En tiedä onko tässä puheenvuorossa järkeä omana aiheenaan, mutta postaanpa kommenttini erääseen toiseen keskusteluun:
Minä olen ihan hyvin löytänyt ihmisiä kenelle purkaa sydäntä, jos siltä tuntuu. Auttaa nimittäin jos on naisia ystävinä.
Ja on tietynlainen myytti sekin, että miehet eivät kertakaikkiaan voi puhua vaikeista asioista keskenään. Kyllä voivat, mutta se ei ehkä ole niin osaanottavaa, kuin naisilla (oletus).
Usein riittääkin vain se kun sanoo että menee päin vittua ja toinen kuuntelee. Ei siinä edes halailua tai yhteistä märehtimistä kaivata, vaan vaan joku joka kuuntelee. Usein se riittää. Tilanne voi olla vaikea, koska ei ole sitä tunnerepertuaaria, millä toisen ongelmia käsitellä, mutta kun kumpikin tietää sen että näin on, niin ei ongelmaa ole. Riittää kun joku hetken kuuntelee. Sitten voi taas heittää vaikka koko paskan leikiksi ja jatkaa yleisjauhamista.
Tämä on mielestäni myös otettava huomioon; se että miehet ovat hyvin tunneherkkiä, ja aistivat hyvin toisen pahan olon. Ja miehinen osaanottavuus on tärkeää, vaikkei se olekaan sitä halailevaa ja vatvovaa sorttia...
Minä olen ihan hyvin löytänyt ihmisiä kenelle purkaa sydäntä, jos siltä tuntuu. Auttaa nimittäin jos on naisia ystävinä.
Ja on tietynlainen myytti sekin, että miehet eivät kertakaikkiaan voi puhua vaikeista asioista keskenään. Kyllä voivat, mutta se ei ehkä ole niin osaanottavaa, kuin naisilla (oletus).
Usein riittääkin vain se kun sanoo että menee päin vittua ja toinen kuuntelee. Ei siinä edes halailua tai yhteistä märehtimistä kaivata, vaan vaan joku joka kuuntelee. Usein se riittää. Tilanne voi olla vaikea, koska ei ole sitä tunnerepertuaaria, millä toisen ongelmia käsitellä, mutta kun kumpikin tietää sen että näin on, niin ei ongelmaa ole. Riittää kun joku hetken kuuntelee. Sitten voi taas heittää vaikka koko paskan leikiksi ja jatkaa yleisjauhamista.
Tämä on mielestäni myös otettava huomioon; se että miehet ovat hyvin tunneherkkiä, ja aistivat hyvin toisen pahan olon. Ja miehinen osaanottavuus on tärkeää, vaikkei se olekaan sitä halailevaa ja vatvovaa sorttia...
Vastaukset 5
Vanhimmat
ota kantaa. Ei siksi että kyseessä olisi kovinkin omaperäinen ajatus, vaan siksi että tässä kuitenkin kyseenalaistetaan jossain määrin stereotypia miehistä tunteettomia, murtumattomina ja toisaalta toisilleen mykkinä robotteina.
ap.
jos mies vaan sanoo että vituttaa. Mutta ei sano mitään muuta. tulee sellainen olo, että miestä vituttaa juuri mun olemassa olo ja että painu vittuun siitä. Olen monta kertaa sanonut että jos sulla on huolia niin mä olen luotettava, muhun sä voit nojata, mutta ei... On niin urhea, niin vahva...
ns. vanhan liiton mies, niin silloin sun täytyy ymmärtää että huolista ei puhuta. Silloin voi olla umpikuja.
Oman kokemuksen perusteella voin kyllä sanoa, että mieskin voi kertoa tarkemmin, jos hän luottaa siihen että kertomansa perusteella ei tule naurettavaksi.
Ei tietenkään sovi kaikkiin miehiin ja joka tilenteeseen.
stereotypia vielä elossa (jos se on joskus ollut)? Jospa aihe ei aiheuta suuremmin keskustelua, koska joidenkin miesten tiedetään kuuntelevan ja keskustelevan vaikeistakin asioista. Vitsailua unohtamatta.
olla sellaisia luotettavia miespuolisia ystäviä, joille voi puhua. Usein kyse on silloin monivuotisesta ystävyydestä. Kaikilla miehillä ei kuitenkaan ole. On vaan pinnallisia miespuolisia läpänheitto/kaljabaari/harrastuskavereita ja silloin nainen on se, jonka on parempi olla siinä kuuntelijan roolissa.
Eikä halaukset koskaan pahitteeksi ole.:)