Vai onko se pikemminkin vain suuntaa antava?
Kulkeeko ammatti ja älykkyys
käsi kädessä?
211039
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 6 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
paitsi jos sitä toimeen hakijalta erikseen edellytetään ja jos se myös erikseen hakuprosessissa testataan.
suuntaa antava, mutta ei todellista totuutta antava kuitenkaan. Erilaisia ammatteja on paljon ja toiset alat vaativat koulutusta enempi, kuin toiset, mutta luovat alat taasen vaativat käden taitoja ja lahjakkuuttakin. Vähän vaikea on vastata kulkeeko ammatti ja älykkyys käsi kädessä, koska kaikki eivät edes pääse toteuttamaan omaa ammattia, mutta pidän kuitenkin suuntaa antavana, eli vaativa työ vaatii jonkinlaista älykkyttäkin.
ovat kaksi ihan eri asiaa.
Jonkun ammatin on siihen kouluttauduttava.
"puhumaan" kun sitä palkitaan keksillä. Lauseiden muodostaminen on sitten toinen juttu.
On eri asia opetella ulkoa kirjoista muiden keksimiä ja älyämiä juttuja, kuin keksiä ja älytä niitä ite.
Älykkyys ei ole sidoksissa ammattiin.
Ammatti ja älykkys..Voi olla älykäs kirvesmies !!
Mutta tohtorintutkintoon tarvitaan myös rahaa !! Kaikilla ei ole ollut varaa opiskella!!
olla kiinni. Onhan niistä entisaikojen pikkuisista ja köyhistä torpista vaan suurmiehiä tullut ja vaikka mitä maistereita. Tietty, jos älliä riittää. Ei muuten.
Älykkyyttähän on montaa lajia. On tunneälyä, sosiaalistaälykkyyttä, luovaa älykkyyttä, matemaattista älykkyyttä, kädentaidollista älykkyyttä jne.
Varmaan ne jotenkin menee yhteen. Eli matemaattisesti älykäs on hakeutunut oman alan hommiin. Yleensäkin työ, jossa ei voi käyttää älykkyyttään voi olla aika ahdistavaa ja tylsää. Mä en ainakaan pystyisi mihinkään linjatyöskentelyyn tai työhön, joka on joka päivä samanlaista tai sellaista, johon ei itse pysty vaikuttamaan tai asioita kehittämään. Tykkään pitää aivot vireänä.
Otan puhtaasti analyyttisen aseman tarkastelussa.
Viite "älykkyyteen"? Hmh: et määritellyt sitä, joten ainakin älylliseltä kannalta kysymyksesi voidan tulkita ensinnäkin 1.) johdattelevaksi.
Siksi toisekseen 2.) en havainnut sinulta ammatti-määrittelyjäkään. Miten näet käsitteen "ammatti"?
Miten oletat mun vastaavan kysymykseesi, tuolta pohjalta?
Voisin länkyttää niin levälti, ettei verbaaliset tienlaidatkaan riittäisi, mutta en oikeasti jaksa. En etenkään, kun kysymyksesi on noin epätarkka.
Sen voin sanoa, että omakohtaisen tuntumani & puhtaasti omakohtaisten kokemusteni perusteella melko useatkin fiksuina pitämäni ihmiset ovat myös ammatillisesti ainakin kohtuullisen "menestyneitä" ( niin ja tähän ei sitten erityisesti jaksa määritellä käsitettä "menestys"). Kuitenkin tunnen esimerkiksi hyvinkin menestyneen, joka saavutti lähes kaiken, mitä ihminen ainakin ammatillisesti ikinä voi saavuttaa, muttei kuitenkaan koskaan löytänyt onnea. Ja tavallaan tuhoutuikin sen vuoksi emotionaalisesti, joskin kykenee elämään kohtuullisesti onnellisena. Sitä ihmistä pidetään neronakin.
En jaksa mitään itsestäänselvyyksiä ainakaan toistella jostakin älykkyyden ja ammatillisen pärjäämisen välisistä todetuista yhteyksistä. Katsokaa Googlesta.
Maailma on esimerkkejä täynnä.
älykkyyttäkin on niin monenlaista. Esim joku tohtori,niin tietenkin alastaan tietää ja ymmärtää paljon,muissa asijoissa voi olla täysi hönö, ja toinen esim käsityöläinen,voi olla vaikka kuinka fiksu,mut on vaan valinnu itseään kiinnostavan ammatin. Ja osa on typeriä oli missä ammatissa tahansa,kunhan on koulussa päntänny.
No, sanotaan näin, että mitä haastavempi ammatti älyllisesti ja koulutuksellisesti, sitä korkeampi on älykkyyden keskiarvo ammatissa työskentelevillä. Kuitenkaan korkea, tai matala äo ei vielä ratkaise henkilön koulutuksellista tulevaisuutta. Keskitasoinen voisi hyvin käydä yliopiston ja toisaalta huippuälykäs voisi käydä amiksen ja päätyä siivoojaksi. :)
Vaikuttavia tekijöitä on hyvin paljon aina vanhemmista ja sosiaalisesta piiristä henkilön luonteeseen ja kaikkiin mahdollisiin asioihin.
( En sitten puhu sun mielipidettäsi "vastaan", dazu/ arvostele sitä, vaan ainoastaan kerron kirjoittamastasi virinneitä omia mietteitäni..)
Mä en tiedä, mutta musta nyt jotenkin vain vastenmielistä on kaikki imaginaarisen älykkyyden ns. ylihehkutus, jne. Jokainen tunnistaa tavatessaan älykkään ihmisen, omaa älykkyyskäistystään vastaavan. Ja: jokainen tiedostaa, että "älykkyyteen" liitetään (mitä ikinä käsitteellä vaan voitaisiinkin tarkoittaa) siihenkin aina jotakin ahmystismaagisihmeellisuuh-tekijöitä...
Siksi jotkut kuolaavat sitäkin asiaa joka paikassa, uskon. Samaan tapaan, kuin kuolataan kauneutta tai komeuttakin -ilman virhetekijöitä, toki.;)
Musta on vastenmielistä kaikkien superlatiivien yliarvostus, jos havaitsen yhtään kenestäkään sellaista, viitaten nyt yleisesti ihmisluonteeseen. Kukaan, kun ainakaan itse tuntemistani ja oikeasti fiksuista ihmisistä ei superlat-ominaisuuksiaan kailota, eikä niitä pidä elämänsä keskiönä.
Miksi niin suuri osa ihmisistä ihannoi aina jotakin erityisen mysteeristä suurta? Eikö se suuruus ole ihan omassa elämässä. Ns. neroina pidetytkin: neroja on huippututkijoina, liike-elämän spesialisteina, innovatiivisina taiteilijoina ja vaikka mitä, mutta kuka vittu näistä älykkyys läählääh-ihmisistä olisi kiinnostunut nerosta, joka tuo heille aamulla sanomalehden? Vaikka ne nerouden määritelmät kyseisille niin valitettavan yksioikoisia ovatkin.
Olen samaa mieltä tuossa, että älykkyys on kauneuteen verrattava ominaisuus monessakin mielessä. Eihän se ihmisen arvoa määritä mitenkään ja minusta on tärkeämpää, että ihminen mm. mukava, kuin se, että hän on erityisen älykäs...
Tuossa olen kyllä täysin erimieltä, että oikeasti älykkäät ihmiset muka tunnistettaisiin. Mielestäni kyllä älykäs ihminen, joka tietää olevansa älykäs, tunnistaa toiset älykkäät, mutta keskitasoinen ei välttämättä edes tiedä, miten älykkyyttä havaita.
Olen kauhukseni huomannut, että monesti jotkut narsistiset mieshenkilöt haluavat luoda ja pystyvät luomaan itselleen älykkään imagon siitä huolimatta, etteivät olisi erityisen älykkäitä.
Joskus hiljattain oli tehty gallup siitä, keitä suomalaiset pitävät älykkäinä... yhteinen tekijä kyselyssä pärjänneillä oli valta, eli keskiverto suomalainen sekoittaa vallan ja älykkyyden keskenään.
"mutta kuka vittu näistä älykkyys läählääh-ihmisistä olisi kiinnostunut nerosta, joka tuo heille aamulla sanomalehden?"
Kyllä minua enemmän kiinnostaa ukko, joka tuo päivän lehden ja osaa ratkaista Riemannin hypoteesin(viitataan vaikkapa Langaniin, joka oli 195 äolla baarimikkona), kuin ukko, jolla on laudaatturin paperit yliopistosta, muttei tajua mistään mitään ja parhamillaankin kykenee lähinnä arvioimaan BB talon tapahtumia... :D
Paljastan asian mulle hyvin tärkeästä ja viisaasta, koskaan itseään korostamattomasta ihmisestä. Arvosta tätä.;) Mun oma isä, joka ei koskaan ole ollut älykkyystestauksista millään tapaa erityisen kiinnostunut, mutta aina kouluaikoina erityisen pärjäävä esim. metematiikassa ( max. määrä laudatureita ei jaksa muuta korostaa) ja nopeassa päättelyssä hyvä: hänelle vitsillä kerran ehdotin Mensa- testeihin menoa.
Kyseinen ihminen ei koskaan olllut itse kiinnostunut sellaisista asioista kerrassaan millään tapaa, mutta kaks vuotta myöhemmin ( siitä, kun olin ne v*tun typerät esitestit postittanut), sanoi kuitenkin huvikseen käyneensä testissä. Itse olin jo unohtanut asian...Tiedän, että se teki sen huvikseen.;) Ja tulos oli reippaasti kyseisen älyjärjetön rajat ylittävä (kuten olin arvannutkin).
Järjestöön liittyminen..hmh.
Se siitä asiasta. Arvostin, että joku ihminen teki tuonlaisen asian puhtaasti kiinnostuksesta - ja vitsillä. Kyseistä ihmistä ei p*skaakaan kiinnostaisi liittyä mihinkään järjestöön pelkän patsastelun vuoksi. Tavallaan olen ylpeäkin periaatteista, joita mulle on opetettu.
"Tuossa olen kyllä täysin erimieltä, että oikeasti älykkäät ihmiset muka tunnistettaisiin. Mielestäni kyllä älykäs ihminen, joka tietää olevansa älykäs, tunnistaa toiset älykkäät, mutta keskitasoinen ei välttämättä edes tiedä, miten älykkyyttä havaita."
Niin. Eli mikä se sun standardi on? Joku sellainen putkihan sulla on olemassa, jonka kautta ajattelet älykkäitä ihmisiä? Joku standarditestikö, se? Itsesi näyt määrittävän päteväksi arvioimaan "keskitasoisen" älykkäitä, joten jollet täydellisesti vitsaile, täytyy sun luottaa johonkin tiettyyn standardiin älykkyydessä. Mikä se sulle on? (Ei, kyllä mä arvaan...)
Punastuisit livenä noista kommenteistasi.;)
Onko seuraava "a" yksinään, vai kaverin kanssa? XD
Kuulostaa ihan hyvältä motiivilta liittyä mensaan isäsi kohdalla, jos hän esim. kiinnostui älykkyys asiasta tehtyään lähettämäsi testit ja päätti sitten tehdä mensan testin. Helposti siinää kiinnostuu tästä älykkyysasiasta, jos huomaa vetävänsä hyvät pisteet testissä.
Itselläni on tulee mensasta vain sellainen tunne, että pitäisi olla jokin merkki omasta älykkyydestä... en tiedä... ehkäpä mäkin voisin harkita asiaa joskus... jos jaksaa...
Mielenkiintoista, että ihailet isääsi... mähän arvelin aiemmin, että isäsi olisi ollut väkivaltainen, mutta olinkin selvästi väärässä. Kyse onkin siitä, että vanhempasi ovat eronneet, kun lapsi ja ihailet isääsi... :) Ajattelin, että tässä on jonkinlaista oidipaalista, ja fallisnarsistista piirrettä, vaikka defenssikuva ei olekaan sen mukainen.
"Niin. Eli mikä se sun standardi on? Joku sellainen putkihan sulla on olemassa, jonka kautta ajattelet älykkäitä ihmisiä? Joku standarditestikö, se?"
Eli, että mitä pidän älykkyytenä, vai että pidänkö jotain testiä ym. sopivana mittaamaan älykyyttä?
Se on minulla sellainen vaisto. Kyllä sen huomaa, jos toisen ajattelusta paistaa älykkyys, tai jos ei paista.
"Eli, että mitä pidän älykkyytenä, vai että pidänkö jotain testiä ym. sopivana mittaamaan älykyyttä?
Se on minulla sellainen vaisto. Kyllä sen huomaa, jos toisen ajattelusta paistaa älykkyys, tai jos ei paista."
Valitettavasti ei aina huomaa.;/ Ajattelin kutsua sua nimellä "mister vaisto", jatkossa. Mielipiteidesi vuoksi ja _mielessäni_ siis. Sopinee habitukseesi, tuo termi?
Niin ja sitten. En ole eroperheestä.:) (Punastuttavaa korjata)
Lisäksi en sanonut juuta, enkä jaata siihen, että liityikö isäni Mensaan. Meidän perheessä on (ylipäätään) tavattu arvostaa vähän älyllisempiä asioita.
Käsititkö, että pointtini oli syvällisempi?
"Mielenkiintoista, että ihailet isääsi... mähän arvelin aiemmin, että isäsi olisi ollut väkivaltainen, mutta olinkin selvästi väärässä"
Puhuit jostakin isäväkivallasta jne. Mä ainakaan en KOSKAAN ole keskustellut kanssasi sellaisista asioista.:D Eikö sua edes hävetä: Sä havaitusti sekoitat mielikuviasi? Minä ainakaan en ole kokenut isäväkivaltaa, että kiitos vaan fortunakuula!
Pim pom, pling pling.
Dazuliini sulle vielä.;) Tämä allaoleva kommenttisi on, mahdollisesti, yksi henkisesti väkivaltaisimmista ja ala-arvoisimmista kommenteista, mitä koskaan olen tällä palstalla havainnut.:
"Mielenkiintoista, että ihailet isääsi... mähän arvelin aiemmin, että isäsi olisi ollut väkivaltainen, mutta olinkin selvästi väärässä. Kyse onkin siitä, että vanhempasi ovat eronneet, kun lapsi ja ihailet isääsi... :) Ajattelin, että tässä on jonkinlaista oidipaalista, ja fallisnarsistista piirrettä, vaikka defenssikuva ei olekaan sen mukainen."
On halveksuttavaa, mikäli ihan käyttäisit jonkinlaista ammattitietämystäsikin/oppitietoa(?) tuolla tavalla väärin. Jos taas olet oppinut terminologiaasi vain lukemalla tietynlaisia psykologiseen tietoon keskittyviä palstoja, on tuo kommenttisi kirjoituksesi silti ala-arvoinen.
Mikähän tyyppi sinäkin mahdat oikein olla? Käytät mua rekkaamatonta itsepönkitykseesi. Ja miksi minä en saisi terveellä tavalla ihailla esimerkiksi isääni? Mulla on lapsuudenperheestäni varsin positiivinen kuva ( ja perheeni on antanut mulle monia hyviä elämäneväitä myös). Miksi sekin asia pitää kääntää joksikin sairaaksi ja kieroksi?
Susta heijastuu alemmuudentunnetta, mun mielestäni. Tällä viihde(!)palstalla jatkuvasti höpötät ja listailet ihmisiä älykkyydeltään erilaisiin järjestyksiin, olen havainnut. Mikä mieli siinä, mikä järki? Ja pyrit leimaamaan mua esimerkiksi friikiksi. Ei kovin kypsän ihmisen toimintaa mielestäni, mutta annan anteeksi tapauksessa, että jos olet itseäni nuorempi. Taitaa pojun alemmuudentunteet olla sitä luokkaa, että huh huh.
Äläkä sitäpaitsi vääristele. Laita linkki, jos mukamas olisimme joskus kuvaamasi kaltaista keskustelua käyneet. Minun mielestäni emme ole. Ja ainakaan yksityiselämässäni en tunne sinua(kaan) mitenkään.
Kirjoitin edellä ts. edeltävässä viestissäni näin:
Äläkä sitäpaitsi vääristele. Laita linkki, jos mukamas olisimme joskus kuvaamasi kaltaista keskustelua käyneet. Minun mielestäni emme ole. Ja ainakaan yksityiselämässäni en tunne sinua(kaan) mitenkään.
Tarkennan edeltävää sen verran, että: hain edeltävällä lähinnä & myös sitä, että toivoisin sinun ilmaisevan itseäsi suoremmin ja selkeämmin, kun keskustelet tuntemattoman = esimerkiksi minun kanssa keskustelupalstalla, kun viittaat joihinkin aiempiin palstakeskusteluihin... Aika useistakin yhteyksistä mulle on tullut susta noloa(!) ja kiusallista tunnetta, että ikäänkuin todellisuudessa puhuisit mulle kohdistamissasi viesteissä aivan jollekin muulle "yleisölle", kuin sille, joka on viestisi ensisijaisin "yleisö" kommentissasi, eli viestin vastaanottaja = minä.
Ei muuta.
Mä nyt vastaan sulle, kun aloit niin kerjätä sitä... *silittää poskea*
"Valitettavasti ei aina huomaa.;/ Ajattelin kutsua sua nimellä "mister vaisto", jatkossa."
Mikässiinä... jos haluat, niin voin kutsua sinua vastaavasti miss vaistottavaksi... siis, jos tykkäät tällaisista nimileikeistä...
"Niin ja sitten. En ole eroperheestä.:) (Punastuttavaa korjata)"
Ihanaa, että sain sinut punastumaan. Voin vain kuvitella, millaiselta näytät punastuessasi... Olin sitten väärässä tämän suhteen. Sinulla on ainakin isä, josta pidät, ei isä, jota vihaisit.
"Käsititkö, että pointtini oli syvällisempi?"
Käsitin toki, mutten ymmärtänyt motiivia. Olen aika kiltti ihminen ja jos motiivi oli vähän tuhma, en välttämättä ymmärrä sitä...
"Puhuit jostakin isäväkivallasta jne. Mä ainakaan en KOSKAAN ole keskustellut kanssasi sellaisista asioista.:D Eikö sua edes hävetä: Sä havaitusti sekoitat mielikuviasi?"
Ei varmaankaan keskusteltu, mutta ihan tässä talvella oli pientä kommentointia asiasta. Sanoin, että olet ilmeisesti kokenut isäsi hyökkääväksi ja vastasit, että asia ei kuulu mulle ollenkaan.
Alat lipsumaan... olen etulyöntiasemassa, kun muistan keskustelumme sinua paremmin.
Tokikaan en kaiva vanhaa juttua mistään esiin, koska se olisi liian vaivalloista.
"Dazuliini sulle vielä.;) Tämä allaoleva kommenttisi on, mahdollisesti, yksi henkisesti väkivaltaisimmista ja ala-arvoisimmista kommenteista, mitä koskaan olen tällä palstalla havainnut.:"
Eweliini pienoinen... tarkoituksenani ei ole tehdä sinusta friikkiä, vaan olen vain ärsyyntynyt kroonisesti tavastasi kääntää kaikki negatiiviseksi, tai riidaksi... Mielestäni ihminen saa ihailla isäänsä, kuinka haluaa. Katson falliset ja oidipaaliset piirteet yleensä positiivisiksi ainakin naisilla, ellei kyseessä ole kauhean paha diivailu.
En voisi myöskään väittää, että sinun kirjoituksesi tuosta alemmuudentunteesta ja itsepönkityksestä ei olisi ollut henkistä väkivaltaa. Valitettavasti en kuitenkaan kokenut sitä sellaisena...
Huomaan, että kirjoituksessasi on myös melko laskelmoitua piikittelyä, minkä saattaisin kilttinä ihmisenä käsittää vahingossa väärin.
On todennäköistä, että olen sinua nuorempi, mutta en tiedä ollenkaan sinun ikääsi. Ajattelin aluksi, että olisit ollut nelikymppinen, mutta talven aikana aloin arvella sinua huomattavasti nuoremmaksi.
Minä harvemmin puhun millekään yleisölle, kun puhun sinulle. Siis jos keskustelemme kahden kesken, en ajattele mitään yleisöä siihen juttuun mukaan. Mielenkiintoista, että tunnet niin... olisko kyse siitä, että peilaat omia tunteitasi minuun... koet, ettei sinun tarpeitasi huomioida, eikä sinua kohdella yksilönä...
Mä nyt teen hieman omavaltaisia ratkaisuja esittämiesi viestisältöjen käsittelyjärjestyksen osalta, sopiihan?
"Minä harvemmin puhun millekään yleisölle, kun puhun sinulle. Siis jos keskustelemme kahden kesken, en ajattele mitään yleisöä siihen juttuun mukaan. Mielenkiintoista, että tunnet niin... olisko kyse siitä, että peilaat omia tunteitasi minuun... koet, ettei sinun tarpeitasi huomioida, eikä sinua kohdella yksilönä..."
Muistathan kuitenkin, että emme ole missään koskaan keskustelleet "kahden kesken". Keskustelujamme lukee suuri yleisö.:) Mitä taas siihen tulee, että koenko itseäni kohdeltavan kunnioittavasti yksilönä tällä palstalla, niin enpä juuri... Siinä olet oikeassa.;) Esimerkin vuoksi "eweliini-pajatuksesi" tässä ketjussa: oletukseni on ollut, että voisin ja saisin keskustelupalstalla rekisteröitymättömänä kirjoittajana vaihtaa nimimerkkiä ilman, että kirjoittajat puhuttelevat mua jatkuvasti nimimerkillä etc. nimimerkkitunnisteviitteellä, jota en käytä ja josta kuitenkin osa palstaa lukeneista pystyy jonkin verran käsitteellistämään, että keneen/mihin tai keihin voidaan viitata.
Aivan sama tilanne kuin että, kuvittele tilanne toisin päin: kuvittele, että itse olisit rekisteröityä nimimerkkiä omaamaton kirjoittaja, joka vaikkapa jonkin aikaa käyttäisit keskustelupalstalla viesteissäsi nimimerkkiä "öblandaa"...Sitten kun et enää sitä nimimerkkiä viesteissäsi käyttäisi, puhuteltaisiin sua kuitenkin jatkuvasti vastauksissa viesteihisi "öblandaa":na. Luulis, että alkais suakin v*tuttaa jossakin vaiheessa!;D Ja v*tutuksen maksimointia siinä tilanteessa (varmaan sullekin?) olisi myös se, että jotkut palstalla rekisteröityneinäkin esiintyvät, joiden viesteihin tummennetun nimimerkin vuoksi enemmänkin huomiota kiinnitetään, myös koko ajan sekoittaisivat sinun persoonaasi muihin "öblandaa"- nimimerkkiä käyttäneisiin, poikkeuksellisen törppöjäkin kirjoituksia kirjoittaneisiin. Tai tahallaan kiusaisivat pilkkaamalla "öblandaa":ta huonoilla kirjoituksilla. Veikkaan, että alkaisitpa säkin jossakin vaiheessa tuntea olosi aika absurdiksi sitä ja sellaista "palapelin kokoamista" seuratessasi. Et välttämättä kokisi tulevasi huomioiduksi ainakaan yksilönä kovin hyvin, väitän.
Ymmärrätkö, riittääkö älykkyytesi käsittämään tämän dazu?
Tällä palstalla on ollut joitakin yksittäisiä viisaita ja hienoja ihmisiä, jotka ovat aikoinaan kiinnittäneet huomiota kirjoitusteni asiasisältöihin ja jotka varmaankin siksi pystyvät jokseenkin realistisesti arvioimaan minunkin "palstapersoonaani". En kuitenkaan kerrassaan mitenkään väittäisi, että sellaiset yhtään millään tavalla ovat enemmistöä. En, koska minä todellakin olen rekisteröityä nimimerkkiä omaamaton kirjoittaja, vaikkakin sen verran paljon palstalle kirjoittanut, että minua voidaan (joskus) jonkin verran ketjuista tunnistaakin.
"Käsitin toki, mutten ymmärtänyt motiivia. Olen aika kiltti ihminen ja jos motiivi oli vähän tuhma, en välttämättä ymmärrä sitä..."
Dazu: jos mietit motiiveja, niin aina kannattaa erottaa motiivit ensisijaisesti asiatasolla. Sen jälkeen mielestäni vasta kannattaa miettiä emotionaalisia elementtejä, tai ainakin se usein siten on hedelmällisempää. Voisit "mitata" tuhmuutta vaikkapa asiasisältöihin kohdistuvan kiinnostuksen määrillä, esim. Jos siis tuhmuus on asia, joka sinua keskustelupalstalla häiritsee.
"Eweliini pienoinen... tarkoituksenani ei ole tehdä sinusta friikkiä, vaan olen vain ärsyyntynyt kroonisesti tavastasi kääntää kaikki negatiiviseksi, tai riidaksi..."
Mielestäni et ole palstan objektiivisimpia arvioitsijoita. Fiksun oloinen jätkä kylläkin, sitä en suinkaan sinänsä epäilisi.