Olen jo lähempänä 50 oleva naisimmeinen. Vuosien saatossa minulla on ollut muutama tosi hyvä ystävä, jotka ovat sitten kuitenkin osoittautuneet susiksi lampaiden vaatteissa eli käyttäneetkin minua törkeästi hyväkseen kuka taloudellisesti kuka muuten vaan. Mielestäni olen ollut aina reilu ja auttanut hädässä ja uskonut että näin toimitaan puolin ja toisin, mutta näin ei ollutkaan. Näiden pettymysten takia, olenkin tällä hetkellä ilman ketään henkiystävää kenelle kertoisi murheitaan ja keneen voisi luottaa. Näin toimien ei tietystikään enää pety kehenkään, mutta olo on kuitenkin kovin yksinäinen. Minulla on hyvä mies ja ihanat lapset, mutta silti kaipaisin aikuista naisystävää, joka ymmärtäisi tällaisen keski-ikäisen naisen huolet ja murheet ja osaisi "tuuppia eteenpäin" silloin kun näkee ystävän tarvitsevan tukea. Olen myös vuosien saatossa huomannut näiden "petturiystävien" kertoneen asioitani eteenpäin, joita olen heille luottamuksella kertonut. Olenkin usein miettinyt, että mikä meitä naisia oikein vaivaa, olemmeko me pohjimmiltamme niin kateellisia ja katkeroituneita toisillemme, että se kateus on sittenkin suurempi kuin se ystävyys.
Pettynyt monasti
ystäviin, siksi yksin.
1313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itselläni on 40 v tullut täyteen ja sama juttu täällä; ei luotettavaa ystävää. Perhe on kyllä ihana, mutta joskus kyllä kaipaisi muutakin seuraa ja kaveria kenen kanssa lähteä kaupungille, pikkureissulle, syömään, ulkoilemaan tms. Hyvät ystävät ovat kaikonneet ja ne jotka ovat jäljellä eivät tunnu enää kovin läheisiltä. Pettymyksiä on myös matkan varrella tullut.
Välillä, kun masentaa, kaipaisi tosiaan sitä eteenpäin tuuppijaa....
Kirjoittele s-postiini, jos kiinnostaa. Olen länsi-suomesta, mutta vaikka välimatkaa olisikin, pääseehän sitä autolla liikeelle kauemmaskin.
mailiosoitteeni:[email protected]