa silloin tällöin
Koettakaa muistaa pitää järki mukana sillä ihanalla rakastumisen hetkellä muuten siitä voi joutua maksamaan karvaasti loppuelämänsä.
Itselläni on käynyt niin että mies osoittautui onnenonkijaksi ja tuhluriksi. Pidin tiukasti omat raha-asiat itseni hallussani ja kun aloin puhua avioehdosta jos, menisimme naimisiin kun mies sitä kärtti, niin miehen naama venähti. Oli ilmeisesti suunitellut itselleen kotivävyn paikkaa minun luokse kun minulla on perittyä ja hankittua omaisuutta jonkin verran. Aikansa mies yritti vaikka mitä miellyttämisen konsteja mutta pidin pääni enkä antanut periksi. Nyt tiedän samaisen miehen makoilevan toisessa "täysihoidossa". Onneksi kaikki eivät ole samanlaisia mutta on aika naivia ajatella nykyaikana että mitään ei voisi sattua ja tässä nyt eletään onnellisina elämämme loppuun asti. Pitäkää puolenne.
Avioehto kannattaa tehdä, sillä jokainen avioliitto päättyy takuuvarmasti - jos ei avioeroon niin kuolemaan.
Avioehdosta on hyötyä vain lyhyissä liitoissa. Esim. liitto kestää kymmenen vuotta ja vaimo hoitaa kokoajan pieniä lapsia ja kotia niin erotilanteessa ja osituksessa kotityö ja lasten hoito otetaan kohtuullisen hyvin huomioon vaikka vaimolla ei liiton solmimisen yhteydessä olisi mitään omaisuutta.
Siitä sitten vaan kärjöimään, jos luulet, että lainsäädäntö tässä asiassa on Suomessa kunnossa!
Kaksi köyhää menee naimisiin ja sitten toinen perii isovanhempansa ja vanhempansa - ehkä muitakin. Isojakin rahoja. Niitä sitten kiva jakaa erossa toiselle "palkkana" ja "eläkkeenä" yhteisen kodin ja lasten hoidosta ja kotona saadusta täydestä ylläpidosta. Hoh, hoijaa!
Omat lapseni eivät suostuneet avioehtoon. Tein testamentin jolla suljin aviopuolioilta pois avio-oikeuden.
Mutta jos liitto on vakaalla pohjalla, niin MIKSI ei voi tehdä avioehtoa? Pitäisihän sen olla itsestään selvää, että jokaisella on oikeus omaan omaisuuteensa olipa se itse hankittua tai perittyä!
Mitä tapahtuu vuosien aikana. Avioehto on niin vaivaton tehdä ja sillä voidaan turvataan molempien etuja, taikka yhteisiä etuja. Teimme vaimoni kanssa avioehdon aikanaan, molemmilla oli aika huomattavakin omaisuus jo ennen avioitumista. Halusimme varmistaa, että meillä on sitä omaisuutta, vaikka jostain syystä toinen menettäisikin omaisuutta vaikkapa jonkun taloudellisen katastrofin seurauksena (konkurssi, vahingonkorvaukset ym.) Taikka sitten ihan vain, JOS eroamme, sitäkään vaihtoehtoa emme sulkenet pois, vaikka olemmekin ajatelleet pysytellä yhdessä lopun elämäämme. Avioehto ei haittaa elämäämme mitenkään normaalisti, eikä siitä ollut juuri kustannuksia, laadimme itse paperin ja pari tuttua todisti nimemme ja kiikutimme paperin käräjäoikeuteen rekisteröitäväksi.
huomioon jo parin vuoden kotiäitiyden jälkeen. Ei meillä mitään avioehtoa ollut miehen kanssa, mutta kaikki hoitui erossa hienosti ja osuuteni sain ilman avioehtoakin. En edes uuteen liittoon harkinnut avioehtoa. Jos ei ole miljonääri, eikä omaisuus huimaa on avioehto täysin turha.
Olet tainnut ymmärtää käsitteen avioehto "hieman" väärin! "Ei meillä mitään avioehtoa ollut miehen kanssa, mutta kaikki hoitui erossa hienosti ja osuuteni sain ilman avioehtoakin." No tottakai sait osuutesi! Nimenomaan siksi että teillä EI ollut avioehtoa, kaikki omaisuutenne laskettiin yhteen ja jaettiin puoliksi.
Jos varakkuus olisi jakautunut maassamme toisin päin eli jos naisilla olisi selvästi enemmän omaisuutta, johon köyhempi mies saattaisi eron jälkeen päästä käsiksi, niin avioehto olisi laissa säädetty pakolliseksi...
Tässä puhutaan asiaa,kokemusta on. Ensin kieltäydytään ehdosta ja 5v kuluttua revitään joka euro erotessa. Hauskinta jos näin voidaan sanoa on se että tässäkin tapauksessa on kysymyksessä nainen. Juu ja tullessaan pa ja erotessaan velaton asunnon omistaja. Eikä se siehen lopu,kun oli kerta rahaa unohtui ne muksut kun alkon tuotteet maistui paremmin. No kuka ne muksut sit pelasti lastenkodista ISÄ tietysti!!!!! Kyllä on NAISTEN elämä turvattu SUOMESSA. En kyllä ihmettele kun selaa treffi palstaa eronneista naisista "ovat omillaan toimeen tulevia"kyllä varmasti eron jälkeen. Käsittämätön on myös asia joka koskee lasten huoltajuutta mikäli on kysymyksessä isä. Äiti kun on niin köyhä että ei pysty edes maksamaan minimi määrää elatusta,vaikka omistaakin velattoman talon(uskomatonta mutta totta) Aikaisemmin kun kysymyksessä oli isä lasten elatusmaksujen maksajana kyllä piti olla maksamassa korkeimman kautta. Ja tätä tekstiä riittäisi loputtomiin....... Voi vain todeta että suomessa naisten kannattaa hakea eroa jo rahallisista syistä. Tässäkin tapauksessa ei ollut mitään muuta järkevää syytä. Siis vaara on suuri jos et saa nimeä avioehto paperiin!!!!!!!!! hakea eroa kun ei ainakaan siinä häviä rahallisesti
Kaikkein helpointa olisi jos laissa määrättäisiin pakollinen avioehto. Se olisi tasapuolista ja tasa-arvoista. Toinen asia, mikä pitäisi myös määrätä pakolliseksi on avioeron syyn määrittäminen. Nykyisin nainen voi ottaa eron ilman sen kummempia syitä.
Harvinaisen kypsää tekstiä - jota näinä päivinä saa tosi harvoin lukea! Totta joka sana - kiitos!
niin sanos
Olet oivaltanut oikein avioliitossa olevat
huomioon otettavat asiat.Pitää pystyä paneutumaan
juuri niihin huonoihin epäkohtiin ja ärsytyksiin avioliitossa ja tuomaan heti julki mitkä asiat kumppanissa ärsyttää eikä uskotella että rakkaus kaiken peittää puhukaa,puhukaa ja toivokaa se on rakkautta ja aitoa välittämistä toisistamme toista ei voi muuttaa täytyy hyväksyä vajavaisuudet ei vaatia liikaa puolin ei toisin
harmonia löytyy pienistäkin asioista.
mä meen avioon ja mul siihe omat asiat, kuule peikko!
ajattele ittees äläkä muita, sul ei oo onneks muita mieles ku oma napas!!!!
niin ku lääkäri jolta voi kysyy joten suu umpee. (s.postiton viesti)
Venäläinen exvaimoni tuli Suomeen ompelukoneen kanssa ja ompelukoneen kanssa hän lähti.
Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnnes hän sai pitkän oleskeluluvan. Eli avioliittomme kesti noin vuoden.
Hän käytti minua hyväkseen ja pääsi pois Venäjältä leveämmän pöydän ääreen, mutta omaisuuttani hän ei saanut, sillä tein avioehdon.
kun edes otit Natalian! Kyllä sen tietää jokainen miksi he sieltä haluavat pois!
Rakkaus tekee ihmisen tyhmäksi. No oli se ihan mukavaa niin kaunan kuin onni kesti. Mutta en ihan tyhmä ollut, koska tein avioehdon. Sitä paitsi eroavat suomalaisetkin. Ovatko hekin kaikki mielestäsi tyhmiä?
joiden kanssa liitto kestää, älä yleistä! Silti kannattaa tehdä avioehto heidän ja muidenkin kanssa. Ei sieltä kaikki halua pois, itsekin olin siellä töissä monet vuodet.
tulitpa kuitenkin pois. Ei venakkoihin ole koskaan luottamista, näin on. Oli kyseessä sitten mies tai nainen, piste.
Älkää menkö naimisiin - varmuuden vuoksi.
käy jos kihloissa 15v ja ei mitään ehtoja?
ja vaan ollaan kihloissa. Tietty, jos on yhteisiä lapsia, niin voi jotenkin olla helpompi, mutta käytännössä olette avopari ja omaisuus on sen, joka on sen hankkinut. Tehkää edes testamentit turvataksenne toistenne etuja, jos teistä jompikumpi kuolee äkillisesti. Tossa kävi yhdelle kaverille, eleli avokkinsa kanssa omakotitaloa yhdessä, mutta se oli kaverin nimissä, vaikka yhdessä puurtivatkin monet vuodet siinä. Yhtenä päivänä kaveri kuoli työtapaturmassa ja sukulaiset peri koko kaverin jäämistön ja pisti avokin läpyttelemään ihan tyhjätaskuna siitä yhteisestä kodista, meni vielä siitä työtapaturmastakin korvaukset ihan muualle. Et kandee miettiä näitä paperijuttuja hyvissä ajoin, kun maailma ei ole ikuista, on sitten aviossa taikka ei.
jos upporikas ja rutiköyhä naivat toisensa, voi avioehto olla ihan hyväkin. Mutta kun kaks persaukista lyöttäytyy yhteen, on avioehdon laatiminen vaan turhaa rahanmenoa vailla mieltä. Itse lukeudumme miehen kanssa jälkimmäiseen kastiin.
Ja sitten toinen perii upporikkaan amerikan tätinsä (sen rutiköyhän amerikan-tädin, joka oli piikomassa Rokkevellerillä ja pyöräytti niille lapsen, kun eivät itse voinneet sellaista hankkia ja sai sitten testamentilla huomattavan omaisuuden heiltä) ja samalla aikaa toinen ajaa vakuuttamattomalla autolla kolarin, saaden satojen tuhansien eurojen vahingonkorvaukset. Olis muuten ihan hyvä olla tässä vaiheessa jonkunmoinen avioehto... Etteikö muka ole mahdollinen tilanne?? Ja kukkua kanssa kahdelle kaverilleni on käynnyt, että he ovat joutuneet omaa ajattelemattomuuttaan ja huonolla onnella melkoisiin vanhingonkorvauksiin juuri autolla. Molemmilta perheiltä menivät yhdessä vaivalla (velalla) hankitut omakotitalot.
Ei aviohedossa ole kuin kirjoittamisen vaiva ja parin todistajan etsiminen, rekisteröiminen maksaa muutaman euron ja ei missään nimessä turhaa rahan menoa. Vaikka nyt olette köyhiä kumpikin, tilanne voi muuttua monella lailla ja todella yllättävästi, ihan muutamassa sekunnissa tilanne voi olla toinen ja silloin ei voi enään mitään avioehtoa tehdä, kun se on jo myöhäistä.
koska tänä päivänä on paljon sellaisia henkilöitä, jotka etsivätkin vain varakasta seuraa. Lupaavat ummet- ja lammet ja yleensä suomalainen nainen on niin helposti vietävissä niin seksuaalisesti kuin rahallisestikin! Tätä voi sanoa jo ehkä ysinkertaisuudeksi! Samoin nämä maahanmuuttajat käyttävät hyvinkin yleisesti hyväksi niin taloudellisesti kuin muutenkin hiukan yksinkertaista ja hyvässä uskossa olevaa suomineitoa! Lupaavat paljon mutta vievät kaiken loppujen lopuksi. Miksi suomalainen nainen on niin helposti vietävissä? Omaa tyhmyyttä! Mutta taitaa olla muutamia miehiäkin, jotka ottavat kumppanikseen toisesta kulttuurista olevan henkilön ja kyllä siinäkin omaisuus katoaa nopeasti. Voiko kehenkään enää luottaa, paljon luvataan, kaikki viedään ja petetään sen minkä keretään kun silmä välttää. Tähänkö on tultu ilmeisesti ihmisille ei mikään enää riitä! Loppujen lopuksi ne kaikki on vain panoja mennen tullen!
Hyviä ajatuksia kylläkin ja realistiselta myös huomioida ja toteuttaa. Eiko joku "viisas" joskus sanonut, että sit alku huumaa kestää n.2-3v. Sitten iskee "todellisuus" ja jotkut menee sen yli ja jatkaa...toiset etsii sit sitä huumaa lisää vaihtaa paria ku paitaa ja yrittää epätoivoisesti löytää sen "onnen ja oikean" jostain? Onni seuraa sisältä itsestä ja toinen voi olla siinä mukana myös onnellisesti ;-)
Täytyykö avioehto rekisteröidä ennen kuin sillä on lainvoima
Avioehto on periaatteessa ideana ihan hyvä, mutta käytännössä se nousee avioliittoa vastaan. Kun on "turvallista" ottaa avioero, niin se tulee myös helpommin otettua. Jos tietää, että eroaminen tuo mukanaan ongelmia huonekalujen, lainanmaksuosuuksien yms. jakamisessa, niin se laittaa ponnistelemaan kovemmin avioliiton puolesta. Itse elän avioliitossa, jossa ei ole avioehtoa. Jos olisi ollut, olisin taatusti pahimpien kriisien aikana lähtenyt vetämään. Samaa on sanonut myös vaimoni. Mutta kun kovimmat sodat oli käyty, päätimme kuitenkin jatkaa yhdessä. Ja nyt ne muinaiset riidanaiheemme tuntuvat lähinnä naurettavilta. En suosittele avioehtoa, vaan oikeaa asennetta. Jos sanat "Minä rakastan sinua" ovatkin tärkeitä, vieläkin tärkeämpiä ovat "Anna minulle anteeksi" ja "Saat anteeksi". Avioliitto vaatii paljon, mutta se myös antaa paljon.
siis kohta ´Jos tietää, että eroaminen tuo mukanaan ongelmia huonekalujen, lainanmaksuosuuksien yms. jakamisessa, niin se laittaa ponnistelemaan kovemmin avioliiton puolesta.´ Kuitenkin kuulee paljon kuinka pariskunnat eroavat (eivät toki kaikki riidoissa, vaan jatkavat yhä ystävinä jälkeenpäin) todettuaan että se, mitä ennen oli, on kadonnut. Ja kun puhutaan tunnepuolesta, sen väkisin vänkääminen takaisin vain pahentaa tilannetta :( Varsinkin jos toinen kokee ettei voi suhteessa elää enää haluamallaan tavalla, tai ettei se enää tarjoa/anna sitä, mitä se ennen antoi. Meinaatko ettei avioehdon valitsevilla ole "oikeaa asennetta"? toki ´rakastan sinua´ ovat tärkeitä sanoja, mutta eivät nekään absoluuttisesti jokakerta riitä. Sama pätee sanoihin "olen niin pahoillani--anna anteeksi--saat anteeksi" On asioita, jotka eivät enää sanoin korjaa tilannetta ennalleen. Toki olen iloinen kuullessani että sinun ja vaimosi suhteessa ylämäistä on selvitty eikä niitä varmasti muistella pahalla koska ovat menneessä eivätkä enää läsnä? :) ja toki ristiriidat välillä myös vahvistavat sidettä, kun ne selvitetään oikein ilman että ne päätyvät suhteen lopettavaan sotaan. Onnea myös tulevaisuudellenne! :D
Menen ensi kesänä naimisiin ensimmäistä kertaa ja pidin itsestäänselvänä, että teemme avioehdon. Minulla on omaisuutta erämökin ja metsäpalstan verran enemmän kuin tulevalla aviomiehelläni (ei siis ehkä kovin paljon, mutta mielestäni ihan "suojaamisen" arvoisesti). Mieskin on myöntyväinen avioehtoon, itseasiassa hän sitä alunperin ehdottikin. Qsi:n kirjoitus pisti kuitenkin miettimään... Olin jo kerran vähällä lähteä kävelemään suhteestamme, pakata tavarani ja muuttaa OMAAN mökkiini. Onneksi tämä kriisi saatiin selvitettyä ja yhteinen elämä jatkuu, mutta Qsi:n teksti nosti sen nyt mieleen. Kriisejä kun tulee avioliitossakin ja pahoin pelkään, että vielä pahempiakin. Onkohan sittenkin liian helppoa luovuttaa, jos teemme avioehdon? Vaikka kuinka harkinta-aika on sen puoli vuotta... Ilman avioehtoa kun voisi kuitenkin ehkä harkita vielä sen yhden, ratkaisevan kerran lisää. Tänä iltana pitääkin ottaa asia miehen kanssa puheeksi...
eddie murphy, vaikkakin sovinistinen, kuvaili hommaa aika hyvin. kultainen sana tuossa aiheessa: HALF! http://www.youtube.com/watch?v=hajby_4qFRc&feature=related 01:15- videon loppuun. Muistaakseni aiheesta ja siihen liittyen puhutaan myös part4:ssa. Eli jos ei ole tsekannut murphyn stand up-raw:ta, TSEKATKAA!! Varsinkin ukot, saatte hyvät naurut!! xD
No meikä ei oo viellä kerenny naimisiin joten en voi kokemuksesta puhua. Elikkä takana sellanen hajonnu parinkymmenen vuoden avoliitto. Mut käväsin tossa yhen kaverin häissä. Ne lupasivat rakastoo toisiinsa myötä ja vasta mäissä. Olivat varsin tosissaan. Siis jos kerran on valmis vannomaan, kunnes kuolema erottaa, eikö sillon ole viisaampi ostaa haulikko. Jos tuntuu ettei pysty lupaustaan pistämään, piippu suuhun ja vetäsy liipasimesta. Taikka jos kerran epäilee toisen osapuolen syyntakeellisuutta jo alussa, eikö ole viisasta pitää tuollainen parin kymmenen vuoden tuumaustauko? Kahtoo tulleeko siitä immeistä va antaako männä. Ja oletetaan et me ois menty naimisii ja tehty ehto. 20 v, laps, liiton aikana hankittu omaisuus. Paperilla olis suana pyyhkii p?ä. Nyt oli selvää, jokainen otti omansa ja se mikä oli yhteisissä nimissä siirrettiin kauppakirjoilla toisen nimiin. Tietty, avioero on helpompi kun avoero koska kaikki on yhteistä ja ositus voidaan tehdä aivan miten halutaan kunhan kumpikin on samaa mieltä. Avoliitossa saattaa tulla lahjavero ym seurauksia jos tekee isoja siirtoja ja paperien pitää olla selvemmät. -- Mutta, kannattaako mennä naimisiin jos kerran meinaa kuitenkin erota? Mun ainaskin pitäs sitä varten liittyä kirkkoon jne. iso projekti yhden viikonlopun juominkien syyksi. .
Nää vosut jotka myy itsensä kovimpaan mahdolliseen hintaan ei koskaan suostu avioehtoon, avioeron jälkeen pitää rahat saada palveluistaan. Suominainen on perso rahalle ja kaikki kikat käytetään, miehet on helppo saalis. Osa miehistä "myy" päänsä näistä palveluista ja maksavat siitä kovaa hintaa erossa, minä en moiseen kotkotukseen ole koskaan suostunut ja muutama ero on sen takia tullut...hyvä että lähtivät muita huijaamaan !!
Olin yli 20v naimisissa ja yksi lapsi oli meillä. X oli alkanut järjestelemään eroa seläntakana jo 5v. Siirsi omat tulevat perintösä veljelleen. Laittoi oman suuren palkkansa piloon osakkeisiin ja pankkiin. Onneksi päästiin jäljille. Hän vaan yritt pimittää kokoajan omaisuuttaan. Varmaan vielä antoi veljelleenkin. (Siitä tulee vielä poliisi kuulustelu ja tutkinta aikaa on vielä siihen.) Sitten kun ero tuli mun joka nappula ja omaisuus jaettiin. Isäni kuolinpesän kimppuun kävi kuin haukka. Äitini oli ihmeissään kun hän oli laittanut hänelle yli 20v ajan syksyllä marjat, hirvenlihat ym valmiiksi. Siitä tuli iso kiitos häneltä tässä muodossa! Kaikki mitä halusin omistaa sen jälkeen piti ostaa ja kovalla hinnalla, hän uhkasi pakkohuutokauppaa! Hän halusi vaan rahaa.. rahaa...Ehdotin että lahjoitetaan pojalle (vain yksi lapsi ei muita) hän EI SUOSTUNUT lahjoittamaan mitään! Hän on työterveysalalla toimimassa korkeassa ammatissa. Nyt hän etsii RIKASTA seuraavaa uhria kun huomasi kuinka voi rahastaa helposti! Varokaa ja tehkää avioehto! Olisin säästänyt yli 100 000 sillä paperilla!
Tässä hyvä esimerkki että kannattaa tehdä avioehto tai elää avoliitossa kuten minä jo kohta 20 vuotta mutta avovaimoni ei ole rahan perään ja omaisuus on yhdessä hankittu ja maksettu. Jos joskus tulisi ero niin ei pääse kumpikaan toisen perintöihin käsiksi eikä muuhunkaan oamisuuteeen mihin ei ole osaa eikä arpaa.
Tämän viestiketjun aloittanut kirjoittaja, on kauniin rehellisesti kuvannut avioehdon merkittävyyttä. Olen aina ihmetellyt miksi avioehtoa pidetään epäluottamuksen tms. osoituksena? Avioehto on asioiden selkeämpää hoitamista myös esimerkiksi omaisuuden osituksessa puolison kuoleman jälkeen. Hyvänä esimerkkinä annan Tätini tilanteen, jota nyt par aikaa selvittelemme. Tätini eli hyvän, mutta raskaan avioliiton. Tätini eli (edelleenkin) rikasta, mutta nuukaa elämää, kun taas hänen edesmennyt puolisonsa, eli rikasta mutta "tuhlailevaa" elämäntyyliä. Edesmenneeltä puolisolta ei siis "säästöjä" ja omaisuutta elmäntyylinsä vuoksi jäänyt. Nyt kun avioehtoa ei oltu tehty, ovat tätini "säästöt" laskennallisesti myös edesmenneen puolison omaisuutta, perinnönjaossa. Vaikka nyt pystytään osoittamaan, että omaisuus ja rahalliset säästöt joita on, ovat selkeästi tätini omia säästöjä ja omaisuutta. Lain mukainen osuus siirtyy puolison suvulle ja perillisille. Eli ilaman avioehtoa, lakiosuus siirtyy myös puolison perillisille, vaikka konkreettisesti ja moraalisesti oikein puhuttaessa, puhumme vain tätini omaisuudesta. Puhumme tätini säästöistä. Tädilläni ja hänen puolisollaan kun ei ollut lapsia, ovat edesmenneet puolison sukulaiset "kaukaisempia" mm: sisarusten lapsia ja heidän lasten lapsia. Ihan lähisukulaisia esim sisaruksia kun ei enää ole. Tädilläni on tehty testamentti,mutta testamentti ei kata vielä kaikkea omaisuutta ja säästöjä, sillä siinä on laskennallisesti vielä osa ed.menneen puolison omaisuutta, joka kuuluu puolison perillisille. Vasta kun puolison perilliset ovat "saaneet" osuutensa, perinnönjaon kautta on testamentti lainvoimainen. Vasta tämän osituksen jälkeen omaisuus jota on jäljellä on jäljelle jäänyt osuus testamentin toiveiden mukainen. Jos avioehto olisi ollut, olisi voitu konkreettisesti osoittaa, että säästöt ja omaisuus ovat tätini niin kuin nytkin, mutta ilaman avioehtoa säästöt ja omaisuus ovat lain mukaan yhteisiä, jolloin lainmukainen osuus siirtyy aiemmin kuvatun mukaisesti myös puolison perillisille, lakiosuuden mukaan. Avioehdon viisaus näkyy vasta kauempana.... :)
ei tartte mitään avioehtoa kun on vain avoliitossa ja siinä omaisuus on sen kenen nimissä se omaisuus on. Jos avoeron tullessa kysymykseen niin toisen on todistettava että hän on siitä maksanut. Sitä varten itse olen avoliitossa ja tulevaisuudessa saan perinnön niin se on mun eikä kenenkään muun. Aviliitossakin voi tehdä avioehdon siinä vaiheessa kun perii tai muuten vaurastuu paljon enemmän kuin toinen koska erotilanteessa joillakin häviää suhteeellisuuden taju ja kaikki pistetään puoliksi oli siihen osuuutta tai ei.