Pitää tunnustaa,että kammoksun hiiriä. Niitä kuvissa niin söpön näköisiä pikkujyrsijöitä:), mutta luonnossa ei enää niinkään. Eilen näin ensimäisen kerran kodissamme elävän hiiren, eikä ollut mikään miellyttävä kokemus ... tullessani matkalta kotiin tein ensin keittiössä jotain omia puuhiani ja kuulin kyllä kaapista jotain rapinaa, mutten kiinnittänyt siihen kovinkaan paljon huomiota ... KUNNES! Kunnes kaapin raosta metrin päästä jaloistani tömähti lattialle hiirulainen. Vaikka yleensä olen sangen rauhallinen luonne, silloin jostain käsittämättömästä syystä sain eloa liikkeisiini hyvinkin nopeasti ja hyppäsin keittiön tuolille kiljumaan suoraa huutoa miestäni apuun:). No, tietysti hän pelästyi, koska ei ollut kuullut kotiin saapumistani ja ryntäsi nopeasti yläkerrasta alas katsomaan mikä minulla on hätänä ... kykenin vain ensin aukomaan suutani, kuin kala kuivalla maalla ja vasta pienen ajan kuluttua sain lopulta sanottua asiani hänelle ... mistä huutoni johtui. Olisittepa nähneet hänen ilmeensä, kun hänelle valkeni, minkä vuoksi olin järjestänyt näinkin suuren "kohtauksen", josta ainakin hänen mielestään oli sivistynyt käytös kaukana ... voi jestas! Miten voi olla ja käyttäytyä sivistyneen rauhallisesti hiiren nähdessään, ainakaan minä en. Tiedän oikein hyvin sen, ettei pientä hiirtä tarvitsisi järkiperustein mitenkään pelätä, mutta se on vaan niin iljettävä olento ...
Fobioista!
persona-non-grata
35669
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mä pelkään hämähäkkejä ja ampiaisia. Oon saanut monet kerrat hävetä kun teen sellasia outoja väistöliikkeitä tai juoksen karkuun ampiaisia jossain ulkona:)
Typeräähän se on, mutta en vaan voi sille mitään että kammoan niitä jos ne tulevat liian lähelle:D
voi yksinkertaisesti mitään, jos käyttäytyy hieman "typerästi" kammoavansa asian, olion, jne. lähettyvillä:). Tai ehkä voi, mutta se vaatii tahdonlujuutta ja "rautaisia" hermoja:)...
Fillarilla kun ajelee niin kantsii aina pitää varansa kun jalankulkijaa ohittaa. Ampparipelkoiset tekevät välillä ihan uskomattomia loikkia :(
viime kesänä mökillä hiiri roskiksessa syömässä sen antimia. Varsin hellyyttävä pieni otus, kävin heittämässä sille pari kertaa päivässä leipää.
ollut, jos meilläkin vain ulkona pysytellyt:) ... kaipa se kaipasi sisään lämpimään.
Hyi hyi hyi..tämä tyttö juoksee pakoon.
Aloituksessasi ei ollut yhtäkään kysymystä. Hmh? Saako tässä listata omia "fobioitaan", saa varmaan(?)...
Hiiriä en pelkää, mutta kieltämättä en tykkää niistä kovasti itsekään. Jokin niiden "liikkumistavassa" on väristyksiä aiheuttavaa. En kammoa häkissä olevia lemmikkihiiriä ja kykenen ottamaan sellaisen syliinikin, mutta yök joo. Jos yhtäkkiä vaikkapa pihamaalla sattuu jalan vierestä viipottamaan hiiri, kyllä vaistomaisesti kavahtaa.
Vielä enemmän inhoan kuitenkin käärmeitä. En käsitä, että kuka niitä voi pitää lemmikkeinä (anteeksi). En ymmärrä, että miten joku ihan vapaaehtoisestikin haluaa pahanhajuisen terraarion kotiinsa ja 'lemmikin', josta melkein ainoa ilo on rottien ostaminen ruoaksi. (Biologit varmasti sitten erikseen, jne. sellaiset.)
Lisäksi kammoan, jos nyt rehellinen olisin (seuraavat ovat puoliksi vitsillä):
- naisia, jotka sanovat tulevansa huonosti toimeen muiden naissukupuolen edustajien kanssa ts. viihtyneensä aina paremmin vain miesten seurassa. Oma kokemus on osoittanut, että sellaisissa on usein jotakin epäilyttävää...(anteeksi vaan, en tarkoita loukata ketään). Naiset, jotka tulevat huonosti toimeen muiden oman sukupuolensa edustajien kanssa, ovat joskus arkielämän kokemukseni mukaan osoittautuneet kateellisen sorttisiksi, jne... Haluavatko sellaiset em. sitten kenties olla ainoana mehiläiskuningattarena kuhnureiden keskuuudessa(?), siitä en tiedä.
- roturasistisia ihmisiä
- juntteja, jotka ilmoittavat, etteivät koskaan ole lukeneet mitään, eivätkä jatkossakaan suostu lukemaan
- poliittisia kiihkoilijoita ( niitä ääri-tyyppejä suuntaan tai toiseen...)
- ihmisiä, jotka liian ilmiselvästi kuvittelevat olevansa jotakin ihan muuta, kuin mitä ovat (Taannoin esim. aivan kammottava sikaniska iskeytyi seuraani eräässä julkisessa tilanteessa. Änkäytyi seuraan ja alkoi "jutskailla", mokomakin kultaketjupelle...Pari sanaa tyypin kanssa kohteliaasti vaihdoin ja sen perusteella tapaus sitten kuvitteli, että siinä muka jatkossa sitten vietetään ihan pidempäänkin aikaa "yhdessä"...Onneksi eräs herrasmies pelasti mut siltä kauhealta ääliöltä...)
Olisi niitä varmasti muitakin kammon kohteita mulla, mutta tossa joitakin.:)
Anteeksi aloittaja. Olihan sulla kysymys. Luin vain huonosti. No siihen (kysymykseen) vastasinkin. En voi suhtautua rauhallisesti hiireen yllättävässä paikassa. *hmh*
asiaa, minkä otit nyt esille, eli mikä ajaa joitakin ihmisiä ottamaan huollettavakseen, mitä erikoisempia ja eksoottisempia matelijoita vaikkapa ... onko se kytköksissä jossain määrin omaan egoon? Jatkeena?:)
Noista kirjoista vielä. Aloitin juuri lukemaan Paolo Coelhon uusinta teosta nimeltään "Brida" ... oletko tutustunut hänen kirjoihinsa esim. Pyhiinvaellus, Alkemisti, Veronica päättää kuolla, jne.?
Kirjoista vielä? Hmh?
Coelho on jäänyt valitettavankin vähälle tutustumisen osalta mulla, mutta monet käsittääkseni pitävät tuotannosta. Sen verran pinnallisesti olen itse tutustunut, ettei oikein kehtaa mainostaa erityistä tietämystäni hänen kirjojensa osalta. Jännä elämäntarina miehellä kyllä... Katsoin taannoin (Teema vai mikä nyt oli?) dokkaria Coelhosta. Jotkut väittävät populistiksi ja pinnalliseksi rahan takojaksi, mutta vähän vaikeaakin uskoa sitäkin, kun ajattelee, että miten ihmisiin vaikuttanut ja massoja valloittanut kirjailija on. Oli miten oli: Coelhon vahvuus varmastikin lienee siinä, että osaa vedota ihmisen tunnetasoihin. Ei siis voi ja kannata aliarvioida kirjoja ainakaan. Osaa pukea suuria kysymyksiä pieniin tarinoihin.:)
Nuo matelijat.;) Taidat olla paitsi sikäli viisas nainen, että sinun edessäsi saavat yksiulotteiset tökkökommentaattorit (itseäni joukosta sulkematta) joskus hävetäkin, myös oikeasti huumorintajuinen. * varovainen hymy*
Niinpä. Yäk, joku käärmekin (esim.) lemmikkinä. Jos mun kanssani samassa asunnossa olisi sellainen, en uskaltaisi edes nukkua.;D Tarkistelisin vain varmaan koko ajan, että vieläkö SE on siellä terraariossaan, vaiko päässyt karkaamaan...*hah!*
siihen, että saavat tuotannollaan kenties itsensä elätettyä. Sitä on turha kiistääkään. Coelhon kirjoissa on kuitenkin jotain sellaista syvyyttä, mitä monellakaan ei löydy. Kirjoitusten takana on henkisesti suht korkealla tasolla oleva ajatteleva ja pohdiskeleva ihminen, joka rakastaa sitä, mitä tekee ... kirjoittamista.
Hämähäkkejä ehkä suotta pelkään... Ei suomessa ole kovin paljoa sellaisia lajeja, mitä pitäisi pelätä. Aina, kun näen, niin tapan.
Ampiaisia en varsinaisesti pelkää, mutta on niin monta kertaa pistänyt, että vähän täytyy niitä varoa.
kiljuen pakoon ja nytkähtelen pelosta hämyhäkin lähestyessä uhkaavasti :D
Nitropurkki pitäis olla niinä hetkinä taskussa kun huomaan että joku semmonen on vaikka jalan päällä..
Joo,o mitähän nekin oikeasti voi muka tehdä,ei mitään.
Mutta paniikki iskee silti.
joutunut sellaisen hiiren kokoisen hämähäkin kanssa nokitusten... sellainen on oikeasti pelottava ja liikkuu aivan tajuttoman nopeasti ja yllättävästi.
Kamalin paikka maailmassa on kesämökin ulkovessa,siellä yön pimeydessä kun tappajahämyhäkin kohtaisin..
En siis enään sinne mene,käyn kyykkypissalla mielummin sitten ulkona..
Pahimpia ne lukit on,saattaa hypätä toiselta puolen huonetta niskaan..
iso hämähäkki kotieläimenä? Pitää myöntää, että jos tietäisin jollain olevan lemmikkinä joko näitä isoja hämähäkkejä, matelijoita tai jotain jyrsijöitä ja saisivat myös liikkua toisinaan vapaasti sisällä, en ehkä "tunkisi" itseäni mitenkään sellaiseen paikkaan kyläilemään:) ... onneksi ei tuttavillani sellaisia lemmikeitä kuitenkaan ole.
Tuli kerran matkalla hotellihuoneeseen iso hämähäkki sisään. Sopivasti kohdattiin yöllä pimeässä... Tuijotettiin siinä minuutti toisiamme ja iski pieni hiki päälle, että mitä voin ehtiä tekemään. Sitten se tuli salamannopeasti suoraan kohti ja hyppäsin sivuun, se jouksi ohi ja heitin kengällä sen hengiltä.
Itse en ole onneksi ulkomailla moisiin törmännyt. Kerran tosin lepakko lensi paidanselkämykseeni kiinni ... puremaan ei ehtinyt, luojan kiitos!
tuommoinen lepakko. Varmaan pieni paniikki iskee päälle tuommoisessa tilanteessa... Voi olla aika vaarallinen lepakonkin purema, kun voi saada tauteja.
Ja rokotukset on kunnossa. Kuitenkin on melko harvinaista, että lepakko iskee kiinni ihmiseen missään tilanteessa ... sehän suunnistaa äänen avulla. Päästää ääni-impulsseja, joilla sitten luotaavat ympäristöään. Nämä korkeat äänet heijastuvat kohteesta takaisin ja tällä tavoin lepakot kykynevät väistämään mm. ihmisiä pimeässä, mutta myös hakevat saaliinsa tällä tavoin.
Pistäminen ei oikeastaan edes satu, mutta jo neulan näkeminen saa minut kauhun valtaan. Arvatkaa vaan, onko rokotukset voimassa ja olenko luovuttanut verta?
jostain tuntua ehkä lapsellisilta ja naurettaviltakin peloilta, mutta ei minusta. Ne ovat varsin ikäviä sille ihmiselle itselleen.
Itselleni se on vähän pakko pitää rokotukset voimassa kun matkustelen tuolla maailmalla.
Niin minäkin matkustelen, eikä ole silti. Tunnustan toimivani aivan järjenvastaisesti tässä asiassa.
ekaluokkaisen kirjoittama juttu, paitsi että keksit koko tarinan.
Jokaisella jotain pelkoja varmasti on. Minulla sattuu ne pelot kohdistumaan noihin pikkujyrsijöihin mm.
kaipa sun lapselliset sepustukset joihinkin uppoaa..
Hienoa on, jos sinulla ei moisia pelkoja ole:).
beibi.
vuosiin kukaan kutsunut beibiksi ...
kun ennen nukkumaan menoa tarkistin huoneen läpi ettei missään ole hämähäkkejä mitkä pääsisi yllättämään... Katselin siinä vielä jonkin aikaa telkkaria kun huomasin että yläpuolella, tismalleen pään kohdalla katossa oli iso, musta hämähäkki. No otin paperinpalan ja menin liiskaamaan sitä mutta huitaisin ohi ja hämähäkki tippui käsivarrelle...
No siinä sätkin hetkisen ja lopulta hämähäkki tippui lattialle ja toteutin murhasuunnitelmani. Vieläkin riipii ajatus että miten se yksi hämähäkki koko huoneesa ilmestyi juuri pääni kohdalle kattoon. Hämähäkit on jees mutta sisätiloissa pelottavia. Ihminenhän nielee keskimäärin 8 hämähäkkiä elämänsä aikana.
niellyt ne kahdeksan hämähäkkiä:) ... ettei tarvitsisi enää miettiä, mitä suuhun mahdollisesti esim. yön aikana menee ... hui!:)
saavat enemmän raivon vartaan, kuin pelon. Olen siis sikälio epätyypillinen nainen. Alan etsiä hiirenluokkuja vimmalla ja kiroilen ja sadattelen niiden rapistelua>:(
Oma fobia on korkeanpaikan kammo. Melkein taju lähtee, jos itse tai joku läheinen seisoo jyrkänteen reunalla tms. paikassa. Autolla ajamista myös pelkään, koska on huono etäisyyksien taju.
kaupasta pari loukkua, jotta mieheni saa virittää ne käyttökuntoon:) ...
#8o[