Ex torjui täysin

Still on my mind kirjoitti:

Muualla asuva, täällä käymässä ollut ex kutsui kylään ja menin. Juteltiin ja oli ihan kivaa, keskustelu sujui hyvin. Vähän tulevaisuuden suunnitelmistakin puhuttiin: sain sen kuvan, että hänellä ei ole vieläkään halua asettua aloilleen. Ei kenenkään kanssa, haluaa olla oman elämänsä herra. Noh, ilta muuttui yöksi ja hän ei tehnyt aloitetta. Minä jatkoin leppoisaa juttelua ja lopulta lähestyin ja halasin. Halasi takaisin. Sitten vähän vaivaantuneina vain seisottiin vastakkain ja katseltiin toisiamme. Syvä hiljaisuus. Olisin halunnut jäädä nukkumaan hänen viereensä. Ei mitään. Kylmyys suorastaan laskeutui väliimme. Hänen ei tarvinnut sanoa mitään. Odotin, enkä itsekään sanonut mitään. Olisin halunnut kysyä onko hän nyt aivan varma, mutta en kehdannut. Viimeiset ylpeyden rippeeni eivät antaneet minun tehdä sitä. Niinpä lähdin kotiin nukkumaan. Itkin koko matkan. Sattui aivan kamalan paljon. En tiedä miksi hän halusi nähdä. Halusi ilmeisesti vain kertoa kuinka hyvin hänellä menee, ja kuinka hän elämästään nauttii. Unohdan hänet taas. Jos hän joskus saapuu elämääni uudelleen, en luultavasti voi enää katsoa häntä silmiin. Niin monta kertaa hän on torjunut minut. Olen kuin avoin kirja, hän tietää olevansa se, jonka haluan. Minä en tiedä hänen suunnitelmistaan mitään. Surullista on, että en ole koskaan kuullut hänen sanovan, että juttumme on ohi. Ettei välillämme ole mitään. Enkä ole voinut sitä häneltä vaatia. Olen vain hiljaisesti hyväksynyt kohtaloni ja koettanut unohtaa. Ei ole onnistunut. Jospa tällä kertaa.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä