on mielestäni:
1. Mozart (-)
2. Beethoven (-)
3. Bach (-)
4. Schubert (-)
5. Händel ( 1)
6. Haydn (-1)
7. Brahms (-)
8. Dvořák (-)
9. Chopin ( 1)
10. Mendelssohn (-1)
11. Tshaikovski ( 1)
12. Sibelius (-1)
13. Schumann (-)
14. Prokofiev ( 3)
15. Shostakovitsh ( 3)
16. Rossini (-2)
17. Mahler ( 2)
18. Vivaldi (-4)
19. Wagner ( 1)
20. Verdi (-5)
Suluissa muutos siihen, kun viimeksi arvioin säveltäjien paremmuutta.
1. Mozart (-)
2. Beethoven (-)
3. Bach (-)
4. Schubert (-)
5. Händel ( 1)
6. Haydn (-1)
7. Brahms (-)
8. Dvořák (-)
9. Chopin ( 1)
10. Mendelssohn (-1)
11. Tshaikovski ( 1)
12. Sibelius (-1)
13. Schumann (-)
14. Prokofiev ( 3)
15. Shostakovitsh ( 3)
16. Rossini (-2)
17. Mahler ( 2)
18. Vivaldi (-4)
19. Wagner ( 1)
20. Verdi (-5)
Suluissa muutos siihen, kun viimeksi arvioin säveltäjien paremmuutta.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Beethovenin ja Schubertin sijoitukset ovat kummalliset.
Mikä siinä on, ettei tällä foorumilla ymmärretä 1900-luvun musiikin päälle. Aina samat Mosset ja Haydnit sieltä puskee
Jotkut tyytyvät (niin sanotun "wieniläis")klassismin ajan yksinkertaiseen kauneuteen, vaikka parempaakin olisi tarjolla.
Deli jyrää Bachin mennen tullen, emotionaliselta vaikutukseltaan ehdoton ykkönen, kuten kaikki myöhemmät ja renessanssinerot. Mutta tieteelliseen argumentointiin:
Urheilukilpailujen tavoin paremmuusjärjestykseen asettaminen ja taiteen tuotteiden ja luovie henkien keskinäinen suhteiden tiedoitsemista edellyttävä vertailu eivät millään muotoa ole kute te jatkuvsti esitätte objektiivista käsittämistä ja maailman olemuksen ymmärtämistä ja tajuamista edellyttävän reseption ja olion sinänsä omaksumista ja objektiivista havaintoa edellyttävän tietotavan, joka on olennaisesti vapaa kaikesta tahtomisesta suhteineen,ulottuvissa, focuksessa koska musiikissa ei ole vallitsevana kokemustieteiden harjoittajille ominaisesti tahto olioiden välisine suhteineen vaan olemus sinänsä, kokonaisuus, yleinen puoli, joka on tiedon ydin ei kuoret ja abstraktiot joita matemaattisesti lahjakkaat kalvavat.
Sanonpa vain että Rossinin ja Brahmsin sijoitukset ovat pahimmin pielessä. Ensim mainittu mahtuu tuskin tuhannen parhaankaan listalle. Ja Händel oli kleptomaani kuten eräs kriitikko kerran julisti lehdessä arevostelussa.
tuo ole aika perusteeton väite. On tietysti tunnettua, että Händel hallitsi aikansa italialaisen oopperan virtaukset ja että hän tukeutui myös vahvasti kollegojensa tapaan germaanisen perinteen harmonioihin, mutta kaiken kaikkiaan Händel loi täysin omaleimaisen tyylinsä, jossa hänen omat nerokkaat melodiansa pulppusivat ja kontrapunkti kukoisti.
Itse asiassa Händeliä voidaan hyvällä syyllä pitää kaikkien aikojen englantilaisena säveltäjänä, olihan tuo saksalaissyntyinen muusikko tekniikkansa ja tunneilmaisunsa puolesta huomattavasti monipuolisempi kuin aikalaisensa maanmiehensä (sen jälkeen, kun englantilaistui), enkä ole tavannut vastaavantasoista musiikkia englantilaisten romantikkojen tai modernistejenkaan säveltämänä.
Ehkä hän ei ole säveltäjänä kuitenkaan vakavimmasta päästä. Rossinin musiikista on helppoa pitää - ja näkemykseni mukaan tuon takana on säveltäjän taitava laskelmointi, jota tässä tapauksessa pidän nerokkuutena. On niin Rossinia osata valita hyvänmakuiset musiikilliset keinot, itse asiassa hieman samaan tyyliin kuin Mozart tai Haydn, vaikka sinä et sitä myönnä.
Brahms puolestaan on eräs älykkäimmistä musiikkimiehistä kautta aikain, joten hänen sijoituksensa on pomminvarmasti 10 joukossa. Esimerkiksi toinen pianokonsertto sekä kolmas ja neljäs sinfonia käyvät perusteluista. Brahmsin musiikki tarjoaa kuuntelijalle tarpeeksi haastetta ilman, että etäännytään liikaa musiikin nautintoa tuovasta funktiosta.
on vain mielipiteitä. Et ole sen enempää oikeassa kuin usea muukaan.