Kultani on lähdössä tammikuussa inttiin:(, ja kaipailisin kohtalotovereita. Varmasti löytyy??
armeijaan...:(
keiju
8781
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
ja muija teki niinkin kivasti kun jätti mut ennen inttiä just. Tack så mycket
Mun kultani se lähti heinäkuussa inttiin ja pääseekin nyt tammikuussa pois. Aika menee todella nopeasti, ekat pari viikkoo on pahimmat mutta kyllä siihen sit nopeasti sopeutuu! Varmasti! =)
Itsekin kyllä itkin jo paljon aiemmin ennen kuin se lähti inttiin ja olin varma etten mitenkään pärjäisi ilman sitä. Mutta toisin kävi, meillä menee yhtä hienosti edelleenkin!
Kovasti odotan että saan sen takasi kotiin asumaan, vauva syntyy kesäkuussa=))
Hyvin kestät inttiajan, kun vaan päätät kestää!!!
Ei se ainakaan nopeasti mene.
Omani lähti heinäkuussa myös ja tulee tuossa seitsemän kuukauden päästä. Nähdään noin joka toinen viikko. Tuskaisen pitkä tämä aika on ja tulee vielä olemaan, mutta kyllä tästä yhdessä selvitään. Ainakin nyt vielä menee hyvin, en usko sen siitä mihinkään muuttuvan. Onneksi saadaan viettää joulu yhdessä. :)
että menee sivariin, ni saatte olla vuoden yhessä. Ei se miehes ois sillon ku duunissa 8 tuntia joka päivä.
Arg Ihan saman ongelman kanssa painiskelen minä. Olemme kovin rakastuneita ja varsinkin omalta kohdaltani voin sanoa että tuleva eroaika pelottaa. Yhden yön ero kun tuntuu jo pahalta niin miten sitten monta kuukautta... Sitten sanotaan että siihen erossa oloon tottuu.. MUTTA kun en halua tottua olemaan erossa!! En minä halua nukkua yksin isossa sängyssä ilman toista.
*polkee jalkaa*
Pakko. On vain pakko alistua sille tosiasialle, että erossa on oltava ja ikävän kanssa opittava elämään. Ihan kamalaa se on, varsinkin alkuun, mutta ei sille kumpikaan mitään voi. :(
Poikaystäväni lähti viime vuoden heinäkuussa ja pääsi tämän vuoden tammikuussa pois. Kokemuksesta voin sanoa että yhtä tuskaa se oli! Mutta oli se myös hyväksi suhteelle. Nyt ainakin tiedän että ilman häntä en voisi elää. Minulla olisi ollut pari mahdollisuutta pettää häntä, mutta en pettänyt. Itsekuria ja varmuutta siitä ajasta tuli. Armeija kertoo kuinka paljon välitätte toisistanne, onko hän "se oikea" jne. Kyllä sinä siitä selviät kun me muutkin ollaan selvitty! Tsemppiä!=)
Mun mies on ollu nyt puolivuotta intissä,ja vielä puolivuotta on siis jäljellä.Se pääsee pois heinäkuussa jolloinka muutamme yhteen.Nyt vielä kun hän lähti Ruk:iin välimatka pidenty...Näemme harvoin myös,joten minulle tämä aika on ollut todella piinaavaa.Joskus mietin kestänkö sen toisen puolivuotta vielä mutta olen päättänyt jaksaa loppuun asti,sillä rakastan miestäni.Kaikkeen tottuu.Sanonpa vaan sen,että viettäkää sekin vähäinen aikanne yhdessä sovussa,älkääkä tapellen.Ja totta että armeija vahvistaa suhdetta.Niin ainakin meillä.