Viron miehitys kesäkuussa 1940

OMAN alueen puolustuksen vahvistaminen muuttuu hyökkäystoimenpiteeksi?

Mutta sopimus ei kieltänyt omien aluevesien miinoitusta.

Poro.Tallinnasta kirjoitti:

OMAN alueen puolustuksen vahvistaminen muuttuu hyökkäystoimenpiteeksi?

paitsi vihollisen aluksia!

Sitä paitsi jalkaväkimiinat heti takaisin

ei olisi saanut kohentaa puolustustaan miinoittamalla selvässä uhkatilanteessa omia rannikkoalueitaan? Ei Suomen alueiden miinoitus mitään tappioita Neukkujen laivastolle aiheuta jos se ei tunkeudu Suomen aluevesille jolloin sille pitääkin aiheuttaa maksimaaliset tappiot ja mieluummin tuhota kokonaan. Oli Neukkujen omaa vikaa antaa naapureilleen sellainen kuva, että se on pomottava ja aggressiivinen hyökkääjä eikä ystävällinen naapuri joka kunnioittaa naapureidensa valintoja muutoinkin kuin juhlapuheissa.

On teillä komuilla oudot aatteet. Samalla perusteellahan me olisimme voineet vaatia kaikkien neuvostojoukkojen vetämistä vaikka Uralin taakse koska ne selvästi uhkaavat meitä. Tämä vielä paljon pätevämmällä syyllä kuin ne miinoitukset kuten nyt jälkeen tiedämme. Miinoituksemme tuskin suurissa määrin hyökkäsivät Neuvostoliiton alueelle kun taas heidän maa-, ilma- ja merivoimansa tunkeutuivat meidän alueellemme pahat mielessä.

Miksi iso maa saa tuoda rautaa rajalle puolustaakseen itseään mutta jos sen tekee pienempi niin se on hyökkäys? Eikö asia ole juuri päinvastoin? Eikö se, että se jolla on voima takanaan voisi osoittaa vaarattomuuttaan ja ystävällisyyttään juuri sillä jotta ei tekisi mitään noin aggressiivista?

Isollahan olisi siihen varaa kun taas pienillä ei, pienten maiden kuten Viron ja vähän isomman Suomen pitää olla heti valmiina jos joku tunkee väkisin sisään mutta meidän voimamme ei riitä kovin suureen hyökkäykseen suuren maan kimppuun. Jos joku muuta väittää on suuresti latvalahon valtaama.

Työeläkeläinen kirjoitti:

ei olisi saanut kohentaa puolustustaan miinoittamalla selvässä uhkatilanteessa omia rannikkoalueitaan? Ei Suomen alueiden miinoitus mitään tappioita Neukkujen laivastolle aiheuta jos se ei tunkeudu Suomen aluevesille jolloin sille pitääkin aiheuttaa maksimaaliset tappiot ja mieluummin tuhota kokonaan. Oli Neukkujen omaa vikaa antaa naapureilleen sellainen kuva, että se on pomottava ja aggressiivinen hyökkääjä eikä ystävällinen naapuri joka kunnioittaa naapureidensa valintoja muutoinkin kuin juhlapuheissa.

On teillä komuilla oudot aatteet. Samalla perusteellahan me olisimme voineet vaatia kaikkien neuvostojoukkojen vetämistä vaikka Uralin taakse koska ne selvästi uhkaavat meitä. Tämä vielä paljon pätevämmällä syyllä kuin ne miinoitukset kuten nyt jälkeen tiedämme. Miinoituksemme tuskin suurissa määrin hyökkäsivät Neuvostoliiton alueelle kun taas heidän maa-, ilma- ja merivoimansa tunkeutuivat meidän alueellemme pahat mielessä.

Miksi iso maa saa tuoda rautaa rajalle puolustaakseen itseään mutta jos sen tekee pienempi niin se on hyökkäys? Eikö asia ole juuri päinvastoin? Eikö se, että se jolla on voima takanaan voisi osoittaa vaarattomuuttaan ja ystävällisyyttään juuri sillä jotta ei tekisi mitään noin aggressiivista?

Isollahan olisi siihen varaa kun taas pienillä ei, pienten maiden kuten Viron ja vähän isomman Suomen pitää olla heti valmiina jos joku tunkee väkisin sisään mutta meidän voimamme ei riitä kovin suureen hyökkäykseen suuren maan kimppuun. Jos joku muuta väittää on suuresti latvalahon valtaama.

Lue lisää

4. Toiselle valtiolle kuuluvan rannikon tai satamien saartoon asettaminen (blocus naval).

II artikla kirjoitti:

4. Toiselle valtiolle kuuluvan rannikon tai satamien saartoon asettaminen (blocus naval).

Ai että nämä itse oppineet rippikoulun lakiurpot on sitten suloisia! Maantiedosta ei rassukalla näy olevan hajuakaan, mutta itsetunto on kyllä kohdillaan ja siitä puolipistettä plussaa.
On siinä mahtanut olla voittajan olo, kun on jopo keulien tuommosen kannanoton tänne polkaissut... Sitten on kamuille mesetetty ja kehuttu miten "saatana löin niille jauhot suuhun, vittu tajuatteko".

Käy tosiaan ensin tarkastamassa kartasta, minne suomalaiset miinoja laskivat ja päättele sen jälkeen oliko kyseessä neukkulan satamien ja rannikon saarto.
Ja jos et itse löydä tietoa, niin kysy opelta, kyllä se neuvoo.

Voi hellanlettas sentään, kyllä on maailman tulevaisuus turvattu!!!!

II artikla kirjoitti:

4. Toiselle valtiolle kuuluvan rannikon tai satamien saartoon asettaminen (blocus naval).

kuka se toinen on jos omaa rannikkoaan suojelee miinoin? Siitähän minä taisin kommentoida.

Joskus tuntuu tuo komujen älykkyysosamäärä todella kengännumeroa pienemmältä ja minulla sentään on 46 numeron saappaat. Joko ne eivät lue tai ymmärrä lukemaansa. (Audiatur et altera pars)

sitten oli. Laitapa lyhyesti ranskalaisin viivoin jos pystyt. Linkin johonkin muuhun keskusteluun ovat syvältä, jos sinulla ei ole omaa kantaa niin älä vaivaudu lainkaan.

Epäilen, ettet tiedä asiasta tuon taivaallista.

Työeläkeläinen kirjoitti:

sitten oli. Laitapa lyhyesti ranskalaisin viivoin jos pystyt. Linkin johonkin muuhun keskusteluun ovat syvältä, jos sinulla ei ole omaa kantaa niin älä vaivaudu lainkaan.

Epäilen, ettet tiedä asiasta tuon taivaallista.

Lue lisää

Äsken luin noita setäkertooja... linkkejä. Itse olen lukiossa opettanut historiaa pari vuosikymmentä, ja voin sanoa että vakuuttavaa tavaraa tuo oli.

Ei kuitenkaan siinä mielessä vakuuttavaa, että asiat olisivat täsmälleen noin olleet, vaan vakuuttavaa siten että joitakin kohtia oli niin taidokkaasti vääristelty Neuvostoliiton kannalta sopiviksi. Asiat on lähinnä kerrottu Saksa-Neuvostoliitto syy-seuraus suhteessa, tai sitten Viron kohdalla pelkästään seurauksina.


Viron ja Neuvostoliiton ns. avunantosopimuksesta Setä kirjoittaa jotenkin näin: "Mutta vaikka Eestin hallitus pitkin hampain sitten sopimuksen NL:n kanssa 28. syyskuuta 1939 solmi, he saivat huomata, että NL sopimuksen myötä Eestin puolueettomuutta kunnioitti."

Neuvostoliitto perusti Viroon tosiaan sopimuksen myötä sotilastukikohtia, joihin tuotiin vielä vuoden 1939 aikana 25 000 sotilasta. Yksistään tämä tarkoitti jo, ettei Viro voinut enää mitenkään olla minkään maapallon maan mielestä puolueeton.
Sopimusta kannattivat Viron sosialistit. Oikeiston kannat vaihtelivat hyvin voimakkaasti. Viron päättäjien keskuudessa tiedettiin, että toisaalta yhteistyösopimus Neuvostoliiton kanssa säästäisi maan sodalta, mutta toisaalta Viron puolueettomuus olisi sopimuksen myötä mennyttä.
Viron presidentti Konstantin Päts oli myös sopimuksen allekirjoituksen kannalla.

Tähän kohtaan on hyvä muistuttaa asiasta, jonka setäkertoo... on taitavasti jättänyt omista teksteistään pois. Nimittäin Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen vaikutukset Suomen ja Baltian maiden poliittisessa ilmapiirissä. Kun tieto hyökkäämättömyys sopimuksesta tuli, se oli yksi suurimmista ulkopoliittisista kriiseistä ja pelon aiheista, mitä esim. Suomessa on koskaan ollut.
Oli selvää, että euroopassa oli kaksi diktaattoria jotka varmasti haluaisivat levittää valtansa suuremmalle alueelle puolueettomassa itä-Euroopassa jos vain saisivat luvan. Ja tämä lupa tuli mustana valkoisella 23.8.1939.
Pelot kävivät hyvin nopeasti toteen. Syyskuun alussa 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan, ja miehitti siitä suurimman osan. Pari viikkoa myöhemmin NL miehitti Puolan itäosan.
Jokin aika tämän jälkeen Saksan hallinnon toimesta alettiin evakuoida Saksan kansalaisia Virosta ja Latviasta suunnitelmien mukaan, koska ko. valtiot jäisivät Neuvostoliitolle. Syyskuun lopussa NL teki oman siirtonsa Virossa ja Latviassa...


Vähän ennen avunantosopimuksen ratifioimista Viron johto ilmoitti Suomen hallinnolle että se "pakon sanelemana allekirjoittaa yhteistyösopimuksen Neuvostoliiton kanssa, ja suosittelee myös Suomelle sopimuksen allekirjoittamista, mikäli NL sitä ehdottaa".
Suomi ei kuitenkaan allekirjoittanut sopimusta, koska oli epäselvää, minkä takia Neuvostoliitto haluaa strategisesti niin tärkeistä paikoista sotilastukikohtia. Jo silloin, kun NL esitti Suomelle tätä sopimusta ensimmäisen kerran 5.10.1939, heräsivät epäilykset, ettei kyseessä ole mikään viaton ja harmiton sopimus. Suomen oletus oli oikea, kuten historiankirjoitus osoittaa.
Suomen hallinto kutsuttiin kolmesti Moskovaan neuvotteluihin, mutta se myöntyi vain pieniin alueluovutuksiin, eikä suostunut antamaan tukikohtia NL:lle. Näissä Baltian maille ja Suomelle ehdotetuissa "avunantosopimuksissa" nimenomaan Neuvostoliiton vaatimat strategisesti tärkeisiin paikkoihin sijoitetut sotilastukikohdat olivat avainasemassa. Niihin Neuvostoliitto voisi kuskata niin paljon sotilaita kuin haluaisi, ja jos jossain vaiheessa Suomi(tai Viro) olisi yrittänyt estelle toimia, niin se olisi ollut hyvä syy aloittaa sota (sopimuksen rikkominen), niin maan sisäpuolelta kuin ulkopuolelta rajan yli.

Suomi ei suostunut sopimukseen, ja alkoi talvisota. Nykytutkimuksen ja jopa Venäjän korkeimman johdon myöntämänä, talvisota oli täysin Neuvostoliiton itsensä aloittama. Sodassa kävi niinkuin kävi, kaikki voivat sen lukea historian kirjoituksesta...
Virossa ei katsottu hyvällä Suomen niskoittelua sopimusta vastaan, ja sodan syttymistä. Virossa, kuten kaikkialla muuallakin, uskottiin että Suomi häviäisi sodan ja menettäisi itsenäisyytensä. Toisin kuitenkin kävi.

Talvisota päättyi maaliskuussa 1940 Suomen ja NL:n rauhansopimukseen. Tämän jälkeen Neuvostoliitto jätti joksikin aikaa Suomen, ja Baltian maiden tilanteisiin puuttumisen (tosin se mm. laajensi huomattavasti Baltian maissa olevien sotilastukikohtieen majoitus tiloja), kunnes 16.6.1940 NL esitti uhkavaatimuksen Virolle. Siinä syytettiin, että Baltian maat ovat suunnitelleet rikkovansa avunantosopimuksen. Neuvostoliitto vaati että Viroon täytyisi vaihtaa "neuvostomyönteisempi" hallinto, tai muuten NL joutuisi harkitsemaan sotatoimia Viroa vastaan.

(setäkertoo kirjoitti tästä jotenkin niin, että Viron hallinto laitti maahan hätätilan päälle ja armeijan täyteen hälytysvalmiuteen)


Tosiasiassa Viron hallinto suostui uhkavaatimuksiin noin parissa tunnissa niiden esittämisen jälkeen. Samana päivänä hallitus erosi tehtävistään. Mitään sotilaallista vastarintaa oli enää turha edes suunnitella. Viron oman armeijan koko oli noin 15 000 miestä, kun maassa oli jo tuossa vaiheessa sijoitettuna 25 000 neuvostosotilasta tärkeissä kohteissa, joista ne olisivat hyvin helposti kriisin tullessa ottaneet maan haltuunsa. Lisäksi aivan Viron rajan tuntumassa oli lähtövalmiina 90 000 neuvostosotilasta lisää.

Seuraavana päivänä, 17.6 Viron puolustusvoimien komentaja määrättiin Narvaan allekirjoittamaan suostumus, että nuo 90 000 neuvostosotilasta sijoitettaisiin Virossa sijaitseviin tukikohtiin. Nämä joukot olivat rajalla niin lähtövalmiina, että parissa päivässä suostumuksen allekirjoittamisesta ne olivat jo Viron tukikohdissa. Tämä on merkki siitä, että NL oli jo jonkin aikaa valmistellut lisäjoukkojen saapumista Viroon.

Setäkertoo... sanoo omissa teksteissään jotenkin niin, että Virossa tehtiin rauhanomainen sosialistinen vallankumous, ja uusien vaalien seurauksena Viroon nousi uusi hallinto Vareksen johdolla.

Tosiasiassa Viron uusi hallitus valittiin lähes täysin Neuvostoliiton Leningradin puoluejohtaja Andrei Zdanovin toimesta. Zdanov saapui Tallinnaan 19. Kesäkuuta, ja alkoi laatia uuden hallituksen ministerilistaa Viron neuvostomielisten sosialistien johdon kanssa, Neuvostoliiton Viron-suurlähetystössä. 21. Kesäkuuta uusi ministerilista oli valmis. Pääministeriksi nimitettiin erittäin neuvostomielinen lääkäri Johannes Vares. Muita ministerin tehtäviä annettiin mm. neuvostomielisille historian professorille, opettajalle, kirjailijalle, ym.

Viron perustuslain määräämä presidentti Konstantin Päts erosi, tai erotettiin, virastaan 23.6.1940, ja hänen toimivaltansa siirtyi uudelle pääministerille Johannes Varekselle. 30.6.1940 Päts ja hänen perheensä, sekä suuri osa vanhasta hallistuksesta pidätettiin, ja kuljetettiin junalla Neuvostoliittoon.
Viron puolustusvoimien komentaja erotettiin tehtävästään 19.7.1940. Lisäksi monia korkea arvoisia upseereita pidätettiin.
Tämän jälkeen armeija oli vailla johtoa, ja se käytännössä lakkautettiin.
Tässä vaiheessa Virossa ei ollut siis enää omaa armeijaa, ja maassa oli 115 000 neuvostosotilasta.
Mikähän se miehityksen määritelmä taas oli...


4.7.1940 Leningradin puoluejohtaja Andrei Zdanov vaati, että Virossa tulisi pitää uudet parlamenttivaalit 14-15.7. Lisäksi vaalien keskusvaalilautakunta koottaisiin pelkästään sosialistisen ja neuvostomielisen Eestin työkansan liiton jäsenistä.
Oli selitys mikä tahansa seuraaville tapahtumille Virossa, niin kuitenkin keskusvaalilautakunta esti kaikkien muiden paitsi Eestin työkansan liiton jäsenten osallistumisen vaaleihin. Mm. ohjeet vaaliehdokkuudesta oli jaettu vain ko. puolueen jäsenille.

Työkansanliitto sai 92,8 % äänisaaliista, ja samalla kaikki paikat juuri perustettuun Viron parlamentin alahuoneeseen. Uusi pääministeri Vares, oli (perustuslain vastaisesti) päättänyt ettei vaalien jälkeen Viroon perusteta lainkaan parlamentin ylähuonetta, vaan pelkästään alahuone.


16.7.1940 Neuvostoliiton Leningradin puoluejohtaja Andrei Zdanovilta tuli Viron pääministerille Johannes Varekselle käsky, joka yllätti Vareksen itsensäkin. Käskyssä vaadittiin että Viron tulisi pikimmiten liittyä Neuvostoliittoon. Asiaa käsiteltiin uusilla vaaleilla valitun, Viron parlamentin alahuoneen ensimmäisessä istunnossa 21.7.1940.
Istunnon päätteeksi Viro julistettiin osaksi Neuvostoliittoa.

Sen pituinen se...

MIELELLÄÄN kirjoitti:

Äsken luin noita setäkertooja... linkkejä. Itse olen lukiossa opettanut historiaa pari vuosikymmentä, ja voin sanoa että vakuuttavaa tavaraa tuo oli.

Ei kuitenkaan siinä mielessä vakuuttavaa, että asiat olisivat täsmälleen noin olleet, vaan vakuuttavaa siten että joitakin kohtia oli niin taidokkaasti vääristelty Neuvostoliiton kannalta sopiviksi. Asiat on lähinnä kerrottu Saksa-Neuvostoliitto syy-seuraus suhteessa, tai sitten Viron kohdalla pelkästään seurauksina.


Viron ja Neuvostoliiton ns. avunantosopimuksesta Setä kirjoittaa jotenkin näin: "Mutta vaikka Eestin hallitus pitkin hampain sitten sopimuksen NL:n kanssa 28. syyskuuta 1939 solmi, he saivat huomata, että NL sopimuksen myötä Eestin puolueettomuutta kunnioitti."

Neuvostoliitto perusti Viroon tosiaan sopimuksen myötä sotilastukikohtia, joihin tuotiin vielä vuoden 1939 aikana 25 000 sotilasta. Yksistään tämä tarkoitti jo, ettei Viro voinut enää mitenkään olla minkään maapallon maan mielestä puolueeton.
Sopimusta kannattivat Viron sosialistit. Oikeiston kannat vaihtelivat hyvin voimakkaasti. Viron päättäjien keskuudessa tiedettiin, että toisaalta yhteistyösopimus Neuvostoliiton kanssa säästäisi maan sodalta, mutta toisaalta Viron puolueettomuus olisi sopimuksen myötä mennyttä.
Viron presidentti Konstantin Päts oli myös sopimuksen allekirjoituksen kannalla.

Tähän kohtaan on hyvä muistuttaa asiasta, jonka setäkertoo... on taitavasti jättänyt omista teksteistään pois. Nimittäin Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen vaikutukset Suomen ja Baltian maiden poliittisessa ilmapiirissä. Kun tieto hyökkäämättömyys sopimuksesta tuli, se oli yksi suurimmista ulkopoliittisista kriiseistä ja pelon aiheista, mitä esim. Suomessa on koskaan ollut.
Oli selvää, että euroopassa oli kaksi diktaattoria jotka varmasti haluaisivat levittää valtansa suuremmalle alueelle puolueettomassa itä-Euroopassa jos vain saisivat luvan. Ja tämä lupa tuli mustana valkoisella 23.8.1939.
Pelot kävivät hyvin nopeasti toteen. Syyskuun alussa 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan, ja miehitti siitä suurimman osan. Pari viikkoa myöhemmin NL miehitti Puolan itäosan.
Jokin aika tämän jälkeen Saksan hallinnon toimesta alettiin evakuoida Saksan kansalaisia Virosta ja Latviasta suunnitelmien mukaan, koska ko. valtiot jäisivät Neuvostoliitolle. Syyskuun lopussa NL teki oman siirtonsa Virossa ja Latviassa...


Vähän ennen avunantosopimuksen ratifioimista Viron johto ilmoitti Suomen hallinnolle että se "pakon sanelemana allekirjoittaa yhteistyösopimuksen Neuvostoliiton kanssa, ja suosittelee myös Suomelle sopimuksen allekirjoittamista, mikäli NL sitä ehdottaa".
Suomi ei kuitenkaan allekirjoittanut sopimusta, koska oli epäselvää, minkä takia Neuvostoliitto haluaa strategisesti niin tärkeistä paikoista sotilastukikohtia. Jo silloin, kun NL esitti Suomelle tätä sopimusta ensimmäisen kerran 5.10.1939, heräsivät epäilykset, ettei kyseessä ole mikään viaton ja harmiton sopimus. Suomen oletus oli oikea, kuten historiankirjoitus osoittaa.
Suomen hallinto kutsuttiin kolmesti Moskovaan neuvotteluihin, mutta se myöntyi vain pieniin alueluovutuksiin, eikä suostunut antamaan tukikohtia NL:lle. Näissä Baltian maille ja Suomelle ehdotetuissa "avunantosopimuksissa" nimenomaan Neuvostoliiton vaatimat strategisesti tärkeisiin paikkoihin sijoitetut sotilastukikohdat olivat avainasemassa. Niihin Neuvostoliitto voisi kuskata niin paljon sotilaita kuin haluaisi, ja jos jossain vaiheessa Suomi(tai Viro) olisi yrittänyt estelle toimia, niin se olisi ollut hyvä syy aloittaa sota (sopimuksen rikkominen), niin maan sisäpuolelta kuin ulkopuolelta rajan yli.

Suomi ei suostunut sopimukseen, ja alkoi talvisota. Nykytutkimuksen ja jopa Venäjän korkeimman johdon myöntämänä, talvisota oli täysin Neuvostoliiton itsensä aloittama. Sodassa kävi niinkuin kävi, kaikki voivat sen lukea historian kirjoituksesta...
Virossa ei katsottu hyvällä Suomen niskoittelua sopimusta vastaan, ja sodan syttymistä. Virossa, kuten kaikkialla muuallakin, uskottiin että Suomi häviäisi sodan ja menettäisi itsenäisyytensä. Toisin kuitenkin kävi.

Talvisota päättyi maaliskuussa 1940 Suomen ja NL:n rauhansopimukseen. Tämän jälkeen Neuvostoliitto jätti joksikin aikaa Suomen, ja Baltian maiden tilanteisiin puuttumisen (tosin se mm. laajensi huomattavasti Baltian maissa olevien sotilastukikohtieen majoitus tiloja), kunnes 16.6.1940 NL esitti uhkavaatimuksen Virolle. Siinä syytettiin, että Baltian maat ovat suunnitelleet rikkovansa avunantosopimuksen. Neuvostoliitto vaati että Viroon täytyisi vaihtaa "neuvostomyönteisempi" hallinto, tai muuten NL joutuisi harkitsemaan sotatoimia Viroa vastaan.

(setäkertoo kirjoitti tästä jotenkin niin, että Viron hallinto laitti maahan hätätilan päälle ja armeijan täyteen hälytysvalmiuteen)


Tosiasiassa Viron hallinto suostui uhkavaatimuksiin noin parissa tunnissa niiden esittämisen jälkeen. Samana päivänä hallitus erosi tehtävistään. Mitään sotilaallista vastarintaa oli enää turha edes suunnitella. Viron oman armeijan koko oli noin 15 000 miestä, kun maassa oli jo tuossa vaiheessa sijoitettuna 25 000 neuvostosotilasta tärkeissä kohteissa, joista ne olisivat hyvin helposti kriisin tullessa ottaneet maan haltuunsa. Lisäksi aivan Viron rajan tuntumassa oli lähtövalmiina 90 000 neuvostosotilasta lisää.

Seuraavana päivänä, 17.6 Viron puolustusvoimien komentaja määrättiin Narvaan allekirjoittamaan suostumus, että nuo 90 000 neuvostosotilasta sijoitettaisiin Virossa sijaitseviin tukikohtiin. Nämä joukot olivat rajalla niin lähtövalmiina, että parissa päivässä suostumuksen allekirjoittamisesta ne olivat jo Viron tukikohdissa. Tämä on merkki siitä, että NL oli jo jonkin aikaa valmistellut lisäjoukkojen saapumista Viroon.

Setäkertoo... sanoo omissa teksteissään jotenkin niin, että Virossa tehtiin rauhanomainen sosialistinen vallankumous, ja uusien vaalien seurauksena Viroon nousi uusi hallinto Vareksen johdolla.

Tosiasiassa Viron uusi hallitus valittiin lähes täysin Neuvostoliiton Leningradin puoluejohtaja Andrei Zdanovin toimesta. Zdanov saapui Tallinnaan 19. Kesäkuuta, ja alkoi laatia uuden hallituksen ministerilistaa Viron neuvostomielisten sosialistien johdon kanssa, Neuvostoliiton Viron-suurlähetystössä. 21. Kesäkuuta uusi ministerilista oli valmis. Pääministeriksi nimitettiin erittäin neuvostomielinen lääkäri Johannes Vares. Muita ministerin tehtäviä annettiin mm. neuvostomielisille historian professorille, opettajalle, kirjailijalle, ym.

Viron perustuslain määräämä presidentti Konstantin Päts erosi, tai erotettiin, virastaan 23.6.1940, ja hänen toimivaltansa siirtyi uudelle pääministerille Johannes Varekselle. 30.6.1940 Päts ja hänen perheensä, sekä suuri osa vanhasta hallistuksesta pidätettiin, ja kuljetettiin junalla Neuvostoliittoon.
Viron puolustusvoimien komentaja erotettiin tehtävästään 19.7.1940. Lisäksi monia korkea arvoisia upseereita pidätettiin.
Tämän jälkeen armeija oli vailla johtoa, ja se käytännössä lakkautettiin.
Tässä vaiheessa Virossa ei ollut siis enää omaa armeijaa, ja maassa oli 115 000 neuvostosotilasta.
Mikähän se miehityksen määritelmä taas oli...


4.7.1940 Leningradin puoluejohtaja Andrei Zdanov vaati, että Virossa tulisi pitää uudet parlamenttivaalit 14-15.7. Lisäksi vaalien keskusvaalilautakunta koottaisiin pelkästään sosialistisen ja neuvostomielisen Eestin työkansan liiton jäsenistä.
Oli selitys mikä tahansa seuraaville tapahtumille Virossa, niin kuitenkin keskusvaalilautakunta esti kaikkien muiden paitsi Eestin työkansan liiton jäsenten osallistumisen vaaleihin. Mm. ohjeet vaaliehdokkuudesta oli jaettu vain ko. puolueen jäsenille.

Työkansanliitto sai 92,8 % äänisaaliista, ja samalla kaikki paikat juuri perustettuun Viron parlamentin alahuoneeseen. Uusi pääministeri Vares, oli (perustuslain vastaisesti) päättänyt ettei vaalien jälkeen Viroon perusteta lainkaan parlamentin ylähuonetta, vaan pelkästään alahuone.


16.7.1940 Neuvostoliiton Leningradin puoluejohtaja Andrei Zdanovilta tuli Viron pääministerille Johannes Varekselle käsky, joka yllätti Vareksen itsensäkin. Käskyssä vaadittiin että Viron tulisi pikimmiten liittyä Neuvostoliittoon. Asiaa käsiteltiin uusilla vaaleilla valitun, Viron parlamentin alahuoneen ensimmäisessä istunnossa 21.7.1940.
Istunnon päätteeksi Viro julistettiin osaksi Neuvostoliittoa.

Sen pituinen se...

Lue lisää

Kommarin "silmin" vapaaehtoinen "liittyminen".

Missäs setukka luuraa?

Saunassa?

MIELELLÄÄN kirjoitti:

Äsken luin noita setäkertooja... linkkejä. Itse olen lukiossa opettanut historiaa pari vuosikymmentä, ja voin sanoa että vakuuttavaa tavaraa tuo oli.

Ei kuitenkaan siinä mielessä vakuuttavaa, että asiat olisivat täsmälleen noin olleet, vaan vakuuttavaa siten että joitakin kohtia oli niin taidokkaasti vääristelty Neuvostoliiton kannalta sopiviksi. Asiat on lähinnä kerrottu Saksa-Neuvostoliitto syy-seuraus suhteessa, tai sitten Viron kohdalla pelkästään seurauksina.


Viron ja Neuvostoliiton ns. avunantosopimuksesta Setä kirjoittaa jotenkin näin: "Mutta vaikka Eestin hallitus pitkin hampain sitten sopimuksen NL:n kanssa 28. syyskuuta 1939 solmi, he saivat huomata, että NL sopimuksen myötä Eestin puolueettomuutta kunnioitti."

Neuvostoliitto perusti Viroon tosiaan sopimuksen myötä sotilastukikohtia, joihin tuotiin vielä vuoden 1939 aikana 25 000 sotilasta. Yksistään tämä tarkoitti jo, ettei Viro voinut enää mitenkään olla minkään maapallon maan mielestä puolueeton.
Sopimusta kannattivat Viron sosialistit. Oikeiston kannat vaihtelivat hyvin voimakkaasti. Viron päättäjien keskuudessa tiedettiin, että toisaalta yhteistyösopimus Neuvostoliiton kanssa säästäisi maan sodalta, mutta toisaalta Viron puolueettomuus olisi sopimuksen myötä mennyttä.
Viron presidentti Konstantin Päts oli myös sopimuksen allekirjoituksen kannalla.

Tähän kohtaan on hyvä muistuttaa asiasta, jonka setäkertoo... on taitavasti jättänyt omista teksteistään pois. Nimittäin Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen vaikutukset Suomen ja Baltian maiden poliittisessa ilmapiirissä. Kun tieto hyökkäämättömyys sopimuksesta tuli, se oli yksi suurimmista ulkopoliittisista kriiseistä ja pelon aiheista, mitä esim. Suomessa on koskaan ollut.
Oli selvää, että euroopassa oli kaksi diktaattoria jotka varmasti haluaisivat levittää valtansa suuremmalle alueelle puolueettomassa itä-Euroopassa jos vain saisivat luvan. Ja tämä lupa tuli mustana valkoisella 23.8.1939.
Pelot kävivät hyvin nopeasti toteen. Syyskuun alussa 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan, ja miehitti siitä suurimman osan. Pari viikkoa myöhemmin NL miehitti Puolan itäosan.
Jokin aika tämän jälkeen Saksan hallinnon toimesta alettiin evakuoida Saksan kansalaisia Virosta ja Latviasta suunnitelmien mukaan, koska ko. valtiot jäisivät Neuvostoliitolle. Syyskuun lopussa NL teki oman siirtonsa Virossa ja Latviassa...


Vähän ennen avunantosopimuksen ratifioimista Viron johto ilmoitti Suomen hallinnolle että se "pakon sanelemana allekirjoittaa yhteistyösopimuksen Neuvostoliiton kanssa, ja suosittelee myös Suomelle sopimuksen allekirjoittamista, mikäli NL sitä ehdottaa".
Suomi ei kuitenkaan allekirjoittanut sopimusta, koska oli epäselvää, minkä takia Neuvostoliitto haluaa strategisesti niin tärkeistä paikoista sotilastukikohtia. Jo silloin, kun NL esitti Suomelle tätä sopimusta ensimmäisen kerran 5.10.1939, heräsivät epäilykset, ettei kyseessä ole mikään viaton ja harmiton sopimus. Suomen oletus oli oikea, kuten historiankirjoitus osoittaa.
Suomen hallinto kutsuttiin kolmesti Moskovaan neuvotteluihin, mutta se myöntyi vain pieniin alueluovutuksiin, eikä suostunut antamaan tukikohtia NL:lle. Näissä Baltian maille ja Suomelle ehdotetuissa "avunantosopimuksissa" nimenomaan Neuvostoliiton vaatimat strategisesti tärkeisiin paikkoihin sijoitetut sotilastukikohdat olivat avainasemassa. Niihin Neuvostoliitto voisi kuskata niin paljon sotilaita kuin haluaisi, ja jos jossain vaiheessa Suomi(tai Viro) olisi yrittänyt estelle toimia, niin se olisi ollut hyvä syy aloittaa sota (sopimuksen rikkominen), niin maan sisäpuolelta kuin ulkopuolelta rajan yli.

Suomi ei suostunut sopimukseen, ja alkoi talvisota. Nykytutkimuksen ja jopa Venäjän korkeimman johdon myöntämänä, talvisota oli täysin Neuvostoliiton itsensä aloittama. Sodassa kävi niinkuin kävi, kaikki voivat sen lukea historian kirjoituksesta...
Virossa ei katsottu hyvällä Suomen niskoittelua sopimusta vastaan, ja sodan syttymistä. Virossa, kuten kaikkialla muuallakin, uskottiin että Suomi häviäisi sodan ja menettäisi itsenäisyytensä. Toisin kuitenkin kävi.

Talvisota päättyi maaliskuussa 1940 Suomen ja NL:n rauhansopimukseen. Tämän jälkeen Neuvostoliitto jätti joksikin aikaa Suomen, ja Baltian maiden tilanteisiin puuttumisen (tosin se mm. laajensi huomattavasti Baltian maissa olevien sotilastukikohtieen majoitus tiloja), kunnes 16.6.1940 NL esitti uhkavaatimuksen Virolle. Siinä syytettiin, että Baltian maat ovat suunnitelleet rikkovansa avunantosopimuksen. Neuvostoliitto vaati että Viroon täytyisi vaihtaa "neuvostomyönteisempi" hallinto, tai muuten NL joutuisi harkitsemaan sotatoimia Viroa vastaan.

(setäkertoo kirjoitti tästä jotenkin niin, että Viron hallinto laitti maahan hätätilan päälle ja armeijan täyteen hälytysvalmiuteen)


Tosiasiassa Viron hallinto suostui uhkavaatimuksiin noin parissa tunnissa niiden esittämisen jälkeen. Samana päivänä hallitus erosi tehtävistään. Mitään sotilaallista vastarintaa oli enää turha edes suunnitella. Viron oman armeijan koko oli noin 15 000 miestä, kun maassa oli jo tuossa vaiheessa sijoitettuna 25 000 neuvostosotilasta tärkeissä kohteissa, joista ne olisivat hyvin helposti kriisin tullessa ottaneet maan haltuunsa. Lisäksi aivan Viron rajan tuntumassa oli lähtövalmiina 90 000 neuvostosotilasta lisää.

Seuraavana päivänä, 17.6 Viron puolustusvoimien komentaja määrättiin Narvaan allekirjoittamaan suostumus, että nuo 90 000 neuvostosotilasta sijoitettaisiin Virossa sijaitseviin tukikohtiin. Nämä joukot olivat rajalla niin lähtövalmiina, että parissa päivässä suostumuksen allekirjoittamisesta ne olivat jo Viron tukikohdissa. Tämä on merkki siitä, että NL oli jo jonkin aikaa valmistellut lisäjoukkojen saapumista Viroon.

Setäkertoo... sanoo omissa teksteissään jotenkin niin, että Virossa tehtiin rauhanomainen sosialistinen vallankumous, ja uusien vaalien seurauksena Viroon nousi uusi hallinto Vareksen johdolla.

Tosiasiassa Viron uusi hallitus valittiin lähes täysin Neuvostoliiton Leningradin puoluejohtaja Andrei Zdanovin toimesta. Zdanov saapui Tallinnaan 19. Kesäkuuta, ja alkoi laatia uuden hallituksen ministerilistaa Viron neuvostomielisten sosialistien johdon kanssa, Neuvostoliiton Viron-suurlähetystössä. 21. Kesäkuuta uusi ministerilista oli valmis. Pääministeriksi nimitettiin erittäin neuvostomielinen lääkäri Johannes Vares. Muita ministerin tehtäviä annettiin mm. neuvostomielisille historian professorille, opettajalle, kirjailijalle, ym.

Viron perustuslain määräämä presidentti Konstantin Päts erosi, tai erotettiin, virastaan 23.6.1940, ja hänen toimivaltansa siirtyi uudelle pääministerille Johannes Varekselle. 30.6.1940 Päts ja hänen perheensä, sekä suuri osa vanhasta hallistuksesta pidätettiin, ja kuljetettiin junalla Neuvostoliittoon.
Viron puolustusvoimien komentaja erotettiin tehtävästään 19.7.1940. Lisäksi monia korkea arvoisia upseereita pidätettiin.
Tämän jälkeen armeija oli vailla johtoa, ja se käytännössä lakkautettiin.
Tässä vaiheessa Virossa ei ollut siis enää omaa armeijaa, ja maassa oli 115 000 neuvostosotilasta.
Mikähän se miehityksen määritelmä taas oli...


4.7.1940 Leningradin puoluejohtaja Andrei Zdanov vaati, että Virossa tulisi pitää uudet parlamenttivaalit 14-15.7. Lisäksi vaalien keskusvaalilautakunta koottaisiin pelkästään sosialistisen ja neuvostomielisen Eestin työkansan liiton jäsenistä.
Oli selitys mikä tahansa seuraaville tapahtumille Virossa, niin kuitenkin keskusvaalilautakunta esti kaikkien muiden paitsi Eestin työkansan liiton jäsenten osallistumisen vaaleihin. Mm. ohjeet vaaliehdokkuudesta oli jaettu vain ko. puolueen jäsenille.

Työkansanliitto sai 92,8 % äänisaaliista, ja samalla kaikki paikat juuri perustettuun Viron parlamentin alahuoneeseen. Uusi pääministeri Vares, oli (perustuslain vastaisesti) päättänyt ettei vaalien jälkeen Viroon perusteta lainkaan parlamentin ylähuonetta, vaan pelkästään alahuone.


16.7.1940 Neuvostoliiton Leningradin puoluejohtaja Andrei Zdanovilta tuli Viron pääministerille Johannes Varekselle käsky, joka yllätti Vareksen itsensäkin. Käskyssä vaadittiin että Viron tulisi pikimmiten liittyä Neuvostoliittoon. Asiaa käsiteltiin uusilla vaaleilla valitun, Viron parlamentin alahuoneen ensimmäisessä istunnossa 21.7.1940.
Istunnon päätteeksi Viro julistettiin osaksi Neuvostoliittoa.

Sen pituinen se...

Lue lisää

et ollut sinä jolle tuon edellisen huomautukseni annoin.

Sinulla tuntui olevan kohtalaisesti jos ei vallan paljonkin tietoa asiasta, saattaa olla tuolla ammatin harjoittamisella ollut syytä tiedon kertymiseen.

MIELELLÄÄN kirjoitti:

Äsken luin noita setäkertooja... linkkejä. Itse olen lukiossa opettanut historiaa pari vuosikymmentä, ja voin sanoa että vakuuttavaa tavaraa tuo oli.

Ei kuitenkaan siinä mielessä vakuuttavaa, että asiat olisivat täsmälleen noin olleet, vaan vakuuttavaa siten että joitakin kohtia oli niin taidokkaasti vääristelty Neuvostoliiton kannalta sopiviksi. Asiat on lähinnä kerrottu Saksa-Neuvostoliitto syy-seuraus suhteessa, tai sitten Viron kohdalla pelkästään seurauksina.


Viron ja Neuvostoliiton ns. avunantosopimuksesta Setä kirjoittaa jotenkin näin: "Mutta vaikka Eestin hallitus pitkin hampain sitten sopimuksen NL:n kanssa 28. syyskuuta 1939 solmi, he saivat huomata, että NL sopimuksen myötä Eestin puolueettomuutta kunnioitti."

Neuvostoliitto perusti Viroon tosiaan sopimuksen myötä sotilastukikohtia, joihin tuotiin vielä vuoden 1939 aikana 25 000 sotilasta. Yksistään tämä tarkoitti jo, ettei Viro voinut enää mitenkään olla minkään maapallon maan mielestä puolueeton.
Sopimusta kannattivat Viron sosialistit. Oikeiston kannat vaihtelivat hyvin voimakkaasti. Viron päättäjien keskuudessa tiedettiin, että toisaalta yhteistyösopimus Neuvostoliiton kanssa säästäisi maan sodalta, mutta toisaalta Viron puolueettomuus olisi sopimuksen myötä mennyttä.
Viron presidentti Konstantin Päts oli myös sopimuksen allekirjoituksen kannalla.

Tähän kohtaan on hyvä muistuttaa asiasta, jonka setäkertoo... on taitavasti jättänyt omista teksteistään pois. Nimittäin Saksan ja Neuvostoliiton hyökkäämättömyyssopimuksen vaikutukset Suomen ja Baltian maiden poliittisessa ilmapiirissä. Kun tieto hyökkäämättömyys sopimuksesta tuli, se oli yksi suurimmista ulkopoliittisista kriiseistä ja pelon aiheista, mitä esim. Suomessa on koskaan ollut.
Oli selvää, että euroopassa oli kaksi diktaattoria jotka varmasti haluaisivat levittää valtansa suuremmalle alueelle puolueettomassa itä-Euroopassa jos vain saisivat luvan. Ja tämä lupa tuli mustana valkoisella 23.8.1939.
Pelot kävivät hyvin nopeasti toteen. Syyskuun alussa 1939 Saksa hyökkäsi Puolaan, ja miehitti siitä suurimman osan. Pari viikkoa myöhemmin NL miehitti Puolan itäosan.
Jokin aika tämän jälkeen Saksan hallinnon toimesta alettiin evakuoida Saksan kansalaisia Virosta ja Latviasta suunnitelmien mukaan, koska ko. valtiot jäisivät Neuvostoliitolle. Syyskuun lopussa NL teki oman siirtonsa Virossa ja Latviassa...


Vähän ennen avunantosopimuksen ratifioimista Viron johto ilmoitti Suomen hallinnolle että se "pakon sanelemana allekirjoittaa yhteistyösopimuksen Neuvostoliiton kanssa, ja suosittelee myös Suomelle sopimuksen allekirjoittamista, mikäli NL sitä ehdottaa".
Suomi ei kuitenkaan allekirjoittanut sopimusta, koska oli epäselvää, minkä takia Neuvostoliitto haluaa strategisesti niin tärkeistä paikoista sotilastukikohtia. Jo silloin, kun NL esitti Suomelle tätä sopimusta ensimmäisen kerran 5.10.1939, heräsivät epäilykset, ettei kyseessä ole mikään viaton ja harmiton sopimus. Suomen oletus oli oikea, kuten historiankirjoitus osoittaa.
Suomen hallinto kutsuttiin kolmesti Moskovaan neuvotteluihin, mutta se myöntyi vain pieniin alueluovutuksiin, eikä suostunut antamaan tukikohtia NL:lle. Näissä Baltian maille ja Suomelle ehdotetuissa "avunantosopimuksissa" nimenomaan Neuvostoliiton vaatimat strategisesti tärkeisiin paikkoihin sijoitetut sotilastukikohdat olivat avainasemassa. Niihin Neuvostoliitto voisi kuskata niin paljon sotilaita kuin haluaisi, ja jos jossain vaiheessa Suomi(tai Viro) olisi yrittänyt estelle toimia, niin se olisi ollut hyvä syy aloittaa sota (sopimuksen rikkominen), niin maan sisäpuolelta kuin ulkopuolelta rajan yli.

Suomi ei suostunut sopimukseen, ja alkoi talvisota. Nykytutkimuksen ja jopa Venäjän korkeimman johdon myöntämänä, talvisota oli täysin Neuvostoliiton itsensä aloittama. Sodassa kävi niinkuin kävi, kaikki voivat sen lukea historian kirjoituksesta...
Virossa ei katsottu hyvällä Suomen niskoittelua sopimusta vastaan, ja sodan syttymistä. Virossa, kuten kaikkialla muuallakin, uskottiin että Suomi häviäisi sodan ja menettäisi itsenäisyytensä. Toisin kuitenkin kävi.

Talvisota päättyi maaliskuussa 1940 Suomen ja NL:n rauhansopimukseen. Tämän jälkeen Neuvostoliitto jätti joksikin aikaa Suomen, ja Baltian maiden tilanteisiin puuttumisen (tosin se mm. laajensi huomattavasti Baltian maissa olevien sotilastukikohtieen majoitus tiloja), kunnes 16.6.1940 NL esitti uhkavaatimuksen Virolle. Siinä syytettiin, että Baltian maat ovat suunnitelleet rikkovansa avunantosopimuksen. Neuvostoliitto vaati että Viroon täytyisi vaihtaa "neuvostomyönteisempi" hallinto, tai muuten NL joutuisi harkitsemaan sotatoimia Viroa vastaan.

(setäkertoo kirjoitti tästä jotenkin niin, että Viron hallinto laitti maahan hätätilan päälle ja armeijan täyteen hälytysvalmiuteen)


Tosiasiassa Viron hallinto suostui uhkavaatimuksiin noin parissa tunnissa niiden esittämisen jälkeen. Samana päivänä hallitus erosi tehtävistään. Mitään sotilaallista vastarintaa oli enää turha edes suunnitella. Viron oman armeijan koko oli noin 15 000 miestä, kun maassa oli jo tuossa vaiheessa sijoitettuna 25 000 neuvostosotilasta tärkeissä kohteissa, joista ne olisivat hyvin helposti kriisin tullessa ottaneet maan haltuunsa. Lisäksi aivan Viron rajan tuntumassa oli lähtövalmiina 90 000 neuvostosotilasta lisää.

Seuraavana päivänä, 17.6 Viron puolustusvoimien komentaja määrättiin Narvaan allekirjoittamaan suostumus, että nuo 90 000 neuvostosotilasta sijoitettaisiin Virossa sijaitseviin tukikohtiin. Nämä joukot olivat rajalla niin lähtövalmiina, että parissa päivässä suostumuksen allekirjoittamisesta ne olivat jo Viron tukikohdissa. Tämä on merkki siitä, että NL oli jo jonkin aikaa valmistellut lisäjoukkojen saapumista Viroon.

Setäkertoo... sanoo omissa teksteissään jotenkin niin, että Virossa tehtiin rauhanomainen sosialistinen vallankumous, ja uusien vaalien seurauksena Viroon nousi uusi hallinto Vareksen johdolla.

Tosiasiassa Viron uusi hallitus valittiin lähes täysin Neuvostoliiton Leningradin puoluejohtaja Andrei Zdanovin toimesta. Zdanov saapui Tallinnaan 19. Kesäkuuta, ja alkoi laatia uuden hallituksen ministerilistaa Viron neuvostomielisten sosialistien johdon kanssa, Neuvostoliiton Viron-suurlähetystössä. 21. Kesäkuuta uusi ministerilista oli valmis. Pääministeriksi nimitettiin erittäin neuvostomielinen lääkäri Johannes Vares. Muita ministerin tehtäviä annettiin mm. neuvostomielisille historian professorille, opettajalle, kirjailijalle, ym.

Viron perustuslain määräämä presidentti Konstantin Päts erosi, tai erotettiin, virastaan 23.6.1940, ja hänen toimivaltansa siirtyi uudelle pääministerille Johannes Varekselle. 30.6.1940 Päts ja hänen perheensä, sekä suuri osa vanhasta hallistuksesta pidätettiin, ja kuljetettiin junalla Neuvostoliittoon.
Viron puolustusvoimien komentaja erotettiin tehtävästään 19.7.1940. Lisäksi monia korkea arvoisia upseereita pidätettiin.
Tämän jälkeen armeija oli vailla johtoa, ja se käytännössä lakkautettiin.
Tässä vaiheessa Virossa ei ollut siis enää omaa armeijaa, ja maassa oli 115 000 neuvostosotilasta.
Mikähän se miehityksen määritelmä taas oli...


4.7.1940 Leningradin puoluejohtaja Andrei Zdanov vaati, että Virossa tulisi pitää uudet parlamenttivaalit 14-15.7. Lisäksi vaalien keskusvaalilautakunta koottaisiin pelkästään sosialistisen ja neuvostomielisen Eestin työkansan liiton jäsenistä.
Oli selitys mikä tahansa seuraaville tapahtumille Virossa, niin kuitenkin keskusvaalilautakunta esti kaikkien muiden paitsi Eestin työkansan liiton jäsenten osallistumisen vaaleihin. Mm. ohjeet vaaliehdokkuudesta oli jaettu vain ko. puolueen jäsenille.

Työkansanliitto sai 92,8 % äänisaaliista, ja samalla kaikki paikat juuri perustettuun Viron parlamentin alahuoneeseen. Uusi pääministeri Vares, oli (perustuslain vastaisesti) päättänyt ettei vaalien jälkeen Viroon perusteta lainkaan parlamentin ylähuonetta, vaan pelkästään alahuone.


16.7.1940 Neuvostoliiton Leningradin puoluejohtaja Andrei Zdanovilta tuli Viron pääministerille Johannes Varekselle käsky, joka yllätti Vareksen itsensäkin. Käskyssä vaadittiin että Viron tulisi pikimmiten liittyä Neuvostoliittoon. Asiaa käsiteltiin uusilla vaaleilla valitun, Viron parlamentin alahuoneen ensimmäisessä istunnossa 21.7.1940.
Istunnon päätteeksi Viro julistettiin osaksi Neuvostoliittoa.

Sen pituinen se...

Lue lisää

Annapa lainaus Änkyrän viestistä siitä kohtaan, missä kumotaan Kallen väite:
"Kesäkuun alkupuolella 1940 neukkula hyökkäsi Viroon. Hyökkäyksen ollessa käynnissä Viro salli puna-armeijan marssia maahan.
Jos hyökkäyksen kohteena oleva valtio sallii hyökkääjän armeijan vapaasti marssia maahan niin silloin on kysymyksessä antautuminen viholliselle ja maan miehitys."


Et taida heti sitä sieltä löytää....

T Urpo kirjoitti:

Kommarin "silmin" vapaaehtoinen "liittyminen".

Missäs setukka luuraa?

Saunassa?

Änkyrä MutuTykki on varmaan taas saunomassa.

Ilmeisesti hän ei enään halua ottaa köniinsä Virossakaan - Talvisotaan hänestä ei ole ollut enään aikoihin.