Huvittaa vähän tämä nykyinen meno, tai on tämä voinut olla aina tällaistakin. Kirjoitellaan toisille puolin toisin, mutta ei uskalleta nähdä kahvin merkeissä tai mitään? Eikös se ole paljon helpompi nähdä kerralla kahvilla niin näkee toisen maneerit ja synkkaako kemiat yhtään, entä kirjotella 4 viikkoa ja huomata luonnossa, ettei nappaa paskan vertaa. Heti vaan kahville ja sitten eri teille jos ei nappaa.
Arkoja?
Setämies82
321641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Just oikeiaa puhetta. Mä en kestä miehiä jotka junnaa paikoillaan, taitavat olla varattuja vaikka muuta väittävät. Sinkkumiehen ei tarvitse löytää "sopivaa ajankohtaa".....
kah kun jotkut tekevät sellaista työtä, joka vaikeuttaa aikataulun suunnittelua.
Matkatöissä olevan lienee tarpeellista löytää esimerkiksi sellainen ajankohta, jolloin on samassa maassa.
Itse käyn kokopäivä töissä, projektiluonteista työtä, salillakin viikonpäivinä 3 kolmesti, mutta kuitenkin minulla olisi aikaa illalla treffata ja jutella hauskoja ihmisten kanssa. Miksei siis sinulla olisi?
lukea toisen teksti edes loppuun voisivat auttaa ymmärtämään. Kirjoitin muistaakseni, että joillekin pitää löytää kalenteristaan sellainen rako, jolloin on edes samassa maassa.
Keski-Euroopassa käymiseen kun kuluu hiukan enemmän aikaa kuin punttisalilla käyntiin.
No itsekin ison elektroniikkaa valmistavan yrityksen sourcing puolella työskentelevänä voin sanoa että olen joskus vähän kauempanakin. Tällöin voi toiselle ihmiselle ilmoittaa olevansa ulkomailla ja sopia tapaaminen sitten kun tulet suomeen? Vai onko sinulla jokin syy pantata tätä tietoa?
kuului "Sinkkumiehen ei tarvitse löytää "sopivaa ajankohtaa"..."
Tahtoo sanoa, että monen sinkkumiehen pitää tosiaan löytää se sopiva ajankohta. Mistä toki kerrotaan tyyliin "tulen Saksasta x.x, joten sopiskos sen jälkeen". Comprende?
Ihan typerää kinastella jostakin asian sivusta versovalla jutulla. Kinastele sinä tästä niin mä lähen treffeille. Palataan.
tyypin jutut joka ei ymmärrä mikä hyöty on tutustua kirjoittamalla toiseen kun vaihdetaan kuvia.
Silloin tutustuu toisen sisimpän eikä toisen maneereihin.
Kemiaa voi löytyä myös kirjoittamalla mutta ymmärrän kyllä jos et osaa kirjoittaa yhtään niin haluat tavata heti.
Vaikutat juuri nykyaikaiselta "katsotaan pintaa ja jos se kiiltää kivasti joka molempia miellyttää niin sitten nappasi muuten ei".
Naurettavaa.
Enkä ole arka vaan tahdon tutustua naiseen ainakin aidolla tunteella enkä millään teini-ikäisten "ootko sää nätti ja pelaako kemiat" tyylisellä kahvittelulla.
Itselläni kyllä on kuva heti profiilissa, ei mua haittaa vaikka joku minut kuvan nähtyään siirtäisi "EI IKINÄ" kansioon. Järkevät naiset pistävät "EHKÄ" kansioon. En meinaa , että kerran kirjoitetaan toiselle MORO! ja lähtään kahville, vaan muutaman kirjoitetun pitemmän viestin jälkeen voi kyllä ihan naamatusten keskustella.
En ymmärrä miksi helvetissä siihen sisimpään ei voi tutustua kasvotusten? Vai eikä selvinpäin voi purkaa sisintään , vaan pitää olla ympäri päissään ja märistä baarissa kun sisimmästä aletaan puhumaan? Just. Mulle ei oo mikään ongelma avautua toisen edessä ja katsoa toista silmiin, sinulle ilmeisesti on?
En katso vain pintaa, vaan olen jo sen ikäinen , että se sisin kiinnostaa. Toki OLEMUKSEN pitää olla kiinnostava , mutta en todellakaan ketään ole hylännyt ulkonäköön perustuen.
Niin, live elämän ja nettideittailun välillä on eroja. Olen nainen joka tietää mitä haluaa ja tuntosarvet on herkät. Kyllä sitä muutaman meilin ja puhelun jälkeen tietää onko mitään järkeä lähteä toista tapaamaan. Ei siihen tarvita romaania! Jos vapaa-aikanani livenä tutustun johonkin henkilöön en ala häneltä peräämään kirjoitustaitoa! Siinä jutustellaan ja jos siltä tuntuu vaihdetaan yhteystietoja ja ehkä halutaan tavata uudelleen. Mä en tajua tota lässyttämistä. Moni chatissä seikkalevista miehistä, kuin naisistakin ei edes koskaan aio ketään tavata, kunhan luovat illusioita ja nauttivat niistä. Saavat hetken olla jotain muuta kuin oikeasti ovat. Pahempi se pettymys on jos toinen on lasketellut liirut ja laarut kirjoituksilla ja sitten istuu ihan tönkkönä kun tapaa livenä, ja näyttääkin vielä vähemmän puoleensavetävältä. Kyllä livenä se kemia yms tulkitaan, ei kirjoittamalla.
Mä en ainakaan kestäisi miestä joka lirkuttelee ja saa mielenkiinnon heräämään ja sitten tosielämässä olisikin joku hiirulainen ilman tyyli- ja tilannetajua. Joku nynny jota pitäisi paijata ja patistaa edes liikkeelle. Tai että sillä olis vaatteet rypyssä ja haisis. Tai olis tyhjätasku joka maksattaa kaiken muilla, Onhan noita asioita joita ei varmasti kirjoita itsestään vaikka kuinka kauan laskettelisi rakkaudentunnustuksiaan :)
Tuntuu että sä olet samalla linjalla mun kanssa. Kait meidän pitäis käydä treffeillä ja näyttää mallia noille nynnyille :)
Voitais samalla ilmottaa paikka ja aika, niin voivat tulla seuraamaan. Ois kerrankin Oulun kahvila täynnä :P hah!
Dämn, Oulu ei kuuluu mun liikkuma-alueelle. Vaan ihan toinen suunta. Harmi, ois ollut kiva nähdä noi nynnyt kurkkimassa kuinka homma hoidetaan :) Ja olisivat nähneet kaksi ihan normaalia ihmistäkin vielä kaupanpäälisiksi. Sanomalehtiä johon tökitty silmänreikiä... Tyhjän kahvikupin ääressä istuvia....
Itse ainakin haluan pari viikkoa ihan kirjoitella miehen kanssa ennen kun lähden treffeille, mietin ja harkitsen pitkään sitäkin. Siinä ajassa ehditään vaihtamaan viesti jos toinenkin ja hieman opitaan tuntemaan mistä toinen pitää ja mistä ei pidä. Mikä kiire valmiissa maailmassa? Usein juuri ne suurimmat pettymykset kumppanin suhteen tulee kun hätäillään ja ei opetella hieman tutustumaan toisen sielunelämään ja petytään ettei ollut lainkaan sellainen kun odotti muutaman viestin vaihdon jälkeen. Kaikista nuorimmat tahtoo olla näitä, ettei haluta tuntiakaan hukata elämää etukäteen tutustumiseen vaan heti kaikki mulle nyt. Tällainen 40-v nainen odotelee hyvinkin sen parikin viikkoa, mitä turhaan enää ryntäillä sinne tänne kun päätön kana. Oikeastaan se kiire pitäisi olla ns keski-ikäisillä ei nuoremmilla, heillähän koko elämä aikaa vielä etsiä ajan kanssa, meillä se ehtoo puoli jo kolkutelee hehe :)
Samaa mieltä. On miehiä, jotka eivät sitten koskaan lähde treffeille, edes kaffelle, lienevät ilmeisesti varattuja tai muuten vaan sosiaalisesti rajoittuneita. Mitä sellaisten kanssa viikkotolkulla kirjoittelee, kenties ihastuukin johonkin jota ei ole olemassa.
Olen nettituttavuuksien kanssa kirjoitellut ja jutellut puhelimessa ja sitten tavannut ja huomannut ettei synkkaa ollenkaan. Ollaan eri planeetoilta. Ei se kirjoittelu eikä puhelinkaan anna oikeaa kuvaa (enkä nyt tarkoita sitä ulkonäköä huom) ihmisestä. Eikä se tarkoita että toisessa joku vika olisi, hän vaan ei ole minulle se oikea.
Nyt olen tapaillut miestä, johon en kiinnittäisi mitään huomiota vastaan tullessa, ei sykähdyttänyt kuva eikä ulkonäkö (minua jopa lyhyempi..) mutta kun treffeille mentiin rohkeasti ja kun tavattiin, jotenkin se loksahti. Alusta heti synkkasi huumori ja oltiin kuin vanhat tutut. Kumpikaan ei esitä mitään ja kaikesta on juteltu; entisestä, nykyisestä ja tulevasta elämästä. Katsellaan päivä kerrallaan.
Kaikki eivät ole samanlaisia. Kukaan ei ole nauranut minun kanssani ekalla tapaamisella, tuskin toisellakaan. Käytökseni vieraassa seurassa on aivan päinvastaista kuin tuttujen kanssa, siksi nopea kasvotusten tapaaminen ei missään nimessä paljasta paljoakaan minun sisimmästäni.
Nykyinen parisuhteenikin lähti yli kuukauden kestäneestä mailien lähettelystä. Toisille tuo tapa sopii vain paremmin, miksi se sinulle on ongelma? Onhan tässäkin ketjussa jo tullut sinulle paremmin sopivia vastaan.
Aloituksessani olikin, että miksei porukka lähde nopeammin kahville. Puolustelin omaa näkökulmaani asiaan jne.
Tiedän olevani vähän erilainen ja jos tunnen oloni ja keskustelun vaivautuneeksi jonkun seurassa ei se ole yhtään hyvä merkki. Ehkä olen niin spontaani tilanteissa että sellainen spontaanius ja positiivisuus on helpompi nähdä IRL, entä kirjoittelusta. Mielestäni vain kirjoittelu on aika turhaa sen muutaman eka kirjeen jälkeen. En meinaa nyt mitään lyhyttä kirjettä, vaan sellaisia missä oikeasti kysellään ja ollaan kiinnostuneita toisista. Joskus on naisiltakin tullut rivin kahden kirjeitä ja jos ei muuta tule, niin ehkä heitä ei niin kiinnosta. En tiedä.
"Nyt olen tapaillut miestä, johon en kiinnittäisi mitään huomiota vastaan tullessa, ei sykähdyttänyt kuva eikä ulkonäkö (minua jopa lyhyempi..) mutta kun treffeille mentiin rohkeasti ja kun tavattiin, jotenkin se loksahti."
Eli sillä MITEN tapaa n oma merkityksensä.
Hyvä vai huon, siihen ota kantaa.
Ensin kiitetään ehkä ja myöhemmin kirotaan, se ei ole kai enää menetelmän syy.
kyllä.
heti asiaan, kaikenlaista liirumlaarumia paltoilla... pöh.
suora toiminta parasta.
Ei kiitos. En pidä vieraiden ihmisten tapaamisesta eli ensin mieluummin tutustun kirjoittamalla niin ei tunnu niin vieraalta ja samalla karsiutuu iso joukko turhia tapaamisia pois. En pidä lainkaan tuollaisesta, että juostaan tapaamassa isoa liutaa miehiä. Kirjoittamalla voi myös ensin saada selville toisen motiiveita ja minkälaista suhdetta oikeasti etsiin. Jos heti tapaamaan, niin voi vaikka ihastua ihan vääränlaiseen henkilöön. Näin on käynyt minulle :(...eikä käy enää, koska en lähde missään nimessä tapaamaan ketään ihan helpolla.
"Jos heti tapaamaan, niin voi vaikka ihastua ihan vääränlaiseen henkilöön. Näin on käynyt minulle :(..."
Voi sinnuu raukkaa. Etkö luota arviokykyysi? Haluat mieluummin jonkun ruunebergin joka kirjoittaa sulle korulauseita, kuin ihmisen joka on kasvotusten mitä on? Oivoi. Ei voi kuin nauraa :D
mitä sinä sössötät.
Mieluummin ruunebergi kun sitten joku pelimies jonka aikeet ovat mitä ovat ja ei riitä kärsivällisyys oikeaan tutustumiseen.
Nauran sulle päin näköä, lussukka.
Anteeksi vaan kun tulen viereisestä pöydästä tähän huutelemaan, mutta en ole mikään pelimies.
Aikeeni eivät ole hankkia panoseuraa, vaan tutustua ihmisiin. Haluan etsiä josko tätä kautta löytyisi ihminen rinnalle jota voin arvostaa ja rakastaa.
En tiennytkään , että sinun kanssasi tutustumiseen vaaditaan kärsivällisyyttä. Täytyy sanoa, että varmaan aika hiljaista sinun mieselämäsi. Jos ensimmäisenä tarvitaan kärsivällisyyttä , niin moni hyvä mies sekä huono mies kääntyy kannoillaan.
En ole vielä treffeillä ollut, joilla nainen ei olisi nauranut kanssani ja meillä ei olisi ollut hauskaa. Ei aina nappaa puolin jos toisin, mutta onko sitä eka treffiä pakko ottaa niin tosissaan? Tutustutaan ja katsellaan.
Eipä sen puoleen, naisellani saisikin olla luonnetta ja sisua ja jos ei edes uskalla kahville lähteä, on se jo aika lepsua.
Mistä tiedät ettei se ruunebergisi ole pelimies?
Mitä olet niin lussukka että menet pelimiehen pauloihin jos sellaisen tapaat. Oma mokasi että rakastut heti pelimiehiin. Mulla on onneksi sen verran hyvä ihmistuntemus että uskallan treffata miehen livenä!
Kirjoittele sinä vaan ruunebergiesi kanssa lussukka. Ne ruunebergit saattaa olla juurikin niitä pelkäämiäsi pelimiehiä ;) Ja sitten sulla meni aika ihan hukkaan, mutta kukin taaplaa tyylillään.. :D
Siis mä olen aivan samaa mieltä! Juuri tuon takia poistin profiiliini tuolta treffeiltä... en näe siinä järkeä että kirjoittelen ensin helvetin kauan ja sitten ehkä... jossain välissä nähdään... tärkeämpää se minusta on tietää millanen se toinen on livenä kuin se että kuinka hienosti osaa kirjoittaa. Ja muutenkin kun kirjoittaa niin siinä pystyy harkitsemaan sanojaan "liikaa" ja ei vältämättä anna itsestään oikeanlaista kuvaa, kun tavataan kasvotusten se on paljon helpompaa muodostaa toisesta todellinen kuva ja lisäksi on mielestäni huomattavasti luontevampaa ja helpompaa tutustua jutellen, ja todennäköisesti sen huomaa heti että synkkaako vai ei. Ei tarvitse "hukata" montaa viikkoa/kuukautta kotona koneen äärellä.
joku nimimerkillä "setämies". Onko 82 syntymävuotesi eli siis olet, mitä 27-vuotias "setämies"?
Vähän purskahdan nauruun kun sinun juttuja luen.
Ei ole tottakaan minkälainen "tavataan naamakkain niin siinä on sitä oikeenlaista aktionia"-tyyppi täällä on.
Voi jumankauta. XD
jos ei mies nimeä. Hänen nimimerkkinsäkö sinua huvitti vai kirjoituksensa? Täsmentäisitkö mikä sinua nauratti?
myöten vetelee ihan omiaan ja esittää aivan kuin tietäisikin asioista jotain.
Nimimerkki kruunasi vain koko potin.
Mitäshän tähänkin sanoisi? Hohhoijaa. Nimikerkilläni on tosissaan merkitystä. Iälläni on myös todella paljon merkitystä. Olen 27, mitä ihmeen vikaa siinä on? Enkö voi tietää mistään mitään vai? Sinä ilmeisesti tiedät? Ei tosiaan voi paljon muuta sanoa kuin hohhoijaa.
ihmetyttää suuresti osuiko asia noin kipeään paikkaan? etkö ole ikinä käynyt treffeillä vai onko sinulla muuten vaan huono olla?
"Etkö luota arviokykyysi?"
Luottaa ja toimii hänellä paremmin omalla tavallaan.
... I wonder...