Kuukausi sitten päättyi lähes 9 vuoden avoliitto. Avovaimo sanoi,että ei rakasta enää. Oli olo niinkuin ois halolla lyöty päähän. Tällä hetkellä olen tuuliajolla, ei ole asuntoa, kierrän tuttujen luona,en voi tehdä töitä koska olen hoitoalalla, kuinka voin hoitaa ihmisiä kun en itse ole kunnossa? Ajatukset kiertää kehää, mitä seuraavaksi? Haluaisin vain jonkun jota halata ja ois vieressä, onko se väärin? Väsyttää olla surullinen ja toisten riesana. Uusi asunto? Ei, ei vielä, pitäs löytää joku suunta elämälle...
Paha olla
Hento77
121270
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ryhdistäydys nyt sen verran, että viet asuntohakemuksia kaupungille tai kunnalle ja laita ruksit kohtaan asunnoton ja ero. Pääset nimittäin asuntojonossa muiden ohi jo pelkästään eron takia.
Niin kauan kun sinulla on ahdistusta ja surua eron johdosa, niin älä missään nimessä hanki korviketta, halattavaa tai vieressä olijaa. Eron ahdistuksessa olijasta ei ole parisuhteeseen, se olisi väärin sitä toista henkilöa ja omaa itseäsi kohtaan. On opittava olemaan ja elämään yksin ennenkuin voi olla kenenkään toisen kanssa.
Sinä olet elämäsi tärkein henkilö ja ainut henkilö, josta sinun tulee huolta kantaa.
Elämälle löytyy suunta pienin askelin kerrallaan. Kokemuksesta tiedän, että se on pitkä ja kivinen polku, mutta se on kuljettava ja sen jälkeen on paljon vahvempi kuin ennen.
Lopeta se tuttavien nurkissa nyhjäily ensinnä, mene töihin tai hanki sairaslomaa ja lievä mielialalääkitys pahimman yli. Kyllä se suunt elämälle löytyy - elää voi yksinkin, ei aina tarvitse olla ketään kainalossa. Ei maailam kaadu tai lopu avoliiton rikkoontumiseen - yksi ovi sulkeutuu ja kymmenen avautuu.
että kun jotain halattavaa tarttis niin löytyyköhän jotain sellaista ystävää joka pystyis olla vieressä ja halata. jonka kans ei mitää muita tunteita olisi? se voisi olla kyllä ihan hyvä. joku pelkästään ystävä jolle purkaa kaikki ulos..
asunto on ihan eka juttu todellakin!!
kyllä sitä on tuuliajolla jos muiden nurkissa asustaa.
Ei mitään uusia suhteita tuossa tilassa. Ensin omat asiat kuntoon ja ensinnä se tarkoittaa asuntoa. Kyllä se elämän sunta sitten siitä hahmottuu.
Elämässä voi olla ja onkin muitakin tärkeitä asioita kuin vain pelkästään parisuhde. Sinulla sentän on tuttuja, joille voit kertoa asioistasi.
Jotkut jäävät aivan yksin tyhjän päälle ja selviävät silti hoitamalla asioitaan.
Hanki hyvä mies ensin asunto ja mene takaisin töihin.
Ei elämän suunta löydy suremalla ja voivottelemalla - sitä täytyy etsiä.
En ole ajatellukkaan hommata korviketta, en halua satuttaa itseäni enkä toista ihmistä. Tällä hetkellä asun kaverin tyhjässä talossa,eilen muutin,korvausta vastaan tietenkin. Asuntoja katselen koko ajan, en halua muuttaa mihinkään juoppotaloon. Joka päivä haluan töihin, mutta helpommin sanottu kuin tehty. Tiedän, että elämä voittaa lopulta. Halusin vaan kirjotella tuntojani.
9 vuotta on pitkä aika elää ja jakaa elämänsä toisen kanssa.Mutta kun rakkaus loppuu,niin se loppuu ja toista ei voi pakottaa itseänsä rakastamaan.Mutta elämässä pitää mennä eteenpäin ja olen takuuvarma että,jonkin "nurkan" takana sinua odottaa ihminen joka haluaa halata ja antaa sinulle rakkautta....
Noin pitkän suhteen jälkeen on syytä varoa niitä "nurkan takana" olevia suhteita. Ensin täytyy hoitaa itsensä kuntoon henkisesti ja vasta sitten etsiä uusia suhteita.
Elämää on ja täytyy olla ilman pari- tai rakkaussuhdetta. Itseensä tutustuminen ja rauhoittuminen ei ole ollenkaan pahaksi.
Niitä mitään tarvii varoo! Sillä siellä nurkan takana voi piileskellä kuule onni ja autuus :)Kyllä siinä sielun vammat äkkiin korjautuu,kun eteen astuu entistä paljon parempi tapaus!
Juu ei tartte - siinä sitten nyykitään uudelle kaverille, miten paskaa elämässä on ollut ja kaveri kyllästyy siihen alta aikayksikön ja taas se samainen kaveri on siipi maassa pystymättä yhtään mihinkään järkevään.
Eron jälkeen liian äkkiä solmitussa suhteissa viedään siihen uuteen suhteeseen kaikki entisen elämän virheet ja tuskat. Se, jos mikä on väärin sitä uuttakin kumppania kohtaan.
Ei osaa eikä pysty olemaan toisen kanssa, ennekuin osaa olla yksin ja tuntee itsensä!
Onko jo ratkaisuja syntynyt?
Ei sinulla ole muuta vaihtoehtoa kuin selvittää yksi asia kerrallaan. 1) asunto, 2) työ 3) jne...
Laita paperille epäselvät asiat. Minun listani vuonna 2006 lokakuusa näytti suunnilleen tältä:
- Sairastunko syöpään?
- Rakastanko vielä miestäni?
- Missä haluan olla töissä?
- Onko elämä vain tätä?
- Miten pärjään ilman läheistä ihmistä (joka kuolla kupsahti...)
- Miten maksan lainat?
- Myynkö auton?
ja se jatkui aika pitkälle...
Osaan vastasin, osan totesin olevan asioita joihin en voi vaikuttaa ja osaa aloin ratkoa. Yksi asia kerrallaan.
Ja silläpä siitä selvittiin!
Välillä on semmonen tunne, että paistaa se aurinko risukasaankin ja välillä pelkkää pilvistä, aamu kerrallaan. Haluttas vaan olla jonku lähellä,puhua ja halata,ei muuta. Töitä oon hakenu ja asuntotoimistoon laittanu hakemuksen, saas nähdä kuinka käy.
Vielä vuoden jälkeenkin erosta välillä on tällaisia päiviä kun tuntuu että tukahtuu tähän kaipaukseen ja toisaalta vihaankin. Itkettää ja tuntuu ettei omaan elämään kuulu mitään hyvää enää ikinä. Ei osaa arvostaa, että sai kuitenkin kymmenen vuotta viettää ihanan ihmisen kanssa, joka sitten vain lopetti rakastamasta ja ei halunnut enää elää yhdessä. Onnex näitä päiviä on enää harvemmin ja välillä on pieniä hyviä hetkiä kun tietää että tästä selviää ja ehkä vielä löytää elämästä uuden onnen, yksin tai yhdessä toisen kanssa. Aika näyttää..