Alkoi hiukan naurattaa, kun lueskelin tuota mainosdebattia ja törmäsin hurskaan mainosmiehen sananvapauden vaatimuksiin. Aihe ansainnee oman keskustelunsa.
On hyvä muistaa, että laissa säädetty sananvapaus pitää sisällään kaikenlaista muutakin, kuin vapauden sanoa. Yksi tärkeä osa sananvapautta on ihmisten oikeus vapaasti vastaanottaa monipuolista tietoa kenenkään sitä ennakolta estämättä.
Mainoksethan eivät SANO juuri mitään, niiden ensisijainen tarkoitus on kaiketi sanoa yksinkertaisesti: "Osta tämä tuote". Lain mukaan mainonnan sananvapaus onkin yleistä sananvapautta suppeampi, sillä se katsotaan potentiaaliseksi esteeksi muun, tärkeämmän sananvapauden toteutumiselle.
Käytännön tilanne muistuttaa kuitenkin ennemminkin villinlännen meininkiä. Kaikki mahdollinen "tyhjä" (eli mainoksista vapaa) julkinen tila täytetään mielellään toinen toistaan räikeämmillä ja kovempaa huutavilla mainoksilla ja neonvaloilla, joissa ei noudateta mitään yhdenmukaisuutta. Ajatelkaapa vaikkapa kotikaupunkinne keskustan arvorakennuksia, joiden seinään porattuihin sähkönsinisiin ja myrkynvihreisiin valokyltteihin olette niin turtuneet ettette ehkä kiinnitä niihin paljoakaan huomiota, tuntuu vain epämääräisesti ikävältä etenkin näin loska-aikaan; ajatelkaa miltä nuo rakennukset näyttäisivätkään, jos kylteille asetettaisiin edes jonkinlaisia yhdenmukaisusvaatimuksia ja niiden käyttöä rajattaisiin niin, että edes hienoimmat vanhat rakennukset saisivat olla rauhassa.
Kulttuurimme medioituu voimakkaasti ja samanaikaisesti meitä puhutellaan julkisissa tiloissa sekä medioissa yhä useammin ensisijaisesti kuluttajina. Tästä ei voi syyttää pelkästään suoraa mainontaa, vaan myös mediat pyrkivät myymään itseään raflaavilla jutuilla ja myyvät siinä sivussa kaikenlaista muutakin. Vapaata tiedonvälitystä ei ole varmasti koskaan ollut puhtaimmassa muodossaan, mutta nykyajan mediakonvergenssissa eri mediat kasaantuvat yhä tiiviimmin samoille omistajille, muuttuvat toistensa kaltaisiksi ja kierrättävät samoja asioita. Tutkijat ovat myös todenneet, että talouspuhe tunkeutuu kasvavassa määrin muun uutisoinnin ja keskustelun alueelle. Yhä useammin ajatellaan, että kaikki on mitattava ja mitattavissa rahalla, ja että talous jyrää kaikkien muiden intressien yli.
Tässä kontekstissa minusta on huiman hassua, että mainostaja asettuu uhrin asemaan ja on pelkäävinään sananvapautensa puolesta. Mutta niinhän se on, että sen lauluja laulaa kenen leipää syö. Mainostajat ulostavat jatkuvasti näkyvillemme "Osta tämä tuote" -informaatiotaan ja ovat niin rakastuneita tuotoksiinsa, että suhtautuvat valtavan herkkänahkaisesti kaikkeen kohtaamaansa kritiikkiin. Heidän olisi kuitenkin hyvä muistaa, että ihmiset joutuvat kaiken aikaa tekemisiin näiden tuotosten kanssa. Ei ole hedelmällistä ehdottaa toiseksi vaihtoehdoksi, että kritiikin esittäjä muuttaisi tynnyriin asumaan.
Sananvapauteen kuuluu vapaus vastaanottaa monipuolista informaatiota, ja julkisen tilan käyttö pitää ilman muuta alistaa julkiselle keskustelulle ja kritiikille, ilman että loukkaantuneet mainostajat tölvivät niitä jotka uskaltavat esittää jonkinlaista arvostelua heidän tuotoksiaan kohtaan. Eikös juu.
On hyvä muistaa, että laissa säädetty sananvapaus pitää sisällään kaikenlaista muutakin, kuin vapauden sanoa. Yksi tärkeä osa sananvapautta on ihmisten oikeus vapaasti vastaanottaa monipuolista tietoa kenenkään sitä ennakolta estämättä.
Mainoksethan eivät SANO juuri mitään, niiden ensisijainen tarkoitus on kaiketi sanoa yksinkertaisesti: "Osta tämä tuote". Lain mukaan mainonnan sananvapaus onkin yleistä sananvapautta suppeampi, sillä se katsotaan potentiaaliseksi esteeksi muun, tärkeämmän sananvapauden toteutumiselle.
Käytännön tilanne muistuttaa kuitenkin ennemminkin villinlännen meininkiä. Kaikki mahdollinen "tyhjä" (eli mainoksista vapaa) julkinen tila täytetään mielellään toinen toistaan räikeämmillä ja kovempaa huutavilla mainoksilla ja neonvaloilla, joissa ei noudateta mitään yhdenmukaisuutta. Ajatelkaapa vaikkapa kotikaupunkinne keskustan arvorakennuksia, joiden seinään porattuihin sähkönsinisiin ja myrkynvihreisiin valokyltteihin olette niin turtuneet ettette ehkä kiinnitä niihin paljoakaan huomiota, tuntuu vain epämääräisesti ikävältä etenkin näin loska-aikaan; ajatelkaa miltä nuo rakennukset näyttäisivätkään, jos kylteille asetettaisiin edes jonkinlaisia yhdenmukaisusvaatimuksia ja niiden käyttöä rajattaisiin niin, että edes hienoimmat vanhat rakennukset saisivat olla rauhassa.
Kulttuurimme medioituu voimakkaasti ja samanaikaisesti meitä puhutellaan julkisissa tiloissa sekä medioissa yhä useammin ensisijaisesti kuluttajina. Tästä ei voi syyttää pelkästään suoraa mainontaa, vaan myös mediat pyrkivät myymään itseään raflaavilla jutuilla ja myyvät siinä sivussa kaikenlaista muutakin. Vapaata tiedonvälitystä ei ole varmasti koskaan ollut puhtaimmassa muodossaan, mutta nykyajan mediakonvergenssissa eri mediat kasaantuvat yhä tiiviimmin samoille omistajille, muuttuvat toistensa kaltaisiksi ja kierrättävät samoja asioita. Tutkijat ovat myös todenneet, että talouspuhe tunkeutuu kasvavassa määrin muun uutisoinnin ja keskustelun alueelle. Yhä useammin ajatellaan, että kaikki on mitattava ja mitattavissa rahalla, ja että talous jyrää kaikkien muiden intressien yli.
Tässä kontekstissa minusta on huiman hassua, että mainostaja asettuu uhrin asemaan ja on pelkäävinään sananvapautensa puolesta. Mutta niinhän se on, että sen lauluja laulaa kenen leipää syö. Mainostajat ulostavat jatkuvasti näkyvillemme "Osta tämä tuote" -informaatiotaan ja ovat niin rakastuneita tuotoksiinsa, että suhtautuvat valtavan herkkänahkaisesti kaikkeen kohtaamaansa kritiikkiin. Heidän olisi kuitenkin hyvä muistaa, että ihmiset joutuvat kaiken aikaa tekemisiin näiden tuotosten kanssa. Ei ole hedelmällistä ehdottaa toiseksi vaihtoehdoksi, että kritiikin esittäjä muuttaisi tynnyriin asumaan.
Sananvapauteen kuuluu vapaus vastaanottaa monipuolista informaatiota, ja julkisen tilan käyttö pitää ilman muuta alistaa julkiselle keskustelulle ja kritiikille, ilman että loukkaantuneet mainostajat tölvivät niitä jotka uskaltavat esittää jonkinlaista arvostelua heidän tuotoksiaan kohtaan. Eikös juu.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Juu juu.
Ja vähän prikullisemmin vielä niistä juuri 30 fellaatiota nauttineen näköisen loppasuupuupään kokaiinivampin kokovartalopläjäysten pystytyksestä aamuloskan vartioimiin liikennevaloihin:
Sytytetään ne perkele tuleen. Loppuu turha seisottaminen aamuruuhkassa.
Te olette hauskoja ihmisiä!=D
Alkakaa lemmikeikseni!
Tämänkin kapitalistin silmää mielytti tämä kirjoitus. Samoissa aatteissa sitä välillä pyörii ja ihmettelee maailman menoa. Kaikkea on saatava ja sitä on oltava saatavilla. Raha ratkaisee ja mainoseurot myyvät. Jos hetkenkään olet poissa ihmisten silmistä niin olet poissa mielestä. Ja kun olet poissa mielestä olet tuota pikaa poissa markkinoilta.
Näin se vaan nykyaikana menee. Ehkä sitä ei tarvitse hyväksyä eikä siitä tarvitse pitää. Voi olla, että asialle pitäisi tehdä jotain. Nykyaikainen tulos tai ulos ajaa ihmisiä ahtaalle. Ihmisarvo on äkkiä määritelty taseesta ja tuloslaskelmista löytyvillä numeroilla ja jos pakkanen on ks. numeroihin iskenyt niin kovin on kylmä ihmisenkin olla.
Markkinat toimivat nykyään kansainvälisemmin. Käsite kotimaanmarkkinat alkaa olla vanhentunut fraasi ja yritykset kansainvälistyvät kovaa tahtia. Tästä seuraa kilpailua ja markkinoinnin merkitys ja keinot kasvavat ja muuttavat entisestään. Siinä ohessa varmasti tallotaan hieman etiikka ja pikkaisen moraalia.
Muutosta tuskin tapahtuu ennen kuin hurskakulutuskautemme on ohi.
Uusia aikoja ja tuulia odotellessa voi sitten vaikka katsella ylen kanavia ilman mainoksia.