Onko täällä ketään muuta lapsetonta kolmekymppistä naista, joka on täysin yksin ilman mitään kosketusta vastakkaiseen sukupuoleen? Olen siis juuri tällainen ja tahtoisin kuulla onko muilla kaltaisillani samantapaisia ajatuksia.. vertaistukea siis kaipaisin.
Ennen näin itseni avioliitossa ja perheellisenä. Nyt ajatus tuntuu todella etäiselle enkä uskalla tästä enää haaveilla. Olen todella kyyninen tulevaisuuden suhteen ja täysin varma, että jään yksin. Näen ympärillani niin paljon paskaa etten uskalla luottaa enää omaan arviointikykyyni. Viisaammatkin ihmiset ovat tehneet kohtalokkaan arviointivirheen miehen suhteen ja kärsivätä tästä varmaan loppuelämänsä.
Ja kuitenkin tahtoisin sen miehen ja oman perheen mutta tässä vaiheessa tulee se ikuisuuskysymys, mistä sen miehen löytää. Baareissa ei minua lähestytä kivasta ja naisellisesta olemuksestani huolimatta. Suomessa lähes kaikki muut paikat ovat poissuljettuja, sillä kukaan ei ketään uskalla kirjastossa tai kaupan jonossa lähestyä. Ja töistä minä en sitä voi löytää, naisvaltainen ala.
Ja entä sitten jos jollain ihmeen kaupalla sen miehen sitten onnistuu löytämään niin kiirehän tässä iässä jo on! Pitäis samaan aikaan tutustua, ihanstua, rakastua ja oppia luottamaan toiseen ja siinä menee niin kauan, että kohta on jo liian vanha synnyttämään! Eikä sitä lasta uskalla heti suhteen alkuun vääntää, sekin on huono vaihtoeho. Ja sitten vielä ne paineet.. tämän suhteen on pakko onnistua, ei ole aikaa epäonnistua sillä sit kaikki taas alkaa alusta ja on vielä vanhempi..
Ei ole helppoa ei. Miehillä ei ole näitä vanhemmaksi tulemisen kiireitä sillä niin kauan kun seisoo, voi siittää ja tulla isäksi;) Eli lapsettomat naiset, olenko hullu ja yksin edellä mainittujen ajatusteni kanssa??
Ennen näin itseni avioliitossa ja perheellisenä. Nyt ajatus tuntuu todella etäiselle enkä uskalla tästä enää haaveilla. Olen todella kyyninen tulevaisuuden suhteen ja täysin varma, että jään yksin. Näen ympärillani niin paljon paskaa etten uskalla luottaa enää omaan arviointikykyyni. Viisaammatkin ihmiset ovat tehneet kohtalokkaan arviointivirheen miehen suhteen ja kärsivätä tästä varmaan loppuelämänsä.
Ja kuitenkin tahtoisin sen miehen ja oman perheen mutta tässä vaiheessa tulee se ikuisuuskysymys, mistä sen miehen löytää. Baareissa ei minua lähestytä kivasta ja naisellisesta olemuksestani huolimatta. Suomessa lähes kaikki muut paikat ovat poissuljettuja, sillä kukaan ei ketään uskalla kirjastossa tai kaupan jonossa lähestyä. Ja töistä minä en sitä voi löytää, naisvaltainen ala.
Ja entä sitten jos jollain ihmeen kaupalla sen miehen sitten onnistuu löytämään niin kiirehän tässä iässä jo on! Pitäis samaan aikaan tutustua, ihanstua, rakastua ja oppia luottamaan toiseen ja siinä menee niin kauan, että kohta on jo liian vanha synnyttämään! Eikä sitä lasta uskalla heti suhteen alkuun vääntää, sekin on huono vaihtoeho. Ja sitten vielä ne paineet.. tämän suhteen on pakko onnistua, ei ole aikaa epäonnistua sillä sit kaikki taas alkaa alusta ja on vielä vanhempi..
Ei ole helppoa ei. Miehillä ei ole näitä vanhemmaksi tulemisen kiireitä sillä niin kauan kun seisoo, voi siittää ja tulla isäksi;) Eli lapsettomat naiset, olenko hullu ja yksin edellä mainittujen ajatusteni kanssa??
Vastaukset 26
Vanhimmat
Olisit takonut silloin kun rauta on kuumaa, eli ollessasi nuori ja kaunis. Tuossa iässä tuskin enää löydät suurta rakkautta uljaan adoniksen kannsa.
Neuvoni sinulle on markkinoida itseäsi sillä että olisit miehellesi kuuliainen ja palkvelualtis, etkä mikään tyypillinen suomalainen femakko.
mulla on vielä vaikkeempi kuin sä:( kun olen jo täyttäny 35vee eikä oo vielä lapsia eikä miestä näy missään, enkä enää jaksa ajatella koko asiaa yhtään, pakko vaan hyväksyä oma kohtaloni ja olla tyytyväinen että mul on edes työpaikka ja kotia:-) en minäkään käy baareissa, mut työpaikassa on sekä naisia että miehiäkin löytyy vaikka kuin paljon, mut en uskaltaisi harrastaa työpaikan romanssia se on riskiä:-( ei muuta voi tehdä antaa vaan aikaa itselleen ja se oikea jos on tulossa se tulee joskus, ei hakemalla eikä etsimällä saa mitään:-)
Tää palsta on erittäin katkeria ja syrjäytyneitä miessurkimuksia täynnä.
Täältä on turha kysyä mitään asiallista.
varaa lomamatka turkkiin tai pohjois-afrikkaan. Onnen kestoa ei voi taata, mutta parempi muutama vuosi perhe-elämää kun ei mitään? Ja kyllä yhteiskunta pitää huolen yksinhuoltajista.
Kaikkien ei tarvitse hankkia lapsia, joita muutenkin riittää maailmassa. Jos välttämättä haluat mukulan, niin sellaisia saa kyllä adoptoituakin (myös yksin, jos ei sopivaa miestä löydy) ja sen voi tehdä silloin kun se elämäntilanteeseen sopii, ei minkään biologisen kellon mukaan. Eli jätä ne paineet pois niin hyvä tulee!
Olen samoilla linjoilla. Se on vaan aika iso asia naiselle luopua perhehaaveista jos omista lapsista on vuosikaudet unelmoinut. Ajatuksien muuttaminen ei käy käden käänteessä.
Äläkä välitä tuon M33 kommenteista. Keski-ikäinen nainen jolla ei ole lapsia "rasitteena" edellisistä suhteista. Takaan että kysyntää tulee olemaan:)
Netin kautta hankit itsellesi kunnon miehen.
Ei kun miehiin tutustumaan...
" Baareissa ei minua lähestytä kivasta ja naisellisesta olemuksestani
huolimatta. Suomessa lähes kaikki muut paikat ovat poissuljettuja, sillä kukaan
ei ketään uskalla kirjastossa tai kaupan jonossa lähestyä."
Kysyn sinulta samaa kuin monelta muultakin samasta asiasta valittavalta naiselta:
Miksi et tee itse niitä aloitteita, vaan työnnät kaiken vastuun miehille?
Onko se miesten syy, jos sinä itse et saa mitään aikaiseksi?
Miksi miehen pitäisi aina olla se jonka täytyy aina lähestyä naisia vaikka
saisi pakit kerta toisensa jälkeen? Luuletko ettei miehiä jännitä naisten
lähestyminen tai pakit? Luuletko että mies nauttii torjutuksi tulemisesta?
Jos sinua ei lähestytä, ala itse aktiiviseksi, äläkä vain odottele prinsessamoodi
päällä että sinua lähestytään jonossa. Itsehän voit lähestyä miehiä vaikka
siellä kirjastossa tai kaupassa.
Äläkä viitsi vedota mihinkään "olen vähän vanhanaikainen/miehen kuuluu..."
Ne ovat vain hemmetin huonoja tekosyitä olla tekemättä mitään itse.
Oletko niitä naisia, jotka kuluttavat nuoruuden bilettäen, ja adoniksille antautuen, ja sitten kun henkisesti kypsyit, alkoi perhe ja parisuhde kunnollisen miehen kanssa kiinnostaa?
No, itse olet oman tilanteesi aiheuttanut. Joskus kannattaa hieman miettiä seurauksiakin...
Itse en ainakaan sellaista naista ota, miesten kesken toisten "hoidot" tiedetään, joten valehteleminen tuskin auttaa. Kaiken lisäksi itse saan ainakin naisen puhumaan pussiin, jos siihen on syytä. Nimim. kokemusta on.
En ole niitä naisia, jotka ovat bilettäneet koko ikänsä. Minulla on vain ollut huonoja ihmissuhteita takana. Miehiä, joiden kanssa perheen perustaminen on ollut lähes mahdotonta. Alkoholisoitunut, mielenterveysongelmallinen, sitoutumiskammoinen... Ja minulla kestää aikaa edellisen ja seuraavan suhteen välissä. Pitkiä aikoja yksin ilman minkäänlaista säätöä.
Olen koko ikäni haaveillut perheestä mutta nyt en vain jaksa siihen enää uskoa pätkääkään. Silti on vaikea hyväksyä ja luovuttaa.
Et vielä vastannut yllä olevaan kysymykseen. Ehkä omatoiminen lähestyminen
olisi parempi vaihtoehto, jos kerran sinua lähestyvät vain ongelmatapaukset?
Jos jotain haluaa valitettavasti sen eteen joutuu tekemään vaivaa.
Ei se ole siitä kiinni kuka lähestyy ja ketä. Sama tulos voi olla silti. Ei kaikista näe ulospäin mitä ongelmia pitää sisällään. Miel.terv.ongelmat tai kykenettömyys sitoutumiseen ei näy mitenkään päällepäin. Eli ei tilanteeni siitä mihinkään muutu, olenko itse aloitteen tekijänä vai odotanko miehen tekevät ensimmäisen siirron.
Hmm jaa miten niin? Se että lähestyt itse miehiä lisää potentiaalisia seurustelukumppaneita juuri niin monella tyypillä kuin mitä sä lähestytkin.
Nooooiiinnn.... taas löytyi naiselle kätevästi syy olla itse tekemättä mitään asian eteen.
Jotenkin surkuhupaisaa.
Minusta tuntuu että voin huomenna jäädä auton alle jos menen ulos, joten
aion pysytellä kotona, enkä mene töihin. Muut saavat kyllä tulla minut täältä
hakemaan. Sillähän ei ole väliä, että voivatko he jäädä auton alle.
Miksi he eivät nyt jo tule hakemaan? Muiden syy!
Ok, voit ihan vapaasti olla tekemättä yhtään mitään itse ja odotella
että miehet tekevät kaiken. Sovitaanko sitten kuitenkin niin, että et
sitten enää valita aiheesta täällä, jos kerran et itse ole valmis tekemään
mitään asian eteen.
Minusta et voi odottaa muilta asioita, joita et ole itsekään valmis tekemään.
Miksi kenenkään pitäisikään sinua lähestyä, jos et itsekään mitään tee?
Muidenko tässä pitäisi sinua palvella?
ihan samankaltaisia ajatuksia. Kolmekymmentä lähestyy ja itselläkin ollut aina se tavallista tavallisempi unelma lapsista, miehistä ja omakotitalosta.
En tapaa oikeastaan yhtään miehiä esimerkiksi opiskelupaikallani, sillä opiskelen naisvaltaisella alalla. Baarissa ei kiinnosta joka perjantai ja lauantai notkua, sillä mielestäni kännisten ihmisten kanssa harvemmin syntyy minkäänlaista oikeaa kontaktia.
Kaupan jonossa tai kirjastossa on suomessa ihan turha mennä kelleen juttelemaan, tosin itselle on tullut kyllä seksiehdotteluja kirjastossakin, mutta koska en ole sellainen joka seuraisi himojaan ennen tunteita, on todella vaikeaa löytää hyvää miestä. Aktiivisesti olenkin etsinyt seuraa erilaisista nettideittipalstoista mutta sielläkin usempi etsii nykyään vain hetken hurmaa.
että onko tosiaan joku ehdotellut kirjastossa. Mielenkiintoista, jotenkin vaikea kuvitella ainakaan mitään pelimiestä kirjastossa pyörimään, tai ainakaan naisen iskeminen mielessä. Toisaalta mistäpä sitä tietää, ainahan sitä kirjastoa ehdotellaan ihmisten tapaamispaikaksi. Ehkä he olivatkin ihan tavallisia miehiä.
kyllä justiin ihan pelimieheltä. Siinä se ehdotteli aikansa mutta kieltäydyin kunniasta.
kai se on uskottava sitten. Kyllähän se varmaan kuitenkin itsetuntoa hivelee, se että mies osoittaa kiinnostusta, vaikka olisikin sitten pelimies tai muu donjuan. Myönnä pois.
kieltänytkään, tottakai vastakkaisen sukupuolen osoittama positiivinen huomio hivelee ketä tahansa, mutta siitä ei ollut nyt pidemmän päälle kyse.
en tietenkään tiedä, mutta luulen että tämä hively on se syy miksi naiset ovat melko laiskoja tekemään aloitteita. Halutaan mieluummin odottaa sitä että mies tekee aloitteen jotta saadaan kokea se tunne. Tämä on vain ajatuskehitelmä, ei kannanotto siihen että pitäisikö naisten olla aktiivisempia.
Ihan henkilön omasta aloitekyvystä ja rohkeudesta. Itse olen ollut myöskin aloitteen tekijä, joskus aloite on ollut jopa molemminpuolista, jos niin voi sanoa.
nettideittejä? Itse olen aloittelemassa sillä saralla, ja olen aika innostunut.
Tietysti tilanteesi on eri kuin minulla. En välttämättä halua lapsia, joten en koe kiirettä asian suhteen. Mutta monet mun ikäiset naiset ajattelevat juuri kuin sinä.
Hyvin harvalla miehellä on oikeasti mahdollisuutta tulla isäksi päälle nelikymppisenä. Tietysti jos on poikkeuksellisen kivannäköinen tai huippuvarakas, niin ehkä, mutta ei tavis-miehellä ole mahkuja alle kolmikymppisiin nelikymppisenä. MOT
jokainen mies jolla on varaa ostaa matkalippu voi hakea 18 kesäisen naisen synnyttämään köyhemmästä maasta jos haluaa kunhan muna seisoo. Ja se on ihan oikein.
keskimääräinen kahdeksantoistakesäinen on sulle liian vanha -noin henkisessä mielessä.
Keskiverto ensisynnyttäjä on nykyään n. kolmekymppinen Suomessa. Riskit kasvavat merkittävästi vasta synnyttäjän ylittäessä 37 vuoden merkkipaalun.