Miten mun pitäis suhtautua mieheni eksään, jonka kanssa hänellä on lapsi, joka on luonamme sovittaessa suurinpiirtein 2 kertaa kuukaudessa viikonloput?
Mieheni Eksä keksi, etten minä saa vastailla tai ottaa kantaa hänen sähköpostiviesteihinsä liittyen lapsen isällään oloon.
Kylmäsanaisesti kehotti mua hoitamaan vain omia asioitani ja jopa ottamaan itselleni oman henkilökohtaisen sähköpostin. Käski minua: Älä puutu asioihin jotka eivät sinulle kuulu.
Näin ollen kysynkin:
Miltä tämä teistä kuulostaa?
Mitä eksä oikeasti mulle sanoi?
Mitä mieltä olette siitä,
onko heidän yhteinen lapsensa minun asiani,
vai onko lapsi myös niitä asioita jotka kuuluu hänen käskyynsä?
Kaiken järjen mukaan minulla ei pitäis olla mitään tekemistä hänen lapsensakaan kanssa,
sillä eihän hän minulle kuulu edes viikonloppu hoidon muodossa, vai yrittääkö hän tehdä minusta piikaa? Mitä olette mieltä?
Kertokaa te hyvät ihmiset, mistä tässä on kysymys,
kun minä en ymmärrä.
Mieheni Eksä keksi, etten minä saa vastailla tai ottaa kantaa hänen sähköpostiviesteihinsä liittyen lapsen isällään oloon.
Kylmäsanaisesti kehotti mua hoitamaan vain omia asioitani ja jopa ottamaan itselleni oman henkilökohtaisen sähköpostin. Käski minua: Älä puutu asioihin jotka eivät sinulle kuulu.
Näin ollen kysynkin:
Miltä tämä teistä kuulostaa?
Mitä eksä oikeasti mulle sanoi?
Mitä mieltä olette siitä,
onko heidän yhteinen lapsensa minun asiani,
vai onko lapsi myös niitä asioita jotka kuuluu hänen käskyynsä?
Kaiken järjen mukaan minulla ei pitäis olla mitään tekemistä hänen lapsensakaan kanssa,
sillä eihän hän minulle kuulu edes viikonloppu hoidon muodossa, vai yrittääkö hän tehdä minusta piikaa? Mitä olette mieltä?
Kertokaa te hyvät ihmiset, mistä tässä on kysymys,
kun minä en ymmärrä.
Vastaukset 78
Vanhimmat
auennut, että kuka käskyttää ja ketä???? Ja mistä tää "riita" on lähtenyt???
käskyttää mua pitämään huolta "omista asioistani" enkä kuitenkaan ole mitenkään muuten puuttunut, kuin pyytänyt vastausviestissä heitä keskustelemaan asioista puhelimitse eksän sähköpostikomentojen sijaan.
saa yhteyden vain sun(?) sähköpostilla, niin miks sä siitä kiukkuat? Siis onko sulla ja sillä nyxällä sama posti? Onpa alkeellista...? Yksityisyys kunniaan.
Aika kummallinen itkuvirsi kyllä tämä...?
Aivan sama, mitä UO:si exä asiasta sanoo tai on mieltä, mutta mietin kyllä, että eikö teillä ole omia sähköposteja? Onko se miehesi ihan tossukka, kun antaa sinun vastailla exänsä sähköposteihin. '
Jos et halua ottaa mitään kantaa lapsen asioihin, niin miksi niihin viesteihin ylipäätään vastaat??
Vaikuttaa kyllä siltä, että tämä exä on fiksu ja teillä miehesi kanssa on minusta vähän outo suhde.
Eikö sama sähköposti ole riittävä? Jos kuitenkin yhdessä päätämme asioista, liittyen nimenomaan lapsen viikonloppuihin. Niin saattaa olla
että mieheni on eksän tossukka. No, tuo lapsen asioihin puuttuminen käsittääkseni kuuluu tuohon käskyyn, jolla eksä käski mun hoitaa OMIA asioitani. Kuuluuko heidän lapsensa hoito viikonloppuisin mulle? Niin kai, Onhan se kanta tuokin että meidän suhde on outo, ja Eksä fiksu :D
miksi sitten minusta tuntuu niin pahalta, että hän käskee mua
sellaisesta asiasta
joka varsin hyvin koskee
mun viikonloppuja
hänen lapsen kanssaan...
Onko hänellä oikeus komennella mua, sähköpostitse?
Ihan ensiksi totean, etten ole nainen, jolla olisi alaikäinen lapsi exänsä kanssa jolla olisi uusi nainen avopuolisona.
Asiaan: Lähtökohta on siis se, että olet mennyt yhteen miehen kanssa, jolla on pieni lapsi entisestä liitostaan ja jota isä tapaa sovitusti pari viikonloppua kuukaudessa. Tiesit siis kenen kanssa menet yhteen ja mitä se tuo tullessaan. Lapsi on miehesi ja hänen entisen puolisonsa, joiden kesken myös lapsen asiat hoidetaan ja sovitaan. Sinulla on tässä siinä mielessä sivullisen rooli. Se, että lapsi tapaa isäänsä teidän yhteisessä kodissanne, ei mielestäni muuta sinun asemaasi suhteessa lapseen. Siis exän kehotus siitä, että hoidat omat asiasi etkä puutu lapsen tapaamisiin sen paremmin kuin vanhempien väliseen sopimiseen lapsen asioista, on ihan oikea. Ne on asioita, jotka eivät kuulu sinulle. Sinä et ole siinä sopijaosapuoli. Jos taas tapaamiset eivät sinulle jostain syystä sovi, tulee sinun selvitellä asia miehesi kanssa kahden kesken. Isästä sitten riippuu, suostuuko hän luopumaan ja muuttelemaan lapsensa sovittuja tapaamisia sinun toiveittesi mukaisesti.
sivullinen, onko hänellä ns. elämä lapsensa kanssa minusta erillään? Miten se voi käytännössä toteutua? Onko tämä nyt oikeasti edes mahdollista?
Et kai sinä miehesi ja sinun välisessä elämässä sivullinen ole, mutta lapsen ja hänen vanhempiensa välisessä elämässä olet.
on oleva sivussa, mieluummin poissa, ainakin tunnen oloni poissaolevana helpommaksi hengittää omissa housuissani, omissa asioissani.
kun avaat ihan oman sähköpostin.
Silloin sulle ei tule tarvetta kommentoida exälle yhtään mitään.
Antaa miehen ja hänen exänsä hoitaa asiat keskenään.
Täällä eikukaan voi tietää mitä exä ajaa takaa noilla kommenteillaan.
Olettaa voi mitä kukin haluaa, mutta ne ovat vain olettamuksia.
Yhteinen lapsi on tottakai osa myös sinun elämääsi silloin kun vietätte aikaa yhdessä.
Tuskin hän edes yrittää tehdä sinusta piikaa.
lopputulos.
Sovimme, että minä en ota kantaa mihinkään lasta koskeviin viesteihin enkä päätöksiin. Mieheni hoitaa ne eksänsä kanssa tästä lähtien.
Näinhän se oikein menee. Nainen, joka menee yksiin miehen kanssa, jolla on ennestään lapsia, ottaa juuri tämän osan miehensä mukana. Lapsen asiat on hänen vanhempiensa välinen asia. Vaikka asut miehen kanssa yhdessä, on koti yhteinen ja pitää olla myös miehesi lapsen käytössä. On nimenomaan lapsen oikeus tavata isäänsä säännöllisesti ja sovitusti.
minua kohtaan, ei näistä isä-lapsi-viikonlopuista varsinaisesti.
Tottahan toki mieheni saa ottaa lastaan aina kun haluaa ja ovat sopineet siitä.
Kumpi teistä oli se, joka otti toiseen yhteyttä. Etkös se ollut sinä, joka vastailit oma-aloitteisesti miehellesi lähetettyyn s-postiviestiin. Viestit koskivat siis isän ja lapsen tapaamista, joka sovitaan lapsen vanhempien kesken.
Sinä sait siis vain vastauksen omaan viestiisi eikä se ollut sisällöltään sinua miellyttävä. Sellaista se on, kun menee vastailemaan toisten viesteihin.
En puutu enää siihen kirjeenvaihtoon millään tavalla. Sain opetuksen, rumin sanoin.
paskiainen, selväsanaisesti..pysy erossa !!! Jos asioita ei haluta kanssasi hoitaa !!Ole hiljaa...
älä puutu lapsen VANHEMPIEN sähköposteihin...mutta jos exäkin sinuun luottaa on asia eri, mutta ei sinun mitattavissa. Pysy erossa....
että lapsen viikonloput on täysin vanhempien päätettävissä. Isällä vain on tapana jättää se lapsi mieluummin ottamatta kuin ottaa, olen ollut monet kerrat apuna, että lapsi tapaa isäänsä. Nyt sekin menee, en aio puuttua.
"jopa ottamaan itselleni oman henkilökohtaisen sähköpostin"
Oma sähköposti sinun pitäisi todella hankkia!
ja pysyy.
On paljon asioita, joita hoidamme yhdessä.
En aio eksän takia ottaa omaa sähköpostia, kun kuitenkin käytämme yhteistä. En vain aio tästä lähtien avata eksän viestejä. Roikkukoon laatikossa ellei miehelläni ole haluja aukoo, enkä aio mainita niistä, ellei itse tule koneelle.
Hän käyttää tosi harvoin tietokonetta, puhelin olisi näitä lapsen viikonloppuja varten paras väline sopia. Hänet tavoittaa aina puhelimitse.
Olettepa nyt saaneet kehitetyksi ongelman ihan tyhjästä. No onhan se kiva ettei ihmisillä ole oikeita ongelmia.
Mitäpä jos nyt ihan aluksi ehdottaisit miehellesi, että hän pyytäisi exäänsä ottamaan yhteyttä puhelimitse eikä sähköpostitse. Melkoisen tyhmä mies kyllä, että alunperinkään antaa exälleen yhteystiedoksi sähköpostin jota ei itse lue.
Mutta noin yleisesti, kyllä ihmisillä pitää olla omaakin elämää ja yksityisyyttä. Avaatteko te toistenne paperikirjeetkin ja kuuntelette toistenne puheluita?
Jos tarvitsette yhteisten asioiden hoitoon yhteistä sähköpostia, niin se sitten omien *lisäksi*. Mutta sen yhteisen osoitteen pitää sitten olla muotoa "virtaset@..." tai "matti.ja.maija.virtanen@..." , EIKÄ "matti.virtanen@..." jos sinä sitä luet ja siitä kirjoitat. Sitten pitää tietysti ajatella kenelle antaa minkäkin osoitteen yhteystiedoksi. Teihin yhteyttä ottavilla ihmisillä pitää olla oikeus tietää kenelle viestinsä kirjoittavat.
Itse suutuin ystävättärelleni todella pahasti, kun hän ilman etukäteisvaroitusta oli lomansa ajaksi kääntänyt postinsa sihteerille. Olimme vuosikaudet juoruilleet hyvinkin intiimejä asioita työsähköposteja käyttäen (työnantajat sallivat sen). Yksi tällainen viestini sitten menikin sille sihteerille, kun ei ystäväni minulle huomannut kertoa etukäteen tilanteesta.
No sinulla ei sitten taida ystäviä ollakaan, jos sinun pitää kysyä miksi tarvitsisit omaa sähköpostia.
Mihinkä sitä ihminen nykypäivänä sähköpostiaan tarvitseekaan, kuin ystävilleen ja eksilleen :D
Miten pärjäsimmekään ennen, nykyään on pakko lähetellä milloin mitäkin viestejä...
Ja sitä paitsi tämä eksä lähettelee niitä ihania sähköposti kiertokirjeitä ja kaikenmaailman mainoksia, "ota osaa siihen ja tähän"... kyllä niitä viestejä on tullut kaikenlaisia enkä ole millään lailla niihin puuttunut.
Toistaiseksi en tarvitse omaa sähköpostia.
Hoidamme asiat vastaisuudessakin näin, eli eksä kirjoittakoon niitä asioita ja niistä asioista joita minäkin pystyn katselemaan ;-) Kyllä mä kestän lapsenhoitoon liittyvän keskustelun...!
Ja sitäpaitsi, se mieheni yksityisyys on lähinnä hänen omasta pyynnöstään minun silmissäni, tai oikeammin hän on käskenyt minua hoitamaan sähköpostit. Kyllä minä avaan hänen kirjeensäkin, etenkin liittyen työhön. Muuta postia hänelle ei juuri tulekaan, sitäpaitsi hänen on saatava tietää päivän aikana postin sisältö, etenkin jos siinä on jotain "nopeasti hoidettavaa"...
Emme mene toiseen huoneeseen puhumaan puheluitamme, mikäli sitä tarkoitat.
Kuuntelemme puheluitamme ihan normaalisti, kun olemme yhdessä kotona.
Saatamme jopa käydä toistemme kännyköillä joskus, ihan vain tarkistaaksemme onko akku lopussa!
En tiedä, onko kenelläkään oikeus tietää, miten toiset ihmiset sähköpostiaan käyttävät. Se on heidän oikeutensa päättää sinne tulleista viesteistä. Lähettäjällä ei ole enää sen jälkeen oikeutta viestiinsä, kun hän on sen jollekin lähettänyt. Tietysti moraalisyyt ovat olemassa.
Kirjesalaisuuskin koskee vain saajaa: Mutta hänen luvallaan ja etenkin hänen käskystään voi henkilökohtaiset postit avata tekemättä rikosta
No.. Ei hätä ole tämän näköinen, asia on ohitse.
Eksä saa pitää mieheeni yhteyttä miten haluaa tästä lähtien, en puutu heidän väleihinsä. En nopeuttaakseni niitä enkä hankaloittaakseni. Tehköön järjestelynsä ihan miten kuten!
Juu, eihän minulla tietysti olekaan kuin tämä mies ja hänen ex-perheensä:)
Siis voi voi pyhä sylyvi minkä takia on näitä akkoja, jotka kuvittelee saavansa jotenkin normaalin aviosuhteen sellaisen miehen kanssa, jolla on lapsi edellisestä liitosta tai miehiä, jotka nai toisen miehen tekemät kakarat äidin mukana?
Onko tuo nyt mikään ihme?
Niin ja kyllä jokaisella itseään kunnioittavalla ihmisellä pitäisi olla oma henkkoht sähköposti.
"Mitä eksä oikeasti mulle sanoi? "
Älä lue rivien välistä. Ei siellä lue mitään. Osaatko lukea normaalisti ollenkaan? Minulle nyt oli ihan selvä, mitä lapsen äiti halusi, eli ettet puutu asioihin ja HÄNEN lapseensa ;D... äiti ei halua kilpailijoita.
Hän oikeasti tahtoo etten puutu hänen tekemisiinsä
äitinä, eksänä ja naisena.
Hän sanoi minulle
"Astu sivuun kun minä olen puikoissa. Tämä on minun lapseni, minun eksäni, teen heidän kanssaan mitä tahdon, sinulle ei ole siellä paikkaa."
Eli hän käyttää valtaa, joka hänellä oli eksäänsä ennen minua.
Kiva
että joku oli samoilla linjoilla.
Minkä ihmeen takia sä yrität analysoida miehesi exän ajatuksia? Anna olla ja siirry elämään sitä parisuhdetta miehesi kanssa. Exä ja lapsi siinä elämässänne kuitenkin tulevat aina olemaan ja joudut sen verran koko ajan väistymään. Yritä tehdä elämästä valitsemasi miehen kanssa mahdollisimman hyvä niinä aikoina, kun olette kaksi. Muuta sinulla ei ole varaa vaatia. Olethan rakastunut elatus- ja tapaamisvelvolliseen mieheen.
aiheen hänelle "roiskia" noita epäystävällisiä sanoja minulle.
Olet oikeassa, turha miettiä hänen ajatuksiaan; ne eivät tule selviämään, eikä mieheni niitä minulle kerro, mitä puheluissa mahdollisesti tulee minusta juttua. Hyvä niin, en varmaan kestäisi hänen ajatuksiaan sairastumatta totaalisesti inhoon.
http://www.youtube.com/watch?v=lUxycEg_cdk
Ajattele toisinpäin... Siis, jos ero ois ollut kivulias, niinkun ne yleensä on, mulla ois lapsia ja miehellä uusi, niin eihän sen kanssa tee mieli muitakaan asioita hoitaa, lapsista puhumattakaan.... No, joo, ei mitään epäinhimillistä, koska tottahan on se, ettei sulle hänen lapsensa kuulukaan sillä tavalla, että te sovitte miehen kanssa asiat ja miehesi sopii lastensa äidin kanssa asiat. Joten se on heidän yhteinen lapsensa, ja jos lapsen äiti haluaa keskustella vain lapsen isän kanssa, niin hänellä on kyllä siihen oikeus, eikä sen pitäisi olla vaikeaa.
En usko, että asia liittyy varsinaisesti sinuun millään tavalla. Siis kyse ei nyt ole sinusta. Kyse on siitä, että lapsen äiti haluaa hoitaa asiat lapsen isän kanssa, mikä on ymmärrettävää. Ja lapsen edusta, josta voi päättää vain vanhemmat.. Totta että myös ehkä kyse on siitä, että exä on loukkaantunut erosta, ja kukapa ei olisi?
Tätä kysymystä en ymmärrä:"onko lapsi myös niitä asioita jotka kuuluu hänen käskyynsä? " Miten niin, totta hemmetissa lapsi on asia joka kuuluu vanhempiensa "käskyyn" eikä sinun?! Vai kenen "käskyyn" lapsi sinun mielestäsi sitten kuuluu... Tuo kuulostaa siltä, ettää et oikein ymmärrä, että vaikka sinä olet uusi nainen talossa, lapset eivät ole sinun, että vaikka miehesi on sinun miehesi, hän on ennenkaikkea isä ja ollut jonkun muunkin kanssa joskus, ymmärrät kyllä omia tunteitasi, mitkä nekin on oikeutettuja, mutta et ymmärrä eksän tunteita yhtään...
En myöskään ymmärrä, miten hän muka yrittää sinusta tehdä piikaa, etköhän sinä päätä ihan itse siitä, miten toisia passaat ja miten oman elämäsi hoidat.
Mutta se on totta, että nykyisen ja eksän välit voivat olla joskus hankalat, joten yritä vaan antaa ajan kulua, ehkä se siitä helpottuu.
mieltää minut siinä viikonlopuissa.
Eikö se ole "toisten asioihin puuttumista" kun yleensä edes hoidan heidän lastaan viikonloppuisin.
Sähköpostiviestiin EN saisi antaa kehoitusta "Eksäsi soittaa sinulle:sopisitteko asian puhelimitse",
mutta kokonaisia viikonloppuja voisin viettää heidän lapsensa kanssa.
Mä en ymmärrä, jos tottelen eksän sanoja, ja otan niistä opikseni: miten heidän lapsensa voisi missään tapauksessa olla minun ASIANI hoitaa... vain solidaarisuudesta miestäni kohtaan... JOS TAHDON pilkun viilata, en ole edes paikalla kun lapsi tulee meille ... vai??
Joka tapauksessa tuo lapsen äiti toivottaa mulle, "Hoida omat asiasi ensin". Älä puutu niihin asioihin, jotka eivät sinulle kuulu.
Voi että on sotkua... tästä ei seuraa kuin se etten pysty suhtautumaan heidän lapseensakaan normaalisti. Jotenkin pelottaa, että tämä on vain jäävuoren huippu, jotain kytee siellä suhteessa edelleen.. en tiedä mitä... mutta nyt se hiukan osui minuun enkä oikein ole mielissäni siitä mitä koen.
Pikkuisen tekee mieli jopa antaa tämän suhteen jäähtyä, vaikkei se varmaan ole hyvä ratkaisu.
Tekee mieli rangaista miestäni eksän käytöksestä. voi voi voi
Etkö sinä näe siinä mitään erikoista?
ei tahdo että puutun häneen äitinä , eksänä, naisena.
Ei sinun kuulukaan puuttua. Anna hyvä ihminen miehesi ja hänen eksänsä hoitaa lapsensa asiat. Ei kai sinua vain kaiherra lapsen teille tulo kahtena viikonloppuna kuukaudessa. Se asia on isän ja lapsen oikeus tavata toisiaan. Molemmille sillä on tavattoman suuri merkitys. Ja sinäkö hoidat lapsen viikonloppuisin, anna isän hoitaa ja olla myös lapsen kanssa kahdestaan; ne ovat niitä isän ja lapsen juttuja. Sinä voit olla lapselle yksi aikuinen ja rakastaa myös lasta.
Kun parilla on yhteinen lapsi, on myös yhteisiä tunteita, iloja ja suruja, ja heillä on myös yhteisiä muistoja, hyviäkin. Side ei häviä koskaan. Se ei merkitse, että etkö sinä olisi miehesi tärkein nainen. Mutta lapsen asiat kuuluvat loppupeleissä isälle ja äidille. Kypsänä ihmisenä autat miestäsi käytännön asioissa, mutta älä tunge lapsen ja isän väliin. Ja näinollen anna miehesi hoitaa eksänsä kanssa lasta koskevat asiat. Jos mies jättää ne hoitamatta, se on hänen onnettomuudensa. ja tietty myös lapsen suru.
juuri niinkuin minä ajattelen.
Siksi on vaikeaa olla ajattelematta, miten voisin samalla aikaa olla puuttumatta asioihin ja kuitenkin olla osa lapsen viikonloppuja. En missään tapauksessa halua olla "kapula" lapsen ja isän välisissä asioissa, eikä mieheni minua sinne huolisikaan, enkä sellaista tahdokaan. Nyt lähinnä haen sitä, mitä tämä eksä oikein viestitti mulle.. sillä se loukkaa mua edelleen. Olen tosin jo päättänyt, etten ole missään tekemisissä lasta koskeviin asioihin, en pahalla enkä hyvällä. Lapsi viihtyy isänsä kanssa, minun kanssani tai ilman minua. Eihän tässä nyt ollut kysymys kuin siitä, miten eksä kohtelee minua sanallisesti. Toisaalta taasen mietin, viitsinkö rakastaa/hoitaa tuon naisen lasta, sillä me jätämme aina jonkinlaisen muiston lapseen, olimme sitten eksiä tai nyksiä.
Onko villakoiran ydin oikeesti siinä lapsessa, ei niinkään lapsen äidissä eli exässä? Et kai vain ole mustasukkainen lapselle tämän ajasta isän kanssa. Tuntuuko, että se on sinulta pois? Tunkeutuuko kotiinne jotain vierasta, kun lapsi on teillä? Mietit, viitsitkö rakastaa tuon naisen lasta...tuota, hmmmm, onhan lapsi myös miehesi lapsi eikä lapsen rakastaminen ole mitään viitsimistä.
Älä ota tuota marttyyriasennetta, että hoidat lasta viikonloppuisin isän sijasta ja toimit lapsen parhaaksi että isä edes tapaisi lastaan. Jos sen roolin otat, on vaara että siinä myös pystyt. Jos isä yhtään on sitä sorttia, että siirtää vastuun lapsestaan uudelle naiselle, on aika miettiä parisuhdettanne. Perustuuko suhteenne siihen, että mies tarvitsi eron jälkeen piian ja lapsenhoitajan tapaamisviikonlopuille. Kyllä eroisän kuuluu ottaa 100 % vastuu lapsestaan tapaamisviikonloppuina ja sinä olet siinä omaan vapaaehtoisuuteesi perustuen pelkästään avuksi, jos niin itse tahdot.
En ole mustasukkainen lapselle, hänestä ei ole juurikaan mitään haittaa, pidän hänestä ja minulla on hauskaa hänen kanssaan. Ei aika lapsen kanssa ole minulta pois, olemme yhdessä.
No, ei ole aikaisemmin tullut mieleenikään viitsinkö ottaa lasta kotiini, mutta nyt tuli kun minua komennettiin pitämään huolta omista asioistani. Käänsin ajatuksen lapseen ja hän ei todellakaan ole minun asiani. Vai onko? Kaikki mitä hänen hyväkseen tai hänen kanssaan teen on vapaaehtoista, minulla ei ole mitään oikeutta häneen, korkeintaan lähimmäisenrakkaus velvoitteena. Tai sitten olen käsittänyt jotain väärin?
En koskaan hoida lasta isän sijasta, me hoidamme häntä yhdessä, mietin vain omaa osuuttani viikonloppuihin: lapsi tulee hoidettua, olin paikalla tai en. En ole vastuullinen hoitaja, isänsä on vastuussa lapsestaan.
Joskus tulee kyllä mieleen, että mieheni katsoi minussa olevan myös lapsenhoitajan ja piian, että valitsi minut myös niiden ominaisuuksien takia, mutta ei täysin. Tulen hyvin lasten kanssa toimeen ja he nauttivat seurastani, samoin kuin minä heidän, sen aikaa mitä olemme yhdessä.
Ymmärrän sen, että olen sivullinen ja avuksi, lapsi on hänen, mutta sitä kelaan vieläkin; onko minun paikkani tai asiani hoitaa ilkeän eksän lasta, vai voinko hyvällä omalla tunnolla sanoa, että tahdon hoidella vain omia asioitani, en siis hänen lastaan.... 8.menee vähän pilkunviilaamiseksi.8
Tuolla aiemmin kyllä totesit, että isä ei ehkä edes tapaisi lastaan näin säännöllisesti, ellet sinä olisi siinä avittamassa.
Lapsi on oma itsensä ja ihmisenä ainutkertainen. Ei hän ole mikään "ilkeän eksän lapsi", jota mietit että viitsitkö hoitaa. On aika ehdollista tuo suhtautumisesi lapseen eli kohdistat lapseen äitinsä sinulle ilkeästi lausumia sanoja, jotka oikeastaan itse toiminnallasi sait aikaan. Miten se nyt sitten onkaan...pitäisikö sinun ottaa aikalisä ja mennnä pikkuisen kasvamaan henkisesti ennen kuin ryhdyt tosissasi uusperheen jäseneksi.
ottamaan lasta; usein sanonut, ettei jaksaisi. Hänellä on rankka työ, eikä hän jaksa mitään ylimääräistä viikonloppuisin, ellei saa apua lapsen hoidossa.
Toisaalta, mikä minä olen auttamaan häntä, voin hyvin tehdä jotain muuta. Niin teen, lapsi on edelleen minulle vieras, hän on minun mieheni lapsi; ei mitään sukua minulle, hänellä on äiti, jossain muualla; miksi siis kohtelisin lasta kuin omaani, jos hänen äitinsäkin on minulle ilkeä?
Jos kerran olen niin oppimaton, miksi edes vaivaudun miettimään, omaa paikkaani lapsen hoidossa. Jos oikeasti olisin kehittymätön niin kuin sanot, tekisin jotain paljon vakavampaa kuin pyytäisin eksää puhelemaan puhelimessa mieheni kanssa. Ei kannata tehdä minusta henkisesti kesken kasvanutta, jos mua ei miellytä eksän sanat. Ne nyt vain eivät käy minulle, hän hyppäsi alueelle joka ei minun mielestäni hänelle kuulu, eli minuun.
Ensin kysyt mielipiteitä ja sitten kun et saa mieleisiäsi närkästyt ja ryhdyt puolustuskannalle. Kuulostaa tosiaan vähän "mä en enää leiki sun kaa, ku sä..." -sanailulta, jota hiekkalaatikolla kurahaalarikansalta usein kuulee.
Ei kai kukaan pyydä sinua kohtelemaan miehesi lasta kuin "omaasi". Kohtele lasta niin kuin kypsän aikuisen ihmisen kuuluu kohdella lasta. Se riittää vallan mainiosti. Kasvun paikkasi on todellakin siinä, että opit kohtelemaan miehesi lasta omana itseään etkä sekoita omaa pettymystäsi ja loukattuja tunteitasi lapseen. Mieti vähän tarkemmin itseäsi ja omia valintojasi ja käytöstäsi.
ei se ole lapsen vika jos tää "uusiorouva" tappelee miehen exän kaa, muutenki ap tuntuu olevan aika nättinokkainen tytsy ja kuitenki itse aiheuttanut riidan....
Toki mun täytyy ajatella sitä lasta, mutta niin olen ajatellut aina. En närkästynyt sinun mielipiteistäsi. Kuka ei leiki kenen kaa? Eiköhän se tässä tapauksessa ole se eksä, joka ei haluakaan leikkiä kuin lapsen isän kanssa, näin minä sen koen. Mutta sinun mielipiteesi on ihan yhtä merkittävä kuin minunkin, luulisin. Niin jos en kohtelisi lasta mitenkään, eikö sekin olisi aikuisen ihmisen teko? Ei minun tarvitse järjestellä omaa elämääni heidän lapsensa takia, vai tarviiko sinun mielestäsi? Tottakai mietin, sitähän tässä juuri teen.
mitään tekemistä, lapsi on täysin viaton, lapsen äiti vain osoitti mulle paikkani,"älä puutu meidän sähköpostiviestittelyyn" ja minun pitäisi niellä se,
en taida ruveta tohon kolmiodraamaan, edes lapsenhoitajana. Ellei isä opi puhumaan/sopimaan eksänsä kanssa lapsensa viikonlopuista, sama se mulle! Kiitos, että opastatte mua oikeille teille!
Keskustelen vielä lapsen isän kanssa, mutta näin luulen, että ratkaisen asian.
Kyllä lapsi pärjää isänsä kanssa ilman minuakin!
Tarkoitin kyllä närkästystäsi miehesi lapsen äidin kiellosta puuttua lapsensa tapaamisasioihin.
Mutta yhtä kaikki, sinun ei todellakaan tarvitse järjestellä omaa elämääsi miehesi lapsen takia, jos se sinusta tuntuu ylivoimaiselta. Helpottaa tietysti elämääsi ja parisuhteesi onnistumista, jos otat vakavissasi huomioon sen tosiseikan että elät miehen kanssa, jolla on pieni lapsi toisen naisen kanssa. Lapsen pitää joka tapauksessa mahtua elämäänne ja yhteiseen kotiinne. Voit tietysti myös valita toisin eli lähteä suhteesta ja katsella itsellesi mies, jolla ei ole lapsia.
Sinulla itselläsi ei ilmeisesti ole omia lapsia, vai kuinka? Se jotenkin paistaa kirjoituksestasi läpi.
Ei miehesi eksä hypännyt "sinuun", ainoastaan ylpeytesi sai kolauksen, jota nyt kostat lapselle.
Ja se jos mikä on kyllä kypsymättömyyden merkki.
Yhdynkin täysin tähän kirjoittajaan joka ehdotti sinulle pientä kypsymispaussia.
Mutta ilmeisesti paras johon pystyt noilla resusseilla.
( en tarkoita pahalla, inhimillistähän se on )
Ala katselemaan sellaisia miehiä joilla ei ole lapsia, ja hanki sitten itsellesi OMA perhe.
Naurettaviahan sellaiset naiset on, jotka muuttavat yhteen (ilman avioliittoa) miehen kanssa joka ei ole huolehtinut edellisistäkään lapsistaan. Säälittäviä kaikin puolin.
Se on sitä nykyajan kotileikkiä, jossa miehellä ei ole enää aikomustakaan mennä naimisiin/hankkia lisää lapsia, epätoivoisen uuden hoidon kanssa, joka kuitenkin jakaa pildeä auliisti, ja tekee taloustyöt ilman palkkaa, pelkän tulevaisuuden statuksen toivossa.
Ja sit se uusi hoito pamahtaa paksuksi, ja sama ympyrä pyörähtää taas puolikierrosta.
säälipisteitäkö...? no joo- täydet. (sille lapsellle)
Eihän tämä alkuperäinen kirjoittaja nyt voi olla tosissaan tai siis... sanotaanko että iso pyöri raapii kattoa ja jos tollaisessa huushollissa lapsi käy - isä ei oikein haluaisi ja uusi on aivan pihalla, niin hirveä sääli lasta...
olis tuollainen tilanne, niin en lastani päästäis ollenkaan tuolaaseen huusholliin, ilkeä "äitipuoli" ja faija ei välitä.
Tuskin vähän isompi lapsi meniskään sinne.
mua noin? En vieläkään ymmärrä.
liittyen eksän käskyyn pitää huolta omista asioistani. Olen aina halunnut olla lapsen kanssa ja huolehtia hänestä, mutta nyt kävin miettimään äitinsä sanoja; pidä huolta ensin omista asioistasi ja sitä myöten niitä OMIA asioita. Hänen lapsensa ei ole todellakaan minun asiani,
eikä se ole minun parisuhteestani millään lailla poissa,
vaikken olisi lapsen meillä ollessa paikalla, kyllä ne pärjää keskenään...
isänsä kanssa; ihmiset vain väsyy töissään, lapset on kuitenkin rakkaita. Enkä minä "kiusaa" lasta, en pystyisi siihen. Hän on täysin viaton tähän äitinsä käytökseen.
miehesi eksä huomautti sinulle ihan asiasta. Sinulla se ylpeys estää sitä tajuamasta totuutta.
Ei normaali ihminen vastaile toisille osoitettuihin sähköposteihin. Ja se lapsi ei ole sinun asiasi, vaan vanhempien.
Sinun tyhmyytesi sai miehesi eksän kohtelemaan sinua noin. tämä on totuus, totuus sattuu. sori vaan.
miksi hän niin koki?
Miksi Hän tahtoo sulkee minut pois tuosta "suhteesta", kun olen kuitenkin läsnäoleva osa lapsen viikonloppuja.
Kyllä miehen "uusi" kumppani on ihan pätevä sopimaan lasta koskevista asioista, ihan kuten muuallakin; kukaan ei ole korvaamaton. En suostu ymmärtämään tätä soppaa,
minulle jää vain mieleen, että eksä tahtoi näyttää mulle,
että hän päättää niistä asioista, jotka oikeasti kuuluvat miehelleni, eli vielä kerran:
mieheni asiat kuuluvat minulle,
ihan mieheni suostumuksella ja hänen nimenomaisesta käskystään.
Huomaatko itse kuinka koko ajan mietit muita eli exän motiiveja. Mitä jos välillä pysähtyisit miettimään omia motiivejasi. Miksi menit vastailemaan miehesi s-postiin? Miksi exän kommentit sinua niin vaivaavat? Miksi miehesi ja exänsä välit niin mietityttävät? Miksi, miksi? Millä kantimilla oikeastaan suhteenne miehesi kanssa ovat?
sinäpä sen sanoit!
tajuta ensin omat toiminnan motiivisi ja yrittää ymmärtää myös tämän exän ja lapsen äidin näkökulmaa asiaan. Hänellä on omat syynsä ja välinsä entisen miehensä kanssa, joista sinä et voi tietää mitään. Siksipä suosittelenkin olemaan sotkeutumatta näihin väleihin. Ne eivät ole olleet sinun elämääsi eikä niistä sellaista voi koskaan tullakaan.
Ymmärrystä toisen ihmisen asemasta kutsutaan empaattisuudeksi. Samaa on myös lapsen oikeudenmukainen kohtelu. Olet kuitenkin mitä ilmeisimmin ikävuosiltasi aikuinen, joten pystyt varmaan myös toimimaan ja ajattelemaan aikuisen tavoin.
velvollisuuksia minua kohtaan?
En usko, että kukaan "järkevä" eksä kohtelee uutta "nyksää" noin ilkeästi, edes vahingossa. Tuo oli ihan rehellinen ilkeily, sinänsä vieraalle ihmiselle; satun vain olemaan hänen lapsensa isän rakas.
Mutta ehkä vika olikin minussa, sitä pitää miettiä tarkkaan.
En ole sinne väliin koskaan halunnutkaan, enkä omasta mielestäni sinne tunkenutkaan, kuten "ex" sen käsitti mielessään ja rupesi komentelemaan. Muutamalla täysin suomalaisittain ystävällisellä sanalla sain hänet kuumenemaan; Jos esim. hänen ystävänsä tai sukulaisensa olisi sanonut puhelimitse, sähköpostitse tai tekstarilla, että "mattimeikäläinen(ex-miehesi) soitelkoon sulle liittyen lapsen viikonloppujärjestelyihin", HÄN ei olisi ollut moksiskaan, mutta kun minä sen sanoin, se oli kauheaa.
Se kertoo hänestä jotain,
ehkä minulle riittävästi loppuelämäkseni.
Eksä on lapsen mieheni kanssa joskus tehnyt, ei kai siinä mitään ongelmaa ole. Nythän vain "muijat" kalkattaa!...
Minun lapsiani tai meidän yhteisiä lapsiamme ei ole tarvetta vetää tähän juttuun mukaan, sillä muuten sopasta tulee todellista muussia.
Eksän ja mieheni yhteisellä lapsella on oikeus tavata isäänsä;
elleivät vanhemmat pysty jostain syystä (esim. vaikka johtuen mieheni tai minun tai eksän käytöksestä) keskenään sopimaan tapaamisista, auttaa yhteiskunta heitä järjestelemään niitä.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että eksien pitäisi ihan normaalin järjen mukaan ottaa huomioon myös lapsen isän nykyinen elämäntilanne, nykyinen puoliso, nykyinen perhe, ja kaikki muu mikä liittyy häneen; En ole edelleenkään sitä mieltä, ettei "eksät tai lapset edellisestä liitosta" kuulu ihan samaan pakettiin miehen kanssa, eli tavallaan ovat minun asioitani, joka viikonloppuna kun lapsi tulee tänne.... tahtoi Eksä sitä tai ei.
Lapsella on oikeus isäänsä. Mutta sinulla ei ole mitään oikeutta lapseen, lapsi on isänsä huollon alla. Ja äitinsä, ja isänsä sopimuksen välinen asia.
EI SITTEN KUULU SINULLE MITENKÄÄN.
Väärin teet jos siihen väkisin sotkeudut.
Tollasille pitäis hakea lähestymiskieltoa, kun itseään tuputtavat väärään paikkaan väkisin.
Olen parisuhteessa lapsen isän kanssa. En ole ulkopuolinen. Mitenhän tän nyt selvittäisi, onhan minullakin oikeuteni tulla kohdelluksi ihmisarvoisesti, lapsen äidin taholta?
Jos nyt kuitenkin ajattelee mainitsemaltasi kantilta, ettei minulla ole mitään "oikeutta" lapseen, ei kai minulla ole velvollisuuksiakaan häntä kohtaan, lain edessä,
paitsi moraalinen ja eettinen vastuu, joka on lähinnä puhetta sinun ja muiden mielessä, ja minun ajatuksissani. Lapsen isä ei missään tapauksessa tule pakottamaan minua mihinkään heidän lapsensa hoidossa.
kestävän neljä yötä kuukaudessa ex:n lapsia, puuttumatta mielipiteineen vanhempien lapsiin kohdistuvaan asiointiin.
kyllä minä kestän. Pelkään vain, että tämä eksä rupee enemmänkin "päättämään" asioista mieheni puolesta.
Miksi pelkäät asioita toisten puolesta? Et kai vain ole epävarma itsestäsi, vailla itsetuntoa. Kai miehesi on sentään aikuinen ja kykenevä omiin päätöksiin eikä anna exänsä päättää asioistaan puolestaan. Ja: jos nyt näin sattuisi käymään, niin kai se on lähtökohtaisesti miehesi asia kuinka antaa itseään kohdella. Ethän muutenkaan voi elää miehesi elämää hänen puolestaan. Haloo!
Ala luottaa aikuisen miehen kykyyn huolehtia itsestään ja päättää omista asioistaan. Ei hän pikään lapsi eikä pikkupoika ole. Vai sellaistako etsit? Juttusi kuulostaa todella hölmöltä.
muutenkin, ihan turhia viestejä, kiertokirjeitä, aivan asiaankuulumattomia lähetyksiä, ei tämä ole ensimmäinen kerta, kun hän sooloilee sähköpostitse, sen kummempia ilmoittelematta. Noh, eihän minun tarvitse hänen käytöksestään huolestua, vai tarviiko? Toisaalta kun miettii, se vaikuttaa kuitenkin; hän on olennainen osa mieheni lapsen elämää... heh! Soppa saa jäädä keittämättä mun puolesta, en oikein jaksa miettiä enää, miksi hän pompottaa miestäni. Ehkä hän saa siitä jotain itselleen, kun kiukuttelee minulle, tai sitten mua vaan suututtaa lapsellisesti, että välitän hänen ilkeistä sanoistaan... Samapa tuo, onhan näitä mielipiteitä tietty kiva vääntää täällä netissä, mutta eri asia se on, kun tietää mitä se eksä oikeasti "tuntee" mua kohtaan.
Helpommalla pääsen, kun en mieti lapsen äidin aatoksia, ei hän kuitenkaan pysty ajattelemaan minua kohtaan ystävällisesti, saati sitten rakentavasti. Itse koen hyvinkin olevani tärkeä osa mieheni elämää, tälle lapsellekin olen hänen omien sanojensa mukaan - rakas ja tärkeä; suututtaa vaan lapsen äidin "purkaus"...
En pelkää toisten puolesta mitään. Yritän vain etsiä ratkaisua, jolla saisin mieleni rauhoittumaan tämän eksän suhteen. Mutta sanat eivät häviä koskaan mielestäni, enkä varmaan pysty hänelle anteeksi antamaan niitä koskaan.
No tavallaan,
yksi puoli tässä hommelissa on, että lapsen isä ei mielellään ole eksänsä kanssa missään tekemisissä, kontaktissa häneen vain pakon edessä.
minun on nyt pakko nostaa kädet pystyyn ja todeta, ettei sinulle taida mennä järkipuhe perille. Annat itsestäsi sellaisen kuvat, että olet todella epävarma ihminen niin naisena kuin puolisonakin. Se on asia, jolle muut eivät voi mitään. Tuolla joku kehotti sinua menemään hetkeksi kasvamaan. Hae vaikka jotain apua, jos tuntuu että ajatukset juuttuvat liiaksi miehesi ja hänen exänsä väleihin ja exän sanomisiin. Noilla eväillä et ikinä pääse itse elämään hyvää parisuhdetta nykyisen miehesi kanssa.
ei ole mitään vaikutusta, kumma kyllä. Mieheni sanoo edelleen, ettei siitä naisesta kannata välittää ja kehottaa unohtamaan hänen sanansa.
Juu, minä menen kasvamaan, ilkeilköön eksä, hieno lopetus tälle keskustelulle:)
Pidä vain kiinni oikeuksistasi vaikuttaa omaan elämääsi. Olisi exä hoitanut oman elämänsä toisin niin ei tarvitsisi nyt lähetellä sähköposteja.
Olen itse pienen lapsen äitipuoli. Hoidan ja kasvatan mieheni lasta joka toinen viikko ja teen sen miten parhaaksi katson. Ex saisi olla tyytyväinen, että olet kiinnostunut hänen lapsensa asioista ja selvästi halukas ottamaan lapsen osaksi perhettänne. Aina ei käy yhtä hyvin.
Tsemiä sinulle. Älä suostu oman elämäsi sivustaseuraajaksi!
onko oikeasti täällä keskustelupalstalla vain katkeria eksiä, jotka alitajuisesti solvaavat puolisonsa uutta "naikkosta"... !
Kiitos oikein paljon kannustavasta viestistäsi!
En ole tarkoituksella mollannut mieheni eksää tässä keskustelussa, vaikka voisin kertoa paljon asioita, kasvottomasti, täälläkin sanoa,
mutta sitä en tee, koska en saa siitä itselleni mitään muuta kuin pahan mielen. En rupee nimittelemään enkä haukkumaan häntä, yritin purkaa tunteitani; mitä hän oikeasti minulle kertoi!!
Hämmästyneenä, hyvin hämmästyneenä hänen sanoistaan, en tietänyt että hän oikeasti tuntee noin rajuja tunteita mua kohtaan...
Mutta... nythän kaikki selvisi, kuten tässä ketjussa on moneen kertaan mainittukin. Tosin se joka paljastui ilkeäksi, en ollutkaan minä;)
mitään muuta kuin, että olet jotenkin tyhmä... huonoa kirjoituskieltä ja aivan käsittämättömän lapsenomainen ajatusmaailma... En kyllä usko, että kasvaminen auttaa. Jotkut on kasvaneet jo eivätkä siltikään koskaan ymmärrä ihmisten välisistä vuorovaikutussuhteista yhtään mitään. Sinä kuulut tähän kastiin, olit sitten uudessa suhteessa, johon kuuluu lapsi miehen edellisestä tai missä tahansa. Ja tyhmin kaikista on se sun mies... Siis kaikkea täältä saa lukea!!! Onkohan tämäkään juttu ollenkaan edes totta, kun ei tässä maalaisjärjeä näy yhtään missään...?? Onnea vai kaikille asianosaisille ja sääli lasta...
Pitäis varmaan heittää mies mäkeen, etsimään jotain uutta "naista", jota sitten eksä taasen ojentelis uusille tavoille, sehän se olis varsin opettavaista, etenkin eksälle!
Sinä teit väärin, kun sotkeuduit toisten sähköposteihin.
Sinulle sanottiin ihan asiasta.
Jos joku oli ilkeä, niin se olet sinä.
Mitä sanaa et ymmärrä?
Tässäkö sun vaihtoehdot on? Jos miehen exä ei suostu keskustelemaan sun kanssasi lapsensa tapaamisajoista, sanojesi mukaan kyykyttää edelleen miestäsi ja sinun osallistumistasi tämän lapsen hoitamiseen ei polvillaan kiitetä, sinä otat ja heität miehen mäkeen. Määrittelet vielä, että mies etsisi uuden naisen, jota exä ojentelisi. Huh, huh.
Ihan selvyyden vuoksi totean, että en ole se "katkera exä", vaan nainen joka olen elänyt vuosia liitossa, jossa miehellä on lapsi edellisestä aviloiitossa. Lapsi oli vasta kolme vuotias, kun hän tuli elämääni ja on nyt aikuinen nuorimies. Vaikka mieheni ei ollut erityisen hyvissä väleissä exänsä kanssa, ymmärsin että se liittyi heidän liittoonsa ja eroonsa - ei minuun. Ja vaikka miehen exä teki alkuaikoina pientä kiusaakin meille, ajattelin pitää välimme asiallisina ja siitähän ne sitten lähtivät kehittymään parempaan suuntaan. Lapsen parhaan ymmärsimme kaikki kolme aikuista tahoillamme ja nykyisin se sitten näkyy niin tämän nuoren aikuisen "lapsen" kuin meidän aikuistenkin elämässä.
Oletteko hyvissäkin väleissä lapsen äidin kanssa nykyisin?
olevansa päättäjäroolissa lapsen meille eli isälleen tulossa? Tai edes mitä tekemistä hänellä on mieheni sähköpostin kanssa? Hän on meidän elämämme ulkopuolella täysin.
Jos asia sinua kiinnostaa, niin olemme edelleen väleissä mieheni exän kanssa. Emme tunteneet aikaisemmin ja olemme ihan eri elämänalueilta eli ilman miestäni emme varmaan olisi edes tutustuneet koskaan. Silti olemme pystyneet sellaisiin väleihin, että kävimme jopa yhdessä lasten kanssa uimahallissa, risteilyllä ja erilaisissa lasten tapahtumissa (meillä yhteinen lapsi mieheni kanssa). Mieheni exä otti aikanaan joskus lapsemme yökylään ja iltahoitoon, koska lapset viihtyivät hyvin keskenään ja heistä tuli läheiset toisilleen - siis oikeat sisarukset. Samoin olen ollut aina kutsuttuna lapsen juhliin (yo, rippi) exän luokse. Olen myös pyytänyt häntä oman lapsemme synttäreille jne ja lapsellani on omat välinsä mieheni exään, joka on ihan fiksu nainen.
Miehelleni nämä välit ovat olleet helpotus ja hän muistaa välillä aina mainita asiasta muitten kuullen, ihan hyvällä. Ymmärrän, että tässä tietysti voi olla hiukan hämmentäviäkin tilanteita, mutta olen pyrkinyt tunnistamaan ne rajat. Esim. en keskustele miehestäni exän kanssa, eikä hän koskaan liioin ota asiaa puheeksi ellei nyt ole ihan käytännön asioista kyse.
Kuulostaa hyvältä yhteistyöltä, olette onnistuneet hienosti!
http://www.youtube.com/watch?v=JqG_E1ttJCU
kyllähän se mun mielestä on kaikkien yhteinen asia noi tapaamiset - eli exän, nyxän & isän, jos lapsi viettää tapaamiset isän ja nykyisen kodissa ja lapsen parhaaksi olisi ton exän suopea suhtautuminen nykyiseen.. mutta ikävä kyllä, äidit eivät näköjään osaa suhtautua näihin asioihin juuri lapsen parasta ajatellen, ehkä siitä jopa saisi enemmin hyötyä kun kaikilla olisi jonkinlaiset välit ja löytyisi sitten joku kompromissi... alkuperäisen viestin lähettäjänä jatkaisin edelleen sähköpostin lukemista, enkä välittäisi täällä näitten ihmisten mielipiteistä. Jos isä asuu avopuolisonsa kanssa samassa taloudessa, niin molemmilla on yhtäläinen oikeus ilmaista mielipiteensä, sopia tapaamisista jne. kuin vain biologisilla vanhemmilla.
jäljillä, etkä tunnu ollenkaan näkevän metsää puilta. Kohkaat vain omaa päähänpinttymääsi. Mikä ihme vallanhimo ja viimeisen sanan sanomisen vimma sulla on asioihin, jotka ei sulle oikeesti kuulu. Se on monesit jo todettu, että fakta on se että oot ottanut miehen jolla on lapsi ja exä ja entinen liitto ja entinen elämä. Haloo! Missä sun todellisuuden tajusi on?
lapsen etu se on jos aikuiset tulevat toimeen keskenään, eikä ketään suljeta ulkopuolelle. Taitaa olla joku muukin saanut eksän älähtämään kuin vain sähköpostiin vastaaminen.
http://www.youtube.com/watch?v=4r6pyR1StYU
Suurin osa vastaajista näyttää olevan katkeria exiä, jotka vauhkoavat, kun lapsensa elämäänsä on tullut kolmaskin kasvattaja! Säälittäviä roikkujia, jotka todellakin yrittävät hallita EX-miehensä NYX-elämää ilkeilyllä EX-miehensä NYXälle, kun eivät muutenkaan katkeruuttaan osaa purkaa!! Pitäisikö empaattisuutta jakaa ainoastaa EX-vaimolle, ja hän saa vittuilla ihan vapaasti, koska on lapsen äiti (= vähintäänkin universumin ylijumalatar)? Hallåå? Se on ihan jokaisen parin oma asia, miten lukevat ovat lukematta toistensa/yhteisiä/omia sähköpostejaan, ja jos exälle vinkataan, että kannattaisi soittaa, jotta saisi lapsen isän kiinni, niin hittojako siitä tarvitsee alkaa vittuilemaan, että "hoida omat asiasi"! Omaa asiaasi hoidatkin - miehesi ja hänen lapsensa on SINUN perheesi ja SINUN elämäsi! Jos miehen exä haluaa ottaa yhteyttä mieheesi - missä asiassa sitten tahansa - on hänen ikävä kyllä tyydyttävä siihen, kuka sieltä sitten mihinkin kommunikointivälineeseen vastaa!! Ei ennenkään ollut taloudessa kuin yksi puhelin, johon kuka tahansa perheestä saattoi vastata! Suoraan sanottuna - vittuako se kenellekään kuuluu, onko teillä yhteinen vai erilliset sähköpostit! Exä nyt nielköön senkin, että lapsensa isä on jatkanut elämäänsä uuden vaimonsa kanssa! Lapsen parasta toki ajatellen, olisi MYÖS exän mietittävä, kuinka hoitaa suhteita MOLEMPIIN KASVATTAJIIN lapsen toisessa kodissa. Lapsen parasta ei ole se, että EX ei ota vinkistä vaarin SOITTAA lapsen isälle, vaan sen sijaan lähettää vittuiluviestin takaisin!
SIIS: mikäli ex vain olisi viestin saatuaan soittanut lapsen isälle - ja hoitaisi hän puolestaan omat sekä lapsensa asiat - ei koko ongelmaa olisi! Kyllä ne exätkin voivat kasvamaan mennä, vaikka katkeria ovatkin!
Sama pelleily jatkuu vaan edelleen, hän ilkkuu postisalaisuudesta meileissään jatkuvasti, vaikken ole ollut häneen minkäänlaisessa yhteydessä. Kohta ilmoitamme hänelle yhteisellä nimellä olevan sähköpostin, ei tästä oikein tule mitään! Ihmeellistä eksäilyä!