Olen lopultakin joutunut tunnustamaan että jotain on tehtävä, eli avannut silmäni. Nähnyt kaiken, miltä olen ummistanut silmäni viimeiset 19 vuotta. Miehelläni on ollut suhde toiseen "naiseen" = oli lapsi silloin kuin kaikki alkoi. Olen melkein yksin... Ja juuri siksi nyt pyydän apua tätä kautta. Minä tiedän, että kaikki sanoisivat "eroa hänestä". Mutta kun se ei ole mahdollista. Minulla on kolme lasta ja juuri heidän takiaan en voi, monista syistä...
Moni, moni asia on selvinnyt minulle viime päivinä. Mikä totta, mikä tarua, sitä en tiedä..Mutta nyt itse kysymykseen, kertokaa mitä voin tehdä? Niin hullulta kuin tuntuukin tämä "toinen" on ja on aina ollut minulle hyvin tärkeä. Eli hulluuden huippu, asia jota kukaan ei voine ymmärtää. ?????????????????????????' Siis tätä kautta pyydän lisää mielipiteitä ja apua. Kiitos kaikille!
Moni, moni asia on selvinnyt minulle viime päivinä. Mikä totta, mikä tarua, sitä en tiedä..Mutta nyt itse kysymykseen, kertokaa mitä voin tehdä? Niin hullulta kuin tuntuukin tämä "toinen" on ja on aina ollut minulle hyvin tärkeä. Eli hulluuden huippu, asia jota kukaan ei voine ymmärtää. ?????????????????????????' Siis tätä kautta pyydän lisää mielipiteitä ja apua. Kiitos kaikille!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko väärin yritää ymmärtää tätä "toista", tuntea sääliä jne. Koska sitä minä tunnen, vaikka kuinka sanoisivat toista läheiseni. Minä etsin, yritin etsiä apua ja edelleen yritän. Mutta toisaalta olen niin helvetin kiltti, että tunnen syyllisyyttä siitä että olen "avannut suuni" ja kertonut.............
keskustele ja puhu miehesi kanssa. Selvitä kaikkia juttuja väliltänne ja ole valmis kuulemaan negatiivisiakin asioita itsestäsi. Älä suutu, vaan ota ne rakentavina kommentteina, joiden kautta voitte asettaa uudet pelisäännöt suhteellenne (ja toki sunkin pitää selkeästi sanoa omat mielipiteesi nykyisestä tilanteestasi ja siitä, mitä ajattelet miehestäsi). Kuulostaa toki liian helpolta ja varmasti olet rikki vielä pitkään, mutta jos miehesi vaan pystyy asioista puhumaan ja selvittämään niitä, niin sitä kautta sun ei tarttis arvella asioita, vaan käsitellä ne suoraan. Kenties voisit myös keskustella tän toisen naisen kanssa?
Onko väärin yritää ymmärtää tätä "toista", tuntea sääliä jne. Koska sitä minä tunnen, vaikka kuinka sanoisivat toista läheiseni. Minä etsin, yritin etsiä apua ja edelleen yritän. Mutta toisaalta olen niin helvetin kiltti, että tunnen syyllisyyttä siitä että olen "avannut suuni" ja kertonut.............
En ehkä ollut tarpeeksi selkeä, mutta olen puhunut asiasta tämän toisen kanssa ja tullut sihen tulokseen, että asia on selvitettävä meidän kolmen kesken, samoin ko. hlö. Mutta hänestä (miehestäni ei ole siihen), koska yritimme, mutta hän halusi nukkua/olla rauhassa. Minä kerroin ehtoni ja annoin aikaa ajatella, mutta aikaa ei ole loputomasti, vaikka kuinka haluaisimme. Minun aikani alkaa olla lopussa, vaikka todella tuntunee pakko myöntää että kestän sata kertaa enemmän mitä koskaan luulin kestäväni
Miten odotinkaan kommentteja asiaan, ja sain vain yhden, mutta todella asiallisen, kiitos.
Olen valmis kuulemaan mitä tahansa, vielä sentään pystyn erottamaan vitsit, vaikka kukapa uskoisi.................
Rouva kulta, ihmiset lähtevät neuvomaan mieluusti kokemuspohjalta. Ehkei monella ole kokemusta 19 vuoden petoksesta. Olen mies, minua on petetty kerran ja silloinkin tosi laimeasti sinuun verrattuna, eikä minulla ole lapsia. Suvussani oli tosin vähän vastaavanlainen tapaus.
Haluat pitää liittosi. Et halua käyttää kaikkia aseita, koska pelkäät vaarantavasi sen. Laske onko liittosi sen arvoinen, että ehdoin tahdoin haluat pitää siitä kiinni. Älä jää hiirulaiseksi, petos kun ei tee hyvää itsetunnolle eikä sellainen sopu, johon pettäjä ei osallistu. Väärintekijän roolissa oleva mies ei ihan välttämättä 19 vuoden jälkeen lähde juoksemaan vaikka sanoisit ja tekisit mitä. Oikeus on sinun puolellasi, joten vaadi sitä!
Kiitos. Mitä teen? Yritän olla järkevä, mutta aina putoan pois kärryiltä. Lienen masokisti, siihen tulokseen olen tullut. Vain minä voin tehdä päätökset oman elämäni suhteen. Se on julma totuus. Enää ei ole aikaa katua. Luulin vihaavani heitä molempia, mutta kuitenkin kaikesta huolimatta,ja juuri se lienee vaikeinta, jotenkin tunnen että rakastan heitä molempia. Aika tekee tehtävänsä. Ratkaisu on vain minun. Niin vaikealta kuin se tuntuukin. Tällä hetkellä, tosi vaikeeta..............
Mutta............................