Miksi miehet haukkuvat ex-vaimoaan tosi julmasti netissä vieraille naisille? Yleensä se tilittäminen alkaa jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Tottakai entisestä elämästä saa ja pitää puhua.
Minusta on julmaa että mies haukkuu lastensa äitiä mielisairaaksi, nalkuttavaksi, lihavaksi, rumaksi, pihtariksi ja ties mitä.
Ikinä eivät näe omassa toiminnassaan mitään vikaa. Kuvittelevat, että kaikki muuttuu kun löytävät uuden naisen. Minä en usko, että tuollainen mies voisi tehdä minua tyytyväiseksi saati onnelliseksi, jos on noin negatiivisia ajatuksia.
Minusta on julmaa että mies haukkuu lastensa äitiä mielisairaaksi, nalkuttavaksi, lihavaksi, rumaksi, pihtariksi ja ties mitä.
Ikinä eivät näe omassa toiminnassaan mitään vikaa. Kuvittelevat, että kaikki muuttuu kun löytävät uuden naisen. Minä en usko, että tuollainen mies voisi tehdä minua tyytyväiseksi saati onnelliseksi, jos on noin negatiivisia ajatuksia.
Vastaukset 17
Vanhimmat
samanlaisen kohtelun,tai joutuu terapeutiksi miehelle joka ei ole käsitellyt asioita,ennen uuden suhteen aloittamista.
Ei se vaihtamalla parane koskaan,jos ei näe itsessään mitään vikaa koskaan.
sellaisen kanssa joka haukkuu edellistä naistaan, jopa lastensa äitiä.
Jos mies haukkuu exäänsä, haukkuu hän mitä suurimalla todennäköisyydellä myös uusinta kumppaniaan.
Erittäin huonoa ja ala-arvoista käytöstä sellainen.
Ja varmasti on myös naisia jotka haukkuvat exiänsä, en yhtään epäile, koska minullekin on treffeillä sanottu että mielenkiintoinen poikkeus naiseksi, et hauku exääsi.
Haukutaan ex/ät ja lapsetkin vielä siihen perään, sattuipa sellainenkin kerran kohdalle.
Lievästi sanottuna tuli hankala olo kuunnellessa. Jokaisella on historiansa, mutta noita hauhau -juttuja on todella ikävä kuunnella.
Kannattaa tokaista moisille urpoille, että itsepähän olet lastesi äidin paksuksi pannut ja vaimoksi valinnut. vastaus huonoon oloon löytyy peilistä.
..syyllistyvät herkästi, ainakin jotkut. Onhan se ihan ymmärrettävää tavallaan että arvostelee sellaista jokaon satuttanut mutta ei kovin mukavaa kuulijasta välttämättä. Itse olen tyytyväinen kun ei tarvitse kenestäkään ajatella katkeransävyisesti eikä tilittää senkaltaisia tuntoja kenellekään. Olenhan minäkin joskus siipeeni saanut mutta ovat olleet opettavaisia kokemuksia eivätkä ne asiat miksikään muutu jälkeenpäin tilittämällä vaikka kuinka purkaisi.
Samaa mieltä ollan että vaikea kuvitella kovin katkeran ihmisen pystyvän tekemään ketään kovin onnelliseksi, sitäpaitsi jos ei homma jostain syystä toimikaan niin en minä ainakaan haluaisi olla se joka seuraavaksi haukutaan nimeltä mainiten minulle tuntemattomille ihmisille ilman mahdollisuutta esittää omia näkökantojani.
Yleensäkin minua vähän häiritsee jos tapaan ihmisen ja keskustelu kääntyy exään ja sen edesottamuksiin. Ei oikeastaan kiinnosta pätkääkään mitä teki, milloin teki ja millainen oli, jos kiinnostaisi niin varmaan menisin sen exän kanssa treffeille :D Joskushan naiset myös kehuu kuinka exä oli hyvä siinä ja tässä ja sillä oli sitä ja tätä, menkööt sitten takaisin sen kanssa kimppaan jos niin hyvin oli asiat. Minusta ainakin tuollainen kehuskelu vääjäämättä ajaa toista nurkkaan jossa hänen pitäisi myös alkaa kehuskelemaan erinomaisuudellaan, ei hyvä.
Olen ihan samaa mieltä. Jos itse ruodin hyvän ystäväni kanssa mennyttä parisuhdetta (tarkoituksena oppia siitä sekä itsestään, ettei uusisi samoja virheitä) muista ex:n negatiivisten puolien puhumisen lisäksi kyllä kertoa myös omat vikani. Täydellisiä emme ole kukaan.
Nämä ex-vaimoaan haukkuvat miehet esittävät kyllä uudelle naiselle kovia kriteereitä.
He kai uskovat, että ne aiemmat parisuhdeongelmat johtuivat naisesta ja nyt naista vaihtamalla asiat korjaantuisivat ilman että miehen täytyy muuttaa omaa käytöstään.
Ikäänkuin olisívat ostamassa jotain tuotetta itselleen.
Jotenkin käy sääliksi niitä ex-vaimoja, ei voi mitään. Yhteisiä lapsia tuollaisten kanssa.
"Yleensäkin minua vähän häiritsee jos tapaan ihmisen ja keskustelu kääntyy exään ja sen edesottamuksiin."
Sama täällä. Jotain ikävää aina on miksi erottu. Ei tekis mieli muistella ollenkaan. Jotkut naiset vaan kyselee. Kai se on jotain 'asennekartoitusta' sitten.
"Ei oikeastaan kiinnosta pätkääkään mitä teki, milloin teki ja millainen oli,"
Ei tosiaan. Ikinä ei ole vanhat suolat janottaneet, vaikka dehydraatio olis kuinka ankara.
"jos kiinnostaisi niin varmaan menisin sen exän kanssa treffeille :D"
HAhhAh! Hyvin lohkastu.
"Joskushan naiset myös kehuu kuinka exä oli hyvä siinä ja tässä ja sillä oli sitä ja tätä,"
Jotain hyvääkin tietysti on ollut. Vaikea sanoa kertooko 'haikailusta' vai ylipääsyystä. Livenä melko hyvin tunnistan kumpaa on.
"menkööt sitten takaisin sen kanssa kimppaan jos niin hyvin oli asiat."
Eihän se ihan näinkään mene, mutta saattaahan tuommonen kyrsiä.
"Minusta ainakin tuollainen kehuskelu vääjäämättä ajaa toista nurkkaan jossa hänen pitäisi myös alkaa kehuskelemaan erinomaisuudellaan, ei hyvä."
No jos se oikeasti liialliseksi menee... Muuten en tuohon lankaan sotkeudu, enkä lähde kyllä itseäni korostamaan. Minulla on omat vahvuudet ja heikkoudet. Kukin valitkoon mitä mieluilee. Se mikä hyvää on, ei kaikki löydy minusta, eli hyvää on minun ulkopuolellanikin, toisissa. En ole erityisen 'mustis'.
Tää tais muuten OSUA nyt!!!! Tunnustan! Hyvä kommentti! Kaikkea muuta kuin miellyttävä, mutta tässähän taas yksi ydin löytyi.
"Nämä ex-vaimoaan haukkuvat miehet esittävät kyllä uudelle naiselle kovia kriteereitä."
Haukkuminen ei kiinnosta, mutta minulla on ja esitänkin sen kovista kriteereistä kovimman.
Minut tulisi hyväksyä sellaisena kuin olen. Kenen tahansa ei tarvitse, koska en sovi ollenkaan suurimmalle osalle naisista. Hänen, joka minun kanssani haluaa suhteen, tulisi se tehdä.
"He kai uskovat, että ne aiemmat parisuhdeongelmat johtuivat naisesta ja nyt naista vaihtamalla asiat korjaantuisivat ilman että miehen täytyy muuttaa omaa käytöstään."
En lähtisi näin ajattelemaan. Oikeastaan syyllistä ei voida aina edes löytää tai osoittaa ja sen etsiminen on täysin hyödytöntäkin. Suhde ei toimi. Kukaan ei voi kuitenkaan sanoa 'ulkopuolelta' tai suhteen osapuolenakaan MITEN sen tulisi edes toimia.
Jos nyt selvyyden vuoksi kuitenkin tunnustan syntiäni. Suhteeni ovat kariutuneet erilaisuuteni vuoksi. Olen ollut jotain mitä on haluttu ja LISÄKSI jotain muutakin mitä EI ole haluttu, sekä ollut olematta jotakin mitä olisi haluttu. Eli ongelmien voidaan hyvin sanoa olevan minun syytäni.
Onko se sitten jonkun toisen 'syytä' että virheitäni ja puutteitani ei ole suvaittu tai siedetty? Ei siinä mielessä, ettei kenenkään tarvitse, mikään ei velvoita siihen.
Ikävää minulle ja 'maun mukaan' sille toiselle on se, etteivät ominaisuuteni ole muutettavissa. Niissä voi vain tukea tai ne voi suvaita tai ne voivat osittain olla jonkun mielestä, ei virheitä vaan JOPA viehättäviä ominaisuuksia (makuasia).
Se tässä vain oikeasti risoo, että kysymys onkin, elämän oleellisiin asioihin suhteutettuna, varsin vähäpätöisistä asioista. Tässä on sitten se arvoviidakko vastassa mihin törmätään, eikä tolkkua tahdo saada.
Kummallekin sopiva elämäntapa poistaisi kyllä lähes kaiken kitkan. Harvalla on sopiva tapa ja vielä harvempi haluaa luopua vanhasta tutusta ja turvallisesta elämäntyylistään, löytääkseen jotain uutta ja vielä tuntematonta (turvattoman tuntuista, pelottavaa). On tutut rutiinit, toimintamallit, mihin ne pitäisi vaihtaa? (Tässä yhteydessä asiaa en voi tyydyttävästi selventää).
Tiedättehän, sellaiset hajamieliset professorit, omituiset taiteilijat jne. Siihen suuntaan, sekä ärsyttävyyttä että viehättävyyttä löytyy kiusallisen erottamattomana yhdistelmänä. Kumpaakin ehkä poikkeuksellisen selvästi.
"Ikäänkuin olisívat ostamassa jotain tuotetta itselleen."
Voi tuntua siltä, mutta yksinäni en mahda mitään. Olen mm. opetellut ihan huumorimielessä laskemaan WC-istuimen renkaan AINA alas. Pääsenpähän kuittailemaan konkreettisesti että vastaankin tullaan jos kyetään. Oikeasti tuon tason jutuista on typerää kehittää hankausta. Monia asioita voi itsessään muuttaa, ei mitä tahansa. On loydettävä erilaisuutta edes suvaitseva, mieluiten siitä viehättyvä kumppani.
"Jotenkin käy sääliksi niitä ex-vaimoja, ei voi mitään. Yhteisiä lapsia tuollaisten kanssa."
Surku juttu, tietämättömyyttään ja taitamattomuuttaan virheitä tekee puolin ja toisin. Epäyhteensopivuus kruunannut katastrofin. Se tulisi ymmärtää, eikä hautoa katkeraa kaunaa, vihaa millä myrkyttää itsensäkin. Asiassa on suurempiakin vaikutteita kuin kummankin yhteenlaskettu 'virheellisyys ja syyllisyys'.
En ole oikea henkilö kuvaamaan lapsiperheen arkea, kun ei sellaisesta ole kokemusta, mutta sellaisten ihmisten, jotka eivät ole valmiita muuttamaan omaa käytöstään lasten takia, ei pitäisi perustaa perhettä. Lapset on hoidettava ja kyllähän vanhempien tulee muuttaa omaa käytöstään. Myös miehen. Nuo ex-vaimojaan haukkuvat miehet olisivat ilmeisesti halunneet viettää poikamieselämää siten että vaimo hoitaa kaiken, lapset ja kodin, ja mies viihtyy harrastuksissa kuten poikamies. Siltä se ainakin kuulosti tuo heidän juttunsa. Ei kai kukaan nainen sellaiseen suostu enää nykypäivänä, kotitalouskoneeksi. Ennen kaikkea lapsethan siitä kärsivät, jos isä ei ole juuri koskaan kotona. Sitäkään nuo miehet eivät tunnu ajattelevan. Ja nyt sitten haukkuvat ex-vaimoaan.
Niin, tulla hyväksytyksi omana itsenään on kyllä aika haasteellista. Naisena tunnustan, että meillä naisilla on kai perusvika tuo voimakas miellyttämisen halu ja sitä myötä tulee sitten suostuttua itselleen epäedullisiin järjestelyihin, joiden muuttaminen ei sitten onnistu enää myöhemmin. Pitäisi oppia olemaan rehellinen ja kertoa omista toiveistaan silläkin uhalla että mies hylkää. Siitä kai loppupeleissä on usein kyse. Ettei uskalla sanoa mitään, myötäilee vaan ja tekee kaikkensa ollakseen miehelle mieliksi.
On vaikea sanoa mitään "hajamielinen professori" tyyliseen luonteenkuvaukseen kun ei tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa tai ennen kaikkea miten se ilmenee. Voihan se olla ihan myönteistäkin, ettei ole niin turhantarkka kaikesta.
Hanki lapsia ja tule vasta sen jälkeen kitisemään!
Ex-vaimoani haukun minäkin. Tosin en naisille.
Parasta oli "pölyallergia", joten s.tana pyyhin nekin.
Puhumattakaan kaupassa käynneistä. Kun häntä ei
kiinnostanut sekään. Paskapuhetta
ettei miehet tee mitään. Tein ruuat lapsille (kolmivuorotyö molemmilla) ihan siinnä
kuin hänkin.
Jne.Jne. Kyllä laiskoja naisia löytyy siinä missä miehiäkin.
"tulla hyväksytyksi omana itsenään.. ..aika haasteellista."
On. Onko muuta tietä olemassa?
"naisilla on kai perusvika"
Mielenkiintoista huomata että minulla on naisten perusvika.
"voimakas miellyttämisen halu"
Tarkoitatko että ei hyväksy toista, mutta käyttäytyy jotenkin tätä korvaavalla tavalla?
Hyväksyminen ei ole käyttäytymistä eikä tekemistä. Miten yrittää miellyttää?
"tulee sitten suostuttua itselleen epäedullisiin järjestelyihin, joiden muuttaminen ei sitten onnistu enää myöhemmin."
Omakohtaisesti tunnen tämän kuvion kuin omat taskuni.
"kertoa omista toiveistaan silläkin uhalla että mies hylkää."
Hyväksyntä / toiveet, onko tässä ristiriitaa, miten?
"Ettei uskalla sanoa mitään, myötäilee vaan ja tekee kaikkensa ollakseen miehelle mieliksi."
Mihin sitä tekemistä tarvitaan? Huomion kiinnittämiseksi muihin asioihin hyväksymättömyyden sijaan? Tyynnyttelyyn? Korviketoimintaan?
Minulla on vaikeuksia seurata ajatustasi.
"On vaikea sanoa mitään "hajamielinen professori" tyyliseen luonteenkuvaukseen kun ei tiedä mitä se käytännössä tarkoittaa tai ennen kaikkea miten se ilmenee."
Pahoittelen etten osaa kiteyttää laajaa ja monimutkaista tarpeeksi.
"Voihan se olla ihan myönteistäkin,"
Näin arvelisin, ainakin kokonaisuutena. Asennekysymys.
"ettei ole niin turhantarkka kaikesta."
Pedantti kumppani.. sopisikohan?
Siis tarkoitan tuolla hyväksymisellä sitä, että tapaamani miehet kertovat minulle mitä minun tulee tehdä, jotta kelpaisin heille.
Eli naisen (minun) tulee pitää heidät tyytyväisenä, esim. ulkonäkö, pukeutuminen, harrastukset, työ, asuinpaikka yms. seikkojen suhteen. He siis kertovat vaatimukset naisille (minulle) ja joko noudatan niitä ja saan hyväksyntää osakseni tai jätän noudattamatta jolloin he hylkäävät. Vähäinenkin epäröinti naisen (minun) puolelta johtaa kysymykseen "et siis halua seurustella kanssani kun et ole valmis tekemään asioita minun vuokseni". Mieheltä ei saa vaatia mitään, vaan hänet tulee hyväksyä omana itsenään.
Jotenkin tuntuu siltä, että naisen (minun) tulisi koko ajan osoittaa rakkauttani miestä kohtaan tekemällä asioita miestä varten.
Eli minä en siis riitä omana itsenäni. Sellainen mielikuva minulle tulee tuollaisesta.
Tuollaisia miehiä olen tavannut elämäni aikana ja aikajana on todella pitkä eli kysymys ei ole mistään nettideittalun tuomista uusista mahdollisuuksista. Jo 16-vuotiana sain kuulla miehiltä kommentteja "minun lasteni äiti ei harrasta kilpaurheilua". Eli minun olisi pitänyt muuttaa käytöstäni, jotta olisin kelvannut heille.
On niitä mukaviakin miehiä, sitä en sano mitenkään.
En tiedä osasinko esittää tätä asiaa ymmärrettävällä tavalla.
En minä ole koskaan vaatinut keneltäkään mieheltä vastaavaa.
No onpas sinulle sattunut huono säkä jos tuollaisia urveloita olet tavannut useampiakin. Minulle ei ole koskaan tullut vastaan vaikka aika monta potentiaalista miesystävää on tullut tavattua. Onkohan omassa ilmoituksessasi jotain mikä houkuttelee juuri tuonsortin ukkeleita?
No onneksi nuo sentään latelevat ehtonsa heti eikä vasta sitten kun se tenava on jo tulossa, niin voi jättää enemmät treffailut treffailematta. Uutta matoa koukkuun vaan.
erosta? Jos vain toista puoliskoa haukkuu, kyllä minä ainakin tajuan että molemmissa on vikaa ja syytä jos ero tulee. Tai ollaan jo alunalkaen menty yhteen ihan liian heppoisin perustein
Kokemusta on! Ota jalat alle heti jos exän haukkuminen alkaa ottaa enemmänkin yhteistä keskusteluaikaa.
Pahinta on, jos mies sanoo että nainen on mielenterveysongelmainen ja/tai hoidossa, mutta on kuitenkin serustellut/aviossa ollut tämän kanssa kauemmankin aikaa.
Silloin ei miehellä ole puhtaat jauhot pussissa! Yleensä heillä itsellään on mielenterveysongelmia.
Älyllä varustettu suhteellisen tasapainoinen ihminen ei puhu existään liiemmin. Hän keskittyy uusiin ihmisiin ja tulevaisuuteensa.
Ei ole päässyt setä rukka vielä eroon entisestä! Pysykää tytöt vaan erossa sellaisista miehistä!