Olen kirjoittanut joskus aiemminkin tälle palstalle,mutta nyt todella toivoisin apua.
Asun tällä hetkellä isäni ja vanhemman veljeni kanssa hyvi n pienessä kerrostaloasunnossa.Molemmat ovat niin sotkuisia,että ei mitään rajaa;nurkat täynnä kaikkea sotkua mitä ei tarvitse(ruohonleikkureista auton eri osiin),mikään ei toimi keskenään(neonvihreitä seiniä,oransseja pöytiä yms.),wc oikea sikolätti ja lauteet aina ylhäällä,hikisiä sukkia kuivumassa siellä sun täällä.Noi olivat nyt vain yksittäisiä esimerkkejä,mutta mulla oikeasti hajoaa pää tän kaiken sotkun kanssa!Ja siivoamiset ei oikeastaan auta,sillä koko sisustuskin pitäisi vaihtaa ja en mä pysty toisten tapoja muuttamaan.
Mä itse asuin äitini luona 16-vuotiaaksi asti.Äitini talo on oikea kartano ja siellä kaikki on viimeisen päälle sisustettua ja materiaalit laadukkainta ja kalleinta.Itsestänikin tuli vähän tällainen visuaalinen.Väkivallan takia jouduin kuitenkin muuttamaan sieltä pois,isäni luokse.
Isäni luona ei oikeastaan sotkuisuuskaan ole se kaikista pahinta,vaan se,että tuntuu,että pääni hajoaa muutenkin hänen seurassaan.Hän on täysin rutiinien orja;kuukaudesta toiseen samaa ruokaa,samat shampoo-merkit,samaa vikisevää taustamusiikkia joka ikinen päivä(suomeksi kansanlauluja),sama ohjelma joka päivä(mökille,lenkille ja saunaan).Mikään muu ei tule kysymykseenkään.Tämä ahdistaa mielettömästi minua,sillä itselläni on suuria unelmia esimerkiksi muuttaa ulkomaille opiskelemaan jne.Isäni on aivan kauhuissaan,että ei tule kuuloonkaan ja,että en tule pärjäämään ja miksi poiketa normaalista,rutiineista? Jos ehdotan,että nyt syötäisiin jotain muuta kuin makaroonilaatikkoa,niin isäni tekee seuraavaksi päiväksi eri ruokaa,mutta taas sama makaroonilaatikko sen jälkeen,kun se on niin helppo tehdä.Jos erehdyn mainitsemaan,että esimerkiksi omenat ovat hyviä,niin sen jälkeen meillä on omenoita säkillinen joka päivä,jolloin alan vihaamaan niitä. "Sinähän tykkäät omenoista,miksi et sitten syö noita?:)"HUOH
Hirveää valittaa näin omasta isästään,sillä tiedän,että hän tekee parhaansa minun eteeni,mutta usein tuntuu,että hän ei tajua mitään.Hän elää niin laput silmillä.Olen kiitollinen,että hän ylipäätänsä tekee ruuan minulle ja huolehtii,että pyykit on pesty jne.,mutta en voi asua tällä tapaa.Olen itse asiassa hyvin masentunut tämän takia.En voisi edes kuvitella tuovani ystäviäni meille.Oma huoneeni on täällä siisti,mutta ei se paljon lohduta,kun oven takana on rekkakuormallinen kaikkea paskaa.Hajukaan ei ole tässä asunnossa paras.
Olen 18v.,mutta minulla ei ole töitä,enkä saisi mitään tukia vaikka haluaisin,sillä vanhempani tienaavat liikaa.Joten omilleni en pysty muuttamaan.Näillä näkymin lähden siinä joskus lokakuussa ulkomaille vuodeksi,mutta en tiedä kestänkö lokakuuhun asti tätä paskaa.Olenhan jo kaksi vuotta kestänyt tätä,mutta nyt alan oikeasti vetelemään viimeisiä tämän asian suhteen.Täällä ei ole edes olohuonetta,jossa voisi istua ja rentoutua ja katsoa televisiota.Ehkä olen pinnallinen tai siis olen,mutta kyllä koti tarvii edes jollain tapaa ergonomisen(onkohan oikea sana?) sisustuksen,jotta asiat sujuisivat.Mielestäni hyllyt keskellä huonetta eivät ole sitä.Tai kaiken maailman kiipeilyesteet lattioilla.
En haluaisi alkaa syömään masennuslääkkeitäkään tämän takia. Mä olen vain niin loppu tämän asian kanssa ja tässä nyt oli vain yksi sadasosa kaikista näistä sotkuisuus-ongelmista ja isäni ihmeellisestä rutiinielämästä.
Kiitos lukeneille.
Asun tällä hetkellä isäni ja vanhemman veljeni kanssa hyvi n pienessä kerrostaloasunnossa.Molemmat ovat niin sotkuisia,että ei mitään rajaa;nurkat täynnä kaikkea sotkua mitä ei tarvitse(ruohonleikkureista auton eri osiin),mikään ei toimi keskenään(neonvihreitä seiniä,oransseja pöytiä yms.),wc oikea sikolätti ja lauteet aina ylhäällä,hikisiä sukkia kuivumassa siellä sun täällä.Noi olivat nyt vain yksittäisiä esimerkkejä,mutta mulla oikeasti hajoaa pää tän kaiken sotkun kanssa!Ja siivoamiset ei oikeastaan auta,sillä koko sisustuskin pitäisi vaihtaa ja en mä pysty toisten tapoja muuttamaan.
Mä itse asuin äitini luona 16-vuotiaaksi asti.Äitini talo on oikea kartano ja siellä kaikki on viimeisen päälle sisustettua ja materiaalit laadukkainta ja kalleinta.Itsestänikin tuli vähän tällainen visuaalinen.Väkivallan takia jouduin kuitenkin muuttamaan sieltä pois,isäni luokse.
Isäni luona ei oikeastaan sotkuisuuskaan ole se kaikista pahinta,vaan se,että tuntuu,että pääni hajoaa muutenkin hänen seurassaan.Hän on täysin rutiinien orja;kuukaudesta toiseen samaa ruokaa,samat shampoo-merkit,samaa vikisevää taustamusiikkia joka ikinen päivä(suomeksi kansanlauluja),sama ohjelma joka päivä(mökille,lenkille ja saunaan).Mikään muu ei tule kysymykseenkään.Tämä ahdistaa mielettömästi minua,sillä itselläni on suuria unelmia esimerkiksi muuttaa ulkomaille opiskelemaan jne.Isäni on aivan kauhuissaan,että ei tule kuuloonkaan ja,että en tule pärjäämään ja miksi poiketa normaalista,rutiineista? Jos ehdotan,että nyt syötäisiin jotain muuta kuin makaroonilaatikkoa,niin isäni tekee seuraavaksi päiväksi eri ruokaa,mutta taas sama makaroonilaatikko sen jälkeen,kun se on niin helppo tehdä.Jos erehdyn mainitsemaan,että esimerkiksi omenat ovat hyviä,niin sen jälkeen meillä on omenoita säkillinen joka päivä,jolloin alan vihaamaan niitä. "Sinähän tykkäät omenoista,miksi et sitten syö noita?:)"HUOH
Hirveää valittaa näin omasta isästään,sillä tiedän,että hän tekee parhaansa minun eteeni,mutta usein tuntuu,että hän ei tajua mitään.Hän elää niin laput silmillä.Olen kiitollinen,että hän ylipäätänsä tekee ruuan minulle ja huolehtii,että pyykit on pesty jne.,mutta en voi asua tällä tapaa.Olen itse asiassa hyvin masentunut tämän takia.En voisi edes kuvitella tuovani ystäviäni meille.Oma huoneeni on täällä siisti,mutta ei se paljon lohduta,kun oven takana on rekkakuormallinen kaikkea paskaa.Hajukaan ei ole tässä asunnossa paras.
Olen 18v.,mutta minulla ei ole töitä,enkä saisi mitään tukia vaikka haluaisin,sillä vanhempani tienaavat liikaa.Joten omilleni en pysty muuttamaan.Näillä näkymin lähden siinä joskus lokakuussa ulkomaille vuodeksi,mutta en tiedä kestänkö lokakuuhun asti tätä paskaa.Olenhan jo kaksi vuotta kestänyt tätä,mutta nyt alan oikeasti vetelemään viimeisiä tämän asian suhteen.Täällä ei ole edes olohuonetta,jossa voisi istua ja rentoutua ja katsoa televisiota.Ehkä olen pinnallinen tai siis olen,mutta kyllä koti tarvii edes jollain tapaa ergonomisen(onkohan oikea sana?) sisustuksen,jotta asiat sujuisivat.Mielestäni hyllyt keskellä huonetta eivät ole sitä.Tai kaiken maailman kiipeilyesteet lattioilla.
En haluaisi alkaa syömään masennuslääkkeitäkään tämän takia. Mä olen vain niin loppu tämän asian kanssa ja tässä nyt oli vain yksi sadasosa kaikista näistä sotkuisuus-ongelmista ja isäni ihmeellisestä rutiinielämästä.
Kiitos lukeneille.
Vastaukset 13
Vanhimmat
johon nuoret voi muuttaa jolleivät voi kotonaan asua jostain syystä. En nyt tiedä tarkemmin mitä ne on mutta ehkäpä joku tännekin osaa tarkemmin kertoa asiasta. tai jos koulussasi on joku OPO niin köpötäs tältä kyselemään että missä voisit asua niin kauan että saisit asiat päässäsi järjestykseen tai tuohon Lokakuuhun saakka kenties....
En ole enää opiskelija vaan työtön.
Ja olen liian ylpeä mennäkseni asumaan johonkin tukikeskukseen,jossa on nuoria huonoista oloista.Minua luullaan tässä kaupungissa vieläkin sellaiseksi "rikkaan perheen tyttäreksi",sillä äitini on tosiaan melko varakas.
Tahtoisin vain oman asunnon jostain.Joku yksiö olisi ihan mukava.Taitaa jäädä kuitenkin unelmaksi ilman töitä(ja töitä ei saa sitten täällä mistään).
Ja olethan huonoista oloista,juuri kuvasit!
Ja kun käyt sossussa, kerro siellä tilanne.
Pyydä isältäsi häätölappu ja sen kans menet sitte sossuun...tai pyydä terveystarkastaja mukaan, että et voi elää moisessa paikassa.
Kerro äidille sossuun menostas, niin johan muuttuu ääni kellossa.
Ja /tai ota toinen paikka ulkomailta syksyyn asti!
siitä, mitä muut ihmiset ajattelevat? Sillä et ole saanut aikaiseksi kuin itsellesi pahan olon, joten mukavuudenhalusta ei voi ainakaan johtua. Isäsi sentään yrittää, mutta ei kukaan vanhempi opettele elämään lapsensa pillin mukaan.
Tukiasunnoissa voi hyvin olla huono-osaisista perheistä kotoisin olevia nuoria, mutta ihmisiä nekin on, ja todennäköisesti jaat heidän kanssa samanlaisia kokemuksia, kotiväkivalta jne. Päästä irti turhasta ylpeydestä, ja hanki itsellesi apua, se on ainoa tapa päästä tilanteessa eteenpäin.
parempi kuin muut siellä asunnossa TEE JOTAKIN äläkä vikise!
Et ole mikään printzessa!
jos äitisi on melko varakas,niin miksi ei varakas äiti osta tyttärelleen sitä yksiötä?
Asuntoloissa ei ole sen huonommista oloista ihmisiä kuin itsekään olet,sanoit olevasi työtön ja kärsinyt väkivallasta?
Mitä on ne huonot olot?rahattomuus vai?kyllä minusta väkivalta.
Itse et ole valmis mitään tekemään asian eteen, ja muiden tulisi tarjota kartano herkuilla eteesi.
Mikset muuta sen työn perässä, sinne mistä sitä onnistut saamaan? Mikset?
Omaa vikaasihan tuo tilanteesi on. Ja mikä estää työtöntä siivoamasta kotonaan päivisin? Eipä menisi viikkoakaan kun olisi paikka järjestyksessä. Mutta ei. Ainoa on tuo marina joka kuuluu. Kasva aikuiseksi. Säälipisteet nolla.
sosialitoimistossa. Pyydä heitä katsomaan elinolosuhteitasi. Käynti niin, että isäsi ei tiedä asiasta etukäteen.
Tai voitko käydä juttelemassa kriisikeskuksessa.
kertomassa ettei teillä kotona vihreä soinnu oikein oranssin kanssa oikein yhteen, etkä voi asua silleen....
hehhehehehehe........
ja pistä se talteen. Ota esille sitten kun isäsi makaa sairaalassa, ja lue sairaalassa. ELämä on kummallista, jossakin vaiheessa sinullekkin sitä opetetaan, usko pois. Sinä et ansaitse noin hyvää isää.
Olet täysi-ikäinen ja vastuussa itsestäsi.
Lakkaa perkele valittamasta ja ala tekemään OMILLE asioilles jotain.
Sun tekstis ei ole kun ruikun ruikun ruikun! Faijas tekee parhaansa ja saa paskat niskaansa. Hänen se pitäs tässä olla masetunut kun huushollissa on tollanen saamaton narisija.
Kiesus, oikeen pistää ärsyttämään kaltaisesi vätys.
Niin ja vielä, että kun siellä kotona istut persettäs hautomassa, niin otappa vaihteeksi se moppi käteen ja käy siivoamaan, kyllä sulla työttömänä on aikaa siivoilla, kun kerta niin paljon sotkut ärsyttää.
kiitos teille kaikille vastanneille.
Avasitte tosiaan silmäni asioiden tärkeysjärjestyksen suhteen.Tiedän,että minulla on aivan loistava isä,joka tekee mielettömästi asioita eteeni,mutta jotenkin se kaikki on jäänyt minulta huomaamatta,kun huomaan vain pölypalloja lattioilla.Ihan hyvä,että sanoitte asian suoraan,sillä tosiaan minähän tässä elämästäni olen vastuussa ja isänihän tosiaan tässä pitäisi olla masenutunut. Saan töitä onneksi melko piakkoin ja muutto sitten syksyllä ulkomaille.
Vielä yksi huomautus,moni ehdotti siivoamista täällä,niin se ei oikein onnistu,sillä hmm miten sen sanoisi.Kun on kaksi tuholaista samassa asunnossa ja minä juoksen sitten perässä,niin ei oikein onnistu.
Joka tapauksessa nyt todella tajuan mikä tässä elämässä on tärkeää.Varsinkin tuo ylempänä joku mainitsi minusta isäni sairasvuoteella,niin ihan kamala ajatus,sillä silloin ei tosiaan niillä oransseilla ja neonvihreillä väreillä ole yhtään mitään väliä!
Täytyy ihan pahoitella tässä aloitusviestiäni. Kiitän ja annetaan tämän pudota,niin pystyn vaikka hieman siivoilemaan täällä kotona:)
"Vielä yksi huomautus,moni ehdotti siivoamista täällä,niin se ei oikein onnistu,sillä hmm miten sen sanoisi.Kun on kaksi tuholaista samassa asunnossa ja minä juoksen sitten perässä,niin ei oikein onnistu."
Aikuisuus ja äitiys tulee olemaan juuri sitä, että juoksee perhetuholaisten perässä ja yrittää pitää siisteyttä edes jonkunlaisella tasolla. Mukavaa, että huomasit itsekin, kuinka hyvin asiasi kuitenkin ovat.