Unohdetaan heti alkuun ne (ehkä varsin monetkin) tapaukset joissa jätetyltä puuttuu kokonaan halu tai kyky keskustella tai joissa toistuva riitely, huumausaineet, alkoholi tai mielenterveyden ongelmat ovat olleet läsnä.
Mitä jättäjä ajattelee vuosien vierähdettyä jos on tullut jätettyä keskustelukykyinen, terve ja kohtuullisen raitis nainen/mies?
Olen seuranut lähiympäristössä kolmea tapausta, joissa jättäjä ei ole halunnut tuoda suhteen mahdollisia ongelmia ratkottavaksi yhteiseen pöytään vaan on vain lähtenyt. Ulkopuolisilla tai jätetyllä ei ole ollut asioiden kehittymisestä kuvaa ennen kuin päätös asiasta on tehty yksipuoleisesti. Mahdolliset muutostarpeet on pidetty piilossa, ehkä toivoen että niiden olisi pitänyt hoitua itsestään tai toinen olisi arvannut että nyt on jotakin huolestuttavaa tapahtumassa. Seksiä harrastetaan ja asioista jutellaan kunnes yhtäkkiä kaikki muuttuu.
Mikä jättäjän ajatuksenjuoksu voi tässä olla?
Miten jättäjä perustelee itsellensä toiminnan oikeutusta ja hyvyyttä myöhemmin? Tuntui siltä? Siinä nyt vaan kävi niin? Tuntui pahalta mutta sitä ei halunnut tuoda esille ja sitten oli jo niin kyllästynyt että halusi vain pois? Helpompi hankkia heti uusi pelilauta kuin tehdä töitä nykyisen puhdistamiseksi?
Miten voi olla helpompaa heittää liitto pois ennen kuin yrittää edes tehdä jotakin radikaaleja liikkeitä sen parantamiseksi?
Mitä jättäjä ajattelee vuosien vierähdettyä jos on tullut jätettyä keskustelukykyinen, terve ja kohtuullisen raitis nainen/mies?
Olen seuranut lähiympäristössä kolmea tapausta, joissa jättäjä ei ole halunnut tuoda suhteen mahdollisia ongelmia ratkottavaksi yhteiseen pöytään vaan on vain lähtenyt. Ulkopuolisilla tai jätetyllä ei ole ollut asioiden kehittymisestä kuvaa ennen kuin päätös asiasta on tehty yksipuoleisesti. Mahdolliset muutostarpeet on pidetty piilossa, ehkä toivoen että niiden olisi pitänyt hoitua itsestään tai toinen olisi arvannut että nyt on jotakin huolestuttavaa tapahtumassa. Seksiä harrastetaan ja asioista jutellaan kunnes yhtäkkiä kaikki muuttuu.
Mikä jättäjän ajatuksenjuoksu voi tässä olla?
Miten jättäjä perustelee itsellensä toiminnan oikeutusta ja hyvyyttä myöhemmin? Tuntui siltä? Siinä nyt vaan kävi niin? Tuntui pahalta mutta sitä ei halunnut tuoda esille ja sitten oli jo niin kyllästynyt että halusi vain pois? Helpompi hankkia heti uusi pelilauta kuin tehdä töitä nykyisen puhdistamiseksi?
Miten voi olla helpompaa heittää liitto pois ennen kuin yrittää edes tehdä jotakin radikaaleja liikkeitä sen parantamiseksi?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minun mieheni toimi juuri sinun kuvaamallasi tavalla. Hän on toisaalta äärettömän äkkipikainen ja monta kertaa teki ratkaisuja, jotia myöhemmin katui. Joistain pikkujutuista hän mainitsikin, että tulipa hätiköityä.
Asuntojen suhteen hän ole sellainen, että alle puolessa vuodessa kaikki yhteiset kotimme muuttuivat kamaliksi "suoraan peestä" kuten hän asian ilmaisi. Eikä muuta kun taas muuttamaan...
Ehkä nuo hallitsevat luonteenpiirteet eli äkkipikaisuus, kaikkeen helposti kyllästyminen ja omaan napaan tuijottelu saa tekemään ratkaisuja, joita saattaa katua jälkeen.
Erostamme on runsas kuukausi aikaa, en ole miekkosta nähnyt, enkä teidä mitä hän sisimmässään oikeasti ajattelee. Eipä hän koskaan mistään oikeista asioista osannutkaan keskustella.
Tuollaisissa tapauksissa jättäjä ei mieti asiaa jälkeenpäin - hän ei uskalla miettiä tekonsa seurauksia. Hänen maailmansa täyttyy vain hänestä itsestään, hänen omista haluistaan ja vain hänen tarpeistaan.
Häneltä puuttuu kyky ajatella asioita pitkällä aikavälillä, hänen tarpeensa ja elämänsä on tässä ja nyt.
Tullakseen toimeen tuollisen turhakkeen kanssa pitäisi osata lukea hänen ajatuksiaan ja tulkita vihaisia katseita, tuhahduksia ym. abstrakteja asioita.
on parempi antaa sen maatua itsekseen, jos vaikka uudesta mullasta versois jotain parempaa.
Itsekkäästi pääsee helpommalla, eikä tarvitse kyseenalaistaa omaa toimintaansa,,,olen oikeassa mielikuva pysyy kun kukaan ei pääse sitä arvostelemaan.
Olemme olleet kuukauden avioeron harkinta-ajalla ja nyt mieheni ilmoitti "joutuneensa" menemään psykologille kun ei enää jaksa yksin miettiä asioita. Tarjosin keskustelumahdollisuutta monta kuukautta ennen eropaperien tekoa, mutta silloin asia ei kiinnostanut, koska oli pakotie - toinen nainen. Nyt tuo suhde tuntuu olevan jäähyllä, en tiedä miksi ja kauanko. En ole paha tuomaan oikeassa oloani esille, mutta nyt tekis mieli sanoa että mitäs minä sanoin. Meillä ei ainakaan nämä keskusteluhalut kohdanneet, enkä tiedä tänäkään päivänä syytä (kyselyistä huolimatta)miksi hän haki toisen naisen seuraa. Ehkäpä hän nyt sitä päässään (toivottavasti ei päissään) miettii ja siksi ahdistus tuntuu olevan valtava.
"se vaan nyt meni niin". Mitään muuta syytä en koskaan saanut. Mies toimi juuri mainitsemallasi tavalla. Olimme juuri (3 kk) ostaneet omakotitalon kun hän yllättäen kertoi haluavansa erota. Kun "putosin puusta" ja tiedustelin syytä ja kuinka kauan hän on tällaista hautonut, vastaus oli että "kaksi viikkoa on ollut sillai paha olla". Syytä en saanut koskaan muuta kuin "siinä nyt vaan kävi näin". Painostuksestani suostui yhteen terapiakäyntiin jossa kehotettiin käymään asioita läpi ja pohtimaan ajan kanssa. Jo ulostullessamme mies naureskeli "lanttumaakarille"...
Kuukaudessa oli tavarat erillään. Lapset sekaisin kaikesta, sillä mies ei vaivautunut mitään selittämään. Vaihtuvat naiset ja bilettäminen vei miehen mennessään. Me keräsimme elämäämme kasaan ja lapset saivat käydä terapiassa. Vähitellen (4 kk) mies löysi itselleen kumppanin, alkoi ottamaan myös lapsia luokseen. Muuttivat naisen kanssa samantien yhteen, lapset jälleen ihmeissään. Mies laittoi eron vireille sanomatta sanaakaan aiheesta enää koskaan. Ainoa minkä "kunnialla" teki, maksoi elatusmaksut kuten kuului. Harkinta-ajalla oli jo uusikko raskaana, uusi talo heillä ja uusi auto.
Pohdittuani asiaa on miehellä aina pitänyt olla jotain uutta tiedossa; auto, etelänmatkaa talo, lapsi, häät... aina jotain jota odotellessa eletään. Sitten kun piti rauhoittua ja elää perhe-elämää, eikä mitään uutta ollut tiedossa, mielenkiinto lopahti. Muistan ennen eroa kun mies haaveili uudesta autosta ja pyysin että jos pari vuotta odoteltaisi että katsotaan miten talon kanssa pärjätään... no, uusi ei tainnut pistää hanttiin! Loppujen lopuksi, onnekseni pääsin eroon moisesta uutuuden viehätyksen perään juoksijasta. Pelottaa vaan mitä lapsilla (ja sitä kautta minulla) on odotettavissa kun tämän uusikon kanssa uutuudenviehätys loppuu. Vauva on syntynyt, velkaa on kai sen verran ettei mitään pysty kai hankkimaankaan...
Meillä ei miehen mielestä "ollut sellaista kuin olisi pitänyt olla". Puoli vuotta ehdittiin asua yhteisessä asunnossa ja yhtäkkiä sekin oli aivan perseestä, eikä hän olisi sitäkään halunnut ostaa.
Huh, huh..tuon purkauksen jälkeen meni viikko ja sankari oli vienyt kamansa pois. Lunastin häen osuutensa asunnosta ja tein lisää lainaa.
Hän ei ollut kiinnostunut mistään muusta kuin omasta harrastuksesta, työkavereista ja viime hetkillä baareissa juoksemisesta. Mielenkiinto lopahti tavallisiin asioihin.
Kun juostiin asuntonäyttelyissä, niin hänellä oli aluksi haaveena omakotitalo, jota hän olisi rempannut. Onneksi se sentään jäi ostamatta - remontit olis kuitenkin jäänyt tekemättä.
En tiedä, onko hänellä uusi kierroksessa, enkä jaksa olla edes kiinnostunut. Toivottavasti en koskaan enää tapaa tuollaista tuuliviiriä!
Meillä meni vain 2 kk omakotitalon ostosta, kun mies totesi, että huuma on kadonnut. Olimme olleet yhdessä 13 v, josta naimisissa 8 vuotta. Olin juuri aloittanut lapsettomuustutkimukset, kun ex-mies totesi nuo legendaariset sanat. Ei suostunut keskustelemaa, ei terapiaan - totesi vain, että on miettinyt asiaa jo kauan. Sen verran sain hänestä puristettua ulos, että ajankäsityksemme oli hieman erilaiset. Kun hän oli miettinyt oloaan kauan, se tarkoitti 2 kuukautta. Jälkeenpäin tosin selvisi, että taustalla oli työpaikkaromanssi mutta sitähän minulle ei tietenkään myönnetty. Tunnistan ex-miehestäni samoja piirteitä kuin edellinen kirjoittajakin. Elämässä piti aina saada jotain uutta ja hienompaa, uusi auto,uusi lomamatka aina vain kauemmaksi, uusi asunto ja sitten vihdoin viimei uusi nainen.. Elämä on kuin kertakäyttötavaraa - kun joku tuntuu vanhalta ja tavalliselta, heitetään se pois ja hommataan uusi. Vanhaa ei kannata korjata. Mielenkiintoista on seurata mitä sitten tapahtuu, kun huuma loppuu tästä uudestakin suhteesta.
Mies lähti eräänä iltana yllättäen kapakkaan ja tapasi naisen ja lähti sen mukaan. Katui tekoaan seuraavana päivänä. Oli itsekin järkyttynyt teostaan. Pyyteli anteeksi. Ei osannu sanoa syytä.
Tuli sitte ero. Mies kulkee yhessä jo uuden kans, saman naisen jonka kans petti mua.
Luulin että meillä oli hyvä suhde. Riideltiin harvoin, hauskaa pidettiin yhdessä, molemmat töissä jne. Mutta ilmeisesti mies ei ollut johonki tyytyväinen eikä pystyny sanomaan sitä mulle. Piti sitte pudottaa oikein kunnon pommi.
Jälkikäteen ajatellen tais mies kyllästyä siihen et oli liian hyvät oltavat. Tais olla liian tylsä elämä. Tais kaivata "jännitystä" elämään. Kuulin että elää jännittävää viinanhuuruista elämää uuden kans. Riitelevät julkisesti jne. Mutta ilmeisesti on kuiten nyt tyytyväinen elämäänsä.
Meinaan selvitä tästä ja jatkaa elämääni. En meinaa jäädä surkuttelemaan. Unelma hyvästä parisuhteesta ja perheestä elää edelleen. Uskon parempaan tulevaisuuteen.
piti suhdetta selkäni takana n 2v ja narahti,no hain eron ja pirruuksessani kysyin, että miksi hän petti, kun kaikki suhtkot kondiksessa, paitsi että hän oli työtön, no vastaus oli tämä,että hän tuntee minut jo kuin taskunsa ja olen tylsä tavis.Ja sitten hän sanoi suoraan että voi tulla takas jollei uusi suhde toimi.
Ja uusi on mielenkiintoinen ja eksoottinen kun on pohjoisesta. No siitä tulee nyt kuusi vuotta enkä tiedä hänestä yhtään mitään toivottavasti menee hyvin.
Itse olen menossa avioon syksyllä sen oikean kanssa.
Kiitoksi tähänastisista vastauksista, mielenkiintoista.
"Riideltiin harvoin, hauskaa pidettiin yhdessä... Tais olla liian tylsä elämä. Tais kaivata "jännitystä" elämään."
Tämä ehkä sopii näihin itselleni tuttuihin tapauksiin joissa rouva on nostanut kytkintä siinä vaiheessa kun ei ole mitään erityistä odotettavaa, muutto on ohi, alkaa normaali työssäkäynnin aika, oma koti on valmistunut tms. Jää vain mietityttämään eivätkö lähtijät näe syy-seuraussuhteita ja osaa ryhtyä toimintaan syiden suhteen - ainakaan minkään muun syyn kuin puolison? Ihan kuin lähtijälle tullessa paha olo (tylsää, ahdistavaa, ikäkausikriisi, vaikeuksia kommunikoida, häpeää, omien sukulaisten kuolemista tms.) laukeaisi eroon puolisosta -refleksi vaikka muut ihmiset eivät näe ongelmia suhteessa.
No, kukin tekee nin kuin parhaaksi taitaa