Mikä siinä on ett pettäjä etsii mukamas aina parempaa ja miellyttävämpää vaikka ei itsekään ihmistä kummempi ole?? Luuleeko itsestään liikaa?? Omaa vajavuutta vaan yrittää paikkailla "paremmalla" joka ei ole sen parempi. Näin pettämisen kierre on loputon. Jokaisessa on varmasti vikaa.
Peili kertoo totuuden sinusta
Katsotaan peiliin
6529
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihmettelin,aina on vikaa muissa vaikka ei osaa edes,kerronko mitä.. no olkoon.
Pettäjä etsii usein itseään ja/tai itselleen sopivampaa kumppania. Ei siinä vakituisessa siipassa useinkaan niin hirmuisesti vikaa ole - niinkuin ei pettäjässä itsessäkään. Se vaan, etteivät sovi ihan nappiin toisilleen - jotain oleellista puuttuu.
Jokaisessa on tosiaan omat vikansa. Niitä sietää, jos on rakkautta SEKÄ tahtoa. Ellei ole rakkautta, ei siedä. Ellei ole tahtoa, ei siedä. Vaikka kuinka hel**tin paljon tahtoisi rakastaa, niin ei rakasta, ellei rakasta :(. Ja vaikka rakastaisi paljonkin, mutta ei ole tahtoa - niin suhde tökkii. Pelkästään rakkaus ei riitä.
Saattaa tuo yksi lukuisista teorioista olla...Mutta, huomioikaa hyvät yksinkertaiset ihmiset miten erilaisia me kaikki ollaan ja eri syistä jokainen päätyy pettämään. Kuten minä, mieheni löi ja joi vuosia, aina uhosi ja haukkui, silti en koskaan osannut tehdä ratkaisua lähteä lasten vuoksi, kun he ovat vielä niin pieniä ja tahdon että heillä on isä lähellä. Kerran lomaillessani ystävien kanssa petin miestäni ihanan miehen kanssa enkä pätkääkään kadu koko hommaa. Sillä näiden 8 vuoden aikana en ole koskaan saanut mitään muuta kuin uhkailuja ja uhoja avomieheltäni. Halusin kai itse selvän syyn lähteä kotoa. vaikka se on väärin. en paskaakaan kadu asiaa. kylmä totuus!
No ei. En minä ainakaan etsinyt mukavampaa ja miellyttävämpää. Itse asiassa en edes tiennyt etsiväni. Sen sentään tiesin (ja tunsin, en´nenkaikkea), että exliitossani minulla oli paha olla. Lapsellinen kun olen -uskoin vuositolkulla exän lupauksiin paremmasta huomisesta. Pahinta olikin huomata se miten nerokkaasti ex ohjaili minua odottamaan tyhjää.
Nyt olen elänyt jo pidemmän tovin entisen rinnakkaissuhteeni kanssa ja olen todella onnellinen. Veikkaisin, että ihmiset etsivät (joskus tiedostamattaankin) vain SOPIVAMPAA kumppania, silloin kun jokin oleellinen asia suhteessa klikkaa, vaikkei sitä edes heti osaa sanoa mikä.
Hyvä neuvo (ilmaiseksi..): Jos teillä itsellänne on jokin harrastus/ammatti/elämänkatsomus tms. joka on vahva, ylitse kaiken "elämää suurempi", niin jos se ei liipaise kumppaniehdokasta läheltäkään - liitto ei toimi. Tai voi se toimia, mutta jos läheisyyttä/kumppanuutta toivotte, niin sitten ei. Tai sama toisinpäin.. kumppanilla on elämää suurempi harrastus tms.
nauraa makoisasti tuolle ilmaiselle hyvälle neuvollesi, milloin suhde toimii ja milloin ei. Vaimolla on elämää suurempi juttu, uskonto, mikä ei meitsiä heilauta sitten pätkän matkaa. Minun juttuni urheilu taas ei istu emännän arvomaailmaan millään muotoa, vaikka olen sen jaloutta koettanut häneen saada uppoamaan. Turha toive, antaa puolison elää omaa juttuaan ja homma pelaa. Ei siinä parisuhteessa tarvita mitään yhteistä elämää suurempaa juttua jotta liitto toimisi. Sinulla se ehkä vaatii sen yhteisen sauvakävelytuokion tahi puutarhavartin per päivä, mutta ei kannattaisi tyrkyttää tapojaan tolleen "hyvinä" neuvoina. Jokuhan voi pian tehdä samoja virheitä kuin sinä.
jos suhde toimii noin. Minulla ei toiminut. Epäilen kuitenkin, ettei uskotonto ole vaimollesi NIIN kova juttu--- eikä urheilu sinulle. Ja vietätte aikaa myös yhdessä? Tai ellette vietä, niin molemmat ovat kumminkin tyytyväisiä.
Olipa muuten isä Mitro, joka sanoi samaa kuin minä. Hänellä oli vain oli kysymys pelkästään uskonnosta - ja nimenomaan siten, että jos ortodoksisuus on jollekin henki ja elämä - niin hänen on parempi olla menemättä naimisiin toisuskontoisen kanssa - eikä edes ortodoksin, jolle uskotonto ei paljoa merkitse.
Tyrkytän neuvojani, koska ne on testattu ja todettu melkoisen paikkansapitäviksi elävässä elämässä: Esim. tuttavani on 30v ja kuuluu salibandyseuraan. Se tarkoittaa treenejä 5 kertaa viikossa, ml viikonloput. Otteluita on, ja matkustamista. Häneltä on kaatunut ainakin kuusi naissuhdetta, joista viimeisin kesti pisimpään, 2v. Nyt hän onkin päättänyt elää sinkkuna. Ellei jostain satu löytymään naista, joka viis välittää siitä onko mies koskaan kotona...
Muusikkotuttavillani ei ole keikkoja ja kiertueita ihan 300 päivää vuodessa, mutta heilläkin on vaikeuksia löytää muusaansa. Tai löytyyhän niitä, mutta suhteet eivät kestä, koska toinen on aina tulossa tai menossa. Se on ok jonkinaikaa, ellei ole perhettä ja silloin, jos toinen haluaa olla kuten yksinhuoltaja: Tämä puolestaan tarkoittaa, ettei pari toimi juurikaan perheenä ja kestää pitkiäkin eroja. Joka puolestaan usein johtaa siihen, että pari myös erkanee toisista ajan saatossa.
Useimmiten on kysymys vain taviksista (toistensa vastakohtia), jotka harrastavat ja tekevät täysin eri asioita. Tämä toimii tiettyyn rajaan asti eli siihen, kunnes jompikumpi löytää jonkun, jolle merkitsevät samat asiat TODELLA paljon kuin itselle.
Itse kuule ajattelin 20 v sitten juuri samoin kuin kirjoitit "antaa puolison elää omaa juttuaan ja homma pelaa." Ja siitä huolimatta päädyin eroon juuri siksi, vastakohdat eivät täydentäneetkään toisiaan. Toinen sanoi "ole hiljaa" silloin kun toinen hehkutti omaa asiaansa. Ja sama toisinpäin. Ex piti alkuvuosina n. 20 min. esitelmiä "omasta jutusta" ja minä tylsistyneenä kuuntelin. Itse en koskaan saanut noin pitkiä puheenvuoroja ennekuin ex vihelsi puheen poikki. Loppuvaiheessa erokin pitkittyi, koska kumpikin oli tottunut olemaan puhumatta... paitsi - tarvitaanko parisuhdetta siihen, että puhuu uutisista tai maailman politiikan arkipäivää? Ehkä se jollekin riittää mutta minulle ei.