tehdä jotain että saan pitää nykyisen rakkauteni. Entiset rakkauteni, kaksi tosi suurta, ovat päättyneet jotenkin, ikään kuin minun syystäni. En haluaisi että nykyinen suhteeni päättyisi! Haluan muuttua ja siksi olen opiskellut vähän parisuhteitten toimivuusjuttuja (artikkeleita) netistä.
Olen mustasukkainen ja läheisriippuvainen. Ja nyt kysynkin, että millä tavalla....? :
"Terveissä suhteissa toiselle annetaan tilaa".
Miten? Neuvokaa mua nyt, etten taas mokaisi, mä rakastan, mut mun ukko jonka kans reilu vuos seurusteltu, mököttää joka toinen viikko, eikä kerro ees syytä siihen. Minussa varmaan vika, haluan korjata itseni, sillä rakastan häntä totaalisesti, meillä menee seksi ja kaikki muuten ihan hyvin, mut yks kaks hän suuttuu jostain ja alkaa viikkokausiks mököttää. Tunnen että syy on minussa! Nytkään ei olla tavattu 6 päivään, hän suuttui jostain minulle, mitättömästä!!!
Haluan olla vielä parempi kuin jo oon, jos se ny on mahollista ja onhan se kai, koska tunnustan olevani läheisriippuvainen ja vähän mustasukkainen, mut hän saa muuten minulta ihan mitä vaan, jopa köniinsä sitä riittävästi kerjätessään. ;) (vitsi vitsi = en alistu ihan kaikkeen silti) .
Olen mustasukkainen ja läheisriippuvainen. Ja nyt kysynkin, että millä tavalla....? :
"Terveissä suhteissa toiselle annetaan tilaa".
Miten? Neuvokaa mua nyt, etten taas mokaisi, mä rakastan, mut mun ukko jonka kans reilu vuos seurusteltu, mököttää joka toinen viikko, eikä kerro ees syytä siihen. Minussa varmaan vika, haluan korjata itseni, sillä rakastan häntä totaalisesti, meillä menee seksi ja kaikki muuten ihan hyvin, mut yks kaks hän suuttuu jostain ja alkaa viikkokausiks mököttää. Tunnen että syy on minussa! Nytkään ei olla tavattu 6 päivään, hän suuttui jostain minulle, mitättömästä!!!
Haluan olla vielä parempi kuin jo oon, jos se ny on mahollista ja onhan se kai, koska tunnustan olevani läheisriippuvainen ja vähän mustasukkainen, mut hän saa muuten minulta ihan mitä vaan, jopa köniinsä sitä riittävästi kerjätessään. ;) (vitsi vitsi = en alistu ihan kaikkeen silti) .
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulla on vähän kokemusta roikkuvista tyttöystävistä, ja kaiken lisäksi viimesuhteessani minä olin se läheisriippuvainen. Riippuva kumppani ottaa "energiansa" toisesta ihmisestä. Hän ei koe, että hän osaa/jaksaa saada elämäniloa tms. muutakuin kumppanista. Tämä on tietenkin kumppanille äärimmäisen raskasta, koska kaikki me menemme parisuhteisiin tunteaksemme jotain "enemmän", emme tullaksemme imetyiksi kuiviin. Pahimmassa tapauksessa toinen on kuin vampyyri, ja energiaa antava puolisko muuttuu tyhjäksi, elämänilottomaksi ja masentuneeksi. Kohta ei energiaa riitä kumallekaan, ja sitten on piru merrassa. Tämä energia on vähän hassu sana, mutta siltä se helposti tunnetasolla tuntuu.
Parhaimmillaan "tilan antaminen" tarkoittaa, että olet itse rakastunut elämään, ja et ole riippuvainen toisesta, vaan voit antaa hänelle vapauden olla oma itsensä. Mennä itsekseen, jos niin haluaa, ilman että sinusta tuntuu pahalta. Voit ehkä ajatella, että hänelle vapaailta on rakkauden lahja sinulta. Se on joskus niin hassua, että mitä tiukemmin me toisessa roikutaan, sitä varmemmin toinen lähtee. Toisaalta, jos annat toisen olla itsensä, etkä vartioi häntä, hän saattaa pysyä vierelläsi koko elämän. Ihan vapaaehtoisesti :)
Tämä kaikki tarkoittaa että sinun pitäisi olla tasapainoinen ihminen, joka tulee toimeen omillaan. Omillaan tulemisella tarkoitan, että sinun ei tarvitse roikkua toisessa tunteaksesi itsesi rakastetuksi ja onnelliseksi. Osaat tehdä itse itsesi onnelliseksi. Parisuhteesta tullut onni on siihen päälle sitten extraa.
"Kuinka tulla tasapainoiseksi ihmiseksi" saattaa olla elämänmittainen tie, mutta pienikin panostus omaan elämänhallintaan, tuo heti lisää onnellisuutta ja hyvinvointia sinulle ja parisuhteellesi.
Luulen että miehellesikin pieni itsetutkistelu tunteiden ja kommunikoinnin maailmaan ei olisi pahitteeksi, mutta kuitenkin ainoa asia, jota me oikeasti voidaan elämässä muuttaa, on me itse.
Jos oikeasti haluaa muuttua, on tärkeää, ettei syytä omasta itsestään jotain ulkopuolista asiaa: "En osaa mitään, kun en ollut hyvässä kolussa", "minä olen rikkinäisestä perheestä, en voi ikinä rakentaaa pysyvää suhdetta", "minua kiusattiin koulussa, en ikinä voi siitä toipua" , "minussa on jotain pysyvästi vikaa." Kaikki tuommoiset ajatukset vain tekee sinusta voimattoman, ja uskot että sinulla ei ole vaikutusmahdollisuutta itseesi. Ihminen on uskomattoman joustava ja oppiva otus, jos niin haluaa. Jos pahat tavat on jotenkin meihin ohjelmoitu, niin ne voidaan myös ohjelmoida meistä poiskin.
tsemppiä
samanoloista kirjoituksessasi kuin minun parissa edellisessä pitkässä suhteessa. Eka suhteessa se meni toisinpäin, minä olin se jo joka imettiin kuiviin totaalisesti, ja toisessa se meni vähän päikseen ehkä molemmilla oli juuri sitä tyhjyyttä, elottomuutta ja masentumista, meiltä molemmilta meni voimia ja sitä iloa yhdessäolosta, vaikka kyllä sitä alussa oli tietenkin.Itselläni meni voimia juuri sen toisen ihmisen epävarmuuden,luotettavuuden suhteen, jo suhteen alussa pienet valkoset valheet, kertomattomat asiat(jotka pisti mun moraalin koetukselle) ja sen ihmisen tietynlainen käytös joissain asioissa tekivät sen etten koko suhteen aikana pystynyt kunnolla toiseen luottamaan.Ehkä ne mun "aiheettomat" epäilyt vei sen toisen voimia sit ja hän alkoi etääntyä luotani ja aiheutti noidankehän, lisää epäilyjä. Osa epäilyistäni oli kyllä aiheettomia itsekin sen myönnän, mutta kun luottamus on kerran petetty, niin sen jälkeen sitä on vaikeampi rakentaa takaisin. Luottamus on parisuhteen a ja o. Tilaa kyllä annoin toiselle ihan tarpeeksi, sillä itsekin jouduin työn ohella opiskelun vuoksi matkustamaan toiselle paikkakunnalle aina muutamaksi päiväksi ja työvuorotkin olivat pitkiä, joten toinen kyllä sai paljonkin sitä omaa aikaa ja tilaa.
ajatus on sinänsä hieno mutta miksi edes olla parisuhteessa jos "tulee omillaan toimeen"?Toisaalta jos rakkautesi on noin pyyteetöntä niin rakastat kaikkia ihmisiä samoin?Tuo on äärimmäinen esimerkki joka toteutuu yleensä siinä ns.Avoimessa suhteessa jossa moelemmat elävät omaa elämäänsä.Ei ole MEitä vaan sinä ja minä.
Roikkuminen ja toisen hallitseminen ovat sitten toinen äärimmäisyys.Toimiva parisuhde riippu siitä mitä kaksi ihmistä toisistaan haluavat ja miten keskenään asiat sopivat.Avoimuus, keskustelutaito ja rehellisyys ovat tärkeimmät asiat suhteen kestävyyden kannalta.
En edes jaksanu lukea sepustustas loppuun. Joo ihmiset "imee sun energiat",varo ettet ihan näivety,kyllä se elämä voikin olla rankkaa,ja sehän on vain sen toisen vika!
Turha sitä on kutsua miksikään "energian vienniksi", teidänkin suhde olis mennyt toisin kun olisit käyttäytyny toisin toista kohtaan,sitä saa mitä antaa.
Turha sitä on peittää tosiasijoita,minkään fraasin alle esim.se vei mun energiat,tai muut tekosyyt/syyttelyt esim.se oli kamala Narsisti, hirveä Tunnevammanen... Koskaan ei vaan voi selittää asioita kuin ne meni,vaikkei se kuullostiskaan niin hienolta,ja omat huonot puolet tulis esiin.
valaisevasta viestistäsi. :)
Siis annan hänen mennä ja tulla miten hänelle sopii. En kyllä tiedä kuinka pystyisin itse tekemään itseni onnelliseksi siltikään. Pitäiskö keksiä taas uusi harrastus? Harrastin valokuvausta, mutta se on jäänyt... ystäviä mulla ei ole sellasia jotka eivät istuisi baareissa, siksi en ole olut yhteyksissä heihin, olen kyllästynyt baareihin. Olen omistautunut kokonaan miehelleni (joka on jo 7:ttä päivää mykkänä omassa kämpässään). :(
Kuinka mä saisin hänet avautumaan ees sen verran et päästäis puheväleihin, että voisin kertoa hänelle, etten roiku, en kysele enää ylimääräsiä tyhmiä, enkä estä häntä tekemästä omia juttujaan? (vaikka tämä mykkäkouluhan johtuu kuulemma siitä, että olen kovakouraisesti herättänyt hänet...)? Mitä en muista...
En ole kyl estänyt kuin parissa asiassa, porno, ja se että hän lähtisi jonnekin satojen kilometrien päähän töihin. Hän on uhannut lähteä vaikka minne asti töihin, kunhan töitä vaan saa! Yhtään aattelematta että kuinka meidän suhteen silloin käy? Meinaa vaan että voinhan mä tulla viikonloppuisin käymään siellä jossain sitten, minä köyhä yksinhuoltaja, millä rahalla?! Hän ei välitä. Töitä on saatava jostain.
Hänen mykkäkoulunsa vie minulta kaikki mehut. Oon ihan voimaton ja ahdistaa, kun en tiedä mitä hän aikoo mykkiksensä päätteeksi tehdä? :( Jatkuuko suhde vai ei? Vois jo kertoa jotain, eikä pitää "hullua jännityksessä"! Kohta joudun hakemaan lääkäristä rauhoittavia, mul on jo verenpainelääkitys, mut ei riitä, paha olo. :(
Tuosta viestisi lopusta lisäisin, et oikeastaan ainoa mikä minua vaivaa on "minut on usein petetty, pelkään että petetään taas". Siis luottamus on mennyt, vaikka monesti tämänkin miehen aikaan olen ajatellut, et kyl tuo minua rakastaa ja minä oon niin hyvä, ettei hänen tarvitse pettää minua. Ja hän itse on sanonut, ettei ole pienintä aikomustakaan sitä tehdä. Mutta hän itse on puheillaan entisestä elämästään saanut aikaan sen, että epäilys heräsi taas. Yritin kyl monesti sanoa, etten mä halua kuulla, koska en halua tietää, mutta hän kertoi ihan väkisin kännipäissään ne juttunsa.
Kiitos tsempeistä, pidäthän peukkuja, ettei tää suhde ainakaan tähän mykkäkouluun pääty, että saan vielä tilaisuuden muuttua.
Mielestäni hyvä parisuhde on sellainen, että ilmankin sitä voi olla, muttei halua.
Eli että kumpikin osapuoli osaisi olla onnellinen ilmankin toista, mutta kumpikin on myös vielä onnellisempi toisen kanssa :)
Onpa omituista..? "ajatus on sinänsä hieno mutta miksi edes olla parisuhteessa jos "tulee omillaan toimeen"?Toisaalta jos rakkautesi on noin pyyteetöntä niin rakastat kaikkia ihmisiä samoin?"
No, eihän se, ettei roiku ja tarvitse toista tarkoita, ettei toista voisi haluta. Enhän mäkään tarvitse mun mieheltä seksiä, mutta haluan, en mä tarvii sen huolehtimista, mutta haluan, en sen rahoja, mutta onhan yhteistalous mukavampi, en tarvii sitä edes vaihtamaan mun autoon renkaita, mutta mä rakastan sitä miestä ja haluan sen mun elämään. Koska se on ihana. Kyllä mä tulen toimeen omillani ja mun elämä on ihan hauskaa kavereitten kanssa, mutta mun mielestä se on hauskempaa miehen kanssa. Joskus rasittavampaakin, mutta toisaalta kehittävääkin. Multa meni vissiin jotain ohi, mutta en mä ole kumppaniani valinnut tarpeen mukaan, mun tarpeita täyttämään, vaan ihan koska se vaikutti ihanalta, osoittautui ihanaksi ja on ihana. Mä rakastan sitä omasta mielestäni.
Rakastaa kaikkia samalla tavalla, jos on pyyteetön? No haloo, ei todellakaan. Silti kumppani on se paras ystävä ja uskottu, enkä mä seksuaalisesti ole kyllä muista kiinnostunut. Ja tietysti, olen huomannut, että moni tuntuu rakastavansa kaikesta suuresta tarvitsemisestaan huolimatta enemmän esim. kavereitaan: kyllä heille ollaan kohteliaita, ymmärretään ja sovitellaan, mutta kumppania nälvitään, sen niskaan kaadetaan kaikki, syyteään sitä, etenkin sitten kun se oma elämä ei olekaan muuttunut kun hän tuli, "me" ei korjannutkaan "minun" vikojani jne. Se on sitä kunnon me-henkeä... Niin, ehkä kannattaisi usemman sitten rakastaa kumppaniaan kuin parasta ystäväänsä eikä kuten kumppaniaan.
Ehkä se tarvitseminen tarkoittaa mun kohdalla sitten sitä, että mä valitsen tarvitsemisen. Kyllä mulla on ihan oma elämä silti ja niin hänelläkin. Ja kyllä me silti ollaan me myös.
Mun mielestä parisuhde on vaan kivempi tapa elää, kun yksin, mutta kyllä mä joudun silti suurimmaksi osaksi vastaamaan omasta elämästäni itse, parisuhteessa se menee 50%-50% enkä mä siinäkään voi toista ohjata. On vaan luotettava toisen valintoihin ja hyväksyttävä ne.
Kaikki syntyy yksin, elää vain omaa elämäänsä ja kuolee yksin. Se ei ole syy itsekeskeisyydelle, joskus parhaat asiat saa antamalla, ja joskus vain antamalla voi saada. Sitoutuminen on vapauttavaa. Mutta toisen elämää et voi elää, etkä toisen elämän varassa. Näin on. Rakkaus on vapaus.
tietenkin jos olisit lukenut "sepustukseni" loppuun, voisit olla edes jollain tavalla validi sitä kommentoimaan. Koska kommentoitavaa kuitenkin riitti, niin olisi alkuperäiselle aloittajalle kohteliasta tarjota samalla omasta syvästä elämänkokemuskestasi parempia vinkkejä. Jos edellisestä lauseesta paistoi sarkasmi, se oli tarkoituskin :)
Et kuitenkaan ilmeisesti osannut lukea ensimmäistä lausetta pidemmälle, koska itse alussa tunnustin olleeni läheisriippuvainen. Koska kuvasin läheisriippuvaiset energianviejiksi, niin ei vaadi suurta ÄO:ta lukijalta ymmärtääkseen, että sanoin itse tehneeni myös "väärin".
Energia on oikeastaa ihan hyvä sana kuvaamaan asiaa. Kuka tahansa jolla on vähän herkkyyttä ja kokemusta tietää, että on tilanteita että toinen vie kaikki voimat (energiat), vain "roikkumalla". Jotta tämä nyt tulisi nimim. naiselle- selväksi, mikäli hän osaa tänne asti lukea, niin olen itse syyllistynyt "roikkumiseen", ja kyllä, sain nenilleni kaksin käsin.
Mutta jos kuitenkin urheasti jaksoit näin pitkälle, niin pistähän vinkkejä aloittajalle. Minäkin odotan niitä kieli pitkänä, koska on elämästä oppiminen on parasta.
Puikaa yhdessä asiaa. Yksin ei ole koskaan syyllinen suhteessa.
ei välitä keskusteluista. Hän on oikeessa, hän ei ole syyllinen mihinkään, ja jos huomaakin olevan, on vastaus ainoostaan "no anteeksi että olen olemassa" ja siihen hiljaisuus päälle.